Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Konoha No Jutsu part 1 - Naruto-chan
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 4627 sanaa, 28338 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2007-08-06 13:36:27
Kansio: Muu - S-K13

Ensimmäinen Naruto-fanficcini, olkaa helliä.

Naruto ystävineen on perustanut bändin, ja nyt he haluaisivat lähteä keikalle ison yleisön eteen. Sakura ehdottaa ohimennen, että Suomeen kaivattaisiin japanilaisia bändejä esiintymään, ja pian he löytävät itsensä lentokoneesta matkalla kohti meidän rakasta Suomenmaatamme.

Ikäraja k11-k15, yksi ruma sana tähän mennessä. Jatkoa luvassa, jos joku lukee ja/tai tykkää. Sisältää ehkä hieman AU:ta, ainakin muutamien hahmojen kohdalla.

Arvostelu
6
Katsottu 1475 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
A/N: Olen hieman laiska kuvailemaan, joten kertokaa pitäisikö kuvailla enemmän ja onko mitään parantamista. Kertokaa myös, pitäisikö välejä jättää enemmän. Virheet on Microsoft Worksin syytä, ja betaajani. Jos kukaan ei tykkää, jatkoa ei tule.

"puhetta"
'ajattelua'
*Akamarun haukuntaa, jonka vain Kiba ymmärtää*
----------------------------------------------------------------

Viides Hokage, Tsunade, istui työhuoneessaan pöytänsä takana ja tutki papereitaan. Yllättäen hän kuuli koputuksen työhuoneensa ovelta.
‘Se on varmaankin Shizune’, hän ajatteli.
“Sisään”, nainen sanoi väsyneesti, eikä edes nostanut katsettaan papereistaan, kun ovi avattiin. Joukko ninjoja, ilmeisestikin Geninejä, tuli huoneeseen. Tsunade nosti katseensa ja näki edessään Naruton, Sakuran, Sasuken ja Shikamarun.
“Hyvää päivää, Tsunade-sama!” Sakura sanoi iloisesti hymyillen.
“Mikä saa teidät nuoret tulemaan tänne näin kauniina vapaapäivänä?” Tsunade kysyi nousten seisomaan pöytänsä taakse.
“Hei, Tsunade-obaachan!” Naruto sanoi pirteästi ja leveästi virnistäen laittoi kätensä niskansa taakse.
“Älä kutsu minua mummoksi!” Tsunade karjaisi ja Naruton virne vain leveni.
“Joo joo. Me ajateltiin, että saisimmeko lähteä keikalle johonkin?” blondi kysyi. Tsunade näytti hämmästyneeltä.
“Keikalle? Mille keikalle?” hän kysyi.
“Me neljä olemme perustaneet bändin, Konoha No Jutsun, yhdessä Nejin, Kiban ja Gaaran kanssa”, Sakura selitti. “Olemme harjoitelleet aina vapaa-aikoina ja olemme mielestäni jo melko hyviä.”
“Kai sinä olet kuullut bändistämme?” Shikamaru kysyi. Tsunade pudisti päätään. Shikamaru huokaisi väsyneesti. “Onpas vaivalloista.”
“Hän on ollut liian kauan neljän seinän sisällä”, Sasuke mutisi ja virnisti lähes huomaamattomasti.
“Meillä on tänään esitys ulkolavalla”, Sakura sanoi.
“Niin, voisit tulla katsomaan”, Naruto ehdotti virnistäen yhä Narutomaisella tyylillään. “Aloitamme tasan kello yksi.”
“No, kai minulla on sen verran aikaa”, Tsunade sanoi ja vilkaisi työhuoneensa seinällä olevaa seinäkelloa. Se näytti kahtatoista.
“Teillähän alkaa olla jo kiire” hän sanoi nelikolle. Sakura ja Naruto hymyilivät hänelle Shikamarun ja Sasuken seisoessa kädet housujensa taskuissa.
“Siksi me lähdemmekin nyt”, Sasuke sanoi ja lähti astelemaan kohti huoneen ovea.
“Odota meitä, Sasuke-kun!” Sakura huudahti ja lähti pojan perään. “Nähdään, Tsunade-sama!”
Naruto heilautti kättään ja seurasi Shikamaru perässään kaksikkoa ulos huoneesta. Tsunade huokaisi väsyneesti. Ennen kuin huoneen ovi ehti edes sulkeutua, sisään tuli Shizune kantaen Ton-Tonia sylissään.
“Tsunade, minä...”
“Älä sano mitään, lähdemme tunnin kuluttua katsomaan Konoha No Jutsun esitystä”, Tsunade keskeytti avustajansa hymyillen.

