Nimi: Satusaaren kuningaskunta
Ikäraja: Ei omista semmoista
Paritukset: Viatonta SasuNarua
Varoitukset: Sisältää Pichun outoa huumoria ja shounen-aita. Spoilausta en ainakaan itse ole huomannut.
Beta: Cho Inulasta (Finnish Inuyasha Fansiten foorumi)
A/N: Heittäkää aivot narikkaan ja lukekaa. Juoni kehittyy kyllä, ja tästä ei taida pitkää tulla. Ja jos ideasta haluatte kysyä, sain sen niinkin inspiroivasta lähteestä kuin Aku Ankasta. Niinja, Itachikin tulee esiintymään jossain. *evil grin*

Luku 1 - Prinsessa saapuu

Olipa kerran suuren suuri saari keskellä merta. Sen saaren nimi oli Satusaari ja nimensä mukaisesti siellä saattoi nähdä satuolentoja pitkin päivää. Mielenkiintoisin kohde saarella oli kuitenkin Satusaaren kuninkaallisten linna, jossa oli tänään rauhallinen päivä…
“KUNINGAS JIRAYA!! VALTAISTUINSALIIN HETI!!” huuto kaikui linnan tyhjillä käytävillä.
“Tullaan tullaan, kuningatar armaani!” Kuningas Jiraya huusi kellarikerroksesta ja samalla kuiskasi vieressään hihittävälle palvelustytölle: “Illalla nähdään, beibe.”
Jiraya astui ulos palvelustytön pienestä huoneesta ja rykäisi kuuluvasti. Samalla sekunnilla kaksi kuninkaan uskollista palvelijaa saapui suoristamaan Jirayan erinäisissä puuhissa rypistyneitä vaatteita. Kuninkaan vaatteet suoristettuaan palvelijat siirtyivät kuninkaansa taakse kävelemään ja he kauhistelivat tämän valkopohjaista mustilla hämähäkinseiteillä kuvioitua viittaansa.
“Miten herra kuningas voi pitää tuollaista päällään?” palvelija kysyi kuiskaten toiselta palvelijalta.
“Shh, kuninkaalla on huippuhyvä ultrasuperkuulo!” toinen palvelija sähähti ensimmäiselle, tosin liian myöhään.
“Minä kuulin kyllä. Ja sitä paitsi, minäkään en pidä tästä viitasta, mutta kuningattareni pakottaa minut käyttämään sitä. Ja miksi? Koska se on häälahja muotisuunnittelija Orochimarulta!” Jiraya tuhahti ja pysähtyi muutaman metrin päähän valtavan kokoisista ovista.
Palvelijat kumarsivat hätäisesti ja siirtyivät eri puolille ovia. He vetivät syvään henkeä ja alkoivat vetämään neljän metrin korkuisia ovia auki.
“Nopeampaa, kuningatar suuttuu!” kuningas Jiraya ähkäisi kuullessaan jonkun latelevan tappouhkauksia ovien toiselta puolelta.
‘Tähän hommaan tarvittaisiin kyllä vähintäänkin armeija…’ kumpikin palvelija ajatteli samalla, kun vetivät ovia naamat punaisina auki.

