Kakashi kuuli koputuksen avonaiseen oveen ja kääntyi katsomaan ovelle tullutta Irukaa.
”Tahdotko tulla katsomaan elokuvaa?” Iruka kysyi.

Kakashi mietti hetken läksyjä, opettajaa, saarnausta ja Irukaa sekä pimennettyä olohuonetta jonka ainoa valo tuli televisiosta.
”Okei!”


”Mitä sieltä löytyy?” Kakashi kysyi ja kävi istumaan sohvalle. Iruka otti kassin käteensä ja otti videot pois.

”Eikä ihan muutamaa videota tullut otetuksi”, Kakashi kommentoi toisen valitessa katsottavaa videota.

”Kurenai ja Naruto nämä kävivät ostamassa, en minä”, Iruka sanoi toiselle.
”Tulikin sellainen aavistus”, Kakashi sanoi ja katsoi kaihoisasti kattoon.

”En minä osaa päättää näistä!” Iruka tuhahti viimein ja ojensi elokuvat Kakashin syliin. ”Sinä valitset.”

Kakashi selaili hetken pakkaa ja otti sitten sieltä kaksi tummakantisinta ja ojensi ne Irukalle.
”Ei se niin vaikeaa ollut”, Kakashi sanoi toiselle ja sai vastaukseksi irvistyksen. ”Katsotaan kummatkin.”

”Yksi hyvä asia muistaa Kurenaista. Hän vuokraa aina kaksi kauhuelokuvaa ja seitsemän romanttisia komedioita tai draamoja”, Kakashi sanoi ja kävi syvemmälle sohvaan istumaan ja nosti jalkansa sohvalle koukkuun eteensä.

Iruka nyökkäsi ymmärryksensä merkkinä ja pisti sitten elokuvan päälle.


Olohuoneen sohva oli kohtalaisen iso ja siihen mahtui kolme ihmistä istumaan vierekkäin, joten kahden istuessa siinä he eivät edes koskettaisi toisiaan.

Kumminkin Kakashi tunsi Irukan nojaavan häneen puolessa välissä. Hän antoi aivojensa hetken raksuttaa rauhassa ja päätyi sitten yhteen vastaukseen.

”Pelottaako sinua?” Kakashi kusikasi kysymyksensä Irukan korvaan ja tunsi kuinka toinen värähti.

”E-ei!” Iruka vastasi naama punaisena ja meni nopeasti omalle puolelleen sohvasta. Kakashi oli tästä tietenkin pettynyt.

Väittämästään huolimatta Iruka oli elokuvan loputtua Kakashissa kiinni ja puristi tämän kättä, kuin peläten putoavansa kilometrejä irti päästäessään.

Masentavan loppumusiikin alkaessa Iruka päästi Kakashista irti naama kalpeampana kuin tavallisesti.

”Mi-minä menen tekemään poppareita”, Iruka sai sanotuksi ja suuntasi sitten keittiöön.

’Hän aikoo katsoa toisenkin? Ei muuten, mutta käteen sattuu’, Kakashi ajatteli ja hieroi kättään, jotta veri voisi taas kiertää. ’Ehkä hän puristaa vähemmän, jos pyydän…’

Sitä enempää hän ei ehtinyt ajatella, kun keittiöstä alkoi leijua käryä.
Kakashi nousi nopeasti sohvalta ja ryntäsi keittiöön.


Kun Kakashi saapui keittiöön, siellä ei näyttänyt mikään olleen hätänä.

Mitä nyt Iruka juoksemassa paniikissa ympyrää käsissään kattila täynnä popcorneja.

No kyllä siellä saattoi joku hätä olla.


”Tarvitsetko apua?” Kakashi kysyi tarjoten auttavan käden. Iruka pysähtyi hänen eteensä ja näytti nololta.
”Taisin polttaa ne”, hän tunnusti nolona.

”Ei hätä ole tämän näköinen”, Kakashi sanoi hymyillen ja otti kattilan toiselta. ”Syömme vain päällimmäiset.”

Iruka hymyili helpottuneena ja meni sammuttamaan virran hellasta. Kakashi tällä väli otti esille kulhon johon hän erotteli popcornit jotka eivät olleet palaneet ja lisäsi sitten suolaa.


Vähän ajan kuluttua he istuvat taas sohvalla vierekkäin. Irukalla oli taas puristava ote Kakashin kädestä ja pää lepäsi olkapäällä silmät kiinni kuristettuina. Kakashi päätti olla huomioimatta tämän ja otti vapaalla kädellään lisää popcornia.

”Onko se jo pilkkonut sen ruumiin?” Iruka kysyi silmät yhä kiinni. Kakashi katsoi ruutua, kuin siinä ei tapahtuisi kukkien poimimista ihmeellisempää.
”Kyllä on”, Kakashi vastasi ja piti aivan tahallaan tauon, että toinen ehti avata silmänsä. ”Nyt hän on siirtynyt osien syömiseen”, Kakashi saattoi selostuksensa loppuun ja Iruka oli taas hänessä kiinni kuin liimattuna.

”Sinä olet ilkeä!” Iruka huusi ja halasi Kakashia täristen.