Kun kello lähestyi yhtä, olivat Tsunade ja Shizune keskellä Konohaa sijaitsevalla torilla. Ton-Tonin he olivat jättäneet kotiin, sillä kyllä se pärjäisi hetken yksinkin. Torilla oli paljon väkeä, ja kaikki olivat kerääntyneet torin laidalla sijaitsevan lavan eteen. Yleisö koostui lähinnä teini-ikäisistä, mutta myös muutama vanhempi oli heidän joukossaan. Kaikki tuijottivat innoissaan lavalle, missä olivat valmiina kaikki soittimet, joita bändi tarvitsi, sekä kaksi mikkiä telineissään lavan reunalla. Yleisö hälisi innoissaan, ja jokainen odotti jännittyneinä, milloin bändin ensimmäiset jäsenet astelisivat lavalle. Kauaa heidän ei tarvinnut odottaa, sillä heti, kun kello löi yksi, asteli lavalle viisi teiniä ja yksi koira; Sasuke, Shikamaru, Neji, Gaara, Kiba sekä Akamaru, Kiban valkoinen ja terhakas koira. He tulivat lavan reunalle rivissä ja kumarsivat yleisölle. Ihmisjoukko osoitti suosiotaan korviahuumaavasti kiljumalla, vislaamalla ja taputtamalla heille. Sitten kukin bändiläisistä meni oman soittimensa luo ja alkoi testailla, oliko kaikki kunnossa. Myös Tsunade ja Shizune odottivat kiinnostuneina, kuinka hyviä nämä Geninit oikein olivat. Hetken kuluttua yleisö lähes repesi, kun Naruto ja Sakura tulivat lavan takaa sen eteen.
“Heillä on melko persoonalliset esiintymisasut”, Shizune sanoi hiljaa Tsunadelle, joka nyökkäsi. Jokainen Konoha No Jutsun jäsenistä oli pukeutuneena omiin vaatteisiinsa, joita he käyttivät joka päivä. Naruto ja Sakura vilkuttivat yleisölle hymyillen. Sitten kumpikin otti itselleen telineestä mikin.
“Hyvää päivää Konoha!” Naruto huudahti mikrofoniinsa saaden yleisön villiintymään. “Konoha no jutsu on täällä! Oletteko te valmiina?”
Yleisö Tsunaden ja Shizunen ympärillä kiljui vastaukseksi.
“Mitä, oletteko te valmiina?” Sakura kysyi mikkiinsä yleisöä yllyttääkseen. Pian ihmisjoukon huuto ja kiljuminen alkoi aiheuttaa halkeamia lähitalojen ikkunoihin.
“Hyvä, sillä niin mekin olemme! Tämä on meidän ensimmäinen keikkamme suurelle yleisölle, joten eiköhän esitellä bändimme!” Naruto huudahti virnistäen. “Minä, Uzumaki Naruto, olen toinen bändimme päälaulajista. Hoidan myös sanoitukset ja joskus soitan kitaraa.”
Yleisö hurrasi Narutolle, joka kumarsi tyytyväisenä.
“Minä, Haruno Sakura, olen toinen päälaulaja”, Sakura sanoi. “Minä hoidan osan sanoituksista, ja soitan silloin tällöin koskettimia.”
Ihmisjoukko hurrasi ja taputti. Myös Tsunade taputti pinkkihiuksiselle tytölle saaden Shizunen katsomaan itseään hieman kummastuneena.
“Nyt, hyvät naiset ja herrat, tai lähinnä tytöt, älkää pyörtykö”, Naruto sanoi, tai lähes huusi mikkiinsä. “Täällä, rumpujen takana, meillä on kylän oma naistenhurmuri, Uchiha Sasuke!”
Erityisesti teinityttöjen keskuudesta kuului haaveilevia huokauksia ja innokasta kiljumista ja teinipojat osoittivat raivokkaasti suosiotaan. Sasuke nousi seisomaan matalalta tuoliltaan ja nosti kätensä yleisöä tervehtiäkseen. Hän ei edes hymyillyt, mutta sai silti tyttöjen sydämet sulamaan. Sitten hän istuutui jälleen jakkaralleen ja otti rumpukapulansa käteensä.
“Sasuke toimii myös taustalaulajana ja hoitaa DJ:n hommia”, Sakura sanoi, eikä yrittänytkään peittää äänestään ylpeyttä, jonka hän tunsi saadessaan olla kylän suosituimman pojan kanssa samassa bändissä.
“Täällä, kitara kourassa, meillä on kylän varmasti fiksuin tyyppi”, Sakura jatkoi kävellen langattoman mikkinsä, jollainen oli myös Narutolla, kanssa kitaristipojan luo. “Olkaa hyvä yleisö, hän on teidän. Nara Shikamaru!”
