Sillä aikaa kun Kakashi ja Kotetsu olivat kylpeneet, oli Izumo tullut viimein paikalle. Hän tervehti Irukaa, joka istui mukavannäköisellä sohvalla ja joi jääteetä.

Odotellessaan poikaystäviään saunasta, he juttelivat niitä näitä, tietysti puhe kääntyi lopulta Kakashiin ja Kotetsuun.
”Kakashi siis on vihainen sinulle?”
”Niin, mutta en haluaisi puhua siitä nyt. Kerro mieluummin sinusta ja Kotetsusta.” Iruka mutisi vastaukseksi Izumon kysymykseen.
”Asumme nykyään yhdessä. Et usko kuinka hyvältä tuntuu herätä kultansa vierestä aamulla, tuntea hänen tuoksunsa ja lämpimät kädet ympärillään...” Izumo puhui hellästi ja näytti vaipuneen ajatuksiinsa. Iruka ei ollut koskaan nähnyt tätä Izumon herkempää puolta, yleensä Izumo oli etäinen ja lähes kylmä muita kuin Kotetsua kohtaan.
”Kotetsu näyttää olevan samanlainen kuin minä, eli se suhteen alistuva osapuoli.” Iruka virnisti, kun Izumo palasi ajatuksistaan takaisin maan päälle.
”Alistuva osapuoli?”, Izumo kysyi kummissaan.
”Niin, siis suhteen uke.” Iruka lisäsi.
”Itse asiassa Kotetsu on se joka vie. Kaikki aina ihmettelevät sitä, sillä minä en kuulemma ole yhtään uke:htava.” Izumo naurahti.

Iruka tuijotti häntä kuin aaveen nähnyt. Hänen ajatuksensa sotivat toisiaan vastaan.
Izumoko uke? Siis viileä, määrätietoinen ja etäinen Izumo!?
Irukan mieleen nousi kuva hennosti punastuneesta Izumosta voihkimassa Kotetsun nimeä selällään, silkkisillä lakanoilla.
Iruka punastui korviaan myöten ja yritti lopettaa ajattelun, mutta kuva oli painunut hänen mieleensä, eikä silmien sulkeminen auttanut yhtään.
”Iruka, onko kaikki okei?” Izumon huolestunut ääni kuului hänen vierestään.
”krhmm, tuota... ky.. kyllä, ei tässä mitääänh.” Iruka änkytti edelleen ihan punaisena.

Hänen ilmeensä oli erittäin mielenkiintoinen, mutta jos hän olisi tiennyt mitä sillä hetkellä tapahtui saunassa, ilme olisi ollut vielä erittäin paljon mielenkiintoisempi.


Saunassa tilanne rupesi karkaamaan käsistä.
Ensimmäisen suudelman jälkeen tuli toinen ja sitten seuraava. Salakavalasti suudelmat pitenivät ja muuttuivat intohimoisiksi.
Kakashi painautui vasten Kotetsua, saaden hänet voihkaisemaan pienesti.
Hopeahiuksinen mies virnisti ja käytti tilaisuuden hyväkseen, antaen kielensä lähteä tutkimaan Kotetsun auennutta suuta.

Kotetsu ei pitänyt saken karvaasta mausta, joka tuli voimakkaana hänen suuhunsa Kakashin kielen mukana. Kielet taistelivat suun herruudesta, samalla kun Kakashi liu’utti kättään pitkin Kotetsun reittä.

Kotetsu vetäytyi irti Kakashista ja yritti peruttaa pois hänen altaan.
”En saisi... Izumo suuttuu.” Kotetsu sai sanotuksi haukkoessaan henkeä.
”Hyss, ei hän saa koskaan tietää.” Kakashi rauhoitteli toista samalla, kun lähestyi jälleen Kotetsua.
Kotetsun selkä osui seinään ja Kakashi sai painettua hänet sitä vasten.
”Ei, tämä ei ole oikein Kaka...aah!” Kotetsun lause katkesi Kakashin nuolaistessa hänen kaulaansa ja vetäessä hänet syliinsä, jolloin Kotetsu pystyi tuntemaan miehen kovuuden omaansa vasten. Kakashi kiskaisi tiellä olevan pyyhkeen pois Kotetsun vyötäröltä.
Hän kulki määrätietoisesti Kotetsun kaulalta tämän solisluulle vuoroin nuollen, vuoroin näykkien.
Kotetsu inisi tuntiessaan kädet, jotka hyväilivät hänen kehoaan, pikku hiljaa hänen silmissään sumeni, himon vallatessa hänen mielensä.

Kotetsun huomasi huutavansa kivusta sekä nautinnosta, hänellä ei ollut mitään mielikuvaa, kuinka hän oli päätynyt kontalleen saunanlauteille. Hän tunsi huulet niskassaan ja painon selkänsä päällä.
”Kotetsu... voi taivas, Kotetsu..” Kakashin ääni kuiski hänen korvaansa.
Kotetsu haukkoi henkeä, tuntui kuin hän repeytyisi kahtia.