”No miksi sinä sitten suostuit katsoman nämä, jos pelkäät tuollaisia verikohtauksia?” Kakashi kysyi närkästyneenä. Ei pikkupilasta tarvinnut pillittää.

Kakashi oli odottanut toisen taas kieltävän asian, mutta sen sijaan Iruka sanoi hänen yllätyksekseen melkein nauraen: ”Koska usko tai älä, mutta joskus zombeilta verta imevät vampyyritkin ovat todellisempia kuin romanttisissa elokuvissa olevat rakkauden tunnustukset.”

Kakashi naurahti tälle ja myönsi toisen olevat oikeassa.

”Ehkä sinun pitäisi mennä nukkumaan”, Kakashi ehdotti Irukalle.

Iruka pudisti päätään ja sanoi: ”En voi, kun Naruto on mun sängyssä.”

”Ja missä sinä nukut?” Kakashi ihmetteli.

”Sohvalle, joten en voi käydä nukkuu, ennen kuin olet katsonut leffan loppuun”, Iruka sanoi.

Kakashi katsoi tuota naiivia olentoa hymyillen.  Aina ajatteli muita ja pisti toiset itsensä edelle. Asioita joita hän rakasti Irukassa.

”Voit mennä nukkumaan minun sänkyyni”, Kakashi ehdotti.

Iruka pudisti ehdotukselle päätään ja sanoi: ”Ei nukuta yhtään, kun nukuin aiemmin.”

Iruka todellakin näytti niin virkeältä, että olisi voinut lähteä vaikka lenkille. Ei Kakashista itsestäkään tuntunut olo uniselta, mutta elokuvakaan ei enään kiinnostanut. Kakashi nousi Irukan yllätykseksi sohvalta ja sammutti elokuvan.

”Lähden Pakkunin kanssa lenkille. Tuletko mukaan?” Kakashi kysyi ja kutsui Pakkunin luokseen.

”Vaikka”, Iruka vastasi olkiaan kohauttaen ja nousi sohvalta.

Iruka odotti, kun Kakashi puki Pakkunille valjaat päälle -Kyllä, Kakashi oli hankkinut koiralle jo valjaatkin muun tarvittavan mukana- ja sen jälkeen veti takin päälle ja kengät jalkaan.

”Jos ja kun tuon koiran omistaja löytyy, niin mitä teet noille kaikille tarvikkeille?” Iruka sai kysytyksi vasta sitten, kun he olivat ulkona jo kirpeässä ulkoilmassa.

”Hankin tietenkin toisen koiran!” Kakashi vastasi hilpeästi ja nyki jälkeen jäänyttä Pakkunia hihnasta. ”Me kävelemme tästä joka aamu, okei! Ei se haju siitä kulmasta ikinä muutu!” Kakashi huusi koiralle ja sai Irukan nauramaan tällä.

”Jotain hauskaa?” Kakashi kysyi ja katsoi Irukaa uhkaavasti.

”Ei niin mikään. Ajattelin vain erästä ystävääni, joka puhuu itsekseen”, Iruka vastasi viattoman kuuloisesti.

”Hei en minä itselleni puhu, vaan koiralle!” Kakashi puolusti itseään.

”Aha! Ja sehän onkin paljon järkeen käyvämpää?” Iruka sanoi iva paistaen läpi hänen äänessään. Sitten hän oli näppäilevinään ilma-kännykkään numeroita ja pisti sen korvansa juureen. ”Voisitteko yhdistää mielisairaalaan? Minulla on täällä hullu kanssani, joka on myös psyko ja rakastaa verta.”

”Ja sinä sanoit minua ilkeäksi?” Kakashi sanoi, esittäen loukkaantunutta ja löi toista kevyesti olkapäähän.


”Pitäkää kiirettä, hän alkaa jo väkivaltaiseksi”, Iruka huusi mukamas kauhistuneena ja otti reilun välimatkan toiseen.

Pakkun oli jo ehtinyt nuuskia koko kadun kahdesti, ennen kuin Kakashi ja Iruka olivat lopettaneet leikin.
Tuloksena Kakashista oli tullut psyko raiskaaja-pedofiili, joka joi verta aamupalaksi ja käytti koirapehmolelua Irukan korvikkeena, kun Irukasta taas paljastui oikeasti tytöksi, sellaiseksi esikoulu-ikäiseksi, ja että hänellä oli pehmolelukokoelma, joka perustuu pääasiassa delfiineistä. Hänellä oli myös suuri kammo mansikka- ja punaviinimarjamehua kohtaan.

---

Siinä. Se. On. Nopeasti kuin etanaposti. =D Hetkinen... Siis nopesti kuin... pikajuna? Raketti? Nopeasti, kuin ympärilläsi on oppilaita avattuasi karkkipussin koulussa? No nopeaa se kumminkin oli. Mutta turha tottua siihen. Tämä on kaiketi vain väliaikaista. Kohta tulee kirjoitukseen taas kuukauden välit.

Olen yrittänyt toteuttaa tätä sarjaa realistiseen suuntaan, mutta tää kyllä alkaa muistuttaa niitä saippua sarjoja, ilman mitään supersuuria suhdedraamoja. Kolmiodraamaa ette tässä tule näkemään, sen lupaan!