Naruto ei saanut sanaakaan suustaan kuullessaan Jirayan sanat. Hetken päästä hän kuitenkin repesi railakkaaseen nauruun. Se pieni ajatus, että hän osasi tehdä sexy no jutsun tällä hetkellä paremmin kuin Sasuke, tuntui kerrassaan mukavalta. Palkinnoksi ilostaan Naruto kuitenkin sai vain todella myrkyllisen katseen vieressään seisovalta pojalta ja syvän huokaisun vanhalta mieheltä.
"Minä en edes ala motkottamaan sinulle Naruto. Tuolla puunjuurella on porn…siis lehtiä, jossa on naisten kuvia. Naruto tietää mitä tehdä, joten alkakaa mennä.

Sakura ei ollut paljon sen iloisemmassa asemassa kuin Sasukekaan. Ei tytöllä ainakaan vielä ollut mitään hätää, mutta kävelymatka oli raskas ja rasittava. Pinkkihiuksinen tyttö vetäytyi taka-alalle samaan porukkaan yhdessä Nejin ja Tentenin kanssa.
"Tuota en kysy tätä millään pahalla, mutta ovatko he aina tuollaisia yhdessä? Sakura kuiskasi Tentenille hiljaisella äänellä ja sai palkinnoksi tytöltä vaivaantuneen hymyn.
"Valitettavasti kyllä. Helpottaa kuitenkin kuvitella, että he ovat kuin isä ja poika." Tentenin ääni oli yhtä vaivaantunut, kuin tämän olemuskin. Neji tuhahti kuin sanoakseen oman mielipiteensä tiimiläisensä väitteestä.
"No hyvä on. Jos he olisivat isä ja poika, niin heidän perheensä olisi aika outo." Tyttö huokaisi. Tällainen melkein sanaton vuoropuhelu oli selvästikin tuttua tiimin kahdelle hiljaisemmalle osapuolelle.
Sakura nyökkäsi ja siirsi katseensa edessä olevaan Leehen. Tämä ei todellakaan vaikuttanut siltä samalta pojalta, joka aamulla oli tervehtinyt häntä hymyillen.
Kuka sinä todellisuudessa olet, Lee? Oletko sinä se poika johon minä rakastuin?

Jiraya kohotti katseensa kuullessaan pienenpientä rapinaa ylhäältä oksistosta. Nostaessaan katseensa hän näki Kakashin maskilla peitetyt kasvot. Nuorempi mies nosti kätensä tervehdykseksi ja viestitti ainoalla näkyvällä silmällään, ettei sannin saisi kertoa pojille vakoojasta. Tosin se ei ollut todellinen huolenaihe, sillä Sasuke ja Naruto olivat kylläkin molemmat tytöiksi muuttuneina, mutta valitettavasti pitkän aikaa pysyminen samassa roolissa oli haasteellista. Naruto helpotti oloaan huutamalla minkä jaksoi Sasukelle ja jopa Sasuken kaltainen kylmä ihminen vastasi huutoihin ja sai näin pidettyään rooliaan hieman pitempään. Ulkoapäin katsottuna muukalainen näkisi kaksi hyvännäköistä (alastonta) tyttöä riitelemässä kovaan ääneen. Toisella kullankeltaiset vaaleat saparot ja veikeät kasvot, joita koristivat viiksiä muistuttavat arvet poskissa. Toisen hiukset taas olivat päinvastoin silkkiset ja sinimustat, jotka oli leikattu lyhyiksi kasvoja kehystäviksi suortuviksi. Jirayan mielestä kumpikin oli katsomisen arvoinen, mutta puheet eivät oikein sopineet tytöille.
"Hemmetin kusipää! Ethän sinä edes näytä tytöltä!"
"Pitäisikö minun muka loukkaantua tuosta? Itse kaltaisesi luuseri näyttää tuolta yleensäkin!"
Jiraya ja Kakashi vaihtoivat kärsiviä hymyjä, kummankin muuttuessa hetken päästä pojaksi. Sama näytelmä käytäisiin varmasti lävitse, vielä monien solvausten ja huutojen kaikuessa autiossa metsässä.
Valitettavasti Kakashi huomasi, ettei poikien kesken ollut tapahtunut mitään edistystä entiseen verrattuna. Seuraavan kerran Jirayan kuullessa puista kahahduksen, hän tajusi poikien opettajan olevan poissa. Vanha mies puisteli hymyillen päätään. Jos oppilaista kehittyy samanlaisia, kuin opettajasta, toisilleen huutavista nuorukaisista ei löytäisi enää parin vuoden päästä mitään samanlaista kuin tällä hetkellä.  

