”Repliikki”
’Ajatus’
**Takauma**

Tää on taas tämmönen outo… Konoha ei taaskaan ole ”Naruto Konoha”… No lukekaa ja kysykää jos on kysyttävää^^    

                              Ensimmäinen luku

Oli sateinen syyspäivä. Vettä tuli kaatamalla ja kaikki järkevät ihmiset pysyivät sisällä, eivätkä lähteneet ulos kastumaan. Eräs nuorukainen ei kuulunut niihin ”järkeviin” vaan juoksi sateessa sylissään vanha albumi, vailla määränpäätä, vailla kotia minne mennä. Kaikki oli menneisyyttä, menneisyyttä jonne poika ei halunnut enää palata.

Poika juoksi, hän juoksi kuin viimeistä päivää. Välittämättä märistä vaatteista, tai tuulesta, joka sai sadepisarat iskeytymään suoraan kohti nuorukaisen kasvoja. Hän ei enää välittänyt mistään, kaikki mistä hän oli välittänyt, oli poissa ikuisesti.

Väsyneenä poika lyyhistyi kadulle tiiliseinän viereen. Hän itki. Kukaan ei ollut todistamassa tätä surullista näkyä, kukaan ei välittänyt. Miksi kukaan olisikaan välittänyt juuri orvoksi tulleesta pojasta? Tässä kylässä ei ollut enää ketään joka välittäisi Narutosta, jonka vanhemmat olivat kuolleet tasan tunti sitten.

** ”Naruto, tule syömään!” Nuori nainen huusi keittiöstä ja blondi, noin neljätoistavuotias poika, nosti päänsä piirustuksestaan ja nyökkäsi iloinen virne naamallaan.
”Tullaan äiti”, Hän sanoi ja nousi ja keräsi piirustustarvikkeensa lattialta ja asetti ne sitten pöydälle punaisen kansion päälle.

”Mitä sinä tällä kertaa piirsit?” pojan äiti oli siirtynyt huomaamattomasti lapsensa taakse ja otti nyt piirustuksen käteensä. Nähtyään piirustuksen nainen hymyili ja silitti paperia. Piirustuksessa oli Naruton perhe.
”Mitäs pidät?” Naruto kysyi ja hymyili äidilleen. Tämä hymyili takaisin ja silitti poikansa hiuksia.
”Se on upea, sinulla on lahjoja”, nainen sanoi ja suukotti poikansa otsaa. Tämä virnisti ja lähti äitinsä perässä keittiöön.

”Mm, ihanaa ramenia!” Naruto ylisti ja hänen äitinsä hymyili toisella puolella pöytää.
”Hyvä kun maistuu, missä isäsi muuten on?” blondi nosti katseensa kulhosta ja kohautti olkapäitään.
”En ole nähnyt sitten aamun”, hän sanoi ja nielaisi uuden annoksen ramenia suihinsa. Pojan äidin otsalle ilmestyi muutama ryppy, kun hän kurtisti kulmiaan mietteliäänä.

Syötyään Naruto hyppeli portaat ylös huoneeseensa ja pomppasi sängylleen katselemaan vanhoja valokuvia. Muutamassa oli koko perhe yhdessä ja toisissa oli Naruto yksin hymyilemässä.

Selattuaan kuvia aikansa Naruto havahtui alhaalta kuuluviin ääniin.
’Vanhemmat riitelevät taas’, blondi ajatteli ja huokasi laskien katseensa taas albumiin.

Äkkiä alhaalta kuului pamahdus ja kiljaisu. Naruto pomppasi sängyltään nopeasti ja lähti laskeutumaan rappusia hirveää kyytiä.

Päästyään olohuoneeseen pojan silmien eteen levittäytyi kamala näky. Hänen äitinsä makasi lattialla yltäpäältä veressä. Ruumiin vieressä seisoi Naruton isä, katse maahan painettuna.
”Isä, et kai sinä..?” Naruto kuiskasi hädissään ja osoitti vapisevin käsin äitiään. Mies kohotti katseensa ja Naruto näki tämän silmissä vain vihaa ja julmuutta. Naruto henkäisi terävästi ja siirsi katseensa miehen kädessä olevaan aseeseen.
”Olen pahoillani poikani”, mies sanoi ja kohotti aseen ohimolleen.
”Ei!” Naruton ääni hukkui aseen pamahdukseen.

Molemmat vanhemmat makasivat nyt verisinä maassa ja Naruto tunsi, kuinka kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Hän tuijotti hetken ilmeettömänä eteensä ja lähti sitten juoksemaan yläkertaan.

Huoneessaan Naruto otti sängyltään valokuva-albumin ja lähti se sylissään juoksemaan alas portaita.

Olohuoneen luona Naruto pysähtyi hetkeksi ja katsoi vanhempiaan. Hän käveli ruumiiden viereen ja otti niiden sormista sormukset.
”Muka ikuisesti yhdessä, onnellisina”, blondi mutisi ja laittoi sormukset taskuunsa.**

Naruto itki muistellessaan tapahtumia. Hänen oli vieläkin vaikea tajuta sitä, että oli yksin maailmassa, ilman vanhempia.

Sade lakkasi. Samaan aikaan lopetti Narutokin itkemisen. Hän nousi ylös kuivaten viimeisetkin kyyneleet ja lähti kävelemään eteenpäin kylmästä hytisten.

Hänellä oli määränpää, Konoha. Tuo pieni kylä neljän päivämatkan päässä Naruton kotikylästä. Konohassa hänen äitinsä oli kasvanut, ja rakastunut.
’Valitsit väärin äiti’, blondi ajatteli ja puristi tiukemmin albumia käsissään. Enää hän ei jäisi tähän kylänpahaseen. Se oli tuhonnut hänen elämänsä.

Kylän portilla Naruto kääntyi katsomaan taakseen. Samaan aikaan lintu lähti lentoon puunoksalta ja lehahti blondin olkapäälle. Poika otti sen käsiinsä ja kuiskasi sille:
”Hyvästi”, samalla kun Naruto sanoi tämän linnulle, hän jätti myös hyvästit kotikylälleen. Lintu hänen käsistään lehahti lentoon ja meni sisään kylän portista. Naruton matka oli alkanut.

Noniin, se siitä sitten… Ensimmäinen osa on siinä ja seuraava tulossa^^  Kommenttia kiitos<3