Eli ohjeet tarinaan oli:

Kirjota laulu jonka sitte laitat tarinaan. Jos sattuu niin ikävästi että Vaikka kuinka yrität mut mitään ei synny, voit ottaa valmiin kappaleen. Mielummin kirjoittaisit kuitenkin ite.

Tarina Voisi rakentua "työmatkan" sisälle, me kun ollaan nyt lomalla. Eli siis joku hahmoista tai hahmot lähtevät työmatalle jonnekkin eksoottiseen paikkaan. Mut ei hawajille.

Henkilöt voisivat kokeilla erilaisia Extreme harrastuksia matkansa aikana, koska ei kukaan viitsi siällä nököttää vaikka työmatka olisikin. Benjihyppyjä, riippuliitoa, sukellusta... Ym. Ja jokin onnettomuus harrastusten yhteyteen ^^ Toimintaa olla pitää.

Ja Ahtaisitko johonkin kohtaan lauseen; "Hei, nuo ovat minun housuni?"




                                Extreme elämää

Lentokone nousi pilvien yläpuolelle ja korvat menivät lukkoon. Ainoat havaittavat värit ulkona olivat sininen ja valkoinen, samat värit koristivat koneen siipiä ja runkoa.
Turvavyön merkkivalo sammui, korvat rupesivat hiljalleen aukeamaan.
Lento korkeus vakiintui ja tekopirteinä hymyilevät lentoemännät rupesivat tarjoilemaan businessluokan matkustajille juotavaa. Istuimet olivat sopivan pehmeitä ja puolet isompia kuin turistiluokassa.
Hopeahiuksinen mies avasi kirjan, mutta lukemisen sijasta katseli kuvaa, joka oli kirjan sivujen välissä merkkinä. Kuvassa oli tämä kyseinen mies ja hänen sylissään hymyilevä nainen, jolla oli pitkät vaalean lilat hiukset.

Ihanaa olisi kanssasi olla,
mutta nyt en voi luoksesi tulla.
Laineet vyöryvät rantaan,
vain yhdet jäljet jäävät santaan.

Pari päivää aikaisemmin Kakashi oli mennyt Tsunade Hokagen luo ja pyytänyt pientä lomaa, jotta voisi matkustaa ulkomaille.
Hänen tarkoituksenaan oli ollut mennä tapaamaan kuvan naista, mutta Tsunade oli käsittänyt väärin ja oli lähettänyt hänet työ komennukselle ulkomaille Kurenain ja Gain kanssa.

Kakashi huokaisi hiljaa ja piilotti kuvan taskuunsa, samassa taskussa oli kirje, jonka takia hän oli pyytänyt lomaa.

Koitan sinua kohti kurkottaa,
miksi eivät sormeni sinua kohdata saa?


Hetken ajan sormet hypistelivät kirjeen kulmaa, mutta sitten Kakashi havahtui Kurenain ääneen.
”... ja voitko kuvitella, että sen jälkeen Gai änki mukaan! Olisimme saaneet olla ihan kahdestaan kulta.” Kurenai lirkutti painaessaan päänsä Kakashin olalle. Kakashi ravisti hänet pois ja alkoi lukea kirjaansa.
Kurenai katsoi häneen loukkaantuneena, mutta ei jaksanut kauan murjottaa, sillä kakashi oli ollut parin viime päivän aikana entistä torjuvampi.

Mikset anna koskettaa?
En sinulta edes yhtä katsetta saa.

Kurenai siirtyi parempaan asentoon ja rentoutui. Hän hykerteli mielessään, sillä nyt hänellä olisi tarpeeksi aikaa saada kakashi itselleen. Anko oli neuvonut häntä käyttämään kovia otteita ja niitä hän aikoi totta vie käyttää.

Heidän takanaan istui synkän näköinen Maito Gai. Gai katseli Kurenaita, joka vähän väliä lennon aikana lähenteli kakashia. Kuinka ihmeessä kukaan pystyi torjumaan noin kauniin naisen? Olikohan Kakashissa jotain vikaa...?

Miksi minua vihaat ja työnnät pois?
Eikö kahden yhdessä parempi ois?

