Olin kävellyt Hinatan kanssa kouluun. Tämä oli jättänyt minut yksin kun oli huomannut Sakuran ja Ten Tenin pihalla.
”Kävellään yhdessä kotiin!” Hinata huusi hyvästiksi minulle. Kävelin kaikessa rauhassa kaapilleni ja aloin järjestellä kirjoja laukustani. Takaani juoksi kiba virnistäen.
”Sä et ikinä arvaa mitä mä oon kuullu!” Kiba tohisi.
”Enkö? No ei sitten,” vastasin välinpitämättömästi ja jatkoin touhuani.
”Eikun ihan oikeesti, Neji. Mä oon melko varma että sä haluut kuulla tän,” Kiba jatkoi tasan samalla innostuneella äänensavyllä. Minua ei jaksanut kiinnostaa ja vain tuhahdin. Juuri kun tuo koirapoika oli avaamassa taas suutaan, Naruton ääni kaikui pitkin käytäviä:
”Ino, Herran jestas! Jätä mut jo rauhaan!”
”Mutta Naruto! Sano ees miksi sä et tuu ulos mun kanssa!” Ino huusi raivoten. Yleensä kun Ino päätti kenet halusi, tämän hän myös sai. Mitä nyt pieninä poikkeuksina Sasuke ja Naruto.
Naruto Ilmestyi kulman takaa ärsyttynyt ilme kasvoillaan.
”No koska…” tämä sanoi ja pojan kasvoille levisi juoniva hymy.
”Koska… Mää oon Nejin kanssa!” tämä hihkaisi ja koko käytävä käänsi päänsä meihin kahteen. Minä katsoin epäuskovasti Naruton kasvoja. ’Miksi minä?’
”Sä… olet homo?” Ino kysyi ja parkaisi. ”Miksi kaikki pojat jotka mä haluan osottautuvat homoiksi? Ensin Sasuke ja nyt sä? Naruto kiltti, sehän oli vitsi? Niinhän Neji?” Ino käänsi päänsä murhanhimoisesti minuun päin. Naruton silmissä välähti epätoivo. Pieni säälin pistos käväisi rinnassani. Olen minäkin aika pehmo:
”Ei Ino…” huokaisin ja mietin uudestaan kannattiko tähän nyt lähteä. ”Naruto on…” huokaisin. ”…minun kanssani…”
”Mitäää?” Ino kiljaisi. Naruton silmissä syttyi taas valo.
”Aivan niin!” Tämä huudahti taas ja käveli minun kylkeeni. Katsahdin Narutoa ”olet-velkaa-minulle-yhden”-katseella ja huokaisin taas kerran. Ino lähti loukkaantuneena marssimaan kohti tyttöjen vessaa.
”Joten, voit aloittaa kiittelemisen… NYT!” Sanoin käskevään sävyyn Narutolle. Tämän suu avautui leveään hymyyn.
”Kiitti Neji. Mä en tiedä mitä mä olisin tehny ilman sua. Sä oot ihana!” Naruto julisti.
”No tehän kuulostattekin jo ihan parilta,” Kiba kiusoitteli.

Päivän aikana oli huhu kiertänyt läpi koulun, että Naruto ja minä, olisimme yhdessä. Olin luvannut että parin päivän ajan leikkisin mukana Naruton Inon karkoitus juonessa. Astuessani aina käytävälle syntyi muutaman sekunnin hiljaisuus ja sitä seurasi voimakas supina. Kiba ja Naruto olivat seuranneet minua tämän päivän. Hyvästelin pojat kun näin koulun portilla Hinatan. Juoksin hänen luokseen. Tyttö näytti olevan allapäin. Tullessani tyttö lähti kävelemään pitkin mutaista tietä kotia päin.
”Hinata, onko kaikki hyvin?” Kysyin huolestuneena. Hetkeen tyttö ei näyttänyt edes kuunnelleen mutta sitten vastasi:
”…Onko se totta…?” Ilmekkään ei värähtänyt. ”…Sinä ja… Naruto, yhdessä?” Kysyvät silmät kääntyivät minuun. Kauhea ajattelemattomuuden ja tuskan tunne valtasi sisimpäni. Hinatahan on pitänyt Narutosta niin kauan kuin muistin. Halusin kertoa Hinatalle, että se oli vain kulissia, mutta olin luvannut. En voinut pettää Narutoa nyt. Ino saisi jollain keinolla selville, jos yhtään kenellekään kertoisi. Jo pelkästään se että Kiba tiesi, oli uhka paljastumiselle.
”On…” sanoin ilmeettömänä. Hinatalle valehteleminen sattui. Tytön reaktio sattui vielä enemmän. Tämän silmät täyttyivät kyynelistä ja alahuuli alkoi väpättää. Tyttö ei tiennyt mitä sanoa. Tämä vain lyyhistyi polvilleen maahan ja alkoi nyyhkyttää.
”Hinata!” Huudahdin ja yritin nostaa tätä mutaisesta maasta.
”Jätä mut rauhaan!” Tyttö huusi kurkku suorana ”HÄIVY!”
Silmäni avautuivat kauhistuneesti. Mitä olin mennyt tekemään?
”Hinata, en minä…” yritin sanoa.
”HÄIVY JO!” Hinata huusi uudestaan.
”…anteeksi…” sanoin hiljaa ja lähdin juoksemaan pois päin.

