He istuivat siinä sohvalla hiljaa. Iruka piteli sylissään Kakashia, joka itki lohduttomasti toisen olkaa vasten, ja silitteli tämän päätä. Iruka arveli Kakashin padonneen tällaista kauan sisäänsä ja tunsi toista kohtaan pelkkää sympatiaa.  

”Kakashi, minulla on vielä yksi kysymys”, Iruka sanoi yllättäen ja Kakashi mutisi jotain epämääräistä Irukan paitaan.
”Mitä sinä sanoit?” Iruka pyysi toista toistamaan. Kakashi nosti päänsä ylös ja oli toistamassa.

Hetkinen! Iruka katsoi tarkkaan toisen kasvoihin. ”Kuinka kauan sinä olet oikein esittänyt itkeväsi?!”

Kakashi näytti kovinkin loukkaantuneelta tästä. ”Minä tässä puran sinulle traagista lapsuuttani ja sinä vain syyttelet!”

”Kuinka kauan?” Iruka sanoi vaarallisen hiljaisella äänellä.

”Minuutti tai pari”, Kakashi sanoi alkuun kierrellen, mutta myönsi sitten: ”Ehkä jotain lähemmäs kymmentä.”

Iruka tuhahti ja työnsi toisen pois sylistään. ”Kuten sanoin, minulla on kysymys.”
Kakashi suostui vastaamaan siinä pelossa, että Iruka suuttuisi enemmän.

”Puhuin tänään Kurenain kanssa”, Iruka aloitti, ”ja on kyllä pakko kysyä tätä.”

Kakashi mietti tosissaan, mikä kysymys voisi olla. Kun Iruka mainitsi sen liittyvän johonkin mistä he puhuivat Kurenain kanssa, Kakashilla ei ollut enään harmaintakaan aavistusta.

”Oliko se oikeasti viiden aikaan vai liioitteliko Kurenai?” Iruka kysyi ja katsoi naurua pidätellen, kun Kakashi muuttui asteittain punaisemmaksi.

’Mitä?! Ei hitto, hitto, hitto!!!’ Kakashi tiesi olevansa punainen sillä hetkellä. ’Hidas ja kivulias kuolema ei ole tarpeeksi paha määritelmä sille mitä minä teen sille naiselle, kun saan hänet seuraavan kerran käsiini.’

”Sinä olet niin säälittävä”, Iruka sanoi ja naurahti Kakashin katsoessa häntä harmistuneena. Iruka veti Kakashin uudestaan halaukseen.

”En minä ole säälittävä. Minä vain huolestuin ja…ja…” Kakashin puhe alkoi vähitellen hiljentyä.

”Kakashi?” Iruka kysyi ja huomasi toisen nukkuvan. Hän ei ollut hymyilemättä tälle suloiselle näylle. Hän tajuamattaan alkoi silittää taas toisen hiuksia. Punastuen hän veti kätensä nopeasti pois.

Hän laski Kakashin makaamaan sohvalle ja pisti peitteen tämän päälle ja tyynyn pään alle. Hän menisi sitten itse Kakashin sänkyyn.

Iruka toivotti toiselle hyvät yöt ja meni itsekkin nukkumaan.


---


”Hyvää huomenta!” Iruka toivotti Kakashille iloisena, kun hän viimein raahautui keittiöön.

”Kaikkea muuta, kuin hyvää tämä kyllä on!” kuului Kakashin kärttyisä vastaus. ”Selkääni sattuu ja en ole varma, mutta käden ei pitäisi olla näin punainen.”

”Nukahdit sohvalle ja kierähdit kätesi päälle. Muuta valittamista?” Iruka palasi takaisin munien paistamiseen ja jätti Kakashi huomiotta.

Iruka vilkaisi kelloa ja siitä se alkoi: Täysi kaaos!

Naruto ei tajunnutkaan, kun hänet oli kiskaistu sängystä ylös ja vaatteet puettu. Aamupala pistettiin eteen ja käskettiin syödä. Iruka itsekin söi ja tunki leivän Narutonkin suuhun.
Sitten he lähtivät ulos ennen kuin Kakashi ehti sanoa mitään.


---


”Me olemme kotona, Kakashi!” Iruka huusi eteisestä. Naruto pyöri nauraen lattialla Pakkunin kanssa.

’Me? Vieläkö se raahaa sitä pikkuista kiusankappaletta mukanaan’, Kakashi ajatteli ja sulki kirjansa. Hän nousi sohvalta ja seurasi Naruton äänekästä puhetta keittiöön. Hänen mahansa päätti muistuttaa hänelle vielä kerran väliin jätetystä aamiaisesta ja hän nopeutti askeliaan.

