”Repliikki”
’Ajatus’
**Takauma**

                             Neljäs luku

Metsästä kuului iloinen kiljaisu. Pienellä aukiolla nuori poika hyppi roikottaen jotain lintua kädessään.
”Ruokaa, ruokaa, ruokaa!” Naruto hyppi ja tanssahteli ympäri aukiota. Koko iltapäivän hän oli yrittänyt pyydystää syötävää ja viimein hän oli onnistunut.

Blondi melkein kyynelehti tuntiessaan paistetun linnun tuoksun nenässään. Miten pitkään hän olikaan saanut olla ilman ruokaa, melkein päivän, vai kenties enemmän?
”Hällä väliä! Nyt syödään!” Naruto huudahti ja alkoi kaluta paloja rapeaksi kypsyneestä linnusta.

Syötyään Naruto heittäytyi maahan selälleen ja huokaisi tyytyväisyyttään.
’Mitähän Sasuke syö?’, blondi säikähti ajatustensa kohdistuessa siihen mustatukkaiseen mieheen. Hymy hänen kasvoiltaan pakeni ja tyhjä kuvotus täytti hänen ruumiinsa. Jokainen sekunti aamusta piirtyi yhä uudelleen hänen mieleensä. Mutta hänen aikaisemmin tunteneensa kuvotus oli poistunut kokonaan, jäljellä oli vain epätoivo. Mitä hän tekisi jos ei näkisi Sasukea enää?
’Ei minun näin pitäisi ajatella, minun pitäisi olla tyytyväinen, jos hän ei enää ilmestyisi elämääni”, Naruto ajatteli ja pieni yksinäisyyden tunne kulki läpi hänen ruumiinsa. Hän tajusi, että halusi nähdä Sasuken. Kaikesta huolimatta hän halusi nähdä tämän miehen ja ehkä jopa suudella tätä…
’Vou, vou, vou! Ei nyt niin pitkälle!’ Naruto pyöritti päätään ja huokasi.
’Tai, ehkä sittenkin…’ pieni ääni kuiskasi jossain blondin pään sisällä. Hymy levisi tahtomatta pojan huulille ja hän nousi ylös pudistellen lian vaatteistaan. Matka Konohaan jatkuisi myöhemmin, ensin täytyi löytää Sasuke.

Tumma tukka heilahti ilmavirran osuessa siihen. Sasuke hyppi puusta puuhun ketterästi, välillä käyttäen käsiään heilauttaessaan itsensä toisella oksalle, ja välillä taas vain hyppien eteenpäin. Miehellä oli mielessä vain yksi asia: Naruto. Hän halusi löytää tämän ja pyytää anteeksi.
’En kestä jos hän vihaa minua’, Sasuke ajatteli ja kummastui itsekin miten pojasta oli tullut hänelle päähänpinttymä vain parin tapaamisen jälkeen. Oliko tämä rakkautta?

Sasuke huokasi ja pysähtyi vetämään henkeä puunoksalle. Hän ei ollut tuntenut mitään tällaista ketään kohtaan.
’En edes silloin kun olin Konohassa’, Sasuke huokasi toistamiseen. Niin, Konoha. Miehen kotikaupunki, josta tämä oli lähtenyt muutama vuosi sitten. Syynä oli ollut yksinäisyys. Vaikka hänen ympärillään oli liikkunut uskomaton määrä tyttöjä, silti hän oli ollut yksinäinen. Tosin ei metsässäkään aina viihtyisää ollut, mutta kettumuodon ottaessaan Sasuke saattoi ymmärtää eläimiä ja ne häntä.
’Eläimet ystävinä, naurettavaa’, mies ajatteli ja tuhahti huvittuneena itselleen. Mutta niin se vain oli.

Samaan aikaan lähettyvillä kuljeskeli nuori poika katsellen etsivänä ympärilleen. Hän tuhahti ärsyyntyneenä ja jatkoi matkaansa kohti synkempää osaa metsästä. Jos hän olisi kääntynyt katsomaan läheiseen pusikkoon, hän olisi huomannut, että silmäpari seurasi sieltä hänen jokaista liikettään.

’Missä hän voi olla?’ Naruto toisti saman lauseen varmaan jo sadannetta kertaa päässään kymmenen minuutin aikana. Metsä hänen ympärillään kävi yhä synkemmäksi ja synkemmäksi. Aurinko ei tuntunut lämmittävän tätä osaa metsästä lainkaan.
”Että osaa olla synkkää”, Naruto mutisi hiljaa ja kietoi kätensä ympärilleen. Hän hytisi.

