"Mooo oou!!!" Huokaisin voimakkaasti ja annoin itseni olla Sakura vedettävänä.

Pinkkihiuksinen tyttö veti minua lipunmyyntikassojen läpi valtavan lavan ääreen.

Sen edusta oli täynnä ihmisiä, jotka kiljuivat kovaan ääneen ja pitivät muutenkin meteliä.

En lähde väittämään, että itse olisin hiljainen, mutta en sentää kilju täysin päättömästi jonkin turhan takia.

Vaikka jonkin bändin.

"Piristy nyt Naruto! Näytät siltä, kuin valmistelisit omia hautajaisiasi."

"Et auta ollenkaan, Ino."

Vieressäni kävelevä Neji kääntyi puoleeni ja hymyili hiukan. "Naruto. Voisit edes kokeilla kuunnella bändiä."

Sakura oli lopettanut vetämisensä ja istuin maassa kädet ristissä. Tupakantumpeista ja likaisesta maasta välittämättä tuhahdin ja katsahdin ihmismassan yli lavaan.

Lavalle käyskenteli jokin hiuksiaan kasvatellut ja niitä hoitamatta jättäneen näköinen porukka. He kaikki astelivat paikoilleen, kuka kitara kaulallaan, kuka rumpujen taakse.

Muutama rummun lyömisestä tullut ääni kajahti kaiuttimista ja pian laulaja alkoi huutamaan jotain käsittämätöntä soittimien säestyksellä.

Emmekai me tulleet tätä kuuntelemaan/katsomaan??

"Tämä on vasta lämmittelybändi."

Ahaa.

Kovaa rumpujen pauketta ja kitaran vingutusta ja kissan rääkkäämistä jatkui seuraavat kymmenkunta minuuttia.

Vihdoin, kun bändi oli saanut molemmat kappaleensa esitettyä, se poistui lavalta hurjasti kieltä näyttäen ja ilmeillen.

Pellejä.

Hetkeen lavalla ei ollut ketään muuta kuin muutama (ilmeisesti) avustaja, joka kuskasi pois edellisen ryhmän tarvikkeita, ja vaihtoi mikrofonin toiseen.

Yritin olla ajattelematta, kuinka paljon edellisen laulajan sylkeä se sisälsi.

Kylmänväreet hiipivät selkärankaani pitkin ja pysyivät matkallaan turhankin pitkään.

Lavalle asteli nuori pitkähiuksinen mies. Toisin kuin edellisten, tämän mustat hiukset olivat suoraksi harjatut ja silkkisen näköiset. Miehen kasvot olivat vielä kääntyneet poispäin yleisöstä, joten en nähnyt kasvonpiirteistä kuin vahvan nenän ja korkeat poskipäät. Hän koukkasi hakemassa valtavan sähköjohtovyyhtimeren seasta sähkökitaran... tai basson.

Mistä minä tietäisin!!

En tunne soittimia ja kuulin tästä bändistä vasta eilen, kun Neji oli ilmoittanut, hänellä oli meille liput erään bändin keikalle.

Neji oli äskettäin päässyt bändin manageriksi ja Sakura ja Ino kiljuivat riemusta kuullessaan bändin nimen.

Mikä se olikaan...

Kaivoin housujeni taskuista esiin hiukan ryttääntyneen lipun.

'The Corruption.'

Mikä nimi.

Ja keikan jälkeen pääsemme vielä tapaamaan bändiäkin.

Olisin hyvin voinut viettää loppuiltani tuhlaamassa aikaani Ichirakussa. Tai en tuhlaamassa. Ramenin syöminen on kuin laittaisi rahaa tilille.

Tai käytännössä  sieltä pois.. Hmm..

Onneksi olimme saaneet eturivistä VIP-paikat, joten mitä todennäköisimmin emme murskaantuisi ihmisjoukon alle.

Heti pitkähiuksisen miehen tultua lavalle, ihmiset kiljuivat vielä kovempaa ja osa jopa pyörtyi.

Ino ja Sakura-chan juttelivat kiivaasti vähän väliä hihittäen, eivätkä he kumpikaan katsoneet lavalle. He eivät ilmeisesti olleen metelistä huolimatta huomanneet mitään. Päätin kysyä Sakuralta, jos se mies oli tärkeäkin tyyppi.