”Iruka, sinä enkeli kaiken tämän kadotuksen keskellä, olet tullut vihdoinkin laittamaan minulle ruokaa!” Kakashi ryntäsi iloisena keittiöön, valmiina halaamaan toista.
Kakashi olisi varmaan halannutkin.

…ellei hän olisi kompastunut maassa maanneeseen Narutoon ja Pakkuniin.  

Kakashi manasi hiljaa ja loi kompastuksensa aiheuttajiin murhaavan ilmeen.
Tämän seurauksesta Naruto alkoi itkeä. Iruka tietenkin kuulisi itkevän lapsen tuhannenkin kilometrin päästä, joten hän oli silmänräpäyksessä lohduttamassa Narutoa ja torumassa Kakashia.

”Typerä manipuloiva…” Kakashi mutisi hiljaa, mutta Iruka superkuulollaan nappasi senkin ja taas alkoi saarnaus siitä, minkälaista on sopiva kielenkäyttö lapsien lähellä.

”Miten niin en saa nyt ruokaa?” Kakashi kysyi Irukalta, joka pakkasi jääkaapista ruokaa reppuun.
Kakashi katsoi haikeana ruokaa, joka katosi mustaan reppuun. ’Enkä minä tuolta sitten älynnyt katsoa!’

”Minä ja Naruto menemme rannalle”, Iruka sanoi ja sulki repun.

”Rannalle? Tällä ilmalla? Eihän siellä voi tehdä mitään”, Kakashi sanoi ja loi toiseen kysyvän katseen.

”Niinpä. Mutta kun ’keinut menevät siellä korkeammalle’, niin Naruto vaatimalla vaati, että me menisimme sinne”, Iruka selitti ja heitti repun selkäänsä.

”Jos tulen mukaan, niin saan ruokaa?” Kakashi kysyi ja vastaus vahvisti hänen pelkonsa.
”Tietenkin. Mitä luulisit? Että minä ja Naruto söisimme eväät yksin, antamatta sinulle?” Iruka naurahti ja kutsui Naruton pukemaan päälle.

’Tuo oli kyllä jotain kiristämisen ja lahjomisen väliltä’ Kakashi ajatteli ja käveli toisten perässä ulos.

Ranta oli reilun puolen tunnin matkan päässä ja sen he kulkivat bussilla. Naruto tietenkin huusi valituksiaan niin, että koko bussi kuuli. Iruka pyysi nolona lähimpänä istuvilta ihmisiltä anteeksi. Kakashi sen sijaan yritti parhaansa olla heittämättä poikaa ulos jonnekin ojan varteen.

”Iruka, Iruka, Iruka, Iruka, IIIRUUKAAAA!” Naruto huusi ruskeatukkaisen nimeä. Kukaan sadan metrin etäisyydellä ei sen jälkeen voinut väittää, etteikö tietäisi Irukan nimeä.

”Ole jo hiljaa, ipana!” Kakashi huusi menettäen hermonsa.

”Irukaa!” Naruto huusi ja takertui halaamaan Irukan jalkaa.

”Kakashi!” Iruka kivahti ja otti itkua vaille olevan pojan syliinsä. ”Pyydä anteeksi.”

Kakashi mutisi jurona anteeksi pyyntönsä. Hän työnsi kädet taskuun ja lähti kävelemään mielenosoituksena rannan kivikolle. Hän kapusi isoimmalle kivelle ja istahti merelle katsoen.

Iruka laski Naruton maahan ja mietti hetken mennäkö puhumaan Kakashille. Hänestä vain tuntui oudolta, että Kakashi vihasi niin paljon poikaa.

”Mennään jo keinumaan!” Naruto vaati ja nyki toista housun lahkeesta.
Iruka lähti seuraamaan toista keinuille, jotka sijaitsivat rannan ja metsän reunassa. Hän laski repun maahan ja odotti, että Naruto kapusi keinuun. Hänen tietenkin oli pitänyt valita keinu, joka oli korkeimmalla. Keinuun pääseminen tuotti vaikeuksia muutenkin ikäisiään lyhyemmälle Narutolle. Iruka kumminkin tarjosi auttavan käden ja nosti pojan keinuun istumaan.

---

Siinä! Ha! Ei mennyt kuukautta! Vaikka kokeet painaa, jne, niin sain valmiiksi! Tarvitsee vain yhden innon puuskan ja kirjoittaa osan muutamassa tunnissa. Se puuska tulee kumminkin vain joskus. Kuukaiusittain melkein.
Lueskelin tätä ficciäni tässä yksi päivä ja täytyy sanoia, että JUMASKEKKA MITÄ ROSKAA TOI ALKU ON!!! Menin pieneen nurkkaan ja vihasin itseäni.