Myös Shikamaru sai raikuvat suosionosoitukset, vaikkei kuitenkaan yhtä raikuvia kuin Sasuke. Se ei kuitenkaan kitaristia haitannut. Sitä paitsi, liika suosio olisi kuitenkin vain ollut liian vaivalloista.
“Shikamaru on meidän virallinen taustalaulajamme, sekä hoitaa nuo äänihommat, joista meikäläinen ei tajua yhtään mitään”, Naruto esitteli ystävänsä.
“No ei ihme, kun olet niin baka!” huusi joku hänen ikäisensä poika yleisöstä. Ihmisjoukko alkoi nauraa tämän kommentille.
“Baka?! Miten niin baka?!” Naruto hurjistui mikkiin raivoten ja tuli aivan lavan reunalle. Hän osoitti sormellaan poikaa, joka häntä oli haukkunut idiootiksi. “Sinä se täällä olet baka!”
“No niin, Naruto”, Sakura naurahti mikkiinsä niin, että yleisökin kuuli. Eihän tämä ainakaan pahaa bändille tekisi, vaikka he hullujen maineen saisivatkin. “Esittelehän meidän virallinen DJ:mme.”
Naruto rauhoittui ja tuli takaisin keskemmälle lavaa Sakuran luo.
“Aivan, täällä, DJ:nä meillä toimii poika, joka hoitaa joidenkin biisien rytmit, äänet ja muut hälyt”, Naruto sanoi ja osoitti ruskea- ja pitkähiuksista, valkosilmäistä teiniä. “Metelistä bändissämme vastaa Hyuga Neji!”
Jälleen yleisö osoitti suosiotaan, vaikka Neji ei ollutkaan kovin suosittu tyttöjen, tai poikien, keskuudessa. Konoha No Jutsun jäsenet tosin uskoivat, että heidän kaikkien suosio varmasti kasvaisi bändin myötä.
“Koskettimissa meillä onkin kaksi soittajaa”, Sakura sanoi. “Tässä ovat Inuzuka Kiba ja hänen Akamaru-koiransa!”
Jälleen yleisö taputti ja vislasi. Kiba vilkutti yleisölle virnistäen koskettimiensa takaa. Akamaru, joka seisoi kosketinsoittimen päällä varoen kuitenkin, ettei seisonut koskettimien päällä tai hajottanut soitinta, haukkui yleisölle innokkaasti tervehdykseksi. Naruto ja Sakura kuulivat selvästi, kuinka pari eturivin tyttöä ihastelivat tätä pientä, valkoista koiraa sydämiensä kyllyydestä.
“He ovatkin melkoinen parivaljakko”, Naruto sanoi ja virnisti. “Vaikka he ovatkin hyviä, en silti voi uskoa, että otimme bändiimme kaksi rakkia mukaan.”
“Hei!” Kiba huudahti vihaisesti ja Akamaru haukahti vilauttaen varoittavasti hampaitaan. Yleisö purskahti raikuvaan nauruun. Myös Shizune nauroi käsi suunsa edessä Tsunaden hymyillessä kettupojan kekseliäisyydelle.
“Kiba auttaa Shikamarua samplauksien kanssa, ja osaa soittaa myös kitaraa”, Sakura sanoi. “Ja sitten viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, bassossa meillä on oma hiekkapoikamme, Sabaku no Gaara, aavikon Gaara!”
Jälleen kerran yleisö osoitti olevansa hengissä ja hereillä.
“Hiekkapoju hallitsee myös koskettimet ja rummut, joten täällä on kaksi viileää kaveria, jotka kilpailevat siitä, kumpi osaa hakata lujempaa”, Naruto sanoi hymyillen.
“Mutta nyt, kun bändi on esitelty ja yleisö kuolemassa tylsyyteen, mitäs sanotte, aloitettaisiinko?” Sakura kysyi yleisöltä, joka hurrasi ja kiljui jälleen.
“Okei, olkaa valmiina!” Naruto huudahti. “Konoha No Jutsun ensimmäinen biisi tulee täältä! Ja sen nimi on Fighting Dreamers!”
Sasuke löi kolme ensimmäistä tahtia lautaseen ja alkoi soittaa rumpuja samalla, kun Shikamaru alkoi soittaa kitaraa. Yleisö oli heti täysillä mukana ja jokainen joko vislasi, hurrasi, taputti tai pomppi paikoillaan musiikin tahtiin. Myös Tsunade ja Shizune kuuntelivat, oliko Konoha No Jutsusta mihinkään.