Metsä näytti siltä, että aivan kuin jokin tai joku olisi estänyt auringonvalon pääsyn sinne. Kaikkialla näkyi kuihtuneita kasveja ja eläinten luurankoja. Väristykset kulkivat pitkin Naruton selkää ja kylmä tunne valtasi hänet.
’Täällä on niin elotonta’, blondi ajatteli ja kuunteli. Mistään ei kuulunut lintujen laulua tai mitään muutakaan ääntä.

Pimeydessä liikkui Naruton seurana yksi henkilö. Tämän silmät seurasivat blondin liikkeitä nälkäisinä ja himoitsevina. Hahmo liikahti ja katosi taas pimeyteen.

Naruto hätkähti kuullessaan räsähdyksen edestään.
”Mitä..? ÄÄK!” blondi huusi ja sitten tulikin hiljaista.

Kauempana Sasuke hätkähti kuullessaan kiljuntaa kuolleen metsän suunnasta.
’Kuka ihme on mennyt siihen metsään?’ mies ajatteli kauhuissaan. Metsä oli tunnettu siitä, että kaikki jotka olivat sinne menneet, olivat myös jääneet sinne.

Äkkiä karmiva ajatus iski Sasuken päähän kuin salama. Naruto oli ainut täällä metsässä hänen lisäkseen.
’Ei kai se idiootti ole sinne mennyt?’ Sasuken kasvoilla näkyi huolestuneisuus. Hän päätti lähteä katsomaa mikä oli vialla, vaikka sitten oman henkensä uhalla.

Naruto avasi silmänsä hämärässä luolassa. Jostain kuului kilinää, joka ei helpottanut pojan päänsärkyä yhtään.
’Missä minä olen?’ blondi yritti nousta istumaan, mutta huomasi etteivät kädet olleetkaan vapaat. Hän huomasi myös makaavansa jossain pehmeällä, joka nitisi hiukan hänen painonsa alla.
’Sänky?’ Naruto ajatteli ihmeissään. Millainen kidnappaaja laittaisi uhrinsa kiinni sänkyyn?

Hetken Naruto vain makasi siinä paikoillaan rauhallisesti, mutta sitten hänen tajuntaansa iskeytyi vahva paniikki.
’Niin, millainen kidnappaaja? Ei kai vaan..?’ blondi ajatteli ja paniikki vahvistui jokaisen ajatuksen myötä enemmän ja enemmän. Hän yritti rimpuilla käsiään irti, mutta ne pysyivät lukittuina hänen päänsä yläpuolella.

Joku oli ilmeisesti kuullut Naruton aiheuttamat äänet, sillä pian aiemmin kuulunut kilinä loppui ja tumma hahmo ilmestyi seisomaan luolan suuaukolle. Poika vetäisi terävästi henkeä ja yritti rauhoittaa hakkaavaa sydäntään hengittämällä mahdollisimman normaalisti. Se oli kuitenkin vaikeaa pojan sisällä syntyneen paniikin myötä.

Oviaukolla seisonut mies alkoi kävellä kohti sänkyä, jolloin muutamasta kynttilästä lähtevä heikko valo valaisi hänen kasvojaan. Ne olivat vahvat ja määrätietoiset, mutta silti jotenkin karmivat ja kauhua tuottavat.

Punaiset silmät kiiluivat tulenhehkuisina hahmon kävellessä lähemmäs sänkyä. Nyt Naruto saattoi jo erottaa, että miehellä oli pitkät mustat hiukset ja ohuet juonteet silmien lähellä. Hän oli muuten komea, mutta jokin miehen olemuksessa teki hänestä pelottavan ja vastenmielisen.
”Heräsit viimein”, miehen äänestä kuulsi kylmyys ja tyytyväisyys. Naruto värähti silkasta inhosta ja paniikki sen kuin kasvoi pojan sisällä.  
”Älä tule lähemmäs”, blondi kuiskasi hiljaa ja yritti taas rimpuilla irti kahleistaan.

Matala nauru kumpusi miehen kurkusta tämän katsoessa pienen pojan hätää.
”Älä yritä rimpuilla irti kisuliini. Se vain pahentaa tilannettasi”, tummat hiukset heilahtivat käden heittäessä ne olan taakse.

Naruto hengitti raskaasti ja yritti estää kyyneliä. Hän ei näyttäisi tuolle tyypille miten paljon häntä pelotti. Mies lähestyi häntä kylmän rauhallisesti ja nuolaisten ahneesti huuliaan.

