Kun koulun kello soi viimein, ilmoittaen koulun loppuneeksi, ihmiset tulvivat ovista ulos, kun vesi lavuaarista viemäriin. Jotkut taas odottivat, että ”tulva” loppui. Umino Iruka oli yksi heistä.
Hän jutteli ja nauroi ystäviensä kanssa, ihmisten mennessä.

”Oppilaita oikeastaan näyttää olevan enemmän, kuin aamulla pihalla”, Kotetsu sanoi, katsellessaan ohi kulkevia ihmisiä. Iruka kohautti olkiaan ja Izumo tyrskähti.

Sitten Iruka tunsi kopautuksen olkapäillään.
”Oletko sinä Umino Iruka?” kuului kysymys hänen takaansa. Iruka kääntyi ja kohtasi jotenkuten tutut kasvot.
’Pitäisi tuntea… Ah! Hän oli Kakashin syntymäpäivillä! Alkoi A:lla… Mikä se nyt oli…’
Iruka ei ehtinyt kysyä toisen asiaa, kun hänet työnnettiin koulun kiviseinää vasten. Iruka katsoi pelokkaana Asuman vihaisia kasvoja. Hän oli nostanut Irukan tämän paidan kauluksesta ylös ja Iruka alkoi tuntea vaikeuksia hengittää.

”Hei, päästä hänet irti!” huusi Kotetsu, joka oli herännyt jo shokista, mikä oli tullut yllättävästä hyökkäyksestä. Hän yritti auttaa Irukaa, mutta Asuma irrotti toisen käden otteesta Irukan kauluksesta ja löi Kotetsun yhdellä voimakkaalla iskulla maahan. Izumolta päästi säikähtänyt huudahdus ja hän kiirehti nopeasti ystävänsä luokse.

Iruka oli huolissaan ystävästään, mutta samalla helpottunut, että toinen käsi ei ollut enään vetämässä häntä kauluksesta, joten hän tunsi taas pystyvänsä hengittää. Helpotus ei ollut pitkäaikaista, sillä Kotetsua lyötyään Asuma oli taas kiinnittänyt täyden huomionsa Irukaan.

”Kuuntele minua, kakara”, Asuma sanoi yhteen kiristetyiden hampaiden välistä, ”minä en tiedä, kuka luulet olevasi, mutta sun on aika tajuta paikkas.”

Toisen kiristäessään otettaan Iruka alkoi oikeasti pelätä henkensä puolesta.

”Älä kokeile rajojasi, tai saat pian tavata minut uudestaan, eikä yhtään näin ystävällisissä merkeissä."

Iruka tunsi käsien päästävän hänet irti ja hän huokasi helpotuksesta. Jalat olivat pelosta tutrat ja pettivät alta.

”Hei mistä tuossakin oli kyse?!” Kotetsu kysyi, kun Asuma oli lähtenyt. ”Toi tyyppihän on yksi hullu.”

Iruka, joka oli saanut kaikki jäsenet takaisin hallintaansa, nousi ylös ja pudisti kaikki hiekat pois housuistaan. ”Ei mitään hajua”, hän valehteli. Izumokaan ei sanonut mitään.

”Iruka, olemme tunteneet jo kauan, joten tiedämme kyllä , milloin valehtelet”, Kotetsu kertoi ystävälleen, joka punastui tämän myötä.

”Eikö niin, että tuo tyyppi käyttäytyi oudosti, Izumo”, Kotetsu pyysi vahvistuksia ystävältään, joka ei vastannut.
Kotetsu katsoi miettiväisenä ensin Irukaa ja sitten Izumoa.
”Okei, nyt te molemmat käyttäydytte oudosti.”

Izumo oli avaamassa suunsa, mutta vaikeni Irukan pudistaessa päätään. Hän tyytyi vain luomaan toiseen kysyvän katseen.

”No minä tästä lähdenkin. Kiire kotiin”, Iruka sanoi tyynesti ja käveli ulos ovesta.

Käytävät olivat nyt aivan tyhjät lukuun ottamatta kahta hämmentynyttä oppilasta.


---


”IRUKAA!!” kuului huuto koulunpihalla ja Iruka ehti vain juuri ja juuri kääntyä huudon suuntaan, ennen kuin ylienerginen pikku-blondi hyppäsi hänen kimppuunsa.
Iruka ei voinut mitään toisen heittäytyessä halaamaan häntä, vaan hän kaatui auttamatta Naruto mukanaan.

”Mitä sinä teet täällä, Naruto?” Iruka kysyi noustessaan maasta. Häntäluuta jomotti, mutta hän hymyili silti.

Iruka katsoi yllättyneenä, kun Naruton virnistys muuttui hetkessä surullisemmaksi. ”Iskä ei ole leikkinyt moniin päiviin, niin on ollut tylsää”, pojalta tuli selitys.

Iruka ihmetteli kovasti tätä, sillä yleensä herra Uzumaki leikkisi poikansa kanssa, jos vain oli mahdollista. Se mies oli itse leikkimielisyys.

”Irukaa! Leikitään!” Naruto vaati ja veti toista hihasta. ”En minä ehdi nyt, Naruto”, Iruka sanoi, pakottaen itsensä katsomaan pojan pettyneisiin silmiin.

’Ei noita pentusilmiä! Pakko vastustaa…’


---



Iruka painoi vielä kolmannen kerran ovikelloa, äärimmäisen turhautuneena, ennen kuin se viimein avattiin. Oviaukkoon ilmestyi vanha rouva, joka oli ollut talon palvelijana jo vuosia, kenen ryppyiset kasvot vääntyivät hymyyn hänen huomatessaan kultaisen hiuspehkon.

”Naruto herra! Missä te olitte?” nainen kysyi ja avasi oven apposen auki, päästäen toiset sisään.

”Kiitos paljon nuoren herran takaisin tuomisesta”, nainen kiitti hymyillen. Iruka palautti hymyn ja hän pöyhötti Naruton tukkaa.  Poika ei selvästikään pitänyt tästä ja yritti työntää Irukan kättä pois.

”Ei siitä ollut vaivaa”, Iruka sanoi ja sekoitti Naruton tukka vielä hieman, ennen kuin lopetti suosiolla. ”Missä herra Uzumaki on?”

Iruka tajusi jonkin olevan vinossa, kun hymy rouvan kasvoilta hyytyi. Hän viittasi häntä sivummas ja Iruka nyökkäsi ymmärryksestä.

”Naruto. Menisitkö leikkimään muualle hetkeksi, kun me juttelemme?” Iruka pyysi vilkkaalta blondilta, joka oli pettynyt. ”Mutta meidän piti leikkiä”, Naruto valitti, vetäen Irukaa hihasta.
Iruka inhosi tuottaa pojalle pettymystä, joten huomaamattaan oli jo luvannut mennä hänen kanssaan leikkimään puistoon sen jälkeen.
Sen kuultuaan Naruto juoksi voitonriemuisena omaan huoneeseensa.

Iruka hymähti huvittuneena toisen eläväisyydelle. Sitä ei voinut pojalta riistää. Sitä, eikä taitoa saada Iruka aina hymyilemään.

”Herra?” Iruka heräsi ajatuksistaan ja käänsi huomionsa takaisin paljelijaan. ”Vielä hetki”, Iruka pyysi ja kääntyi takaisin ovea päin, johon Naruto oli hävinnyt.
”Naruto! Pyysin sinua selvästi muualle siksi aikaa, kun juttelisin. Pois kuulumisetäisyydeltä!”
Iruka hymyili tyytyväisenä askelien juoksiessa poispäin.

”Niin mihin me jäimmekään?” Iruka kysyi leveä virne naamallaan.
”On uskomatonta, kuinka pystytte komentamaan nuorta herraa ja että hän vielä tottelee”, rouva ihmetteli ääneen. Iruka kohautti olkiaan ja vastasi: ”Kiitos. Kai?”
”Nyt tahtoisin vain tietää, miksi Naruto odotti minua koulun pihalla valittaen, ettei hänen isänsä ole leikkinyt hänen kanssaan”, Iruka sanoi vaativasti.
Palvelija ei todellakaan tuntunut tahtovan vastata, mutta kertoi kumminkin: ”Herra matkusti vajaa viikko sitten vaimoineen liikematkalle Koreaan,” tässä vaiheessa hän piti tauon ja nyyhkäisi ”, ja kone..” Nainen ei voinut enään nyyhkytykseltään jatkamaan. Iruka rauhoitteli toista myötätuntoisesti ja odotti hänen jatkavan.

---


”Sinä siis kerrot, ettei kukaan ole kertonut tälle pojalle, että hänellä ole enään vanhempia!?” Iruka huusi, menettäen täysin itsehillintänsä, rouvalle ja eräälle toiselle palvelijalle, joka oli tuonut hänelle juotavaa.
Suru paistoi vanhemman rouvan silmistä tämän vastatessa: ”Ettekö tekin usko, että tuon pienen pojan maailma murtuisi täysin.”
”Naruto on vasta viisi, kyllä hän pääsee siitä yli. Tuossa iässä hän itkisi enemmän sitäkin, kun paljastuisi, että joulupukki ja hammaskeiju ovat fiktiota”, Irukan terävä vastaus kuului. Kuuntelematta enempää selittelyjä hän nousi ylös ja lähti etsimään Narutoa.
Ennen kuin hän katosi oviaukosta hän kääntyi palvelijoihin ja sanoi: ”Me menemme puistoon ja syömään. Tuon hänet viimeistään huomenna.” Muuta sanomatta hän lähti poikaa huhuillen sisäpihaa päin.

---

Siinä se oli. Näin kauan kesti ja tuo paskan pala on tulos? Nojaa! Seuraavaksi ainakin pitäisi esiintyä mm. Kurenai. Jaksakaa odottaa, vaikka siinä menisi kuukausi. Koulu on rankkaa ja... ja ja... No keksikää itse tuolle jatkoa, minä menen hyvin ansaitulle iltapalalle. (Muut siivosivat alhaalla ja mä vaan täällä koneelaa notkuin. Shame on me. ^w~) Oyasumi.