”Repliikki”
’Ajatus’
**Takauma**

                                        Toinen luku

Aurinko paistoi Naruton naamaan ja poika aukaisi silmänsä hitaasti ja ähkäisi auringonvalon osuessa niihin.
”Äh. Miksi Auringonvaloa ei voi sammuttaa katkaisijasta?” Naruto mutisi ja vaihtoi toiselle kyljelle vaivalloisesti.

Hetken tuhistuaan Naruto tunsi kuinka jokin nuoli hänen kasvojaan.
”Mitä hemmettiä? Lopeta…” blondi murisi ja heilautti vaivalloisesti kättään nuolijan suuntaan. Se ei auttanut.
”Hyvä on, hyvä on! Minä nousen!” Naruto sanoi ja nousi ylös.

Aukaistuaan silmänsä hän näki edessään pienen ketunpoikasen.
’Mitä? Mistä kettu on voinut päästä minun huoneeseeni?’ Naruto ajatteli, ennen kuin muisti eilisen tapahtumat. Jokin tuntui puraisevan häntä sydämestä ja Naruto huokasi. Hän oli samonnut metsässä koko eilisen päivän märissä vaatteissa ja etsinyt jotain syötävää. Lopulta hän oli löytänyt muutaman marjan ja todennut ne syötäviksi. Sitten hän oli virittänyt jonkinlaisen nuotion ja nukahtanut sen ääreen nälissään.

”Ei sinulla sattuisi olemaan murkinaa?” Naruto mumisi ketulle, joka kallisti päätään.
”No eipä tietenkään.. Taidan olla sekoamassa, kun kerta puhelen jo ketulle…”, blondi mutisi ja raapi päätään. Jostain oli löydettävä ruokaa ja vettäkin mielellään.
”Olen tyhmä! En edes ottanut ruokaa tai vettä mukaan kun lähdin!” Naruto hakkasi päätään puunrunkoon ja kyyneleet tulivat väkisinkin silmiin, kun poika ajatteli äitinsä herrkuramenia.
’Voi kunpa olisit vielä luonani’, hän ajatteli ja lopetti päänsä hakkaamisen pyyhkiäkseen kyyneleensä.
”Ei minulla ole aikaa itkeä! Pitää lähteä kohti Konohaa!” Naruto sätti itseään ja suoristi selkänsä, jolloin siitä kuului ikävänpuoleinen raksahdus.
”Auu! Au, au, au, auu!” blondi rääkäisi ja meni maahan polvilleen kivunkyyneleet silmissä.
’Olisi sittenkin pitänyt laittaa jotain pehmustetta maahan’, Naruto ajatteli ja huokaisi irvistäen kivusta.

Kettu seurasi pojan puuhia pää kallellaan, ja jos oikein tarkkaan katsoi, sen saattoi huomata hymyilevän irvistelevälle pojalle. Naruto vilkaisi kettua ja näki kuinka tämä virnisteli hänelle.
’Voivatko ketut virnistää?’ blondi ajatteli ja unohti kuinka kovaa hänen selkäänsä sattui. Hän nousi seisomaan irvistäen vielä kivusta, mutta päätti silti mennä ottamaan ketusta selkoa.

Kyseinen luontokappale kallisti päätään lisää ja vinkaisi kysyvästi.
”Mikä kettu sinä oikein olet?” Naruto mutisi samalla, kun lähestyi kettua kädet ylhäällä. Kettu nousi tassujensa varaan ja lähti lönkyttämään kohti Narutoa ja sitten tämän ohi. Blondi tuijotti kettua hetken ennen kuin älysi kääntyä, vaikka ei olisi kannattanut. Äkkinäinen liike sai kivun palamaan selkään kaksin verroin pahempana.
”Aiih! Hemmetin kettu! Tuon sinä teit ihan tahallasi!” blondi vaikersi ja heristi nyrkkiään ketun suuntaan. Tämä kääntyi katsomaan huudon suuntaan. Nyt Naruto näki selvästi, kuinka kettu virnisti hänelle ja heilautti häntäänsä aivan kuin sanoakseen ”Heippa”. Sitten se lähti tepastelemaan metsään ja katosi sinne.  Naruto katsoi ketun perään silmät pyöreinä, miettien mitä tästäkin vielä seuraisi.  