Hän ei ollut koskaan uskonut ensimmäisen kertansa olevan tällainen. Sen olisi pitänyt tapahtua Izumon kanssa. Miehen kanssa, jota hän rakasti.
Sen olisi tullut tapahtua selvin päin, kaikessa rauhassa ja mikä tärkeintä, molempien halutessa sitä.
Häntä oksetti ja hävetti. Kuinka hän oli antanut itsensä juoda niin paljon?

Kotetsu tunsi kuinka Kakashi laukesi hänen sisäänsä ja hetken päästä tunsi tulevansa itsekin Hopeahiuksisen käteen.
Kakashi rentoutui ja ei enää kannatellut painoaan, joten hän ja Kotetsu päätyivät makaamaan osittain vierekkäin ja osittain päällekkäin puisille lauteille.
Kakashi oli selvästi noussut seitsemänteen taivaaseen, mutta Kotetsuun sattui ja hänen oli paha olla.
Hän olisi halunnut pyyhkiä pois kaiken.
Kakashi kietoi käden Kotetsun lantion ympäri ja suuteli hänen hiuksiaan vielä kerran.
Silloin kyyneleet tulivat, Kotetsu ei voinut mitään nyyhkäisylle, joka vavisutti hänen kehoaan.


Kello tikitti seinällä hiljakseen, ulkona oli melko pimeää. Izumo ja Iruka olivat jo hetken istuneet vihertävillä sohvilla kiusallisen hiljaisuuden kietoutuessa heidän ympärilleen.
”Pitäisiköhän mennä katsomaan, mikä niillä kahdella kestää?” Izumo viimein kysyi ja nousi samalla tuolistaan. Iruka äännähti myöntävästi ja he lähtivät kävelemään kohti pukuhuonetta.
Siellä ei ollut ketään, vain miesten enemmän tai vähemmän huolellisesti asetellut vaatteet.
”Kuinka kukaan voi saunoa noin kauan?” Iruka huokaisi astuessaan suihkutiloihin, jotka myös havaitsi tyhjiksi.
”He siis ovat edelleen saunassa. Melkoisia kuumakalleja. Ovatkohan semet aina saunahulluja?” Izumo virnisti.
”Se nähdään pian” Iruka hymyili takaisin.

Hän ehti juuri tarttua saunan ovenkahvaan, kun ovi työnnettiin auki ja kakashi luikahti ulos, sulkien oven heti perässään niin, että Izumo ei ehtinyt nähdä Kotetsua.

”Kuule Iruka, Kotetsu sai minut tajuamaan, että meidän pitää selvittää tämä riita ja epäsopu välillämme.” Kakashi sanoi vakavan näköisenä, tosin Izumoa ihmetytti heikosti erottuva paniikin omainen sävy, ihan kuin lause oli ensimmäinen, minkä Kakashi hädissään keksi.
Izumo yritti ohittaa hänet, jotta pääsisi puhumaan Kotetsulle, mutta ilmeisesti Kakashi oli niin tohkeissaan, että vahingossa esti hänen pääsynsä saunaan, miksi muuten hän tekisi niin?

”Iruka, miksi et halua elää kanssani? Miksi et halua herätä aamulla vierelläni?” Kakashi kysyi vaativalla äänellä.
”Ha... Haluaisinhan minä, mutta kun sinä...” Iruka sopersi yllättyneenä ja hieman hämillään.
”Minä mitä?” Kakashi kysyi, nyt vuorostaan hämmästyneenä.
”Sinä petit minua...” Iruka nyyhkäisi, samalla painaen katseensa maahan. Hetken Kakashi näytti järkyttyneeltä, mutta sai pian taas itsensä hallittua, muuttuen epäuskoisen näköiseksi.

Sisimmässään Kakashi pelkäsi totuutta enemmän kuin koskaan.
Kuinka Iruka oli saanut tietää?
Oliko Kakashin kaulassa kenties Kotetsun jättämiä jälkiä, vai olivatko miehet kuulleet hänen ja Kotetsun päästämät äänet?
Hänen sydämensä takoi hurjasti, ihan kuin sekin yrittäisi paljastaa hänen uskottomuutensa.
Kakashi, ryhdistäydy! Hän komensi itseään. Eivät he olisi noin rauhallisia, jos olisivat kuulleet, minä vain kuvittelen kaiken.
Rauhoitu nyt hyvä mies!
Mutta syyllisyys ja pelko vain tiukensivat puristustaan hänen kaulansa ympärillä. Pakokauhu yritti hyökätä hänen mielensä kimppuun.