“Te siis tahtoisitte lähteä keikalle johonkin?” Tsunade kysyi myöhemmin päivällä edessään seisovilta bändiläisiltä, jotka seisoivat hänen työpöytänsä edessä. Itse hän istui pöytänsä ääressä ja katsoi Geninejä tutkivasti. Jokainen nyökkäsi, enemmän tai vähemmän innostuneesti. Shizune seisoi Tsunaden vieressä Ton-Ton sylissään.
“Oletteko ajatelleet jotain tiettyä maata?” Hokage jatkoi. Geninit katsoivat vuorotellen toisiaan.
“Tuota, ei varsinaisesti”, Sakura sanoi. “Mutta esimerkiksi Suomeen kaivattaisiin kipeästi lisää japanilaisia esiintyjiä.”
“Ja tiedättekö te, missä tämä “Suomi” sijaitsee?” Tsunade kysyi. Kukaan teineistä ei sanonut mitään. Tsunade huokaisi.
“Olin kuuntelemassa esitystänne”, hän sanoi ja katsoi vuorotellen jokaista yhtyeen jäsentä. “Musiikkinne on kieltämättä hyvää, ja jos olisin teidän ikäisenne, se olisi varmasti mielestäni vielä parempaa.”
Jokainen odotti jännittyneenä, mitä viides Hokage sanoisi.
“On sanomattakin selvää, että ette voi lähteä ilman täysi-ikäisiä”, tämä jatkoi.
“Tarkoittaako tuo, että saamme lähteä?” Kiba kysyi. Akamaru haukahti hänen takin kauluksestaan kurkistaen.
“Sitä se taitaa tarkoittaa”, Tsunade vastasi ja hymyili.
“Yatta~!” Naruto huudahti innoissaan.
“Hienoa!” Sakura sanoi iloisesti.
“Minä määrään teille huoltajat mukaan”, Tsunade jatkoi. “Valitkaa te, ketkä kavereistanne otatte Suomeen. Tulkaa tunnin kuluttua heidän kanssaan takaisin tänne”
Naruto ja Kiba ryntäsivät kilpaa ulos työhuoneesta muiden lähtiessä sieltä rauhallisesti.
“Tsunade-sama, oletteko aivan varma tästä?” Shizune kysyi, kun työhuoneen ovi oli sulkeutunut Geninien perässä.
“Antaa heidän näyttää, mitä osaavat”, Tsunade vastasi. “Sitä paitsi, minäkin pääsen pitkästä aikaa reissuun.”
“Mitääh?! Ette voi olla tosissanne!” Shizune huudahti. Tsunade katsoi häntä vakavana.
“Kyllä minä olen. Minä lähden mukaan valvojaksi”, hän sanoi viileästi. “Ja olen viides Hokage, mihin kunnioituksesi katosi?”
“A-anteeksi, Tsunade-sama”, Shizune sanoi kiireesti ja hymyili. “Mutta saanen kysyä, kuka hoitaa Hokagen tehtävät sillä aikaa, kun olette poissa?”
“Avustajani tietty. Eli sinä.”
“Aaa, jätätte jälleen kaikki hommat minulle. Ette te voi olla niin julma!”
Tsunade huokaisi ja alkoi jälleen selailla pöydällä levällään olevia papereita. Shizune laski Ton-Tonin lattialle ja hoiperteli työhuoneen sohvalle istumaan. Jälleen hänelle, Hokagen avustajalle, olisi tiedossa valtava urakka, eikä siitä selvittäisi helpolla.