Kun ovet vihdoin saatiin auki, kohtasi Jiraya heti ensimmäisenä kuningattaren raivosta leiskuvat silmät.
“Jirayaa… Taasko sinä olit sen palvelustytön luona?!” Tsunade karjui täyttä kurkkua saaden Jirayan kasvot vääristymään pelosta.
“E-enhän minä millään voisi, Tsunade kultaseni!” Jiraya yritti leperrellä ja heilutteli hädissään käsiään.
“Ou? Miksi sinun kruunustasi sitten roikkuu pinkit rintaliivit?” Tsunade kysyi painaen otsansa uhkaavasti kiinni kuninkaan otsaan.
“Ööh… Ne… ovat minun, kultaseni!” Jiraya yritti jälleen ja hymyili teennäisesti.
Tsunade tuhahti ja käänsi selkänsä Jirayalle. Hän tuhahti vielä uudestaan ja lähti marssimaan vihaisena kohti valtaistuinkoroketta. Jiraya yritti hymyillä väkinäisesti ja asteli varovasti Tsunaden perään.
“Kuunteles nyt, senkin patalaiska vätys. Olen adoptoinut meidän ihanalle prinssillemme ihanan prinsessan. Hän tulee kohta, joten ryhdistäydy ja ota nuo rintaliivit pois kruunustasi!” Tsunade selitti Jirayalle ja lysähti valtaistuimelleen.
Jiraya nyökkäsi, otti rintaliivit kruunustaan ja viskasi ne jonnekin päin harmaata marmorilattiaa. Ennen kuin pinkki vaatekappale ehti laskeutua maahan, oli valpas palvelija jo ottamassa sen kiinni hopeaisella tarjottimellaan. Liivit kiinni saatuaan hän lähti tyytyväisenä hymyillen talsimaan kohti palvelijoiden ovea.

“MINÄ EN OLE TYTTÖ!” kiljaisun ja karjaisun välimailta oleva äännähdys kantautui kuninkaallisten korviin äkkiä arvaamatta.
“Aah, he ovat saaneet puettua Naruto-himen!” Tsunade hymyili ja huokaisi raskaasti.
Jiraya katsahti epäuskoisena Tsunadeen, mutta käänsi sitten odottavan katseensa punaisen maton ja palvelustyttöjen kautta suuriin ruskeisiin oviin.

Hetken kuluttua ovien ulkopuolelta alkoi kuulua raahausääniä ja muutamia julkaisukelvottomia kirosanoja.
“Ja minähän en sen *******n raivohullun akan luo mene, varsinkaan tämän näköisenä!”
Tsunade murahti ja otti paremman asennon istuimellaan, valmistautuen sanaharkkaan vastahakoisen prinsessan kanssa.

Hetken päästä ovet aukesivat tuskallisen hitaasti ja sisään astui kaksi naamat punaisena huohottavaa palvelijaa.
“Prinsessa Uzumaki Naruto on saapunut!” he henkäisivät ja aloittivat raahausurakkansa uudelleen.

Kului muutama kymmenen minuuttia (jonka aikana kuningas ja kuningatar pelasivat ristinollaa), että Naruto-hime saatiin raahattua kuningasparin eteen ja pysymään siinä.
“Aww, kuinka nätti prinsessa!” Tsunade huokaisi ja katseli Narutoa onnessaan.
Naruto ei ollut niinkään onnellinen sinivalkoisessa röyhelömekossaan, mutta suostui pitämään sitä päällään pienellä lahjomisella.
“Minä... en... ole... prinsessa! Pojat eivät voi olla prinsessoja!” Naruto aloitti taas valitusvirtensä.
“Mutta sinähän oletkin tyttö~!” Tsunade hihkaisi hymyillen.
“Enkä ole, ja voin todistaa sen!” Naruto väitti vastaan viekas kettumainen virne naamallaan.
“Jos voit todistaa sen, tarjoan sinulle ramenia Satusaaren Ichirakussa. Jos taas et, sinä olet mukisematta prinsessa!” Tsunade huudahti varmana voitostaan.
“Sovittu!”
Naruto virnisti jälleen ja alkoi kaivella röyhelömekkonsa uumenista jotain.

