Mä istuin yksin penkillä ja katoin muita tyttöi jotka nauraa onnessaan. Ne juoruaa taas, miten se alakerran Luna oli taas kännissä maannut jonku amiksen kans. Sitä miten Amanda, se lentopallojoukkueen kapteeni, oli katkaissu koipensa kompastuessaan portaissa.

Mä ajattelen joskus, miten ne voi olla niin teinejä, niin pissiksiä. Ne kaikki kännää viikonloppuisin sellaset lärvit että kouluun tullessa naama näyttää ihan miinakentältä. 'Ei jaksa laittaa meikkiä, on niiiiiin kova darra, siis ei helvetti, kattokaa miten ruma mä olen!' ne kiljuu toisilleen kilpaa. Mä.. en ole sellainen. Mä olen täysin erilainen kuin nuo. Nuo pissikset. Liz ja Ino, niistä on tullu parhaat kaverit. Koko lukion pahin teinikaksikko. Mä joskus olin Inon ystävä, mutta se ei enää välittänyt musta, kun en lupautunut sen känniseuraksi.

Välillä mua mietityttää miksi Inosta tuli sellainen. Onko se sitä, kun sen vanhemmat erosi ja se ei saanut purkaa sitä kellekkään, pitäen sen vaan sisällään.
"Kyllä mä pärjään, näin on vaan parempi" se sanoi ja hymyili hampaat korvissa. Mutta kyllä siitä huomasi ettei se kestänyt sitä. Se alko ensi poltella, sit muutamaa viikkoa myöhemmin se maisto viinaa. Se joutu Lizin... teinikierteeseen. Eikä Ino oo ainoa uhri. Samoin Temari ja pikkuhiljaa myös Tenten, kokeilee rajoja, vetää maria ja korkkailee kaljaa jossain huoltamon nurkalla. Kunnes niistä tulee samanlaisia.

Mun paras ystävä, Hinata, se kuoli, kun se kokeili mennä Lizin porukkaan mukaan. Mä olin mukana silloin, vaikka en kauheesti siinä mitään juonutkaan. Nojoo.. Kyllä mä join. Ja olin kännissä. Mutta en pahoin. Tosin kun Hinata, se oli aiva helvetin paskassa kunnossa, mä juoksin sen perässä, se ei pysyny paikoillaan. Se jäi monta kertaa melki auton alle. Mua pelotti ihan helvetisti.

Mä en tiedä, kenen idea oli mennä museon rannikolle juomaan, edes lähellekkään vettä. Sillon oli vielä pakkasta, ja se vesi oli jäässä. Mä en muista siitä paljoakaan, mutta muistan miten Hinata yritti huutaa apua, mutta kukaan ei tullut auttaan. Luna oli tönässy sen jäälle ja se jää oli hajonnu sen alta. Mä olin itse saanu turpaan Inolta, joka oli yhtä paskassa kunnossa, kun Hinata alkuillasta. Mä makasin naama veressä hangessa, ja näin Hinatan takin vilahtavan siellä vedessä. Mä nousin siitä jäisestä lumipenkasta ja yritin mennä auttaan sitä. Mutta se oli jo siinä vaiheessa hukkunut. Mulla naksahti. Mun paras ystävä.. mä en pystynyt auttamaan sitä, vaikka olisin halunnu.

Mä aloin raivota Lizille ihan sairaasti, mä kävin sen kurkkuun ja aloin huutaa. Miks ihmees me oltiin edes Hinatan kanssa suostuttu tuleen niiden kanssa minnekkään, se oli kamalin virhe ikinä. Mä muistan miten seuraavana päivänä Liz tuli kouluun silmä mustana. Mutta en tosin muista olinko lyönyt sitä itse.

Nykyään mulla on ystävät muuttunu pojiksi, ne ymmärtää paljo paremmin. Ja niiden kanssa voi olla sitä mitä tahtoo.
Kiba, Hinatan poikakaveri, siitä on tullu tosi mukava jätkä. Se yritti ymmärtää mua ja miksi niin oli käynyt, vaikka se herkistyikin aina kun aloin puhua Hinatasta. Se syytti vaan itseään, kun ei estäny Hinataa menemästä Lizin porukkaan. Vaikka ei se mitenkään voinu olla Kiban vika.