Tunnin kuluttua Hokagen työhuoneessa oli tungosta. Tsunaden ja Shizunen lisäksi siellä oli Naruto, Sakura, Sasuke, Shikamaru, Neji, Gaara, Kiba, Akamaru, Iruka, Kakashi, Gai, Jiraiya, Hinata, Tenten, Ino, Lee, Temari, Kankuro, Shino ja Chouji.
“Selvä, tässä ovat huoltajanne”, Tsunade sanoi istuessaan jälleen työpöytänsä ääressä ja viittasi kohti Irukaa, Kakashia, Gaita ja Jiraiyaa.
“Mitää? Tuo pervo erakkokinko muka lähtee?!” Naruto huudahti Jiraiyaa osoittaen.
“Kustu minua mieluummin Jiraiyaksi!” tämä karjaisi blondille.
“Sitten, Naruto, kenet sinä otat mukaasi?” Tsunade kysyi, ennen kuin opettajan ja oppilaan välille ehti syntyä kunnon sanaharkkaa.
“Otan Shinon ja Leen”, kettupoika vastasi. Tsunade kirjasi heidät ylös. “Entä sinä, Sakura?”
“Otan Tentenin ja Ino-sian”, pinkkihiuksinen tyttö vastasi ja näytti kieltään Inolle, joka pui hänelle nyrkkiään.
“Sasuke?” Tsunade kysyi kirjoitettuaan tyttöjen nimet ylös.
“Hmph”, kyseinen poika puuskahti kädet housujensa taskuissa. “En ota ketään. Porukkaa tulee muutenkin ihan liikaa.”
“Selvä”, Tsunade sanoi. “Shikamaru?”
“Hohhoijaa, miten vaivalloista. Chouji lähtee minun matkaani.”
“Neji?”
“Hinata, mutta vain koska hän on serkkuni, ja tykkää Narutosta.”
“N-Neji!” Hinata huudahti ujosti ja punastui korviaan myöten.
“Selvä. Kiba?”
“Otan Akamarun, vaikka se kuuluukin jo bändiin”, koirapoika vastasi virnistäen niin, että hänen terävät kulmahampaansa näkyivät. “En ota muita.”
“Entä sinä Gaara?”
“Temari ja Kankuro” kyseinen poika mutisi. Tsunade kirjasi ne ylös.
“Ovatko kaikki saaneet vanhemmiltaan tai huoltajiltaan luvan lähteä?” Tsunade kysyi antaen katseensa kiertää jokaisessa huoneessa olevassa teinissä. Jokainen nyökkäsi.
“Hyvä, sillä minulle on jälkeenpäin turha valittamaan, että karkasitte kotoa”, Tsunade jatkoi ja nousi seisomaan. “Jokaisen kannattaa varmaankin nyt mennä pakkaamaan. Lähtö on huomenna aikaisin aamusta.”
“Huomenna jo?” Sakura ja Ino huudahtivat.
“Pakkaamiseen menee koko tämä ilta!” Sakura huudahti ja ryntäsi huoneen ovelle. “Nyt tuli kiire!”
“Odota minua, jättiotsa!” Ino huusi tytölle ja juoksi tämän perässä ulos toimistosta.
“Äh, kuinka vaivalloista”, Shikamaru puuskahti. “Eikai sinne tarvitse koko vaatevarastoa ottaa?”
“Sinä et tunne noita kahta, Shikamaru”, TenTen naurahti. “Heille se on elämääkin suurempi ongelma, jos heillä ei ole kaikki hienoimmat vaatteet mukana.”
“Jaan vielä ryhmät, joilla jokaisella on yksi täysi-ikäinen ryhmänjohtaja”, Tsunade sanoi. “Ryhmänjohtajat huolehtivat ryhmänsä jäsenet lentokentälle, koneeseen, sekä perillä meille varattuun hotelliin ja oikeaan huoneeseen. Joku voisi vielä tänä iltana kertoa Inolle ja Sakuralle, mihin ryhmään he kuuluvat.”