Sakuran vaaleanpunaiset hiukset heilahtivat tytön väistäessä täpärästi hänen korvansa vierestä vilahtavaa kunaita. Tyttö kääntyi katsomaan kunain heittosuuntaan. Jos metallin välähdys oli saanut tytön hämmästymään, niin hänen senseinsä iloinen hymy naamallaan sai tämän täysin tolaltaan. Hänen oma rakas opettajansa oli juuri yrittänyt murhata hänet.
"Huomenta Sakura. Näytit niin miettiväiseltä, että tuli mieleeni, osaisitko väistää. Seuraavaksi Kakashi sai jälleen kerran huomata, ettei tytön suututtaminen ollut mikään parhaimman päästä oleva ajatus.
"Oletko sinä mennyt näitten kolmen päivän aikana sekaisin vai mikä mättää? Jos en olisi vartioinut tuota sekopäistä haalariin pukeutunutta jouninia, sanoisin, että olisit ollut hänen seurassaan! Nähtävästi hänen hulluutensa on tarttuvaa!" Sakuran silmät alkoivat täyttyä kyynelistä puheen loppupuolella.
Kakashin silmä levisi hämmästyneenä tytön purkausta, mutta pian tämän kasvot sulivat isälliseen hymyyn. Mies veti Sakuran halaukseen, saaden huolenpidostaan rintaansa tyttömäisiä nyrkiniskuja.
"Mikä hemmetti sai sinut vaatimaan tätä? Eikö mikään muu riittänyt? Minulla on ikävä." Sakuran ääni oli lannistunut. Tässä tiimissä ei ollut enää mitään hänelle. Lee ei ollut enää se unelmien prinssi, miksi hän oli tätä luullut. Tämä oli ollut pelkkä suuri pettymys. Pelkkä Sasuken kopio. Kuitenkaan hänen luovuttaessaan Sasuken kohdalla, ei hänen sydämeensä sattunut näin paljon.
"Sakura minä…" Kakashin ääni katosi Leen huudon alle.
"Mikä oikeus sinulla on haukkua kunnioitettavaa Gai-senseitä? Otimme sinut ryhmäämme, kohtelimme sinua kuin omaa tiimiläistämme ja sinä vain mollaat meitä." Lee huusi Sakuralle raivoissaan. Hän ei voinut ymmärtää. Hänen elämässään oli kaksi aivan erilaista ihmistä, jotka olivat hänelle kultaakin kalliimpia. Miksi, miksi he eivät voineet ymmärtää hänen parastaan ja sopeutua toisiinsa. Ilman heitä kahta Lee ei ollut kokonainen. Kuitenkin Sakura oli ollut osa hänen elämäänsä vasta pari vuotta, Gai-sensei melkein koko pojan elämän.
Sakuran pysyessä hiljaa Kakashi otti hitaasti tärisevää tyttöä leuasta kiinni ja pakotti tämän katsomaan itseensä.
"Annoin sinulle ennen kaksi viikkoa aikaa sopeutua, opetella ja elämään täällä. Olen kuitenkin varma, että pojille sopii jos lyhennämme ajan viikkoon. Mutta lupaa minulle Sakura, ettet tänä aikana luovuta. Minä en tunne Sakuraa, joka kääntäisi selkänsä haasteille ja juoksisi karkuun." Vastaukseksi Kakashi sai nyökkäyksen ja hyvin sakuramaisen kiljahduksen kyynelten keskeltä.
"Minä lupaan sen Kakashi-sensei!"

"Täytyy kyllä sanoa, että näytät paremmalta kuin yleensä." Sasuke tuhahti välinpitämättömästi Naruton kommenttiin ja kääntyi blondin tytön puoleen.
"Sinä taas näytät yhtä surkealta kuin aina ennenkin. Rintsikkasi olkain on muuten valunut." Sasuken äänensävy oli normaalin kylmä, mutta äänestä oli tullut reilusti naisellisempi.
Naruto irvisti ja nosti rintaliivin olkaimen takaisin olkapäälleen kirkkaanvihreän topin nauhaolkaimen seuraksi. Lisäksi tytön pukuun kuului skottiruudullinen lyhyt hame.
Sasuke oli saanut klassisemman verenpunaisen mekon, joka ylsi häntä polviin. Valitettavasti väri kinasteli tummien hiusten kanssa.
Jiraya katsoi ylpeyttä huokuen noita kahta lasta, jotka olivat suorittaneet hänen antamansa tehtävän ennätysajassa. Nyt he olivat kauniita, seksikkäitä tyttöjä paljastavissa vaateissa. Jirayasta alkoi tuntua, ettei tämä poikien vahtiminen ollut niin paha tehtävä, kuin hän oli kuvitellut.

Sakura huokaisi syvään nähdessään Hidden Village of Soundin portit. Kakashin lähdettyä tiimiin oli tullut kiusallinen hiljaisuus. Lee piti mykkäkoulua Sakuralle ja Tenten katseli säälivästi tyttöön päin. Neji oli luonnollisesti hiljaa ja Gai luonnolleen ominaisella tavalla otti tehtäväkseen ryhmän meluapinan työn.
Kuitenkin ninjana Sakuran olisi pitänyt jo kauan sitten oppia, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa. Vaikka portit jo näkyivät, se ei tarkoittanut, etteivätkö ne legendaariset pahikset voineet hypätä pensaasta esiin. Sakura huokaisi hiljaa, kuunnellessaan kahden miehen uhoiluja, siitä mitä tulisi tapahtumaan, jos he eivät luovuttaisi kantamuksiaan heille.
Keksisivät jo jotain uutta. Olen kuullut prikulleen saman puheen ainakin jo 24 kertaa. Kuitenkin pian pinkkitukkaisen tytön tylsistyminen muuttui kauhuksi miehen hyökätessä hänen kimppuunsa. Sakura nosti käteensä sattuneen kunain kasvojensa suojaksi. Hetken päästä hän tajusi liikkuvansa sulavasti ja satuttavansa edessään olevaa miestä. Tuntui kuin Leen sanat olisivat ilmestyneet hänen silmiensä eteen. Jalka tuntui automaattisesti nousevan ja iskevän vihollisen maahan…hetkeksi. Vastassa oli kuitenkin mies, joka ei ollut ninjutsukiellossa. Tajunnan pimetessä Sakura ei edes tiennyt miten häneen oli osuttu. Hänhän oli äsken ollut voittamaton.

Naruto heilautti uhmakkaasti pitkiä hiuksiaan kääntyessään Jirayaan päin.
"Olemmeko me nyt tehneet tämän päivän hommat?" Tyttö kysyi ja iski veikeästi silmää vanhalle miehelle, saaden vastaukseksi vierestään tutun tuhahduksen ja Jirayalta hiukan liian yli-innokkaan vastauksen.
"Minun puolestani saatte lähteä tai tehdä mitä vain… kunhan teette sen tyttöinä. Poikana olo sallitaan tänä iltana vain jos vahvistatte jutsuanne." Puheenvuoronsa jälkeen Jiraya yskäisi vakuuttavasti.
Ennen kuin Sasuke ehti kunnolla edes ajatella koko asiaa, Naruto kysyi hänen puolestaan kysymyksen, joka olisi tullut vaivaamaan häntä kovin pitkään.
"Tuota sensei… Onko tämä sinun vai Kakashi-sensein idea?" Hetken hölmistyneen tauon jälkeen luonnollinen tappelu, johon Sasuke oli tämän päivän aikana ehtinyt jo kyllästyä, alkoi.
"Tietenkin se oli Kakashin idea. Pidättekö minua jonain pervona vanhana ukkona?" Mies huusi Narutolle ja lähti pyyhältämään kohti metsää.
"Totta hemmetissä!" Naruto huusi kimakalla naisen äänellään ja astui metsän suojiin, edes muistamatta, että pelkäsi pimeää ja pahaa metsää. Sasuke huokaisi ja lähti blondin perään, ottaen kuitenkin ensin korkokengät pois jaloistaan. Metsä ei ollut sopiva paikka harjoitella niillä kävelemistä.
Tummahiuksisen tytön kasvoille nousi hymy, tämän kuullessa kiljahduksen. Sasuke oli ollut jälleen kerran se viisaampi heistä kahdesta.