Kuuden tunnin jälkeen Air Konohan kone laskeutui Kreikan lentokentälle.
Passien tarkastuksen jälkeen he hakivat laukkunsa. Yksi kurenain kolmesta laukusta oli kadonnut ja hän oli raivoissaan.
Kakashi tilasi taksin sillä aikaa, kun Gai lepytteli Kurenaita. hotellihuoneen kanssa ei ollut onneksi ongelmia, tai no Kakashin mielestä oli ongelmallista, että he kaikki nukkuivat samassa huoneistossa, eikä hän saisi rauhaa kummaltakaan.

Kun tavarat oli purettu, Kurenai lähti ottamaan aurinkoa ja Gai haastoi Kakashin riippuliito kilpailuun, sillä työt alkaisivat vasta seuraavana päivänä.
Kilpailijat saivat hotellin aulasta lainattua varusteet ja tilattua kyydin suositulle riippuliito paikalle.

Sää oli sopivan tuulinen, Gai sai kunnian lähteä ensin lentoon. Vähän ajan päästä oli Kakashin vuoro juosta kohti jyrkännettä.
Ilma tarttui liitimeen ja kakashi tunsi lentämisen aiheuttaman vapauden tunteen.
Hän hymyili ja suuntasi kohti aurinkoa, joka laskisi parin tunnin päästä.
Gai kaarteli hienosti, yrittäen saada kakashin näyttämään taitonsa, mutta Kakashi oli menettänyt kilpailun halunsa ja vain nautti tuulesta, joka hyväili hänen kehoaan.

Meri kimalteli ja näköalat olivat huimaavan upeat, pilvet näyttivät aivan hymyileviltä kasvoilta. Kakashi hymyili leveästi niille, tällaiselta hänestä oli tuntunut pari päivää sitten, kun hän oli lukenut kirjeen. Hän oli mennyt onnesta sekaisin kuullessaan, että hänestä tulee isä.

Alhaalta kuului äkkiä kovaääninen rääkäisy ja tömähdys.
Alhaalla Gai makasi naamallaan maassa, laskeutumisen epäonnistuttua. Kakashi rupesi laskeutumaan, tarkistaakseen Gain kunnon.
Päästyään alas, hän jätti liitimen maahan ja juoksi hiekkaa syljeskelevän Gain luo. Maassa näkyi jälki, jonka Gai oli kyntänyt maahan, kun vauhti ei ollutkaan ollut tarpeeksi hiljainen laskeutumiseen.
”Oletko kunnossa?” Kakashi kysyi, peitellen naurua, joka yritti pyrkiä hänen ääneensä.
”Olen, olen! Pieni laskuvirhe vain, ei sen kummempaa.” Gai vastasi, kun viimein sai suunsa tyhjäksi.
”Sitä paitsi, vaikka loppu ei ollut ihan suunnitelmien mukainen, minä taisin voittaa, sillä sinä vain kaartelit kuin laiska varis.” Gai sanoi väläyttäessään pepsodent hymynsä.
”Niin sitten.” Kakashi tuhahti ja lähti hakemaan tavaransa, sillä ne piti palauttaa ennen auringon laskua.

Yhdessä he kävelivät autolle, joka vei heidän tavaransa hotellille, mutta he eivät itse menneet mukana, sillä Gai haastoi kakashin juoksu kilpailuun.
Kilpailu oli erittäin tasainen, lopulta Kakashi sai pienen etumatkan ja ehti rantahiekalle ennen Gaita.
”Voitto!” Hän huudahti heittäytyessään selälleen hiekalle. Huohottava Gai saapui hetkessä hänen luokseen ja istahti läheiselle rantatuolille.
Miehet olivat hiljaa ja tasasivat hengityksensä.
”Kylläpä oli hieno kilpailu. Mitäs sanoisit, jos uitaisiin kilpaa tuolle poijulle?” Gai kysäisi, kun taas sai kunnolla happea.
”Ei, tämä riittää.” Kakashi hymähti miettiessään, että eikö toinen koskaan kyllästynyt kilpailuun.
Kakashi oli vaipumassa uneen, kun kuuli lasten iloiset huudot.
”Katso, tuolla on delfiinejä!” Gai huudahti, samalla pukaten hänet täysin hereille.