Seuraavana aamuna Naruto havahtui siihen, että joku hakkasi hänen oveaan. Haukotellen blondi nousi istumaan sängyssään ja heittäen peiton päältään laski paljaat jalkansa viileälle ja pölyiselle puulattialle. Väsyneesti hän talsi ovelle miettien samalla, kuka ihme siellä voisi olla kolmen aikaan aamusta.
“Joo joo, tullaan tullaan”, hän huusi, kun oveen hakkaaja tuntui kohta tulevan siitä läpi. Hän ehti juuri ja juuri avata lukossa olevan ulko-oven ja painaa kahvan alas, kun se jo työnnettiin auki.
“Mikä ihme sinulla kesti?” Kiba raivosi Narutolle, joka oli lentänyt selälleen lattialle oven paiskauduttua suoraan päin hänen näköään. “Älä vaan sano, että olit vielä nukkumassa!”
Akamaru haukahti omistajansa jalkojensa juuressa. Kiireesti Naruto könysi ylös lattialta ja vetäisi unimyssynsä päästään viskaten sen pienen eteisen nurkkaan.
“Naruto, kai sinä muistit, että sovimme lähtevämme lentokentälle täältä tasan kello kolme aamulla?” Iruka kysyi Kiban takana seisoessaan. Myös Hinata kuului heidän ryhmäänsä, mutta hän seisoi ujona ja hiljaisena Irukan vieressä.
“Ky-kyllä, tietenkin!” Naruto änkytti ja alkoi ottaa yöpaitaansa pois päältään. “Minä vain, tuota...”
“Unohdit”, Kiba päätti ystävänsä lauseen ja huokaisi. Naruto yritti kiskoa yöpaitaansa yltään, kunnes tajusi avata sen napit. Kiba, Akamaru, Hinata ja Iruka tulivat sisälle Naruton pieneen kämppään sulkien ulko-oven perässään. Hetken kuluttua Naruto oli täysissä pukeissa ja valmiina lähtöön.
“Kai sinä muistit edes pakata?” Kiba kysyi tältä. Naruto nyökkäsi ja otti eteisen nurkasta oranssin repun, joka ilmeisestikin oli täynnä kaikkea, mitä Naruto arveli tarvitsevansa mukaan.
“Kauanko me olemme Suomessa?” Naruto kysyi Irukalta seuratessaan tätä, Hinataa, Kibaa sekä Akamarua ulos asunnostaan ja työntäessään oven perässään kiinni niin, että se meni naksahtaen lukkoon.
“Tsunade-sama sanoi, että viipyisimme viikon”, Iruka vastasi hymyillen. “Teillä on yhteensä neljä esitystä.”
“Neljä?! Hitsit, dattebayo, siitä tulee mahtavaa!” Naruto intoili nelikon, plus Akamarun, astellessa alas portaita, jotka veivät yhdelle Konohan kaduista.
“Jos me nyt ensinnäkään ehditään koneeseen”, Kiba huomautti, kun he lähtivät ripeästi astelemaan pitkin katua kohti kylän pääporttia. “Sinun takiasi saatetaan myöhästyä.”
“Noh, Kiba, älähän nyt”, Iruka lepytteli poikaa. “Kaikille sattuu erehdyksiä.”
“Niin, Kiba! Siinäs kuulit!” Naruto tokaisi.
“Äh, ihan miten vaan”, Kiba mutisi. Akamaru loikkasi hänen olkapäälleen ja siitä pään päälle ja haukahti hiljaa.
“Hei, hei, Iruka-sensei, saakohan Suomessa ramenia?”, blondi kysyi opettajaltaan.
“Jaa-a, vaikea sanoa”, tämä vastasi.
“Heti, kun päästään perille, minä tilaan oikein ison annoksen, kun mennään syömään!”
“Hei, Naruto, onko sinulla muuta koskaan mielessä kuin ruoka?”
“Ole hiljaa, koirapoika.”
*Itse olet kettupoika. Ja tyhmä sellainen.*
“Heh, olen samaa mieltä, Akamaru.”
“Mitä? Mitä se sanoi?”
“Miksi minä sinulle kertoisin, kettupoika?”
“Ää, älä viitsi Kiba...”

