Author: Pichu
Rating: PG-13
Pairing:: Sasuke x Naruto
Warnings:: Shounen-ai, lievää väkivaltaa ja kiroilua (ei niin kamalasti)
Summary: Alku on niin perus SasuNaru fileille että alkaa itkettää. Mutta erilaisuutta yritän todellakin saada, ettei ala kyllästyttää. Jatkan joskus jos jaksaa.

Luku 1:

Naruto makasi kylmässä maassa. Vähintään joka viikko kyläläiset olivat tulleet ja hakanneet hänet, mutta tällä kertaa se oli pahempaa. He olivat tunkeutuneet Naruton kotiin ja repineet hänet sieltä metsään hakattavaksi. Jostain syystä he olivat entistä väkivaltaisempia, he olivat heitelleet häntä kaikella mitä käsiinsä saivat ja iskeneet miekan hänen lävitseen. Ja siinä se vieläkin oli, törrötti keskellä häntä. Naruton ajan- ja paikantaju olivat jo sumentuneet uhkaavasti, mutta ainakin hän tiedosti että hän oli metsässä ja kello oli varmasti yli puolen yön. Edes hänen sisällään oleva Kyuubi ei voinut auttaa tilannetta, miekka olisi ensin saatava pois hänen keskeltään. Hetki kului ja Naruton silmissä sumeni, hän oli jo varma että hänen loppunsa koitti.

Samaan aikaan Sasuke oli lähtenyt ulos kävelemään. Hän ei voinut nukkua rauhassa, painajaiset hänen fanikerhostaan vainosivat häntä jatkuvasti. Sasuke ei juurikaan ajatellut minne oli menossa, joten hän vain käveli jonnekin tietämättä itse minne.
“Ei kukaan voi ymmärtää minua, olen Uchihan suvun kostaja. Ja minulla on todellakin parempaa tekemistä kuin kuunnella tyttöjen turhanpäiväisiä vihjailuja“, Sasuke murahteli.
Hän ärisi ja tuhahteli kävellessään, kunnes huomasi jonkin kasan maassa. Sasuke hyppäsi nopeasti taaksepäin ja otti kunainsa esiin.
“Kuka siellä?” Hän kysyi.
Sasuke odotti hetken jos toisenkin, mutta kasa ei sanonut mitään. Sasuke asteli lähemmäs ja huomasi kasassa törröttävän miekan.
‘Miekka kasassa? Siitä pitääkin tehdä elokuva, tulisi varmasti parempi kuin siitä Miekka Kivessä leffasta. Jos se nyt edes oli sen nimi…’ Sasuken ajatukset harhailivat, kunnes hän kyykistyi kasan viereen.
“Naruto?!” Sasuke huudahti huomatessaan liiankin tutun vaaleat hiukset.
Naruton vaatteet olivat tahriutuneet verestä, poika oli muutenkin murjotun näköinen. Kauhukseen Sasuke huomasi miekan lävistäneen pojan.

Naruto avasi hieman silmiään tuntiessaan jostain hehkuvaa lämpöä. Ensin hän luuli kyläläisten palanneen, mutta hetken tarkasteltuaan hän huomasi Sasuken olevan siinä.
‘Loistavaa, juuri kun olen hieman huonommassa kunnossa, pitää Sasuken ilmestyä paikalle’, Naruto ajatteli ja huomasi jotain.
Sasuke, aina niin viileän rauhallinen Uchihan suvun nerolapsi, näytti olevan huolissaan. Naruto ei ollut ikinä nähnyt mitään samanlaista, harmi että hänellä ei ollut varaa kameraan, koska tuo ilme olisi täytynyt säilyttää jälkipolville.
“Sasuke… Voisitko… sen miekan?” Naruto ähkäisi vaivalloisesti.
Sasuke värähti ja nosti pojan polviensa päälle.
“Oletko aivan varma? Eikö sinut pitäisi viedä Hokage-saman luo?” Sasuke kysyi epäilevänä, miekka lävisti pojan, ei sitä niin vain otettu pois.
“Ota se”, Naruto murahti ja värähti uuden kipuaallon kulkiessa hänen kehossaan.
Sasuke epäröi hetken, mutta veti kuitenkin miekan vapisevin käsin ystävänsä mahasta. Naruton silmät sulkeutuivat ja irvisti kivusta. Hetken kuluttua Naruto avasi silmänsä. Sasuke pomppasi kauhuissaan pois pudottaen Naruton polviltaan.
“Na-Naruto?” Sasuke kysyi vapisevalla äänellä.
Naruton silmät olivat muuttuneet punaisiksi ja tämän haavat parantuivat huimalla vauhdilla. Pian Naruto nousi seisomaan. Hän venytteli ja katsahti Sasukeen, joka värähti punaisten silmien haikean surullisesta katseesta.
“Kiitos”, Naruto sanoi hypäten puun oksalle.
Sasuke katsoi järkyttyneenä kun hänen paras ystävänsä loikki puun oksia pitkin pois ja katosi sitten.
“Mitä tuo oli? Olisi varmaan järkevintä lähteä perään mutta…” Sasuke aloitti hiljaa.
‘…ensin kannattaisi rauhoittua, hän voi arvata jotain jos saavutan hänet tällaisena’, Sasuke lisäsi hiljaa mielessään.
Vihdoin hän uskalsi myöntää itselleen, että piti toista poikaa jo enemmän kuin ystävänä.