Hän näki auringonlaskun kultaiseksi värjäämän taivaanrannan, jota vasten näkyi korkealle ilmaan ponnistavia hahmoja.
Koko ranta tuntui hiljenevän katsomaan tätä kauniiden eläinten tanssia auringonlaskussa. Kurenai käveli heidän luokseen ja istuutui Kakashin viereen.
Auringon laskettua myös delfiinit katosivat.
”Delfiinit tuovat täkäläisten mukaan onnea.” Kurenai kehräsi, katsellessaan selällään makaavaa miestä vieressään.

Hikinen paita oli liimaantunut kiinni kehoon, paljastaen treenatut vatsalihakset. Kuinka kukaan mies pystyi näyttämään noin syötävän hyvältä (vaatteet päällään)?
Tuuli heilutteli hopeisia hiuksia, jotka kiiltelivät rantasoihtujen loisteessa. Aurinko ei ollut vielä ruskettanut upean vaaleaa ihoa, joka keräsi täkäläisten tyttöjen katseet.
Kurenai tunsi pientä mustasukkaisuutta, kun tytöt seurasivat Kakashia nälkäisillä katseillaan. Onneksi Kakashi ei edes tuntunut huomaavan heitä, vaan nousi ylös ja lähti Gain kanssa keskustellen hotellille.

Aamulla Kakashi heräsi ennen muita ja luki ohje kirjeen, joka oli tullut Tsunadelta. kakashin tehtävä oli auttaa täkäläistä etsintäpartiota, mikäli joku katoaisi. Kakashi taitteli paperin pöydälle, jotta muut voisivat lukea omat tehtävänsä, ja sitten hän lähti paikkaan, jonne Tsunade oli hänet määrännyt.

Aurinko paistoi jo melko korkealla taivaalla ja oli saanut innokkaimmat vesipedot ottamaan lainelaudat esiin ja lähtemään kesyttämään aaltoja. Muutama lokki kaarteli laiskasti veden yllä, aina välillä sukeltaen mereen.
Kakashi saapui pieneen, valkoisista laudoista kyhätyn rakennuksen luo. Ovessa oli samanlainen merkki kuin kirjeessä, joten tämän täytyi olla oikea paikka.

Kakashi astui ovesta sisälle ja havaitsi paikan tyhjäksi. Tuskin hän oli ehtinyt ovea sulkea, kun se riuhtaistiin vauhdilla auki ja sisään syöksyi kalmankalpea vanha mies.
”Auttakaa minua! Iruka, pieni delfiinini on kadonnut! Hän lähti sukellus retkelle ja lupasi palata tunnin kuluttua, mutta nyt on kulunut jo ainakin kaksi tuntia, hän saattaa olla hukkunut!” Mies panikoi. Kakashi katsoi häntä kuin hullua.
”Tuota, kyllä delfiinit osaavat uida, eivät ne huku...” hän mutisi täysin kärryiltä pudonneena.
”Ei, ei, ei! Vaan Iruka, minun lapsen lapseni! Hänen nimensä tarkoittaa delfiiniä!” Mies kiljahti.
”Aa.. No se muuttaa asiaa. Lähden heti noutamaan sukellus varusteet, olkaa hyvä ja kokeilkaa rauhoittua, jotta voitte palatessani kertoa tarkan sijainnin, missä hänet nähtiin viimeksi.” Kakashi rauhoitteli vanhusta, vielä hieman epävarmana.

Noudettuaan varusteet, hän puki märkäpuvun ylleen ja varmisti, että happisäiliöt olivat kunnossa. Mies johdatti hänet rantaan, joka oli lähellä isoja kallioita.
”Hän sanoi menevänsä tutkimaan noiden kallioiden luona olevia luolia. Mutta ole varovainen, sillä moni on kuollut, kun ei ole enää osannut ulos.” Mies selvitti asiaa Kakashille, joka kiinnitti läheiseen kivenlohkareeseen narun, jonka avulla sitten osaisi pois luolasta.

Kuunneltuaan miehen selostuksen loppuun, hän laittoi räpylät jalkaansa ja lasit silmilleen. Vesi oli yllättävän viileää näin aamulla, mutta piankos siihen tottui.
Kakashilta meni hetki ennen kuin hän löysi luolaston suun.
Lamppu valaisi käytävä rihmastoa, josta oli vaikea päätellä mihin jatkaa, lopulta hän valitsi isoimman käytävän ja lähti tutkimaan sitä.
Kaikkialla oli vain kivi seinää, näin pimeässä ei näyttänyt kasvavan mitään.