Juoksin niin kauan kunnes huomasin paukauttaneeni oven kiinni takaani. Olin huoneessani. Täällä ei mikään ollut muuttunut. Jokainen likainen sukka ja koulukirja lojui lattialla niin kuin aamullakin. Koko muu maailma ympäriltäni oli muuttunut. Hinata ei puhunut minulle, Naruton luultiin olevan minun poikaystäväni ja Ino oli murhanhimoisena puuskuttamassa niskaan.

Seuraava aamu koitti liian nopeaa. Juuri kun oli saanut karistettua todellisen maailman ympäriltään, oli herätys kellon ilkkuva piipitys kaikunut pään sisällä ja käskenyt nousemaan. Tuntui siltä kuin voisin oksentaa. Minulla oli kylmä ja kipeä olo.
”Äitii!” Huusin. Tuttu naishenkilö tassutteli pyykki korin kanssa huoneeseeni.
”Mikä hätänä kulta?” tämä sanoi ja keräili lattialta likasukkia ja muita likapyykkejä.
”Äiti… Mulla on aika heikko olo…” Sanoin. Äiti katsahti minua kummeksuen, laski korin ja käveli vierelleni. Hän nosti kämmenensä otsalleni ja huudahti:
”Herran jumala, laps kulta! Sinähän oot tulessa! Sinä et kyllä mene tänään kouluun, odota siinä mä tuon kuumemittarin, lääkepaketin, soitan koululle…” Äiti lähti huoneesta hössöttäen ja tämän hiljenevä ääni katosi portaisiin. Kestäisi muutama hetki ennen kuin äiti palaisi hössöttämään. Otin kännykän yöpöydältä ja soitin Kiballe:

”Kiba puhelimessa.”
”Moi, Neji tässä. Mä oon kipeenä, niin mä en pääse tänään kouluun. Voitko sä tuoda mulle sit läksyt?”
”Eikö Hinat-?”
”EI! Tai siis… Jos sä nyt vaan toisit, kiltti?”
”Okei, okei, nähään sit.”
”Nähään”

Äiti palasi lääkepakkauksen kanssa hössöttämään ympärilleni. Aivoni eivät kai toimineet täydellä teholla, sillä en ole varma mitä hän sanoi. Rivakasti äiti laittoi kuumemittarit kainaloon, lääkepillerin kouraan ja yöpöydälle vesi lasin.
”…Ja nyt menet vielä nukkumaan. Minä lähden myöhemmin asioille, tulen joskus illalla. Jääkaapissa on ruokaa, koitathan pärjätä kulta!” Äiti sanoi ja antoi suukon poskelle.
Söin kuumelääkkeen, ja ennen kuin vielä menin nukkumaan otin kuumemittarin kainalosta. 39.2… Aika paha, ei ihme että oli niin kamala olo.
  Heräsin noin kahdelta päivällä. Kamala nälkä. Tallustin keittiöön jääkaapille, mutta ennen kuin sain mitään ruokaa syötyä, ovikello soi. ’Eihän se vielä voinut olla Kiba?’
”Neji? Mikä olo? Voi raukkaa, näytät tosi kipeeltä, sun kasvot ovat tosi kalpeat!” Naruton kova ääni huusi. Silmäni näyttivät epäuskoisilta.
”Na-naruto? Mitä sinä täällä teet? Eikö koulu lopu vasta-?”
”Noniin, mennään peremmälle täältä ulkoilmasta, tai sairastut vielä pahemmin!” Naruto komensi, ja kutsui itse itsensä sisälle. Tämä työnsi minut peremmälle ja seurasi itse perässä. Menin keittiöön ja blonditukkainen poika jäi riisumaan kenkiään eteiseen.
”Niin Naruto, mitä sä täällä teet?” kysyin ja otin vanhaa pizzaa jääkaapista.
  ”No siis, meillä ei ollu matikkaa, ku se ope oli sairaana ja ne ei saanu sijaista. Ja sit mä aattelin ett mä voisin tuua sulle noi läksyt, kun sit Ino ei ehkä olis enää nii epäileväinen meidän suhteen.” Naruto vastasi ja ilmestyi kettiöön nojailemaan oven karmiin.
”Aijaa, okei. Tahotko säkin jotain syötävää?” Kysyin. ”Mellä on pizzaa, käykö se?”
”Juu, pizza on okei.”