Pian mies oli jo sängyn vieressä hymyillen pirullisesti. Silmät nuolivat Naruton kroppaa päästä varpaisiin.
’Hyvännäköinen saalis’, hän ajatteli ja nuolaisi uudemman kerran huuliaan saaden blondin värähtämään inhosta.
’Vastenmielinen tyyppi’, Naruto ajatteli ja irvisti miehen himokkaalle ilmeelle.

Lyhyen tarkkailun jälkeen tumma mies kumartui Naruton korvan juureen ja kuiskasi jokseenkin kylmästi:
”Olen Itachi Uchiha ja olen kidnapannut sinut, Naruto”, blondin niskavillat nousivat pystyyn kylmän ilmavirran hipaistessa hänen korvaansa Itachin puhuessa. Naruto ei edes jaksanut ihmetellä mistä mies tiesi hänen nimensä, vaan aukaisi suunsa pitkän vaitiolon jälkeen.
”Ja ihan kuin minä en olisi jo tajunnut sinun kidnapanneen minut”, hän totesi kylmästi, mutta ei saanut pidettyä pelkoa pois äänestään. Itachi hymähti ja nosti päänsä pojan korvanjuuresta tämän kasvojen päälle.
”Oletkin sitten tulinen tyyppi, no se tekee sinusta varmaan mielenkiintoisemman sängyssä. Jos ymmärrät mitä tarkoitan”, mies naurahti lauseensa perään ja kylmä ilmavirta pyyhkäisi Naruton kasvoja.

Naruto ymmärsi liiankin hyvin mitä mies tarkoitti ja yritti estää pakokauhua valtaamasta itseään, heikoin tuloksin.
Itachi siirsi päätään sivulle ja nuolaisi blondin ruskettunutta poskea saaden pojan värähtämään kauhusta. Hän tiesi liiankin hyvin mitä oli tulossa ja yritti riuhtaista käsiään irti. Itachi hymähti ja siirtyi näykkimään pojan korvaa ja siirtyen hitaasti kohti kaulaa. Naruto hengitti raskaasti ja rukoili mielessään miestä lopettamaan.
’Iskeköön häntä salama tai jotain! Hei hetkinen, jos salama iskee häneen, se iskee minuun myös. Pahempi homma…’ blondi ajatteli ja melkein unohti kaulallaan häärivän suun, kunnes yllättävä kivun aalto sai hänet takaisin todellisuuteen.

Pieni verivana valui pojan korvanlehdestä ja Itachi jatkoi työskentelyään niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän oli huomannut pojan miettivän jotain muuta kuin sitä hetkeä, ja päättänyt vähän muistuttaa missä mennään.
’Ai että kun minä olen pahis’, Itachi ajatteli tyytyväisenä ja pieni hymy käväisi miehen kasvoilla.

Naruto yritti kiemurrella miehen alta, mutta Itachi oli liian vahva ja tämä oli laittanut jalkansa blondin haarojen väliin. Mies liikutteli jalkaansa kivuliaasti Naruton haaroissa ja sai pojan vinkaisemaan.
”Lopeta”, Naruto rukoili varmaan kymmenettä kertaa, mutta tälläkin kerralla Itachi vain tuhahti ja siirsi kättään alemmas pojan rintalihaksia pitkin.

Käsi tavoitti housunkauluksen ja alkoi etsiä nappia jonka avata. Naruto henkäisi terävästi ja yritti kiemurrella, mutta yhä turhaan.

Itachin toinen käsi haparoi edelleen Naruton vatsalla, ja miehen suu söi pojan kaulaa, jättäen punaisia läikkiä minne ikinä koskikin. Poika itse yritti temppuilla käsiään irti, jolloin hän huomasi oikein kiinnostavan seikan. Hänen käsiään lukitsevissa käsiraudoissa oli pinkkejä karvoja ja yöpöydällä lojui musta ruoska seuranaan vaaleanpunainen pupuasu.

”Senkin irstas paskiainen! Päästä minut irti!” Naruto pelästyi itsekin omaa tunnepurkaustaan ja olisi varmasti nostanut kätensä suun eteen, jos se vain olisi ollut mahdollista. Hänen oli vain ollut pakko huutaa nähtyään nuo ”jutut” pöydällä. Itachi kohotti yllättyneenä katseensa ja lopetti Naruton housujen parissa hääräämisen.
”Älä luulekaan”, hän sanoi kylmän rauhallisesti niin lähellä blondin kasvoja, että tämä pystyi erottamaan jokaisen yksityiskohdan miehen silmissä.

Itachi siirsi päänsä taas Naruton kaulan pariin ja kädet alkoivat tunnustella pojan housuja ja rintakehää.