Aikaa kului, etsintä rupesi tuntumaan toivottomalta ka kakashi oli aikeissa kääntyä takaisin, mutta sitten hän huomasi tulleensa isoon luolaan, josta johti käytäviä erisuuntiin, katossa olevasta tunnelista loisti hieman valoa, se varmaan johti koko kallion läpi, suoraan ulkoilmaan.
Kakashi katseli ympärilleen ja huomasi ylöspäin johtavassa seinässä tuoreen näköiset jäljet, ihan kuin jokin olisi raapaissut seinää ja tuonut uudelleen näkyviin seinän kiven vaalean värin, vesi oli tummentanut muun kallion aikaa myöten harmaaksi.

Hän lähti uimaan valoisaa käytävää pitkin ja hämmästyksekseen löysi luolan täynnä ilmaa. Se oli jo veden pinnan yläpuolella, mutta seinät olivat korkeat ja kiviset.
Otettuaan lasit pois, hän havaitsi pienestä ylhäällä olevasta aukosta näkyvän pala sinistä taivasta.
”Onko täällä joku!?” Kakashi huusi samalla, kun valaisi syvennyksiä lampullaan.
”Täällä.” Kuului hiljainen ääni ison kiven viereltä. Kakashi jätti osan varusteista maalle, jotta kulku olisi helpompaa.

Kiven luota hän löysi maassa istuvan ihmisen, jolla oli arpi kasvoissaan. Arpi kulki poikittain nenän yli, ruskeat hiukset lainehtivat aukinaisina ja kasvoille oli syttynyt toiveikas ilme.

”Kuinka jouduit tänne? Oletko loukkaantunut?” Kakashi kysyi, samalla tarkastellen näkyisikö henkilössä ruhjeita tai olisiko jokin raaja vääntynyt luonnottomaan asentoon.
”Olen kunnossa, mutta en pääse pois, sillä voimakas virtaus tempaisi minut mukaansa ja paiskasi päin kalliota. muuten säilyin ehjänä, mutta isku vaurioitti happisäiliöitäni, eivätkä ne ole enää käyttökunnossa. onneksi löysin tähän luolaan.” Mies vastasi. Tai ainakin Kakashi oletti henkilön olevan mies, vaikka hän näytti erehdyttävän paljon naiselta.
”Minulla riittää happea molemmille. Tule, kerätään tarvittavat tavarat ja lähdetään. isoisäsi on huolissaan sinusta.” kakashi sanoi, kulkiessaan vettä kohti ja varmistaessaan, että Iruka seurasi.

Paluu matka sujui ongelmitta, köyden avulla oli helppo löytää takaisin.
Kun he pääsivät rantaan, Irukan isoisä ryntäsi halaamaan Irukaa ja kiittämään kakashia tämän pelastamisesta.
”Muista siiten tulla illalla juhliin, Iruka” Isoisä sanoi Irukalle, ennen kuin lähti autolleen. Iruka ja Kakashi vaihtoivat takaisin normaaleihin vaateisiin ja lähtivät kävelemään rannalle.
”Nyt kun työsi on tältä päivältä tehty, sallitko minun tarjota sinulle ryypyn?” Iruka kysyi, heidän kävellessään kohti kapakkaa.
”Tuntuu, että olen sen velkaa henkeni pelastamisesta.”
”No kai nyt yhden voi ottaa.” Kakashi tuumi.
”Tuolla baarissa on myös kauniita naisia, jos haet seuraa.” Iruka naurahti.
”Kiitos ei, olen kihloissa ja menossa pian naimisiin.” Kakashi vastasi avatessaan baarin oven.

Ilta kului rattoisasti juoden ja keskustellen. Yleisin puheenaihe oli sukeltaminen, sillä se oli molempien lempiharrastus. Iruka katsahti loppu illasta kelloon ja huudahti kauhusta.
”Minun piti vielä ehtiä suihkuun, mutta kello on jo sen verran, että en ehdi kotiin ennen juhlia.” Hän vaikersi epätoivoisena.
”Minun hotellini on tässä lähellä, voit lainata suihkua.” Kakashi vastasi.
”Kiitos, olet kunnon veikko.” Iruka huokaisi.

He menivät hotellille, Kakashi tarkisti, että Kurenai tai Gai ei ollut paikalla, antoi Irukalle pyyhkeen ja lähti itse hotellin alakertaan, missä oli paikan ainut puhelin, sillä hänen piti antaa Tsunadelle raportti tapahtumista.