”Mikä piru sinä olet? Et ainakaan mikään tavallinen eläin…” poika mietti asiaa vielä silloinkin, kun oli sytyttänyt nuotion ja valmistanut itselleen pari kalaa. Selän jomotus oli jo loppunut aikaisemmin päivällä.

Syötyään Naruto päätti ruveta nukkumaan, tällä kertaa lehdillä pehmustetulla alustalla.

Tuttu kettu katseli poikaa varjoista ja hymyili. Kuului pienoinen poksahdus, kun eläin muuttui joksikin aivan muuksi, ihmiseksi. Tummat hiukset heiluivat viileässä tuulessa ja se sai miehen näyttämään uskomattoman kauniilta. Tuntematon herra kääntyi ja lähti kulkemaan syvemmäs metsään, siihen suuntaan, mihin Narutokin aamulla lähtisi.

Nuorukainen haukotteli makoisasti ja venytteli jäseniään. Nuotio oli sammunut yön aikana, mutta se ei latistanut Naruton hyvää oloa. Aurinko paistoi kirkkaasti ja sai maailman näyttämään valoisammalta paikalta. Vaikka Naruton vanhempien kuolemasta ei ollut kuin vähän päälle päivä, mutta silti blondi tunsi itsensä onnelliseksi lähdettyään kylästä ja saavuttuaan kauniiseen metsään.

Naruton vatsa kurisi sen merkiksi, että oli parasta käydä aamiaista.
’Pesullakin voisi käydä’, blondi ajatteli. Aivan kuin vakuuttaakseen pojan sanat, läheisestä puusta tippui lintu. Naruto katsoi tätä tuimasti.
”En minä nyt NOIN pahalta voi haista!” hän äyskäisi, mutta sitten toinenkin lintu tippui puusta hänen jalkojensa juureen.
”Hyvä on, uskotaan…” Naruto murisi ja lähti kohti jokea, jonka oli eilen löytänyt siitä suunnasta, minne kettu oli lähtenyt.

Blondi riisui vaatteitaan hyräillen sävelmää, jota hänen äitinsä oli laulanut hänelle, kun Naruto oli ollut pienempi.

Metsän suojissa Naruton puuhia katseli tummahiuksinen mies.
’Omg… Miksi hänen täytyy olla noin seksikäs?’ mies ajatteli ja piteli nenäänsä.

Naruto oli hetki sitten riisunut kaikki vaatteensa ja oli nyt joessa kylpemässä. Aurinko paistoi taivaalta ja sai Naruton ihon kimmeltämään kauniisti ja vesipisarat välkkyivät vasten ruskettunutta ihoa.

’En.. Kestä.. Enää..’, varjoissa lymyävä mies ajatteli, kun hänen kätensä tahriutui vereen. Pian Naruton päälle lensikin suuri verimassa ja se sai pojan kiljaisemaan kuin pikku tyttö.
”Mitä ihmettä?! Mistä tämä veri..?” blondi ei kerinnyt edes lopettaa lausettaan, kun läheisestä puskasta hyppäsi esiin kettu, jolla oli kuono veressä.
”Eihän tämä ole edes mahdollista…”, Naruto huimasi ja pian vesi räiskyi ketun päälle, kun Naruto kaatui veteen.

Kuului pieni poksahdus, kun kettu muuttui ihmiseksi. Tämä haki Naruton vedestä ja oli saada uuden nenäverenvuotokohtauksen kun muisti, että blondi oli kylpenyt nakuna.
”No niin, koetas nyt hillitä itsesi…”, mies puheli itselleen ja varoi katsomasta alastoman pojan ruumista sylissään.