Housunnappi löytyi vihdoin ja Itachi alkoi räpeltää sitä auki kovalla kiireellä. Blondi poika tärisi ja ei voinut mitään sille, että housuissa alkoi tuntua ikävää kiristystä. Itachikin huomasi sen ja virnisti tyytyväisenä pojan kaulaa vasten.
”Et taidakaan olla niin vastahakoinen kuin luulet olevasi?”, hän sanoi tyynesti ja alkoi vetää housuja hitaasti pois Naruton jaloista. Tämä yritti rimpuilla vastaan, mutta Itachi oli asettunut sen verran tiukasti hänen päälleen, että liikkuminen oli enemmän kuin mahdotonta.

Siniset housut lensivät jonnekin luolan perälle ja Itachi katsoi tyytyväisenä vaaleanpunaisia boksereita, joissa oli pieniä sydämiä.
”Voi kun söpöt<3”, Naruto meni punaiseksi miehen kommentista ja kiemurteli vaivautuneena Itachin katseesta. Itachin pään ympärillä leijui hetken pieniä sydämiä, jotka poksahtivat yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin saaden miehen jäätävän olemuksen palaamaan.

”Ja mihinkäs me jäimmekään..”, Itachi höpisi enemmän itsekseen kuin Narutolle. Kyseinen blondi oli jo hetken toivonut miehen lopettavan, mutta näemmä turhaan.

Käsi vaelsi taas pojan rinnalla jatkaen siitä aina vain alaspäin. Itachi oli siirtynyt suutelemaan Naruton paljasta rintakehää, jättäen jälkensä tummia jälkiä.

Kyseinen poika mietti samalla päänsä puhki. Miten hän pääsisi tästä tukalasta ja ahdistavasta tilanteesta pois?
’Haluatko sinä edes pois?’ pieni ääni kysyi Naruton pään sisällä. Tuo ääni oli alkanut vaivata häntä ja blondi halusi ottaa sitä niskasta kiinni ja heittää järveen.
’Totta kai minä haluan pois täältä!’ Naruto huudahti päänsä sisällä, mutta ei kerinnyt jatkaa väittelemistä sisäisen äänensä kanssa, sillä Itachi oli saanut riisuttua pojan housut ja veti itseltään nyt paitaa pois.
’Minä. Olen. Alasti. Hänen. Allaan’, paniikki levisi Naruton jokaiseen ruumiinosaan ja lihakseen.

Itachi heitti paitansa jonnekin luolan keskivaiheille ja siirtyi sitten tuijottamaan blondin pojan alastonta vartaloa.
’Miten ihana ja koskematon. Minun pikku neitsyeni’, mies ajatteli ja antoi huomaamattaan kuolan valua suupielestään, mistä se sitten tippui Naruton paljaalle vatsalle ja sai pojan värähtämään.

Itachi herkesi ajattelemasta ja kumartui taas pojan ylle suudellen tämän vatsaa, siirtyen hitaasti aina vain alemmas ja alemmas. Pian hänen huulensa koskettivat Naruton kosketusherkkää aluetta saaden pojan huokaisemaan.

Kieli siirtyi blondin haaroihin ja siellä odottavaan erektioon. Naruto huokasi taas hiljaa, kun Itachi nuolaisi hänen kovuuttaan. Tunne oli taivaallinen, vaikka blondi yrittikin saada itsensä lopettamaan siitä pitämisen.
’Tämä ei ole oikein..’, ajatukset risteilivät Naruton päässä, mutta ne unohtuivat kun kieli kosketti uudestaan Naruton peniksen pintaa.

Itachi leikitteli hetken blondin erektiolla ja sulki sen sitten yllättäen suuhunsa, saaden pojan huokaisemaan nautinnosta.
’Kielletty nautinto on paras nautinto’, sisäinen ääni kiusasi Narutoa taas, mutta nyt poika ei tehnyt ajatustakaan pysäyttääkseen sitä.

Hän antoi nautinnon täyttää jokaisen ruumiinosansa, kun Itachi nopeutti liikettään pojan peniksen ympärillä.

Kieli tunnusteli erektion jokaisella nuolaisullaan ja suu liikkui taitavasti, saaden nuoren blondin huokaisemaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Nopeuttaen vielä vähän liikettään Itachi sai allansa olevan pojan laukeamaan suuhunsa nautinnollisien äänien saattelemana.

Naruto huohotti hikisenä silmät kiinni painettuina vanhemman miehen pyyhkiessä suupieliään hänen yläpuolellaan.