Naruto oli raivoissaan. Sasuke oli nähnyt hänet tällaisena, hirviönä. Pojan kaikki aikaisemmat kuvitelmat huuhtoutuivat kauas pois, kuka nyt hirviöstä pitäisi.
Jostain syystä Naruto pääsi Konohan porttien läpi, mikä ei tietäisi hyvää.
“Helvetti!” Naruto karjaisi ja hyökkäsi harmittoman puun kimppuun.
Nyt kun pojan kaikki aikaisemmat padotut tunteet purkautuivat huonossa tilanteessa, hän ei enää voinut lopettaa riehumista. Hän riehui puita jyräten ja hänen silmäkulmastaan valui kyynel.
“Kuka muka pitää hirviöistä?! Ei kukaan!” Naruto karjui tuhoten puita.
“Hirviöpoika teki metsästä polttopuita”, loistava otsikko aamulehteen. Hänen ajatuksensa vielä raivostuttivat häntä enemmän, kun hän jyräsi puita huippu nopeudella. Noin tunnin mellastamisen jälkeen Naruto kuitenkin väsyi, ja punaiset silmät muuttuivat taas sinisiksi. Hän hymähti ja lysähti tajuttomana maahan, ainakaan häntä ei tällä kertaa oltu lävistetty miekalla.

Sasuke veti syvään henkeä ja lähti Naruton perään. Aurinko oli jo alkanut nousta, joten Sasuke näki helposti ystävänsä jäljet. Hän ihmetteli kuinka poika oli päässyt Konohan porttien ohi, mutta kohautti sitten olkiaan.
“Wou”, Sasuke henkäisi nähdessään tuhotut puut.
Sasuke ajatteli Naruton hieman raivostuneen, joten hän lähti seuraamaan raivattua aluetta. Sasuken hämmästykseksi Naruto oli raivannut tiensä melko pitkälle, sillä hän oli seurannut jälkiä jo omasta mielestään todella kauan. Hän jatkoi vielä hieman, kunnes huomasi jälkien yhtäkkiä loppuvan. Sasuke katsahti ympärilleen. Joki, tuhottuja puita, Naruto, puoliksi tuhottuja puita…
“Naruto?” Sasuke huudahti ja juoksi pojan luo.
Nopeasti vilkaistuaan Sasuke havaitsi että tällä kertaa poika oli ihan kunnossa. Sasuke katsoi tarkemmin pojan kasvoissa olevia viiruja, mutta nyt ne olivat taas niin kuin ennen.
‘Eilen ne olivat jotenkin… erilaiset. En ole koskaan edes ajatellut mitä ne ovat…’ Sasuke ajatteli värähtäen.
Hän ei yhtään pitänyt Narutosta sellaisena, se verenhimoinen chakra ei todellakaan sopinut hänen tuntemalleen pirteälle pojalle. Sasuke oli hetken ajatuksissaan, mutta havahtui sitten.
‘Olisi varmaan viisasta viedä Naruto jonnekin lämpimämpään paikkaan…’ Sasuke ajatteli ja nosti pojan syliinsä.
Nopeasti vaihtoehtoja punnittuaan hän päätti suunnata omaan kotiinsa, joka sijaitsi lähempänä Konohan rajoja. Hän lähti matkaan, ja huomasi pian olevansa Konohan porteilla.

‘Olinko aikaisemmin niin huolissani Narutosta että tämäkin matka tuntui loputtomalta?’ Sasuke ajatteli hämillään, mutta asteli sitten porttien sisäpuolelle.
Tällä kertaa portinvartijat jopa huomasivat heidät, mutta eivät kiinnittäneet sen enempää huomiota poikiin todetessaan heidät Sasukeksi ja Narutoksi. Sasuke hyppi kattoja pitkin kohti taloaan eikä välittänyt vaikka muutama kyläläinen mulkaisikin häntä oudoksuvasti. Pian hän näki Uchihan suvun talon ja kiristi vauhtiaan. Sasuke oli rynnätä ovesta läpi, mutta pysähtyi kuitenkin avaamaan sen. Hän meni olohuoneeseen ja laski tajuttoman Naruton sohvalle. Sasuke katsahti ympärilleen. Kaikki oli paikoillaan vaikka ovi oli ollut koko yön auki. Ruskeat seinät hänen sukunsa tunnusmerkeillä olivat yhtä ruskeat kuin ennenkin, kaikki oli niin kuin ennenkin. Sasuke löntysti keittiöön hakemaan jonkinlaista särkylääkettä sohvallaan makaavalle pojalle. Äkkiä Sasuke pysähtyi, totuus iskeytyi tämän tajuntaan.
‘Naruto. makaa. tuolla. olohuoneen. sohvalla. tajuttomana?’
Kevyt puna nousi Sasuken poskille, mutta hän kuitenkin pakotti sen laskeutumaan. Naruto oli varmasti hetero, hänhän piti Sakurasta. Ei Sasukelle olisi nykyistä suurempaa sijaa Naruton elämässä, ei varmasti. Sasuke kahmaisi kaapista särkylääkettä ja otti kylmää vettä lasiin. Hän meni olohuoneeseen ja laski lasin sekä särkylääkkeen sohvapöydälle. Sasuke kyykistyi sohvalla makaavan Naruton vierelle, ja oli aikeissa koskea tämän oljenkeltaisia hiuksia, kun Naruto äkkiä heräsi.
“Miksi helvetissä minun pitää aina herätessäni nähdä heti ensimmäisenä sinut?” Naruto ärähti.