Samaan aikaan myös Kakashi ryhmänsä kanssa oli matkalla kohti Konohan pääporttia. Hänen ryhmässään olivat Sasuke, Gaara ja Kankuro.
'Hokage oli ilmeisesti ironisella päällä laittaessaan ryhmääni kolme tosikkoa', Kakashi ajatteli astellessaan ryhmänsä edellä pitkin Konohan pääkatua. Jokaisella ryhmästä oli reput selässään, missä heillä oli kaikki tarpeellinen mukana.
"Hei, Kakashi", Sasuke sanoi tullessaan kyseisen miehen rinnalle. "Aiotko olla meille kuin lastenvahti, vai uskallatko päästää meidät näkyvistäsi hetkeksi?"
"Mihinkäs sinä sitten haluaisit mennä?" Kakashi kysyi pojalta.
"En juuri mihinkään, ainakaan vielä", tämä vastasi. "Mutta en jaksaisi vain olla jatkuvasti siellä jonkun vahdittavana."
"Älä huoli, saatte olla myös keskenänne, kunhan ette irrottele liikaa", Kakashi sanoi.
"Hah, siitä ei tule pelkoa", Sasuke sanoi virnistäen ja jättäytyi jälleen opettajansa taakse.

Myös Tsunade oli matkalla pääportille itse itselleen määränneensä ryhmän kanssa. Siihen kuuluivat Temari, Sakura ja Ino. Vaikka nämä kaksi viimeiseksi mainittua olivatkin nimitelleet toisiaan koko sen ajan, jonka he olivat jo kävelleet, hän tiesi näiden kahden tulevan loppujen lopuksi hyvin toimeen. Olivathan nämä sentään parhaat ystävykset.
"Koska sinä olet Sasuke-kunin kanssa samassa bändissä, on vähintäänkin reilua, että minä saan mennä treffeille hänen kanssaan ensimmäisenä Suomessa!” Hokage kuuli Inon äänen takaansa.
“Ei se ole mikään syy! Hän soittaa vain rumpuja, ja minä laulan! Koska me työskentelemme yhdessä, me saamme myös mennä ensimmäisenä treffeille yhdessä!” kuului Sakuran tiuskiva vastaus.
“Sinähän olet hänen seurassaan lähes päivittäin, jättiotsa!”
“Niin, mutta en treffeillä, Ino-sika!”
“Tytöt”, Tsunade sanoi pysähtyen ja kääntyen katsomaan kahta teinityttöä, jotka raahasivat kumpikin omaa matkalaukkuaan mukanaan. Nämä katsoivat naista kysyvästi.
“Jos pidätte tuollaista meteliä, käännymme oitis takaisin”, tämä sanoi vakavana.
“Gomen”, kumpikin teini mutisi. Hokage huokaisi ja kääntyi lähtien jälleen kävelemään eteenpäin.
“Hokage-sama”, Sakura sanoi tullen hänen rinnalleen. “Miten te pystyitte jättämään kylän ilman johtajaa? Entä jos tulee hyökkäys? Nythän Kakashi-sensei, Gai-sensei, Iruka-sensei ja Jiraiya-sama ovat meidän mukanamme, eivätkä he voi puolustaa kylää.”
“Älä huoli, Sakura”, Tsunade sanoi hymyillen rauhoittavasti. “Uskoisin, että kukaan ei hyökkää sinä aikana, jonka olemme Suomessa. Ja apulaiseni hoitavat kyllä Hokagen hommat sen aikaa. Luotan Shizuneen ja muihin täydellisesti. Tarvitsenhan minäkin nimittäin lomaa, vai mitä?”
“N-niin”, Sakura sanoi hymyillen takaisin.
“Hei, rumilus”, Ino sanoi tälle. “Sasuke-kun ei edes pidä sinusta.”
“Ole sinä hiljaa, ällötys!” Sakura karjaisi tytölle vastaukseksi.
“Ettekö te kaksi huoraa voisi olla jo hetken hiljaa”, Temari sanoi väsyneesti ja vilkaisi kaksikkoa. Nämä tuijottivat kävellessään tyttöä silmät suurina, eivätkä uskaltaneet sanoa loppumatkasta enää yhtään mitään ylimääräistä.

Jiraiyalla oli tiimissään Shikamaru, Shino ja Chouji. Miehellä kävi mielessään monia ajatuksia, kun hän näki kolmikon seisovan edessään. Shikamaru haukotteli leveästi kädet taskuissaan ja näytti siltä, että vaikka hänen reppunsa tuskin painoi paljoa, hän varmasti lyyhistyisi pian sen alle. Chouji söi täyttä häkää perunalastujaan pussista, jota piteli kädessään. Shino taas katseli mustien lasiensa takaa ötököitään, jotka vipelsivät hänen kämmenselällään. Hän käski niitä muodostamaan aikansa kuluksi erilaisia sanoja tai lauseita. Jiraiya ei viitsinyt, tai uskaltanut, katsoa, mitä ötökät kirjoittelivat pojan kädelle, sillä hän ei ollut varma siitä, kuinka rumia juttuja tällä teinipojalla liikkui päässään.
“No, eiköhän lähdetä matkaan”, hän sanoi ja lähti astelemaan pitkin katua, jota pitkin kävelemällä he tulisivat pian pääkadulle. Kaikki kolme poikaa seurasivat häntä vaitonaisina.
“Onpa tämäkin vaivalloista”, Shikamaru sanoi hiljaisuuden rikkoen. Hetkeen kukaan ei taaskaan puhunut mitään. Ainut ääni heidän kenkiensä alla rapisevan hiekan lisäksi oli varhaisten lintujen viserrys puissa.
“Shikamaru, katso”, Shino kuiskasi kyseiselle pojalle ja tökkäsi tätä kevyesti kyynärpäällään. Shikamaru kumartui katsomaan Shinon kämmenselkää, johon ötökät olivat jälleen muodostaneet uuden lauseen.
“Käskitkö sinä niitä tekemään tuon?” Shikamaru kuiskasi. Shino pudisti päätään. Myös Chouji kumartui katsomaan ötököitä.
“Jiraiya on täysi pervo”, tämä luki hiljaa ötököiden muodostaman lauseen. Hän ja Shikamaru tirskahtivat Shinon virnistäessä leveästi. Sitä tosin ei kovin helposti nähnyt hänen takin kauluksensa takaa.
“Mitäs te kuiskitte siellä, kuin teinitytöt konsanaan?” Jiraiya kysyi katsoen kolmikkoa olkansa yli.
“E-ei mitään”, Chouji vastasi. Shino laski kätensä ja käski ötököitään rauhoittumaan, ainakin hetkeksi.
“Niin, kuiskiminen on liian vaivalloista”, Shikamaru vastasi ja haukotteli jälleen.
“Kuules, laiskimus, jos sanot tuon sanan vielä kerran, saat luvan jäädä kotiin!” Jiraiya tokaisi.
“Mutta on vain liian vaivalloista olla sanomatta sitä”, Shikamaru puolustautui ja virnisti. Huokaisten raskaasti Jiraiya kääntyi jälleen katsomaan eteensä. Chouji pidätteli nauruaan käsi suunsa edessä.
“Hei, täysi perv... Um, siis Jiraiya”, Shino sanoi tehden sekä Choujille että Shikamarulle lähes mahdottomaksi olla nauramatta. “Tiedätkö yhtään, millainen hotelli meitä odottaa? Tai esimerkiksi kuinka monta huonetta hotellihuoneistossamme on? Jos se nyt edes on huoneisto.”
“Tsunade sanoi, että majoitumme kahteen huoneistoon” Jiraiya vastasi. “Kummassakin on viisi huonetta. Muuta en tiedä, sillä ei tiedä Tsunadekaan.”
“Selvä”, Shino sanoi. Hän tunsi ötököiden jälleen kävelevän kämmenselällään ja nosti kätensä katsoakseen, mitä ne tekivät.
‘Jiraiya on höntti mäntti’, olivat ötökät “kirjoittaneet” hänen kädelleen. Jotta hänen tämänhetkiset tiimikaverinsa pysyisivät edes sen verran hiljaa, että ihmiset saisivat nukkua kodeissaan rauhassa, hän päätti olla näyttämättä sitä Shikamarulle tai Choujille.

