Sade rummutti kerrostalon ikkunaa. Naruto aukaisi hitaasti siniset silmänsä katsoen ulos makuuhuoneensa ikkunasta. Sade tuntui niin ymmärtäväiseltä, poika ajatteli raottaen hieman suutaan kevyeen haukotukseen. Hän ei ollut nukkunut silmällistäkään koko yönä, sillä oli pelännyt näkevänsä unia Sasukesta. Unia, joissa mustahiuksinen poika olisi koskettanut häntä uudelleen ja uudelleen… Pitkillä aistillisilla sormillaan ja janoisilla huulilla. Ja tämän mustat silmät, ne porautuisivat blondin lävitse, nähden kaiken, väistämättä yhtäkään linjaa tai yksityiskohtaa. Naruto hätkähti pelästyneenä ajatteluaan ravistaen itsensä ylös sängystä. Unta enemmän hän tarvitsi nyt tekemistä saadakseen Sasuken hätistetyksi pois mielestään.

Lämmin omenasaippualle tuoksuva saippuavesi peitti Naruton vaalean alastoman laihan, mutta samalla lihaksikkaan nuoren pojan vartalon. Blondi istui vedessä käsivarret ammeen reunoihin nojaten. Tämän katse vaelsi pitkin harmaan kylpyhuoneen seiniä. Kaikki hänen ympärillään oli niin koristeetonta, poika ajatteli luoden inhoavan katseen likaiseen vessanpönttöön ja lavuaariin, joka oli puoliksi tukossa kalkista ja hiuksista. Ehkä hänen olisi aika piristää ja siivota asuntoaan, Naruto huokaisi syvään nousten ylös kylvystä.

”Mutta toisaalta, kenen vuoksi minä edes siivoaisin.” Naruto mutisi katkerasti kulkiessaan kylvystä makuuhuoneeseensa vanha kellertävä pyyhe lantionsa peittona. Hänen luonaan ei koskaan käynyt kukaan edes vahingossa. Jopa kiertelevät kauppiaat tuntuivat kaihtavan hänen oveaan. Pyyhe putosi blondin jalkoihin pojan alkaessa vaihtaa vaatteita, jotka olivat viime aikoina alkaneet jälleen käydä hänelle ahtaiksi. Yksinäisen kasvuikäisen elämä ei totisesti ollut helppoa, Naruto huokaisi lisäten muistilistalleen uusien vaatteiden oston.

Ennen kouluun lähtöään, Naruto punnitsi vihreän sammakkokukkaronsa sisältöä. Se ei ollut erityisen painava. Naruto huokaisi heittäen kukkaron kirjojen jatkoksi oranssiin koulureppuunsa. Hänen pitäisi siis mennä kysymään jostain töitä koulun päätteeksi, jotta saisi hankittua uusien vaatteiden lisäksi vielä ruokaa. Pujotettuaan kengät jalkaansa Naruto oli jo valmis lähtemään, kunnes muisti peiliin katsoessaan vielä yhden asian. ”Pahuksen Sasuke…” poika mutisi nostaen paidankauluksensa niin ylös ja pystyyn kuin se antoi myöten.

Tuuli ja sade iskivät koko voimallaan Naruton sateenvarjoon pojan astuessa kerrostalon käytävästä hyiselle kävelykadulle. Matalana kyyristellen Naruto kääntyi oikealle saaden heti välittömästi päälleen lätäköllisen likaista kylmää vettä kuorma-auton ajaessa tämän ohi nopeusrajoituksista välittämättä. Kirottuaan raskaasti huolimattoman kuskin perään, Naruto kääntyi jatkamaan matkaansa edelleen manaten, tosin tällä kertaa kuskin sijaan kurjaa säätä ja märkiä vaatteitaan.

”Onneksi lähdin tänään aikaisin liikkeelle.” Naruto mutisi riisuessaan märkiä vaatteitaan koulun tyhjässä vessatilassa, josta tämä kaikeksi onnekseen oli löytänyt lämpimän patterin. Aseteltuaan märät vaatteensa patterille kuivumaan, blondi, jolla kyseisellä hetkellä oli pelkät mustat bokserit suojaamassa privaattialuettaan, piiloutui yhteen vessakopeista odottamaan kellojen sointia. Hänellä ei nimittäin ollut aikomustakaan seisoskella julkisessa vessassa pelkissä alusvaatteissaan, jos vaikka joku olisi sattunut tulemaan ja näkemään hänet.