Naruto paljastui ihan mukavaksikin tyypiksi sisältä, kun olimme jutelleet hetken. Juttu alkoi luistaa aika mukavastikin ja suunnilleen viiden aikoihin, naurettuamme katketaksemme lattialla Naruto vakavoitui.
”Neji… Tiedätkö… Mä luulin et sä oot tosi vakava tyyppi…” Poika sanoi. Katsoin Naruton sinisiä silmiä, ne olivat lämpimät.
”Ja mä luulin et sä oot kamala juntti,” Vastasin ja virnistin perään. Narutokaan ei loukkaantunut vaan naurahti iloisesti.
”Mutta, sähän tiedät että Ino olettaa että me vaikka esimerkiksi pussailtaisi joskus käytävillä…” Naruto sanoi kuoleman vakavana. Minunkin hymyni vakavoitui.
”Niinkö?” kysyin. En tiennyt mitä Naruto yritti sanoa.
”Juu… Mä vaan että… Pitäiskö meidän… harjoitella?” Naruto kysyi ja punastui hieman. Minun silmäni näyttivät yllättyneiltä. Pitikö Naruto minusta? Siis ihan oikeasti? Mietin hetken miten pitäisi reagoida. Ainahan olisi jyrkkä ei, mutta… Katsoessani tuon blondin silmiin… Ei kai se niin hirveätä voisi olla, eihän?
”Ehkä meidän pitäisi… Että se näyttäisi aidolta nimittäin,” sanoin. Nojauduin toisen suuntaan suutelin Narutoa. Oloni muuttui hetkessä onnelliseksi. Suudelma keskeytyi kun eteisestä kuului avainten kilinää. Irrottauduin toisesta ja sanoin:
”Äiti tuli. Sun pitäis varmaan lähtee…”
”Äh.. Joo. Mä tuon huomenna läksyt, jos et oo vielä terve…” Naruto vastasi ja iski silmää.
Eteisessä ryskätessä äiti tuli sisään ja nopeasti tervehdittyään Naruto katosi pihalle.
”Toi oli Naruto. Se on yks mun… Kaveri. Se toi läksyjä,” sanoin selitykseksi äidin kysyville kasvoille. Tämän jälkeen menin huoneeseeni ja halasin tyynyä. …ei se tosiaan ollut yhtään hirveää.

Olin loppuviikon pois koulusta ja joka ilta ennen sitä Naruto kävi tuomassa läksyjä. Maanantaina astelin tietä pitkin kouluun, onnellisempana kuin pitkään aikaan. Ainut mikä häiritsi mieltäni, oli Hinata. Koululla tyttö oli kuin ei mittään ja jutteli iloisesti Sakuran kanssa. Kävelin Heidän viereensä ja kysyin Sakuralta voisinko lainata Hinataa hetkeksi, mutta en kuitenkaan jäänyt odottamaan vastausta. Vedin tytön kanssani kauemmas muista.
”Meidän täytyy puhua-” aloitin mutta Hinata keskeytti minut.
”Jos on kyse narutosta… Ei se mitään. Mä pääsen sen yli… Mut mun pitäis kertoo sulle yks juttu… Siis minä ja… Kiba ollaan tavallaan… yhdessä.”
Silmäni avautuivat ja huulilleni nousi iloinen hymy.
”Mahtava homma Hinata!” Huudahdin tavallista lujempaa. ”Mut mun pitää mennä etsii Naruto… ja Kiba!”

Sisällä törmäsin Inoon.
”Ahaa! Siinähän se feikki-homo!” Ino huusi.
”Feikki-homo?” kysyin epäuskoisena. Kibalta oli ilmeisesti lipsahtanu sana tai pari.
”No niin niin! Kehtaatkin, valehtelit päin naamaa! Sä vaan autoit Naruton pälkähästä!” Ino huusi korottaen vielä ääntään. Olin hieman hukassa. En tiennyt mitä sanoa. Onneksi minun ei tarvinnutkaan, kun joku saapui pelastamaan.
”No mitä ite kehtaat alkaa huutaa päin MUN poikaystävän naamaa!” Naruto tuli ja kiersi kätensä suojelevasti ympärilleni.
”Te voitte jo lopettaa esityksen!” Ino sanoi myrkyllisesti.
Naruto käänsi kasvonsa minuun ja suuteli pitkään, niin että punastuin poskiltani.
”Ino, mikä kohta jäi epäselväksi? Jätä-Mun-Poikakaveri-RAUHAAN!” Naruto huusi. Ino säikähti Naruton kasvoja ja lähti perääntymään, koko käytävä oli hieúkan hämmentynyt kuinka toimia tässä tilanteessa. Kiba juoksi meitä kohti..
”No tehän näytättekin jo ihan parilta…” Tämä sanoi ja virnisti. ”Mutta Neji, et ikinä arvaa mitä mä kuulin…!”

_______________________________________________________
Pahoittelen kiroitusvireitä!