Välillä on sellanen tunne, että ei oikeastikaan jaksa enää. Mä en ole jaksanut aikoihin, en sen viikonlopun jälkeen, kun Hinata hukku.

Ino mulkaisi mua niiden kaveriporukan keskeltä. Mä näytin sille keskaria, ja sen ilme muuttu vieläki vihaisemmaksi. Se käveli niissä sen sinisissä korkkareissa mun luokse ja keimaili.
"Kato, sun kyntes on lohjennu, mee näyttään sitä lääkärille" mä ivasin sille, ennen kuin se ehti sanoa mitään. Ino pitää Hinatan hukkumista mun vikana. Niinkuin se olisi muka joskus Hinatasta välittänyt. Se katsoo niillä sen sinisillä blondisilmillään, se yrittää tappaa mua katseella, mutta joutuu tyytymään vaan sanomaan:
"Sä olet aika säälittävä tapaus. Kato nyt ittees! Sä olet itsekeskeinen, ruma, iso-otsainen apina!"

'Tuonko piti olla loukkaavaa..' mä mietin ja nauroin sille päin naamaa. Ino käännähti takaisin kavereidensa joukkoon.
"Lehmä" mä inahdin hampaideni välistä. Se pysähty ja käänty takasin. Sen korkkarit natisi ällöttävästi, ja se tiesi sen. Mä en voi sietää korkkareita. Blondi mulkaisi kerran ja sanoi mulle:
"Kasva aikuseksi vitun kakara. Sä et osaa muuta kun pilata kaiken. Sun syytäs oli kun Hinatakin kuoli. Sun syytäs kun sä olet yksin. Mieti sitä"

Mä en sanonut tuohon enää mitää, kun näin Sasuken ja Kiban olevan tulossa mun viereen. Ino heilautti tukkaansa ja suoristi hamettaan sanoen käärmemäisesti: "Hei Sasuke.." vaikka se tietää että mä vihaan kun se flirttaa mun kavereille, varsinkin Sasukelle. Poika mulkaisi blondia murhaavasti tämän kääntyessä takaisin kavereidensa luokse. Mikä ämmä, mä ajattelin. Se keinutti sen lanteita niin että ne varmaan menisi pian sijoiltaan, päällä nahkatakki ja joku tukehduttava putkitoppi. Se sai mun ihoni kananlihalle.

"Oliko ne taas sun kimpussa?" Kiba ärhenteli istuessaan mun toiselle puolelle. Mä nostin mun mustavalkoraitaisen swetarin hupun pois päästäni ja irrotin piuhat korvistani.
"Anna olla, Ino on muutenkin tollanen SIKA" mä sanoin korostaen, varmasti sekin kuuli. Sasuke hymyili mulle vaisusti ja sano:
"Ei noi oo sun arvosia". Mä kyllä olin kuullut tuon jo monesti, mutta ilahduin joka kerta kun kuulin Sasuken sanovan sen. Mä olisin vielä joku päivä toivonut saavani Sasuken omaksi, mutta mä tiedän, että aika alkaa olla lopussa.

Mulla on itelläni päässä... kasvain, ja mulla on ollut sellainen tunne, että mä kuolen siihen pian. Lääkärit sanoo, että sitä voidaan yrittää viä hoitaa, mutta ei se tuu kuitenkaan sit onnistumaan. Ei enää mikää onnistu. Mä en parane koskaan. Ainakaan täysin. Mut.. En mä kuole. Mä tunnen sen nyt. Kyllä mä selviän. Kavereiden kanssa.

Mä en edes huomannut Kiban häipyvän, kun mä katselin Sasukea. Sen huivin alta sojotti hiuksia ihanasti, se oli niin villin näkönen. Mä olen vieläkin kusessa siihen, mut en mä voi sille mitään. Se vaan on.. Sasuke. Salamyhkäinen ja ehkä hieman vaarallinenkin. Paha poika. Se saa mut kylmille väreille.