"Hei Sakura-chan.." Pökkäsin häntä olkapäähän. "Kuka tuo on?" Sakura ja Ino kurtistivat samaan aikaan kulmiaan ihmeissään ja heidän päänsä kääntyi pois minusta, ylös lavalle. Heidän silmänsä ja suunsa laajenivat huolestuttavasti ja he kiljahtivat valitettavan kovaan ääneen:

"ITACHI-SAMAAAAA!!!"

Tukin korvani tunkemalla niihin tulpat.

Katsahdin uudelleen lavalla kuljeskelevaan mieheen. Hän katseli rauhallisesti yleisöä.

Itachi-sama niinkö?

Yksinkertainen 'Vau', oli ensimmäinen ajatukseni hänestä.

Kuka tahansa olisi voinut vannoa tämän "Itachi-saman" olevan hyvin kaunis nainen, jos vain hänen kasvonsa näytettäisiin.

Hän oli ehkä parikymmenvuotias ja hänet tunnistin mieheksi vain lätän rintakehän takia.

Tai voi olla että hän sittenkin oli nainen... Hänhän oli hiukan anorektisen näköinen... Jotenka...

Mutta toisaalta.

Jos hän olikin nainen, miksi Sakura-chan ja Ino sitten kuolaisivat hänen peräänsä...?

Kurtistin kulmakarvojani ja mietin kuinka outo ja hankala maailma taas olikaan.

Toinen hahmo tuli lavaa reunustavien pitkien verhojen takaa esiin. Kalpea valkohiuksinen mies käveli rumpujen taakse. Hän kaivoi pian esiin rumpukapulat ja istahti vaiti  istuimelleen.

Koska olimme eturivissä, näin selvästi esiintyjien ilmeet.

Aiemmin tullut mustahiuksinen oli kovin vakavan näköinen. Käsien näppäillessä sähkökitaran kieliä,  pikimustat silmät katsoivat taakseen odottaen jotain.

Katsoin rumpujen soittajaa. Hänkin tuijotti jonnekin lavan perälle.

Valkohiuksinen oli selvästikin hiljainen eikä tainnut pahemmin hymyilläkään. Hänen kasvonsa olivat jähmettyneet ilmeeseen, joka ei ollut iloinen, ei tylsistynyt, ei vihainen.

Lähimpänä olisi varmaankin tyhjä.

Valkoiset kulmakarvat nousivat aavistuksen verran ja hänen silmänsä pehmenivät . Katsahdin suuntaan minne hän katsoi.

Erittäin pelottavalta näyttävä, todella kalpea mustahiuksinen mies, jolla oli kuoppaposket ja outoa lilaa luomiväriä, tuli esiin.

Silmäni olivat varmaan lautasen kokoiset, jo ennen kun huomasin miehen katsovan minuun keltaisilla silmillään ja vääristynyt hymy kasvoillaan.

Piilouduin nopeasti Nejin selän taakse ja hän mulkaisi kalpeaa miestä.

Pedofiili.

Mies tuntui hymyilevän vielä leveämmin tarttuessaan paremmin kiinni kaulassaan roikkuvaan soittimeen (Bassoon?) ja näppäili sen kieliä pari kertaa. Syvä ääni kaikui vahvistimista.

Rummuissa oleva mies meni takaisin vakavaksi, mutta hänen ilmeensä oli paljon 'mielenrauhaisempi', kuin aiemmin.

"Ah. Sasuke-kun tulee lavalle."

Kiljunta oli, mikäli mahdollista, vielä kovempaa kuin 'Itachi-saman' tullessa.

Luulin todellakin korvatulppieni pettäneen.

Katsoin Nejin kautta viimeiseen henkilöön, joka tuli esiin.

Juuri ja juuri täysikäiseltä näyttävä (Eli itseni ikäinen.) mies käveli mikin eteen.

Kurtistin silmiäni nähdäkseni paremmin henkilön, joka aiheutti näin paljon hässäkkää ihmisjoukossa.

Mies olisi ollut hyvin pitkä korkeapohjaisia nahkakenkiä ilmankin. Jotain kymmenkunta senttiä minua pidempi, vaikken minä todellakaan ollut enää kovin lyhyt.