Minuuttien madellessa eteenpäin Naruto kuuli, kuinka vessan ulkopuolelle käytävään alkoi hiljalleen kerääntyä ihmisiä. Askeleet ja iloiset, tosin sadekelistä kangistuneet, rupattelun äänet kaikuivat ilmastointikanavia pitkin myös vessaan. Niitä kaikuja kuunnellessaan Naruto tunsi itsensä entistäkin yksinäisemmäksi. Eristykseen joutuneeksi…

Joidenkin hetkien kuluttua Naruto laski mielessään, että hänen kannattaisi alkaa laittaa vaatteita päälleen, jotta ehtisi mukaan tunnille ajoissa. Uuden ’jälkiruuan’ tienaaminen ei mahtunut hänen tämän päivän ohjelmistoonsa. Vessakopin ovea varovasti raottaen Naruto varmisti, ettei vessassa varmasti ollut muita. Vaikka blondi ei ollutkaan kuullut oven avautuvan itsensä jälkeen kertaakaan, hän ei halunnut ottaa riskiä. Jos joku nimittäin näkisi hänet silkoissa boksereissaan julkisesti, Naruto ei edes tohtinut ajatella häpeää, mikä siitä seuraisi. Varuillaan ovea vilkuillen, Naruto asteli hiipivin askelin poimimaan puolikuivia vaatteitaan patterilta.

Sasuke astui perheensä mustasta autosta koulun porttien edessä. Seisottuaan hetken sateen alla koulunpihaa tutkivasti tarkaten, hän aukaisi sateenvarjonsa. ”Kiitos kyydistä, Itachi.” Sasuke kiitti kuskin paikalla istuvaa isoveljeään, jonka mustat hiukset, pidemmät kuin Sasuken, olivat kiedottuina poninhännälle. ”Koulun jälkeen tulen hakemaan sinut, jos, ja vain jos, sataa.” Itachi painotti, kaahaten heti matkoihinsa Sasuken suljettua auton oven.

”Sasuke-kun! Huomenta!” Joukko tyttöjä tervehti Sasukea kikattaen tämän kulkiessa heidän ohitseen. Sasuke nyökkäsi kevyen kohteliaan tervehdyksen tytöille pysähtyen sitten jonkin matkan päähän näistä katsoakseen tarkemmin ympärilleen oppilasmassan ylitse. Missä Naruto oli?, Sasuke rypisti kulmiaan mietteliäänä. Ei kai se blondi ollut kotiinsa jäänyt? Mustahiuksinen tunsi pientä syyllisyyttä eilisestä. Hän ei ymmärtänyt, mikä häneen oli sillä tavalla iskenyt. Hän ja Naruto eivät edes tunteneet toisiaan kuin päällisin puolin. Naruto vain oli hetken vaikuttanut niin… Sasuke ei osannut kuvata. Kaiketi mahdollisuuden olemassa olo vain saanut hänestä otteen, hän ajatteli kiroten hetkellistä itsekontrollin menetystään.

”Hoi, Sasuke-kun!” Sasuke kuuli pinkkihiuksisen tytön huutavan häntä. Tytön käsi hipaisi kevyesti Sasuken käsivartta tämän hymyillessä pojalle. ”Asiaa Sakura?” poika kysyi tylysti liian tuttavalliselta tytöltä, jolloin Sakuran vihreät silmät laajenivat hämmästyksestä ja poskille nousi hämmentynyt puna. Tämä ei selvästikään ollut odottanut pojalta sellaista vastausta tervehdykseensä. ”Tahdoin vain tervehtiä sinua.” tyttö sanoi painaen katseensa hieman alemmas mustista silmistä. ”Oh… No, hei sinullekin.” Sasuke vastasi kävellen pois Sakuran luota rauhallisena kädet housujen taskuissa. Pinkkihiuksinen tyttö katsoi pojan perään kädet läpättävän rintakehänsä päällä.

Sasuke koki tarvetta olla hetken yksin eristyksessä muista ennen tunnin alkua, joten hän suuntasi askeleensa miesten vessatiloja kohden. Ahtaat käytävät ja suuret ihmismassat saivat nuoren pojan hermot kiristymään helposti. Kaikki kulkivat liian liki toisiaan ja koko ajan piti olla hokemassa anteeksipyyntöjä pienistäkin hipaisuista. ”Anteeksi.” ”Ei se mitään.” ”Anteeksi.” ”Anna olla vaan.” toistot saivat Sasuken tahtomaan jonkun perusteellista rökittämistä. Niinpä hän vessanovelle päästessään riuhtaisi sen niin nopeasti auki, että oli samalla vahingossa murtaa blondin pojan käden, joka oli juuri samaan aikaan ollut toisella puolella työntämässä ovea auki.

”Waah!” Naruto kiljaisi huomatessaan syöksyneensä äkillisen oven avauksen seurauksena vasten Sasuken siniseen T-paitaan verhottua rintakehää. Blondin pojan kädet painoivat hetken tukea yllättyneen mustahiuksisen pojan hartioista ja sen samaisen hetken aikana poikien silmät kohtasivat hyvin lähellä toisiaan. Sasuke tunsi palan nousevan kurkkuunsa. Pitkien tummien ripsien alta häneen katsoivat kaksi koko maailman sinisintä ja kiiltävintä silmää. Juuri häneen, Sasukeen, täynnä suurta hämmästystä. ”Anteeksi!” Naruto huusi työntäen äkisti itsensä eroon Sasukesta ja juosten sitten tämän ohi kaiken muun ihmismassan joukkoon. Hetki oli ohi ja Sasuke tiesi nyt tasan tarkkaan, mikä häneltä oli eilen jäänyt itsessään huomaamatta.