"H-hei sun nenäs vuotaa verta" Sasuke sano yhtäkkiä. Voi helvetti. Se alkaa taas. Mä aloin pitää kättä nenäni edessä, ja kuulin Inon ivallisen naurun muutaman metrin päästä. Sasuke kävi hakemassa mulle paperia, se katsoi mua huolissaan.
"Kiitti, korppitukka" mä sanoin ja aloin sotkeen sen tukkaa. Se naurahti ja otti mun kädestä joka oli justiin saanu hyvän otteen sen mustista, pörröisistä hiuksista. Mä punastuin, ja niin Sasukekin.

Kotona mä olin pyytäny Kibaa käymään ja pelattiin sen kans korteilla jotain. Ja puhuttiin Sasukesta.
"Oikeestikkin, teillä näyttää olevan jotain, mikset sä kysy siltä?" Kiba kyseli nakellen kortteja pöytään.
"No, kun ei meillä mitään oo. Me ollaan kavereita..." mä mutisin ja nostin panoksia.
"Sen näkee! Sä tiedät, että sä puhut nyt itellesiki jo paskaa. Sä olet ihan kusessa siihen"
"No entä sit?"
"Kyllä Sasukellaki on selvästi jotain sua kohtaan kuule.. älä vitkastele" Kiba naurahti ja löi kaikki korttinsa pöydälle "Värisuora"
"Hitto! Sä voitit taas! Helkkarin huijari!" mä sanoin ärtyneesti ja jouduin taas maksamaan.

Mua tosiaan pisti miettiin, että olisko mulla mahdollisuuksii Sasukeen. Mut jos me ollaan vaan kavereita. Niin ei.

Kaks viikkoa myöhemmin Kiban kotona, mä, Sasuke ja Naruto mukaan lukien, oltiin sovittu yhteinen peli-ilta. Jätkät on kaikki hulluina korttipeleihin. Ja itsellekki on jäänyt tapa. Kiba tykkää musiikin huudattamisesta, ja se laittoi sen kaikki kaiuttimet päälle ja alkoi soittaa Satisfactionia. Mun kuuloni oli kyllä koetuksella, niin kuin varmasti muidenkin.

"Naruto sä kusetat taas!" Kiba huutaa Naruton revetessä samanaikaisesti nauramaan.
"En takuulla!" Naruto huutaa puollustukseksi, ja ei aikaakaan kun pojat pyörivät ja painivat lattialla. Salamyhkäisesti he kuitenkin ajautuivat koko ajan poispäin Kiban huoneesta. Naruto tönäisi kaiutinta hieman pienemmälle, ja samalla Satisfaction lakkasi soimasta tilalle tulleen Green Dayn alta.

Siinä vaiheessa mä tajusin. Jätkät teki tuon tahallaan! Voi juma, odottakaa vaan, saatte selkään kunhan tämä kiusallinen tilanne ohittuu Sasuken kanssa!

Me jäätiin istumaan sohvalle, kortit kädessä, kun taustalla alkoi soida Green Dayta. Tää laulu kertoo susta, Sasuke.

I walk a lonely road
The only one that I have ever known
Don't know where it goes
But it's home to me and I walk alone

I walk alone
I walk alone

Sä olet aina jollain tavalla ollut yksin. Sä tahdot olla joskus, tai aika useinkin, yksinäinen. Sä olet susi, joka ei enää välitä muiden seurasta niinkään, vaikka sulla kavereita onkin. Ja kaikkee.

"Tää biisi sopii meille" Sasuke sanoi ja hymähti. Meille? Sanoiko se, meille? Mä en vastannut mitään, mä vaan katsoin sen päälle kysyvästi. Sä sukaisit sen pitkän hiussuortuvan pois sun otsaltasi, mä katsoin sun jokaista liikkettäsi. Niin kuin vaaniva peto.
"Sustakin on tullu aika yksinäinen. Sustakin on tullu susi"

My shadow's the only one that walks beside me
My shallow heart's the only thing that's beating
Sometimes I wish someone out there will find me
'Til then I walk alone

Mä hetken katsoin sun päällesi, mietin et olitko tosissani, vai sanoitko noin vaan koska se kuulosti söpöltä. Jolloin mä muistin taas Inon ja Lizin. Ja niiden mulkoilevat katseet ja osoittelevat sormet. Hinatan. Musta tosiaan oli tullut aika yksinäinen. Ainakin tyttöjen osalta.