Miehellä ei ollu paitaa, vain tiukat nahkahousut ja vielä tiukemmassa kunnossa oleva kroppa, jolle minun täytyi nostaa hattua. Vieressäni olevien tyttöjen ilmeet olivat kovin samanlaiset kuin minulla, kun odotan aamupalani valmistukseen tarvittavan kolmen minuutin kulumista. Kenenkään, jolla on noin hyvän näköinen kroppa, ei kannattaisi kulkea ihmisten ilmoilla ellei tosiaan halua tulla raiskatuksi.

Ja hetkonen.. Voiko miestä edes raiskata?

Ajatus harhautuu. Jatkuu;

Hänellä oli samanlaiset, tosin kiiltävänsiniset, mustat hiukset kuten aikaisemmin tulleella. Hänelläkin olivat korostunut nenä ja korkeat poskipäät. Itseasiassa hän näytti kovasti Itachi-samalta.. Veljeksiä ehkäpä.

Hiukset olivat pörrötetty takaa ilmavaksi sekasotkuksi ja joitain haituvia erottui niiden seasta. Edessä olevat hiukset kehystivät kalpeita kasvoja ja täydellistä ihoa. Tuntui kun joku olisi tuonut kuun loistamaan ihmismuodossa.

Katseeni keskittyi miehen ilmeeseen. Miehen suu oli mutristunut, ja kulmakarvat rutistuneet yhteen, kuin hän olisi tekemässä jotain erittäin epämukavaa.

Mies vetäisi henkeä ja toi mikrofonia lähemmäs huuliaan. Syvä hiljainen kuiskaus kuului, ennekuin matala tenoriääni puhui.

"Oi." Tauko. "Mitä kuuluu Konoha? Me olemme The Corruption."

Mikäli tuo ei ole seksikkäin ääni ikinä, niin mikä sitten.

Naurahdin hiljaa kerran.

Ja katsoin lopuksi kasvoihin.

Ohueiden kulmakarvojen, ja runsaiden ripsien alta katsoivat kaksi kylmään tuijotukseen jähmettynyttä pikimustaa silmää.

Nuo silmät olivat sillaiset, minkä vangeiksi jäi, jos erehtyi niihin edes vilkaisemaan. Pohjaton musta taivas, joka ei heijastanut minkäänlaista valoa.

En edes tiennyt, että kukaan ihminen kykenisi näyttämään tuolta. Ehkä mies olikin jumala. Jumala maan päällä. Jeesus, joka on tullut visiitille.

Tuntui, että minun olisi täytynyt mennä polvilleni ja palvoa miestä, mutta olin niin mustien silmien otteessa etten pystynyt millään päästämään irti.

Jos oli olemassa jumala, niin jumala seisoi mustine hiuksineen, tiukoissa housuissaan, mikrofoni kädessä, bändin muut jäsenet takanaan, ihmisjoukon ja katseeni edessä sillä hetkellä.

En edes huomannut minuttien juoksua katsoessani kokoajan vain hänen silmiinsä ja kuunnellessani hänen ääntään. Minusta aika tuntui lyhyeltä, todellisuudessa tuijotin miestä silmiä räpäyttämättä varmasti lähemmäs puoli tuntia.

Ei ihme, että silmät alkoivat hieman kuivua.

Heräsin vihdoin transsista, kun mies oli kadonnut tauolle ja Sakura tuli koputtamaan olkapäätäni. Ino seisoskeli malttamattomana vieressä. Nejiä ja Hinataa en nähnyt ja mietin minne he olisivat voineet mennä.

"Naruto. Hei Naruto!! Nyt on kymmenen minuutin tauko! Otatko juotavaa, jos käyn hakemassa? Jotain kylmää?"

Hetkenaikaa vain katsoin Sakura-chania silmiin kunnes ravistelin itseni hereille.

"Joo. Mikä tahansa käy."

Sakura poistui pieni hymy kasvoillaan ja sanoi nopean 'Ok!'n ennekuin katosi väkijoukkoon.

Katsoin unisesti lavalle ja aloin hihittämään hiljaa itsekseni. Tilannehan oli huvittava.

Heh. Kuka olisi voinut uskoa, että vielä minäkin rakastun jokin päivä?

Harmi vain, että tällä kertaa se oli joku, jota en voisi saada.