Tämä on itse asiassa yllyke-fic, eli eräs kaverini antoi seuraavat yllykesanat, joista tämän ficin sitten kasasin:
sisäinen kauneus, sudenkorento, repaleiset vaatteet ja uhkapeli.
Hän myös päätti parituksen.

Anyway, nyt tiedätte tämän ja olette varoitetut.

--------------------------------------------------------------
Zetsu oli tiennyt, että idea oli huono. Hänen molemmat puolensa olivat tienneet sen. Mutta houkutus oli ollut liian suuri, sillä Itachi harvoin otti osaa heidän pieniin pelihetkiinsä, saatikka sitten uhkapeleihin.

Sattuneesta syystä. Ehkä sharingan oli hiukan epäreilu pelejä pelatessa. Juuri tästä syystä idea oli ollut niin huono alusta pitäen ja Zetsun olisi pitänyt kieltäytyä vielä kun oli ollut mahdollisuus. Mutta musta puoli oli suostutellut valkoisen mukaan, jolloin Zetsu oli antanut periksi ja mennyt mukaan heidän peliinsä.

Lopulta hän oli hävinnyt ja pelissä oli ollut panoksena se, että häviäjät joutuisivat tekemään jotain typerää, mitä muut keksisivät.

Tästä syystä Zetsu seisoi liikkumatta paikallaan eräällä lähistöllä olevalla niityllä ja odotti, että sudenkorento sattuisi kohdalle. Hänen kuului pyydystää kymmenen sudenkorentoa ruukkuun ja tuoda ne sitten muille. Luultavasti seuraava häviäjä joutuisi syömään ne tai jotain.

Zetsu toivoi, ettei se ollut Kisame. Hän tiesi, että hänen rakastajansa ei pitänyt ötököistä, etenkään ruokana. Sen sijaan hän toivoi, että Kisame saisi jonkin tehtävän, jonka vuoksi hänetkin heitettäisiin tälle samaiselle niitylle, niin he voisivat olla tylsistyneitä kahdestaan.

”No, onnistuuko?” Kisamen ääni kuuluikin kohta, mikä kertoi hänen toiveensa toteutuneen. Zetsu kääntyi ympäri ja näki haimiehen kävelevän häntä kohti. Tämä kuitenkin näytti erilaiselta kuin yleensä ja pian Zetsu huomasi siihen syynkin.

Kisamen vaatteet olivat repeilleet monesta paikkaa.

”Mitäs sinulle on käynyt? Näytätte jonkin pedon raatelemalta”, Zetsu kysyi. Kisame kohautti olkapäitään ja hymyili vinosti.

”Piti kerätä purkillinen karhunvatukoita. Tiedäthän, niitä mustia vadelman näköisiä marjoja, jotka kasvavat piikkipuskissa”, Kisame sanoi ja nauroi sarkastisesti. Zetsu ei nähnyt mitään hauskaa tuossa. Paitsi valkoinen puoli ehkä vähän.

”Olisitte voineet tehdä mizu bunshinin”, musta puoli kommentoi, jolloin Kisame hymähti.

”Kielsivät. Piti kerätä itse ilman apukonsteja. Paskiaiset”, Kisame sanoi ja istui maahan Zetsun liepeille. Musta ja valkoinen puoli kiistelivät mielessään hetken siitä, pitäisikö istua vai seisoa, ja lopulta Zetsu istuutui ja nojasi selkänsä vasten Kisamen selkää.

”Niin oletko saanut niitä korentoja?” Kisame kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

”Kyllä”

”Emme”

”Olenpahan”

”Emme tarpeeksi”

”Se ei ollut se kysymys”

”Niitä on nyt kolme”

”Älä vaihda puheenaihetta”

”Tuli selväksi, olet saanut niitä kolme, mikä ei ole tarpeeksi. Se oli riittävän hyvä vastaus”, Kisame keskeytti Zetsun kiistelyn. Hän oli tottunut siihen, ettei Zetsu tullut aina täydellisesti toimeen keskenään. Mutta se oli osa siitä, mikä miehessä viehätti. Osa hänen sisäistä kauneuttaan, mikä korvasi ulkoisen kauneuden osittaisen puutteen. Se taisi itse asiassa koskea heitä molempia, nimittäin kumpikaan ei ollut ihan niitä peruskansikuvapoikia, niin kuin vaikka Itachi tai Deidara.

”Tarvitsemme silti vielä seitsemän lisää”, Zetsu mutisi, jolloin Kisame hymähti ja laski kätensä kämmenpuoli ylöspäin heidän välissään kasvavalle heinikolle. Zetsu tarttui siihen ja Kisame puristi hänen kättään lempeästi.

”Minä pidän sinulle seuraa.”

----------------------------------------------------------------------
Niin, ja tuo Zetsun mustan puolen puhetyyli, eli tuollainen teitittely, monikossa puhuminen ym. on sitten minun kehittämäni vastine alkuperäiselle tyylille (jossa musta puoli puhuu vain katakanoilla, eli robottimaisesti tai ulkomaisella aksentilla, ja valkoinen puoli puhuu kanjeilla ja hiraganoilla), eli se ei ole siis "ainoa oikea tyyli" tai "alkuperäinen tyyli". Jos siis kirjoitatte ficin Zetsusta, niin voitte kehitellä omanne jos tuo ei ole teistä se oikea.