Sasuke kattoi mua sen näköisenä, kuin se olisit tahtonu jotain. Se ties että pojat lähti et saataisiin olla kaksin. Huoneessa oli hämärä valaistus, siniset neonvalot kattojen rajassa, sälekaihtimet kiinni, iso ja karvapeitteinen basso rymisten. Mun valkomusta swetarini näytti hauskalta siinä sinertävässä valossa. Se näki Kiban sängyssä sen karvaisen pehmon, mä en tiä mikä se oikein oli. Se oli puoliksi lintu ja puoliksi joku ihan muu. Sillä oli siivet ja se halus lentää.

Sasuke otti sen käteensä ja alkoi kutittaa mua sillä. Ne sen karvat kutitti ihan sairaasti, mä olen muutenkin niin herkkä kutiamaan.
"Haha! Lopeta! Ei saa!" Mä kiljuin ja kaaduin kumoon siihen lautapenkille. Sasuke hymyili, mut mä huomasin, se ei ollu sellanen samanlainen. Se hymyili, ihan varovasti, sen huulet tärisi mutta yritti pitää sen hymyn. Mä olin selälläni siinä penkillä polvet koukussa, ja se siinä vieressä. Se heitti sen pehmon lattialle, tai oikestaan se putosi, ja Sasuke kädellään leväytti mun haarojani niin että se pääsis siihen väliin. Se nousi polvilleen istumaan ja valahti pikkuhiljaa mun päälleni. Mua hermostutti iha kauheesti, ja huomasin että niin sitäkin. Mut sitte se tuntui päättäväiseltä ja tarttui mua leuasta, suudellen rajusti. Mä otin sen vastaan ja se tuntui hymyilevän taas.

My shadow's the only one that walks beside me
My shallow heart's the only thing that's beating
Sometimes I wish someone out there will find me
'Til then I walk alone

Se oli aivan sairaan upea. Ja pitkä.

Sasuke irrotti lopulta huulensa mun huulilta hengähtääkseen. Mä katsoin sitä pehmoa, minkä Sasuke pudotti maahan tullessaan mun päälle. Mä huomasin miten se tuijotti. Mut mä en halunnut välittää, vaikka ne sen silmät oli kierossa, se näytti irvistävän.

Sasuke katsoi mun päälleni kysyvästi antoi kätensä vaellella mun vartalon päällä. Lopulta sen sormet oli käymässä mun housujeni alle, vaikka sitä hermostuttikin.

...Sometimes I wish someone out there will find me
'Til then I walk alone

Mä suutelin sitä, kutitin kaulalta ja sen solisluiden päältä, vetäen sen paidan reunaa alemmas, mä olisin voinut sukeltaa sen sisään. Mä mietin, et onko se totta, onko Sasuke oikeesti tuossa? Mä olen niin pitkään sitä toivonut, tuntuu etten tarvitsisi enää mitään muuta.

Samassa ovi paukahti auki.

Pojat tappelivat yhä - tai ainakin esittivät tappelevansa, ja huomasivat meidän nousevan äkisti istumaan ja olla kuin ei olisi tapahtunut mitään.
"Oho, sori, me taidettiin vähä innostua" Naruto naurahti ja tönäisi Kibaa, joka tuijotti meitä. Meistä kumpikaan ei sanonu siihen mitään, Sasuke yritti pistää naamaansa virnettä, mutta mä vain tuijotin Sasukea. Punastuin lisää. Sasuke katsoi taas muhun, ja se hymyili. Mut sit mä en muistakkaan loppuillasta mitään. Mä muistan nauraneeni, mä muistan huutavani Kiballe ja Narutolle, mut mä en muista miten se ilta päättyi. Mä muistan heränneeni. Sairaalas. Hengityskoneen rahinaan, joka oli mussa kiinni. Kiba mun vieressäni. Mutten muista nukahtaneeni.



----------------------------------

Pidittekö? ^_^