Itachi hymyili tyytyväisenä ja nuolaisi kuivia sormiaan. Naruto ihmetteli tätä ja pojan kasvoille nousi kysyvä ilme.
”Et kai kuvitellut, että se oli siinä?” Itachi vastasi ja antoi himon kuulua äänestään. Naruto värähti ja nielaisi vaikeana miehen sanoille.

Sormet liukuivat hitaasti pitkin Naruton pakaroita ja työntyivät sitten blondin sisään, aiheuttaen sen, että kyseinen poika vinkaisi kivusta. Itachi alkoi liikutella sormiaan pojan sisällä sääliä tuntematta.

Blondin aikaisemmin tuntema nautinto oli poistunut ja tilalla oli pelkkä tuska. Pojan silmät kostuivat kyynelistä ja huulet puristuivat yhteen kivun liekin leimutessa Naruton sisällä.
”Lopeta, pyydän..”, blondin ääni värisi kyynelten virratessa silmistä poskille, mistä ne jatkoivat matkaansa pojan paljaalle kaulalle.

Itachi tuhahti ja käänsi sormiaan Naruton sisällä entistä väkivaltaisemmin.
’Tuo kai tarkoittaa ”Ei, en missään nimessä lopeta”…’, blondi kiljaisi taas tuntiessaan tuskan korventavan hänen sisuksiaan yhä kivuliaammin.

Itachi teki vielä muutaman kivuliaan liikkeen pojan sisällä ja vetäisi sitten sormensa pois, saaden Naruton laukeamaan uudestaan.
”Sinähän oletkin helppo tapaus”, mies mutisi pienen virnistyksen muodostuessa hänen kasvoilleen. Naruto tyytyi vain huohottamaan Itachin alla.

Itachi silmäili hetken hikistä blondia allaan. Hän katsoi tämän kiivaasti kohoilevaa rintakehää ja pieniä lihaksia, joita koristivat useat hikipisarat.
Mies kumartui nuolaisemaan blondin nänniä ja sai tämän ihon värähtämään kosketuksesta.

Naruton silmät täyttyivät kyynelistä, kun hän tunsi jonkin kuuman ja kovan työntyvän sisäänsä jättäen jälkeensä kivun, joka hukkui blondin huutoon.
Itachi virnisti blondin tuskalle ja alkoi liikkua pojan sisällä, saaden tämän inahtelemaan kivusta aina vain uudelleen.

Hidastaen hiukan tahtia Itachi kumartui blondin ylle ja suuteli tämän kaulaa intohimoisesti. Naruto vinkaisi ja luuli jo revenneensä kivun aallon sokaistessa hänet.
”Itachi.. Tuo sattuu.. Lopeta..” poika inisi ja sai Itachin virnistämään likaisesti. Hän nopeutti liikkeitään blondin sisällä ja nautti jokaisesta Naruton huudosta ja kyyneleestä.

Nopeuttaen vielä vähän tahtiaan, mies sai pojan laukeamaan vatsalleen huutaen kuin viimeistä päivää. Itachi tuli itse pian perässä ärähtäen hillitysti.

Hitaasti Itachi vetäytyi ulos Naruton sisältä ja siirtyi sitten istumaan sängyn reunalle, etsien katseellaan vaatteitaan.

Naruto huohotti raskaasti, tuntien itsensä likaiseksi muutenkin kuin ulkoisesti. Hänen sisällään velloi tyhjä kuvotus, ja pää tuntui lojuvan jossain kaukana muusta ruumiista.

Itachi oli saanut puettua päälleen ja lähestyi nyt sänkyä ja siinä makaavaa blondia. Tämän silmät kostuivat kyynelistä ja suu aukesi päästäen ilmoille surullisen valituksen.
Itachin kasvoilla oli sama välinpitämätön ilme, kuin aina ennekin. Hän otti housujensa taskusta avaimen ja avasi sillä blondin käsissä olevat raudat. Sitten Itachi kääntyi sanaakaan sanomatta ympäri. Hän avasi suunsa vasta luolan suuaukolla;
”Olet vapaa lähtemään. Sinusta ei ole minulle enää mitään hyötyä”, hän lausui sanansa kylmästi, kääntymättä katsomaan blondia, joka hivuttautui istumaan.

Itachi katosi jättäen jälkeensä nuoren pojan, joka oli painanut kasvot käsiinsä, itkien enemmän kuin koskaan elämässään.


Ja taas, pitkän, pitkän, hyyyviin pitkän ajan päästä^^” anteeksi tökerö tapani kirjoittaa yaoita… älkää tappako se takia! *piiloutuu sängyn alle jääden odottamaan palkkamurhaajia*