Naruto tunsi jotain lämmintä päällään. Se oli viltti.
”Mitä…?” blondi mutisi ja hieraisi silmiään. Hänen vieressään paloi nuotio ja sen vieressä istui mustahiuksinen mies. Kuullessaan äänen mies kääntyi blondin suuntaan ja lopetti tulen kohentamisen.
”Heräsithän sinä viimein. Olet nukkunut koko päivän”, mies sanoi ja kääntyi takaisin nuotioon päin.

Naruto hätkähti. Oliko hän nukkunut koko päivän?
”Voi ei! Nyt Konohaan meno kestää entistä pidempään!” blondi huudahti ja nousi istumaan viltin lennähtäessä hänen päältään maahan. Tuntematon mies hymyili huvittuneesti.
”Sinne sinä siis olet menossa”, tämä sanoi ja katsoi taas Narutoa. Poika punastui. Hän oli kertonut liikaa tuolle tuntemattomalle miehelle. Sitä paitsi, tämän katse oli kuin terävä veitsi. Se tuntui porautuvan suoraan Naruton läpi. Äkkiä blondi käänsi katseensa pois ja sai vanhemman miehen hymyn syvenemään entisestään.

”Olen muuten Sasuke” tämä sanoi yllättäen ja sai Naruton kääntämään katseensa takaisin itseensä.
”Minä olen Naruto”, blondi sanoi ja ojensi kätensä miehelle. Tämä tarttui siihen ja puristi sitä lämpimästi.
”Hauska tutustua”, Sasuke sanoi ja hymyili. Naruto vastasi hymyyn suloisesti.
”Samoin.. Sasse”, blondi sanoi ja virnisti toisen ilmeelle tämän kuultuaan lempinimen, jonka Naruto oli juuri kehitellyt.
”Minä en ole mikään Sasse”, Sasuke murisi ja tarttui Narutoa olkapäistä. Tämä nauroi, mikä sai miehen entistä vihaisemmaksi.

”Vai naurat sinä minulle!” Sasuke huusi ja rupesi kutittamaan Narutoa kyljistä.
”Ei, ei, eiih! Lopeta, lopeta, ole kiltti! *räkätystä*”, blondi rukoili, ja mies siirtyi istumaan hänen vatsansa päälle hajareisin, lopetti kutittamisen ja otti sen sijaan Narutoa käsistä painaen ne tiukasti maata vasten. Blondi häkeltyi ja yritti pyristellä miehen otteesta.
”Mitä sinä..? Nouse pois päältä…Mm!” Naruto valitti, mutta ei kerinnyt lauseensa loppuun, koska Sasuke oli painanut huulensa vasten pojan huulia. Blondi pyristeli ja yritti riuhtoa kätensä irti, mutta turhaan, Sasuke oli häntä monin verroin vahvempi.

Lopulta Sasuke irrottautui pojasta, mutta piti tämän käsiä yhä maassa.
”Oletko sinä hullu!?” Naruto huusi heti kun sai suunsa vapaaksi. Sasuke virnisti ja kuului posahdus. Kettu ilmestyi Naruton eteen ja lähti sitten juoksemaan metsään. Blondi mutisi jotain irstaista muukalaisista, jotka kävivät avuttomien poikien kimppuun. Hän kohottautui istumaan ja kosketti kahdella sormella huuliaan.
’Hän on kieltämättä hyvä suutelemaan’, Naruto ajatteli ja punastui heti. Ei hänen pitäisi ajatella tuollaisia.
”Aivan niin! Tuollainen ajattelu on niiden irstaiden ukkojen heiniä, ei puhtoisten pikku poikien!” hän vielä huusi itselleen ja nousi seisomaan.

Käveltyään nuotion luo Naruto huomasi viltin joka Sasukelta oli jäänyt. Hetken epäröityään blondi huokasi ja kävi makuulle kietoen viltin tiukasti ympärilleen. Huomenna matka Konohaan jatkuisi.

Siinä teille taas yksi osa! Kommentteja! *heittää karkkia*