Naruto olisi tahtonut juosta suoraan kiroilevan ihmisjoukon läpi ulos koko koulusta ja kotiinsa. Päivä oli jo täysin pilalla. Uneton yö kirveli Naruton silmiä ja puolimärät vaatteet painoivat hiostavina vasten ihoa. Lisäksi hänen kiusaajansa oli lähes onnistunut iskeä jälleen. Itku pyrki kovasti pojan silmiin, mutta Naruto kielsi sen ehdottomasti. Kellon piristessä, Naruto pysähtyi huomaten päätyneensä tyhjään käytävään, jonka varressa ei ollut luokkia laisinkaan vaan vain muutama vanha varastoluokka ja siivouskoppi. Turtana väsymyksestä Naruto nojasi raskaasti hengittäen olkapäänsä ikkunaan, johon sade edelleen rummutti, ja antoi muutaman hiljaisen kyyneleen valua silmäkulmastaan pölyiselle ikkunalaudalle, kuin sadepisarat ikkunassa.

”Naruto?” tuttu miehen ääni sai pojan hätkähtämään ja kääntymään ympäri. Iruka seisoi hänen takanaan muutaman metrin päässä syli täynnä kansioita ja huolestunut ilme kasvoillaan. ”Itketkö sinä, Naruto?” opettaja kysyi, jolloin Naruto pyyhkäisi silmänsä märkään hihaansa ja pudisti päätään. ”Roska silmässä…” blondi mutisi nopeasti käheällä äänellä. Opettaja ei kuitenkaan uskonut poikaa ja huomauttikin siitä ääneen, jolloin Naruto laski katseen kenkiinsä.

”Autatko minua näiden kantamisessa, Naruto?” Iruka huokaisi vaihtaen puheenaihetta viitaten sanoillaan kansioihin. ”Nämä painavat melkoisesti.” Naruto katsahti opettajaansa huomaten, että tällä todellakin oli ongelmia valtavan kansiopinon kanssa. ”Tietysti autan!” Naruto lupasi heti nostaen Irukan kantaman pinon päältä useamman kansion. ”Kiitos, Naruto.” Opettajan kiitokset ja lämmin hymy saivat blondin tuntemaan olonsa paremmaksi. Kerrankin hänestä oli hyötyä ja se tuntui hyvältä. Ehkä päivä voisi vielä parantuakin tästä.

Iruka ja Naruto kulkivat yhdessä luokkaan, jossa muut oppilaat jo odottivat enemmän tai vähemmän innokkaina tunnin alkamista. Yhtä kaikki, meteliä riitti. ”Voit laskea kansiot tähän.” Iruka neuvoi ja blondi laski tämän ohjeiden mukaisesti kansiot opettajan pöydälle. Tehtävän suoritettuaan Naruto etsiytyi luokan läpi omalle istumapaikalleen varoen katsomasta mustiin silmiin, joiden tiesi seuraavan itseään rukousasentoon puristettujen käsien takaa. Katsomatta oleminen oli kuitenkin vaikeaa. Intensiivinen tumma katse suorastaan imi sinisten silmien huomiota puoleensa.

Luokan vielä puuhatessa omiaan, Iruka kirjoitti vihreälle taululle valkoisella liidulla isoin kirjaimin päivän tärkeimmät pääilmoitukset. Niitä Naruto alkoi lukea istuuduttuaan helpotuksesta huokaisten penkilleen, joka oli muutaman rivin taempana Sasukesta. Sinne poika ei varmasti tuijottaisi koko tuntia, ellei sitten todella tahtoisi saada niskaansa kipeäksi. ”Suullisen esitelmän aloittaminen…” Naruto luki taululta nojaten posket kämmeniinsä. Mainiota, hän pääsisi esiintymään luokan edessä ja tekemään itsestään pellen.

”Esitelmää varten olen varannut koulun kirjaston ja ATK luokan käyttöönne täksi päiväksi. Tietenkin voitte käyttää esitelmän teossa myös pelkästään oppikirjojenne sisältöä…” Iruka jatkoi tehtävän selittämistä vielä jonkin tovin mainiten viimeisenä, että esitelmät pidettäisiin viikon kuluttua. ”Ja jokainen tekee työnsä itsenäisesti. Ei kopiointia muilta” opettajan katse pyyhkäisi koko luokan yli saaden myös Naruton niskakarvat nousemaan pystyyn, vaikka hän tiesi, ettei hänellä olisi edes mahdollisuutta luntata toisilta. Nämä olivat sen verran tarkkoja blondin suhteen.