Isä
Obito
Sensei
Rin

Kakashi makasi sairaalan sängyllä ja tuijotti avonaisesta ikkunasta ulos. Vieno tuulenvire kertoi hänen herkälle hajuaistilleen Konohan tapahtumista. Kirsikkapuut olivat juuri puhkeamassa kukkaan. Kadut täyttyivät ruokakojuista. Ihmisjoukko kaduilla. Tapahtumaa. Elämää.

Apaattista.

Kakashin teki mieli nostaa kätensä ja läimäistä ikkuna kiinni. Hän ei halunnut kuulla toisten elämästä, kun hän oli menettämässä omaansa. Toisaalta jos hänen ainoaksi virikkeeksi jäisi sairaalan kliininen tuoksu ja kaukana kuuluva kolina, hän todennäköisesti tulisi hulluksi. Hän oli aina vihannu sairaaloita ja lähtenyt – joskus vain kadonnut – niin pian kuin oli mahdollista. Tällä kertaa kaikki mahdollisuudet olivat hävinneet. Hän ei enää pääsisi vapauteen sairaalan ahdistavasta ilmapiiristä.
  
Kakashi sulki silmänsä ja henkäisi syvään. Rinnassa tuntui tuttu puristava kipu. Oikeassa silmässä tuntui kasvavaa painetta. Sharingan ei kestänyt kantajansa heikkenevää ruumista. Se vaati chakraa elääkseen ja Kakashin chakra väheni samaa tahtia hänen elämänsä kanssa.

”Rin”, Kakashi kuiskasi.

Hänen hiljainen äänensä kuulosti ukkosen jylinältä tyhjässä huoneessa. Jos vain Rin olisi elossa...
  
Kakashi avasi silmänsä ja käänsi katseensa takaisin ikkunaan. Kauempana näkyi kylän Hokageiden kallioon kaiverretut päät. Kakashi tunsi kuinka surumielinen hymy nyki hänen huulillaan, kun hän katseli entisiä johtajiaan. Kuudennen pään kohdalla Kakashi hymähti. Naruto oli maannut samaisessa sairaalassa, kun Tsunade oli tullut hänen luokseen ja kertonut jättävänsä paikkansa. Narutosta tulisi uusi Hokage.
    
Kakashi käänsi päänsä kohti sairaalan valkoista kattoa. Tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut. Häntä opettaneet miehen – neljännen hokagen - perinnön kantajasta oli tullut Kakashi oppilas ja kuudes Hokage. Kakashi hymähti uudestaan. Hänen työnsä oli saanut arvoisensa päätöksen. Hän oli lunastanut lupauksen opettajalleen. Hän oli antanut kaikkensa suojellakseen Narutoa ja opettaakseen häntä. Ja nyt se kaikki työ veisi hänen henkensä.

Obito.

Kakashi nosti toista kättänsä ja kosketti arpeutunutta haavaa oikean silmänsä yläpuolella. Obito tahtoi antaa hänelle lahjan, mutta lopulta hän saikin kirouksen. Sharingan vaatii paljon chkaraa. Enemmän kuin Kakashilla oli koskaan ollut tarjota. Rin oli keksinyt aikoinaan keinon hillitä Sharinganin voimaa ja onnistut pitämään Kakashin elossa aikuiseksi saakka. Sen jälkeen Kakashi oppi itse säätelemään charkamäärää, jota Sharingan kulutti. Mutta nyt...
    
Hänen viimeinen tappelunsa vaurioitti hänen charkapisteitään niin pahasti, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Kakashi irvisti muistaessaan Sakuran kylmän rauhallisen äänen hänen selittäessään tilannetta Narutolle. Kakashi itse istui silloin ikkunan ääressä ja rukoili, että hän pääsisi vielä viimeiselle tehtävälle kuolemaan.

Apaattista.

”Kakashi?”, varovainen ääni kuului ovelta.

Kakashi käänsi päätänsä ovelle päin ja kohtasi Sakuran myötätuntoiset vihreät silmät. Hänen perässään huoneeseen tuli Naruto, joka juuri ja juuri kykene pitämään kyyneleet loitolla. Naruton vieressä asteli hiljainen mustahiuksinen mies, jonka tunteista Kakahsi ei koskaan päässyt perille.

Sasuke jäi seisomaan hänen sänkynsä päähän ja katsoi häntä mietteliäästi. Kakashi sulki silmänsä. Hän ei kestänyt heidän myötätuntoisia katseitaan.

”Mikä olo?” Sakura kysyi hetken päästä tutkittuaan Kakashin vartalon hellillä parantajan käsillään.

”Olen voinut paremminkin”, Kakashi murahti tutun lauseen.

”Sinulla olisi parasta olla parempi olo, sillä minulla on sinulle tehtävä”, Naruto sanoi rauhallisesti sängyn viereltä.
Kakashi hätkähti ja käänsi kysyvän katseensa Narutoon.

”Kuulin, että on olemassa paikka, jonne haluaisit lähteä”, Naruto hymähti.

Kakashin silmät levisivät järkytyksestä. Miten Naruto oli voinut saada selville asian hänen menneisyydestään, jota hän varjeli kaikkein tarkinten.
  
Naruto hymyili entisen opettajansa järkytykselle.

”Unohdat, että olen Hokage”, Naruto naurahti ja nosti kätensä niskan taakse.

”Baka”, Sasuke tuhahti. ”Saimme tietää Jirayalta ja Tsunadelta pienen salaisuuden menneisyydestäsi, jota et ole meille suostunut kertomaan”, Sasuke kertoi ja ensimmäistä kertaa Kakashi saattoi nähdä Sasuken silmissä myötätunnon häivähdyksen.

”Vai niin”, Kakashi kuiskasi ja käänsi katseensa ikkunasta ulos.

Hän pääsisi paikkaan, johon tuntui kietoutuvan hänen elämänsä käännekohdat. Siinä paikassa hän oli kokenut elämänsä tuskallisemmat hetket, mutta myös iloisimmat.

”Lähdemme heti huomenaamusta. Älä myöhästy”, Naruto virnisti.
Kakashi tuhahti. Hänellä ei ollut enää yhtäkään syytä myöhästyä.

Ovi kolahti äänekkäästi Kakashin kolmen entisen oppilaan perässä. Kakashi henkäisi ja keräsi voimiaan. Vaikka hänen voimansa olivat kaikin osin heikentyneet, hän kykeni yhä kävelemään. Lattia hänen paljaiden jalkojensa alla tuntui kylmältä. Ulkona aurinko alkoi laskea, kun Kakashi kiipesi ikkunalle. Lihakset muistivat yhä liikkeet, kun Kakashi lähti kohti viimeistä tehtäväänsä.

Apaattista.