Sakura heräsi mukavan rauhalliseen nousevaan ja laskevaan liikkeeseen. Avattuaan toisen silmänsä raolleen, hän tajusi istuvansa miehen reppuselässä. Vaikka tällä oli päällään vihreä haalari, tuoksu ei ollut laisinkaan tuttu. Hänen edessään näkyi Tenten, Neji ja...Lee. Ainut vaihtoehto, kenen selässä hän ratsasti tällä hetkellä, oli siis…
"Oletko hereillä Sakura? " Gain ääni oli rauhallinen ja hiljainen. Muut tiimiläiset eivät kuulleet häntä. Tyttö ei jaksanut vastata. Hänen päässään tuntui jyskyttävän kipeästi ja jokaista paikkaa särki. Selvästikin oli kestänyt aikaa ennen kuin joku oli pelastanut hänet. Gai jatkoi kuitenkin välittämättä tytön hiljaisuudesta. Tämän rauhallinen äänensävy sai Sakuran pakostakin hymyilemään. Tuntui kuin vakava Gai olisi olut sekoitus Kakashia ja Leetä.
"Sinähän pidät Leestä, Sakura? Kysymys oli lyhyt ja miltein lempeä.
"En enää tiedä. Tuntuu kuin tuo Lee olisi aivan eri henkilö jonka tunnen. En tiedä kuka hän on oikeasti. Onko hän se poika joka katsoo minua kuin olisin kauneinta, mitä maailmasta löytyy vai se poika, jonka mielestä olen vain turha ongelma kauniissa tiimissänne? Sakuran ääni oli hiljainen ja tyttö oli valmis purskahtamaan itkuun.
Ilta oli jo kääntymässä loppuun ja heidän tehtävänsä oli selvästikin suoritettu…ilman Sakuraa. Kaikki masentuneet ajatukset keskeytyivät siihen, että Gai hymähti.
"Tiedätkö, Lee ja minä olemme riidelleet yhden kerran. Viikko sitten aloin puhua hänelle, siitä oletko todellakin unohtanut Sasuken. Hän suuttui niin silmittömästi, että tuntui kuin en edes tuntisi Leetä. Silloin olin sinulle todella mustasukkainen. En varmaankaan koskaan löydä vaimoa tai saa lapsia, joten olen pitänyt Leetä omana poikanani. Tältä varmaan vanhemmista tuntuu kun lapsi lähtee kotoaan. Minä pyydän Sakura, tee mitä teet, mutta älä satuta Leetä." Gaihin sattui sanoa nämä sanat. Ne ilmaisivat, että hän ei vastustanut Sakuran ja Leen suhdetta. Kuitenkaan tämä ei ratkaissut Sakuran mielessä painavaa kysymystä. Satuttaisiko hän itsensä, jos jäisi Leen läheisyyteen vai olisiko se hänen toteutuva unelmansa.
"Minä teen parhaani." Sakura kuiskasi hiljaa ja painoi silmänsä kiinni. Päänsärky, joka häntä vaivasi, sai vallan koko tytön ruumiissa ja painoi Sakuran kuumeiseen ja levottomaan uneen.

-----
Vihdoin ja viimein valmis! Olen nähtävästi tehnyt liikaa angstificcejä viimeaikoina, kun alkoi olla vaikea kirjoittaa tätä ja kaiken lisäksi kaikki mitä kirjoitin oli masentavaa. Kuitenkin edelleen olen sitä mieltä, että varsinkin SakuLeeta on ihana kirjoittaa. Jos aika joskus riittää/ en olisi niin laiska, voisin kirjoittaa varmaan parituksesta oneshotin.