“Olen valmiina lähtöön, Gai-sensei!” Lee huudahti seisoen selkä suorassa ja jalat tiukasti kiinni toisissaan.
“Hienoa, Lee!” hänen opettajansa sanoi hymyillen ja katsoi kahta muuta edessään seisovaa tiimiläistä. “Saisiko hieman hymyä myös teiltä kahdelta?”
Tenten hymyili hänelle hiukan, mutta joutui laittamaan kätensä suunsa eteen peittääkseen valtavan haukotuksensa. Neji taas ei jaksanut periaatteesta hymyillä yli-innokkaalle miehelle.
“Eikun menoksi!” Gai huudahti ja lähti marssimaan kuin sotilas konsanaan poispäin ryhmästään. Lee lähti opettajansa tavoin harppomaan pitkin hiekkatietä tämän perässä Tentenin ja Nejin maleksiessa hitaasti perässä.
“Tästä tulee mahtavaa, vai mitä Lee?” Gai kysyi vieressään kävelevältä oppilaaltaan. Tämä hymyili hänelle leveästi.
“Hai, Gai-sensei!” hän vastasi pirteästi.
“Tuo tekopirteä sensei ja vielä tekopirteämpi Lee käyvät kyllä joskus hermoille” Neji mutisi.
“Jep, varsinkin aamuisin”, Tenten vastasi, ja hymyili hiukan vieressään olevalle teinille. “Mutta tuovathan he vähän piristystä päivään, vai mitä?”
“Ehkäpä, tai sitten kärsimystä päivään”, Neji vastasi happamasti. Tenten pukkasi häntä kylkeen.
“Älä viitsi pilata päivää happamuudellasi heti aamusta!” tyttö tiuskaisi ja juoksi Gain ja Leen kiinni. Neji huokaisi, mutta seurasi kuitenkin ryhmäänsä.

----------------------------------------------------------------

A/N: Ja sit mulle kaikkee kivaa, kunai-veitsiä, shurikeneja, kiviä... Mitä vaan keksitte. Niin, ja pisteitä, kommentteja, ruusuja ja karkkia saa kanssa antaa! Ja kokista, nam! ;P

Kommentit (Lataa vanhempia)
Fuyu - 2007-08-06 13:53:32
Ihanan pitkä tarina ja erilainen kun muut. Minä pidin ja jatkoa kiitos =)

narufan - 2007-08-06 17:27:00
jatkoa... paaaaljon jatkoa.... pliis:D...

Tatti_ - 2008-11-08 23:09:19
Tää ficci ei varmaankaan viihy enää kovin kauaa hyllytettyjen-ficcien-listalla, siellä taitaa olla kovin tylsää!! ;)
Joten joskos nyt uudella koneellasi saisit näitä vanhojakin ficcejä uusittua ja tehtyä!!
(en toki valita että olet nyt kiinnostunut vain WTML mut ois nää vanhatki hyvä saada tehtyä loppuun!! vai??)
Ota vaikka sellainen tavoite et kerran viikossa (vähintään X) ) lisäät tänne jotain jatkoo yms ;D
Ja siis niitten ei tartte olla mitään 30 sivun pitusia vaan joku 6-10 ois jopa iha sopiva ;)

Ja ihana tää on ja sai 5p. niinku multa nyt sulle voi odottaakki!! ja keltä tahansa!!!!!! ^o^

Karkki - 2009-02-03 13:52:04
teetko jatkoa? ja jos teet, niin olisin innoissani: ) 5pojoo
''Hinata, mutta vain koska hän on serkkuni, ja tykkää Narutosta.” <----- tuo oli paras kohta!

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste