”Vau! Mä aina luulin, että asuisit paljon pienemmässä paikassa, mutta tämähän on valtava!” Naruto huusi ihastellen kerrostalon edessä. Useat ihmiset olivat kääntyneet katsomaan heitä ja yrittivät peitellä nauruaan viisivuotiaan pojan jatkaessa puhettaan siitä, kuinka Iruka sopisi maailman valtiaaksi, hänen isänsä jälkeen tietenkin.

”Mitä jos me menisimme sisään, Naruto?” Iruka pikemminkin käski poikaa ja veti tämän sisään, naama punaisena. Naruto sen sijaan vilkutti innokkaana heille nauraville ihmisille.

”Iloista väkeä asuu täällä”, Naruto sanoi Irukalle, joka oli vieläkin yritti häivyttää punaa kasvoiltaan.
”En voi uskoa, että teit noin”, Iruka mutisi pojalle.
”Mikä siinä on vaikeaa uskoa?” Naruto kysyi. ”Sinähän itse näit minut.”
Iruka kiristeli hampaita, kun he jatkoivat matkaansa ylös portaita. Naruto valitti kovaan ääneen siitä, kun ei mitenkään jaksanut nousta enään yhtään porrasta. Iruka melkein hihkaisi riemusta, kun viides kerros oli saavutettu.

”Täällä minä nyt asun”, Iruka sanoi ja avasi oven Narutolle, joka ryntäsi sisään. Iruka huusi pojan heti takaisin riisumaan takin ja kengät ynnä muut ulkovaatteet.

Iruka mietti hetken, ilmoittaisiko Kakashille tulleensa takaisin, mutta päätti tehdä sen myöhemmin.

”Onko sinulla nälkä, Naruto?” Iruka kysyi blondilta. Naruto istui lattialla nauraen Pakkunin nuollessa hänen naamaansa, kuulematta Irukan kysymystä.

Iruka siirtyi jääkaapille kaivelemaan ja etsi lisukkeet leivän väliin ja otti sitten leipäpussista muutaman palan ranskanleipää. Naruto, kenellä tuntui olevat kuudes aisti ruoan aistimiseen, oli heti varvistamassa työpöydän vierellä ja luetteli pitkän liudan kaikkea, mitä hän halusi leipänsä väliin.
Iruka kuunteli ohjeistusta kärsivällisin mielin, mutta ei kumminkaan toteuttanut kuin puolet, lopettaen siinä vaiheessa, kun Naruto alkoi luetella suklaakastikkeen ja kermavaahdon.
Naruto päästi pitkän valituksen huomatessaan asian, mutta totteli Irukaa ja meni syömään pöydän ääreen.

”Minä tulen kohta takaisin”, Iruka vakuutteli, ennen kuin lähti etsimään Kakashin. Iruka käveli olohuoneeseen ja huomasi Kakashin huoneen oven olevan apposen auki. Vaivautumatta koputtamaan hän käveli sisään ja hipsi kirjoituspöydän luona istuvan Kakashin luokse.

Kakashi käänsi yllättyneenä päänsä ja näki virnistävän Irukan.

Iruka oli ajatellut Kakashin reaktiota uudelleen ja uudelleen ja oli omasta mielestään harkinnut kaikki mahdolliset asiat, jotka Kakashi voisi tehdä. Olla iloinen, halatakin, tai olla surullinen, yllättynyt. Iruka oli jopa varautunut samaan, kuin mitä Asuma oli juuri tehnyt.

Kakashi kääntyi heti takaisin läksyjensä ääreen, kuin Irukaa ei olisi ollutkaan.

Tuota Iruka ei ollut odottanut. ’Okei, suunnitelma B…Jota minulla ei nähtävästi ole. Aika vetää kaneja hatusta. Josta minulle tulikin mieleen, että pitää katsoa, että Narutolla on pipo, kun lähdetään ulos.’

Iruka veti henkeä ja löi Kakashia päähän, ei kovinkaan kovaa, mutta niin, että toinen tunsi sen varmasti. Kakashi kääntyi uudestaan katsomaan Irukaa hitaasti.

Kakashi olisi jopa hymyillyt Irukalle, joka näytti suloiselta huulta mutristaessa, ellei olisi ollut niin vihainen.
”Mitä sä haluat?” Kakashi murahti kysymyksensä, tylsistyneellä ilmeellä.

”Hauska nähdä sinuakin, aurinkoinen”, Iruka sanoi ja pyöritti silmiään. Hän ei juuri nyt jaksanut hoitaa kahta lasta. ”Hoidetaan tämä asia niin kuin kypsät aikuiset, okei?”

Kakashi käänsi tuolinsa Irukaan päin ja nyökkäsi, sanomatta mitään. Iruka ei ollut odottanutkaan toisen aloittavan, joten teki sen itse: ”Minä… no olen pahoillani. En voi sanoa, että toimin ajattelematta, mutta myönnän, että toimin tyhmästi.”

Kakashi ei vastannut mitään. Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen Irukaa alkoi ottaa päähän toisen puhumattomuus.

”Joten sinä siis jäät?” Kakashi kysyi viimein ja nosti katseensa Irukan silmiin. Iruka tunsi olonsa pahaksi nähdessään toisen loukkaantuneen ja surullisen katseen, kuin sateeseen jätetty koiranpentu. Joten Iruka teki, mitä olisi tehnyt sille koiranpennullekin, ja veti Kakashin halaukseen.
Kakashi painoi päänsä Irukan olkapäälle ja hymyili.

Hellä hetki kumminkin keskeytyi oven raosta kuuluessa huuto: ”Irukaa! Minäkin haluan haliin! Pakkun söi leipäni kun tiputin sen vahingossa.”

Iruka päästi Kakashin nopeasti halauksesta, punastuen. Hän huokasi väsyneesti huomatessaan Naruton ilmeen, joka selvästi kieli, että hän itse oli leivän koiralle syöttänyt.  

Kakashi katsoi oviaukkoon ilmestynyttä pellavapäistä poikaa ensin yllättyneenä, mutta se vaihtui heti ilmeeksi, jonka sanoma oli selvästi tämä: ”Häivy, kuka oletkin kersa, ja hanki oma Irukasi halittavaksi.”

Naruto tuijotti Kakashia takaisin yhtä mukavalla ilmeellä. He olisivat pitänyt tuijotuskilpailua koko illan, ellei Iruka olisi keskeyttänyt.

”Mene takaisin keittiöön, niin tulen kohta tekemään sinulle uuden”, Iruka sanoi pojalle lempeästi ja työnsi tätä hieman selästä keittiöön päin.

Naruto yritti kävellä mahdollisimman hitaasti, mutta ripeytti tahtiaan Irukan käskiessä ei enään niin lempeällä äänellä.

Iruka kääntyi takaisin Kakashiin päin, täysin valmiina selittämään. Ja kuten hän arvasikin, Kakashi kysyi heti: ”Mitä tuo tekee täällä?”

Iruka hymyili Kakashille anteeksipyytävästi ja selitti: ”Hän on Naruto Uzumaki ja olen hoitanut häntä syntymästä saakka.”

”Ihan kiva, mutta se ei selitä miksi hän on täällä”, Kakashi sanoi.
”No ajattelin, että hän tulisi tänne yöksi…” Iruka aloitti, mutta sai vastalauseen Kakashilta heti alkuunsa.
”Tuo uhmaikäinen kakara ei tule tänne yöksi”, Kakashi sanoi jyrkästi kieltäen koko touhun.
”Älä viitsi! Sinä ei ymmärrä tilannetta!” Iruka huusi tuohtuneena toisen käytöksestä. Kaikki siitä sateeseen jätetystä koirasta hävisi hetkessä.
”No mikä siinä on ymmärrettävää?!” Kakashi kysyi, iva paistaen hänen äänessään.

Iruka tunsi otsasuonen tykyttävän jälleen kerran ohimolla. ”No se, että tuolla pojalla ei ole enään vanhempia!” Iruka huusi.

Se sai kaikki vastaväitteen Kakashin suusta kuolemaan. ’Joko hänen vanhempansa löivät häntä tai hän ottaa huonot uutiset erittäin hyvin’, Kakashi ajatteli, ’tai sitten hän ei edes tiedä.’
”Umm… Tietääkö hän?” Kakashi kysyi varovasti, arvaten tämän olevan arka aihe.

Kakashin ilme oli ymmärtäväinen, kun Iruka pudisti päätään. Syvällä sisässään Kakashi oli surullinen siitä. Poika olisi paljon iloisempi, jos hän tietäisi totuuden. Mitä varhemmin, sen parempi.

”Aiotko sinä kertoa hänelle?” Kakashi kysyi uuden kysymyksen. Tällä kertaa Irukan vastaus oli nyökkäys.
”Mietin vielä, miten aion kertoa sen”, Iruka sanoi haikeana.

”Irukaa! Tuletko sinä?!” Naruto huusi keittiöstä.

Kakashi väläytti Irukalle rohkaisevan hymyn, jonka Iruka iloisena palautti ja lähti keittiöön.

Kakashi itse jäi vielä huoneeseensa. Hän kääntyi takaisin läksyjensä pariin typerän näköinen leveä hymy naamallaan.


”Saanko minä jäätelöä, kun olen syönyt?” Naruto kysyi yrittäen näyttää mahdollisimman suloiselta.
’Minun pitää kehittää itseni immuuniksi tuolle katseelle’, Iruka ajatteli ja avasi pakastelokeron.

”Saako Pakkunkin?” Naruto kysyi ja tunki lopun leivän suuhunsa. Pakkun heilutti häntäänsä ja katsoi Irukaa siihen malliin, että hän uskoi Pakkunin  ymmärtävän, mistä puhuttiin. Pakkun myöskin lopetti ilakoimisen pian, sillä Iruka selitti Narutolle, että koiralle ei ole terveellistä syödä jäätelöä niin paljoa.
Säälistä hän kumminkin antoi pahvin nuoltavaksi, kun hän oli jakanut jäätelön.


---

Tämäpä tuli nopeasti! Ylistystä ihmiset! Missä fanfaarini on? No se oli ehkä liioittelua... Vai oliko?!
Kumminkin! Kurenaita ei sittenkään tullut, mutta seuraavassa kyllä. Yritän saada seuraavaan lisää kahden keskeisiä kohtauksia Irukalle ja Kakashille. Rafaelin Enkeli viimeosan kommentissaan sanoi näin: "Tiedätkö, musta tuntuu siltä kun olisit sotkenut itsesi johonkin pitkäaikaiseen venyttämällä tätä ficciä näinkin paljon." Mutta ei se kuulemma haittaa. Josse jota kuta haittaa, ni kertokoo vaan, niin loppuu seuraavaan osaan tälläseen kohtaan:
"Kakashi! Mä oon aina rakastanu sua!" Iruka huusi elämänsä miehelle.
"Olen niin onnellinen, Ruka! Mennään naimisiin!"
etc, etc...
Kuulostaako hyvältä? Sitä minäkin. Olen taas uninen ja sen takia kusipäinen.
Mutta vielä yksi juttu. Ajattelin alkaa kirjoittamaan toistakin ficciä. Se saattaisi tietenkin viivästyttää näiden tuloa, joten kysyn teiltä, että haluatteko, että aloitan sen toisenkin vai heitänkö sen sivuun, kunnes tämä on valmis?
Nyt taas hyvän yön toivotukset, diiva on poistunut koneelta. x3