-Mikä sinua vaivaa? Näytät ihan kuolleelta.
-Minä olen kuollut, jätä minut rauhaan.
-Meillä on kiire! No, jää sitten siihen. Minä en sinua jaksa raahata ympäri kylää.
Naruto katseli maantasalta Sakuran loittonevaa selkää. Häntä ei todellakaan huvittanut mennä auttamaan muita akatemian remontissa. Ei ainakaan nyt, kun Sasuke olisi siellä. Häntä raivostutti ajatellakin, miten Sasuke tekee kaikkensa nolatakseen hänet. Aina samat mollaavat kommentit. Aina sama tyttölauma ihailemassa ja tukemassa häntä. Sasuke, Sasuke..aina vain Sasuke! Naruto ponnahti pystyyn ja lähti kohti puistoa potkien matkallaan pientä, mitätöntä pikkukiveä. Kiveä, jolla ei ollut mitään tarkoitusta. Aivan, kaikki ajattelivat samaa hänestä.


Puistossa Naruto istahti keinuun. Keinu nirskahti tuttavallisen kuuloisesti. Olihan hän istunut siihen monta kertaa aiemminkin. Tarkemmin ajatellen, keinu oli ollut hänen ainoa ystävänsä aikoinaan.
-Hmh, hän naureskeli itsekseen. Keinuko ystävä, kaikkea sitä..
Jostain kuului vaimea tömähdys. Naruto havahtui katsomaan ympärilleen ja huomasi tumman hahmon istumassa puiston penkillä. Ulkona oli jo pimeää, joten hän ei erottanut henkilöä selvästi. Hän nousi ylös ja käveli kohti penkkiä. Kuka ihme istuu puistossa tähän aikaan hänen lisäkseen? Oli kuka oli, hän aikoi nähdä tulijan. Äkkiä maa tuntui katoavan jalkojen alta.
-Auaah! Naruto kiljaisi kompastuttuaan pimeässä kivenmurikkaan ja kaatui äänekkäästi tömähtäen maahan. Se teki samaan aikaan kipeää ja nöyryytti. Hän ei kuullut vaikerrustensa takaa lähestyviä askelia.
-Idiootti, mitä sinä teet? Hän kuuli pitkästyneen äänen yläpuoleltaan. Naruto säpsähti katsomaan ylöspäin.
-Sasuke! Mitä sinä..ääh!
Naruto kompuroi pystyyn ja tunsi poskiensa kuumottavan.
-Hienoa, tästä hän vasta innostuu, hän ajatteli mielessään ja tiuskaisi samalla Sasukelle:
-Mitä helkuttia sinä täällä teet? Miksi et ole jakamassa nimikirjoituksia aivottomille ihailijoillesi?
Sasuke mulkaisi häntä paheksuvasti ja hymähti. Naruton oli vaikea olla lyömättä häntä komeasti keskelle sitä niin koppavaa naamataulua.
-Et sinä ole ainoa, jolla on oikeus olla edes joskus rauhassa, Sasuke tokaisi. Hän näytti loukkaantuneelta. Naruto tunsi pienen omantunnonpistoksen ja katsahti maahan neuvottomana. Syntyi hiljaisuus.


-Tule.
Sasuke tarttui Narutoa kädestä ja veti tämän penkille kanssaan istumaan.
-Mitä..mitä sinä teet! Naruto huudahti ja koitti saada kättään irti Sasuken otteesta, turhaan. Sasuke ei aikonut päästää irti. Hän katsoi Narutoa merkitsevästi syvälle tämän suuriin, sinisiin silmiin. Naruto lakkasi rimpuilemasta ja käänsi katseensa pois. Sasuke irroitti otteensa Naruton ranteesta ja odotti tämän juoksevan pois. Mutta hän ei juossut. Hänellä ei ollut aikomusta lähteä minnekään. Hetken he vain tuijottivat toisiaan. Hiljaisuuden rikkoi Sasuken rykäisy kun hän alkoi puhua:
-Naruto, minä..
Hän ei ehtinyt jatkaa lausettaan loppuun. Puiston portilta alkoi kuulua sekavaa örinää ja kikatusta. Naruto ja Sasuke ponnahtivat pystyyn yhtä aikaa ja tuijottivat hermostuineina huojuvia tulijoita.
-ERO-SENNIN! Miksi sinä olet täällä?! Ja umpikännissä!
Naruto raivosi ja Jiraya hörähti tyttöjen kikattaessa vieressä:
-Samaa voisin kysyä sinulta. Joitain asioita Uchihan kanssa keskellä yötä?
Sen sanottuaan joukko lähti metelöiden puistosta kadoten pimeyteen. Naruto ja Sasuke olivat taas kaksin. Kumpikin koitti olla ajattelematta sen kummemmin Jirayan kommenttia.
-No..nähdään huomenna. Öitä.
-Mmh.
Ja he lähtivät kumpikin omiin suuntiinsa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Jatkoa tulee ehkä jos kukaan piti vähänkään. :P Ehkä vähän lyhyt..