Katson sinua, kun vedät viimeisen kerran henkeä. Tuskaisesti. Yskäiset verta päin kasvojani. Kalpeat kasvoni, ovat nyt veriset. Katsot minua tuskaisesti pyytäen anteeksi. Et halunnut sen käyvän näin. Alat pikkuhiljaa pudota syliini. Otan sinut tietenkin vastaan, käsieni värjäytyessä punaisiksi. Suuret siniset silmäsi ovat laajenneet tuskasta ja niistä valuu jäisiä kyyneliä.
'Niin lämmin olemus, mutta jäätä sisältä', oli joku joskus sanonut minulle.

Tuijotin kärsimystäsi hiljaa. Sinua pidellen. Loppusi oli yhtä kouristusta, itkua, kyyneliä, vinkumista ja hengen haukkomista. En kyennyt tekemään mitään. Itse olit tätä pyytänyt.

Viimeinen minuuttisi. Katsoit minua ja kuiskasit; "Ei sen näin pitänyt mennä..." sitten kuolit. Tuijotin ruumistasi. Ei, ei sen todellakaan olisi pitänyt mennä näin. Kyyneleet purkautuivat ja tippuivat kylmälle ruumiillesi.

Ei, ei sen todellakaan olisi pitänyt mennä näin.

"Uchiha Sasuke", poliisi kääntyy minuun ja laitattaa käsiraudat.
"epäilemme sinua Uzumaki Naruton murhasta." Kaikki paikalla olijat haukkovat henkeä. Jopa Sakura, joka olisi tässä vaiheessa protestoinut pidätystä. Hymähdän.
"Mitä järkeä teidän on epäillä minua, jos kerran tein sen?" sanoin. Sakura Katsoi minua järkyttyneenä. Naisen alku aukoi suutaan kuin kala. Poliisi katsoo minua myöskin ihmeissään.
"No.." mies ei keksinyt mitään kommentoitavaa.

Minut suljettiin autoon. Näin sivusilmällä, kuinka Sakura seisoi yhä paikallaan kykemättä tekemään mitään. Hän oli shokissa, niinkuin kaikki muutkin tuntemani ihmiset ravintolassa.

---

"Nimi?"
"Uchiha Sasuke."
"Työ?"
"Tarjoilija."
"Missä?"
"Ichiraku Ra-men", vastaan. Kuulustelut tympivät.
"Sama paikka missä työystäväsi, Uzumaki Naruto, oli töissä?" nyökkäsin. Kuulusteluihin kuului;
-Mikä sai minut tekemään sen.
-Kuinka vanha olin.
-Oliko kukaan sukulaisistani tietoinen asiasta.
Ja kaikkea muuta typerää...

Kuulustelijani nimi oli Gekko Hayate. Huokaisin miehen yskäistessä jälleen kerran. "Eikö kukaan muu läskimaha jaksa nostaa persettään tuolista ja tulla kuulustelemaan minua? Tuo yskiskely ärsyttää.." tuhahdin. Hayate muutti silloin punaiseksi ja puuskahti jotain vankila-ajan pidentämisestä.

Hetken ajan kuluttua huoneeseen tuli toinen harmaahiuksinen mies.Hän esittäytyi Hatake Kakashiksi. Tuhahdin jälleen.

"Aloitetaan olennaisella. Oliko Uzumaki-san sinulle läheinen?"
"Poikaystäväni." sillä hetkellä näin Naruton hymyilevän minulle aurinkoisesti.
"Oliko teillä ollut riitaa?"
"Ei, viimeksi kun meillä oli 'riitaa', se syntyi kun en suostunut ostamaan hänelle hänen lempiruokaansa."
"Ja se oli?"
"Ra-men, ja se on edelleenkin." sanoin närkästyneenä.
Mies pahoitteli sanomaansa ja jatkoi.
"Miksi teit sen?"
"Minkä?" sanoin huolettomasti.
"NO, miksi sinä murhasit poikaystäväsi!?" mies korotti ääntään.
"Hän pyysi." mies katsoi minua.

~~~~

"Sasuuke-saan~!" pirteän kuuluinen ääni kuului olohuoneesta. Sasuke kohotti katseensa lehdestä ja hätkähti hieman. Naruto seisoi aivan hänen edessään. "Mitä?"
"Se alkaa taas.." blondi poika sanoi synkkänä. Tummahiuksinen poika nousi nopeasti ja katosi keittiöön.
Naruto istui tuolilla kun Sasuke tuli keittiöstä vesilasin ja parin pillerin kanssa. "Ota tästä."

"En voi elää näin ainiaan." blondi poika niiskaisi.  Sasuke katsoi rakastaan ihmeissään. Naruto kääntyi häneen. "Sasuke", poika otti toisen pojan kädet omiinsa.
"-tapa minut.." Sasuke tuijotti Narutoa pitkään epäuskoisesti. "La-lasket leikkiä!"
"Sasuke! Ennen pitkään minä kuitenkin kuolen! Epilepsian kanssa ei leikitä!" poika huusi itkien. "Tahdon kuolla arvokkaasti, en täristen sairaalansängyssä!" Sasuke otti pojan syliin. Tuudittaen tätä ja silittäen hiuksia.
"Kuten haluat, mutta olen jyrkästi sitä vastaan." Naruto hymyili. "Kiitos."

~~*~~

Kakashi kohotti katseensa lehtiöstä. Silmistäni valui kyyneliä. "Miten teit sen?" pudistin päätään.
"En minä tehnyt mitään."
"Nyt..en ymmärrä."
"Olin vain paikalla kun hän kuoli. Täristen, kouristuksissa ja tuskissa. En pitänyt lupaustani. Hän oli joutunut sairaalaan katkaistessaan jalkansa. Kun tulin illalla tuomaan lämpimäisiä, löysin hänet kohtauksen saaneena sängyssä. Autoin minkä voin, mutta hän kuoli käsivarsilleni!!" huusin.

Kakashi katsoi kärsimystäni hiljaa. Hän halusi auttaa, mutta minä torjuin sen. En tahtonut elää ilman Rakastani. Olin tolkuttanut sitä hänelle vaikka kuinka kauan. Mutta aina hän vastasi.
"Älä välitä siitä mitä muut ajattelevat, äläkä varsinkaan tuskaasi. Olen auttanut sinut jo kerran pois sieltä. Anna minun nyt elää tuskani pois. Olet sen velkaa minulle."sen jälkeen hymyilit aina.

---

Seison kielekkeellä, minut oli päästetty pois laitokselta. Minut oli todettu syyttömäksi. Miten niin muka! Olin ollut siellä kykemättömänä mihinkään.

"Minä tulen luoksesi..Naruto." näin sinut istuvan pilven reunalla. Katsoi minua suoraan silmiin. Itkit puhtoisia kyyneleitä. Voi kuinka halusinkaan nuolaista ne pois. Ei se mitään, kohta olisin luonasi.

Yksi pieni askel, ja..
Olin luonasi.
Uusi tähti syntyi, niistä kirkkaimman ja kauneimman vierelle.
_______________________________________________________

Juu, Oni-Chan teki taas oudon Oneshotin. Liikaa siirappia, ne? Kommentit on tervetulleita. *piiloutuu jälleen SaNzUn taakse*