Silloin Kotetsu avasi saunan puisen oven ja jäi seisomaan ovensuuhun hieman kiusaantuneen näköisenä.
”Öh... Anteeksi.” Hän sopersi.
”Sinä petit minua Mizukin kanssa, kun en heti sanonut kyllä yhteinen koti -ideallesi.” Iruka sanoi hiljaa, kyynelten tippuessa lattia kaakeleille.
”Mitä?” Kakashi näytti tippuneen kärryiltä. ”Miksi minä muka pettäisin sinua, varsinkaan niin paljon vihaamasi miehen kanssa? Iruka rakas, vannon kaikkein pyhimmän kautta, että en ole pettänyt sinua... Mizukin kanssa.” Kakashi julisti ja kietoi kätensä Irukan ympäri.
”Mutta silloin illalla näin teidän kävelevän yhdessä Mizukin taloa kohti...” Iruka mutisi vastahakoisesti, silti pysyen paikoillaan ja nauttien Kakashin lämmöstä.
”Hän oli humalassa ja muistat kai, että hankin rahaa vuokraan, auttamalla humalaiset lähi baarista kotiinsa.” Kakashi vastasi lempeästi ja silitti Irukan poskea, kuivaten kyyneleet pois.
”A.. Anteeksi, olen ollut typerä, kun olen kuvitellut, että voisit pettää minua.” Iruka sopersi, juuri ennen kuin Kakashi veti hänet intohimoiseen suudelmaan.

Heidän vetäytyessään haukkaamaan happea, Kakashi kuiskasi hänelle: ”Saat anteeksi.”, jonka jälkeen veti Irukan entistä lähemmäs itseään.

Izumo tarttui Kotetsua kädestä ja johdatti hänet pukuhuoneeseen.
”Heillä menee varmasti melko kauan, vaihda vaatteet päällesi, minä voin viedä tuon pyyhkeen pesuun.” Izumo kuiskasi hellästi ja suukotti Kotetsun poskea.
”Oletpa sinä hikinen, taisi olla kunnon löylyt?” Hän hymyili.
”Ni... Niin oli.” Kotetsu vastasi kiusaantuneena. ”Voin kyllä itsekin viedä tämän pyyhkeen, odottaisitko hetken ulkona?” Hän lisäsi.
”Hyvä on, haluatko, että tuon sinulle jotain juotavaa?” Izumo kysyi lähtiessään kohti baaritiskiä.
”Ei tee nyt mieli!” Kotetsu huusi hänen peräänsä.

Kotetsu peseytyi nopeasti ja puki päälleen, olo tuntui niin likaiselta, niin kamalalta... sen täytyi johtua vain hiestä, heti kun hän saisi pestyä sen pois, olo olisi taas puhdas, olisihan?
Kotetsusta tuntui, että Izumo näkisi hänen lävitseen, hän huomaisi kaiken.
Izumo huomaisi lian, joka tahrasi Kotetsun koko kehon, häntä oksetti.

Kun hän oli täysin pukeissa, hän raotti ovea, josta Izumo oli mennyt. Hän näki hymyilevän Izumon, joka viittasi kutsuen. Ehkä olisi sittenkin niin, että Izumo ei huomannut sitä likaa, mitä Kotetsu kantoi tai sitten hän antoi anteeksi. Mitä väliä, kunhan hän vain antoi Kotetsun jäädä luokseen.

Kotetsu melkein juoksi Izumon luokse. Izumo hymyili ja kietoi kätensä Kotetsun ympärille. Kotetsu tuli niin vauhdilla hänen syliinsä, että Izumo kaatui selälleen sohvalle ja Kotetsu hänen päälleen.
”Anteeksi.” Kotetsu kuiskasi hänen korvaansa.
”Ei se mitään, vahinkoja sattuu.” Izumo vastasi ja tiukensi otettaan hänen ympärillä.
”Rakastan sinua.” Kotetsu kuiskasi käheästi ja kyyneleet polttivat silmäkulmia. Hän hautasi kasvonsa Izumon suloiselta tuoksuviin hiuksiin.
”Minäkin sinua.” Izumo vastasi hieman yllättyneenä, yleensä Kotetsu ei paljoa tunteillut, vaan oli kiusoitteleva ja pirteä.
Kotetsu sulki silmänsä, vetäen samalla keuhkonsa täyteen Izumolta tuoksuvaa ilmaa.

Tähän hän halusi jäädä loppu elämäkseen, rakkaansa lämpimään syliin. Ehkä hän jonakin päivänä kertoisi tapahtuneesta Izumolle, tai ehkä ei koskaan. Ehkä olisi parasta vain unohtaa...

-------------------------------------------------------------------------------
Tähän tämä nyt päättyy, olen pahoillani siitä, että kesti näin kauan.
Kommentti olisi erittäin tervetullutta! :)