Gai näki Kakashin tulevan ulos kämpästä ja ajatteli mennä suihkuun.

Päästessään sisään huoneeseen, hän huomasi, että Kakashin sänky oli ihan sekaisin ja päätteli, että Kurenailla ja Kakashilla oli ollut oikein hauskaa. (Hän ei muistanut, että Kakashi ei vain ollut aamulla pedannut petiään.)
Gai kuuli suihkun äänen ja päätteli Kurenain menneen suihkuun. nyt olisi hyvä tilaisuus nähdä kuvan kaunis kurenai suihkun raikkaana. Hän hiipi lähemmäs ja avasi suihkun oven.

Järkytys oli valtava molempien osa puolten kohdalta, kun he tuijottivat toisiaan hetken. Iruka tempaisi pyyhkeen peitokseen ja Gai löi hätääntyneenä oven kiinni.
Kerättyään ajatuksensa hän etsi nopeasti vaatekasan, joka kokoontui paidasta ja housuista, heitti sen miehelle suihkussa ja käski tätä häipymään.
Iruka puki nopeasti päälleen ja häipyi.
”Hei, nuo ovat minun housuni?” Hämmästynyt Kurenai sai suustaan, juuri kun Iruka katosi portaisiin. Sisällä huoneessa hän näki järkyttyneen näköisen Gain.
”Tu... tuo mies ja Kakashi..” Oli ainut mitä Gai sai suustaan osoittaessaan Kakashin sänkyä.
”Mitäh!?” Kurenai huudahti
”Näin kun Kakashi tuli ulos, sitten huomasin sängyn kunnon ja kuulin suihkusta ääntä. Luulin, että sinä olisit siellä ja näin sen miehen kun kurkistin. Anteeksi, jos heitin hänelle housusi, mutta halusin hänen lähtevän mahdollisimman nopeasti.” Gai selosti.

Kysymyksiä ilman vastauksia,
hiljaa hiipiviä arvauksia.

Kurenai kuuli sydämensä särkyvän.
Siksi siis kakashi torjui hänet aina, Kakashi ei pitänyt naisista.

Hiljalleen Kurenain aivot tarkentuivat kohtaan: kurkistin. Gai etsi paikkaa, johon piiloutua, samalla kun Kurenain ilme muuttui yhä uhkaavammaksi.
”Pervo!” Kurenai huudahti raivoissaan ja löi Gaita kämmenellä poskelle, ennen kuin marssi ulos. Toisaalla, autuaan tietämättömänä tapahtuneesta kakashi lopetti puhelun ja haukotteli, päättäen mennä aikaisin nukkumaan.

Seuraavana päivänä Kakashi sai kuulla tapahtumista Irukalta, jonka hän tapasi rannalla.
Hän nauroi melkein kippurassa, kun Iruka kuvaili Gain järkyttynyttä ilmettä.

Kakashi tunsi olonsa mukavaksi nyt, kun Kurenai oli jättänyt hänet rauhaan. Eivätkä hyvät uutiset siihen loppuneet.
Iruka, joka myös oli ninja, oli sukua Konohassa asuvalle perheelle ja oli päättänyt muuttaa heidän luokseen. Kakashi oli mielissään, kun oli saanut uuden ystävän ja pääsisi pian kotiin.

Kaipaus puristi rintaa, sillä hän ei ollut kuullut kuvan naisesta mitään koko loman aikana. Vaistomaisesti hän kohotti katseensa kohti auringonlaskua ja näki häntä kohti juoksevan naisen. Hän saattoi tunnistaa nuo hiukset ja ilmassa helisevän naurun missä vain. Kirja tippui hänen kädestään, kun hän lähti juoksemaan kohti auringonlaskua ja odottavaa syliä.

             Viimeinkin saan pitää sinua sylissäni,
             taas saan tuntea hellät suudelmasi.
                             Kädet koskettavat tunnustellen,
                             tämä tuntuu kauniilta unelta.
                             Tuuli tuoksuu onnelta,
                             kehot tanssivat toisiaan kuunnellen.
                                Hiljaa tuuli kuiskii:
                                I love you...
                                Ich liebe dich...
                                Ja lublju tibja...
                                Ti amo...