Hetken ähkittyään hän ilmeisesti löysi etsimänsä. Jiraya katseli kiinnostuneena, kun prinsessa Naruto käveli Tsunaden luo ja ojensi tälle virnistäen rypistyneen paperilappusen.
“Siinä, mustaa valkoisella! Uzumaki Naruton henkilöllisyystodistus!”
Tsunade laittoi epämääräisestä paikasta kaivelemansa lukulasit silmilleen ja tutki paperin perusteellisesti. Hetken kuluttua hän huokaisi ja ojensi paperin takaisin virnistelevälle Narutolle.
“Prinsessani onkin poika!” Tsunade parkaisi niin, että koko valtaistuinsali raikui.
“Sittenhän voimme syöttää hänet krokotiileille ja hankkia oikean prinsessan?” Jiraya kysyi ja katsoi kuningatartaan toiveikkaana.
“Baka! Ei meillä ole enää varaa uuteen prinsessaan! Etkö sinä tiedä, paljonko ne maksavat!” Tsunade rääkäisi ja mottasi kuningasta päähän.
Tsunade siirsi pelottavan katseensa Jirayasta Narutoon, minkä vuoksi poika värähti rajusti.
“Ummh, jos sinä Naruto kuitenkin suostuisin olemaan prinsessa? Saisit joka päivä ramenia…” Tsunade houkutteli poikaa.
“Ramenia!” Naruto hihkui ja pomppi korkokengät kopisten ympyrää punaisella matolla.
Jiraya huokaisi kyllästyneenä ja katsahti ulos lähimpänä olevasta jättisuuresta ikkunasta.
“NAISIA!” Jiraya hihkaisi ja katosi samassa hetkessä ulos.
Tsunade ei välittänyt Jirayasta, vaan hymyili voitonriemuisesti ja läpsäytti kätensä yhteen.
“Loistavaa! Päästäkää prinssi sisään!” hän hihkaisi.
“Prinssi?! Ei siitä ollut puhetta…” Naruto aloitti valituksensa, mutta lopetti, kun piilossa ollut vasemmanpuoleinen ovi avautui.
“Prinssi Uchiha Sasuke on saapunut!” palvelija ilmoitti ja kumarsi ovelle päin.
Naruto katsoi silmät pyöreinä prinssiä. Prinssi ei ollutkaan pukeutunut naurettaviin hämähäkinseittiviittoihin tai pussihousuihin, vaan hänellä oli yllään pikimustat reisitaskuhousut, joissa roikkui muutama metalliketju ja valkoinen oudolla kauluksella varustettu t-paita. Sasuke vilkaisi Narutoa. Naruto tunsi punan nousevan vahvana poskillensa. Siinä toinen seisoi niin viileän näköisenä tuijottamassa häntä ja Narutolla oli yllään sinivalkoinen röyhelömekko!
“Oh, päivää, arvon prinsessa”, prinssi Sasuke sanoi huomatessaan Naruton ja kumarsi tämän suuntaan.
“Minä en ole pr-” Naruto aloitti karjuen, mutta Tsunade syöksyi salaman nopeudella sulkemaan prinsessan suun.
“Voi Sasuke kulta, miksi sinulla ei ole hovivaatteita päälläsi?”
“Ne ovat nössöjä varten”, Sasuke tuhahti tunteettomasti ja oli aikeissa lähteä, kunnes kuuli prinsessan heleän äänen.
“Edes joku järkevä tällä nynnysaarella! Ja nyt minä haluan omat vaatteeni takaisin”, Naruto murahti ja katsoi kuningatar Tsunadea vaativasti.
Tsunade taas puolestaan vilkaisi nopeasti prinssi Sasukea kuin pyytäen tältä anteeksi virheellisen prinsessan hankkimista. Huokaisten Tsunade otti Naruton ranteesta kiinni ja alkoi raahaamaan tätä kohti pojalle varattua huonetta, jossa odotti myös pojan omat vaatteet. Naruto vilkaisi Sasukea, joka ei ollut ilmeisesti vielä ymmärtänyt ihan kaikkea tapahtumien kulusta.
“Oih, näkemiin, herra prinssi!” Naruto huusi teennäisesti ja vilkutti Sasukelle.
Sasuke katsoi entistä hämmästyneempänä prinsessaa, jota hänen äitinsä raahasi pois.
“Kaikkea sitä, poika prinsessana…” Sasuke totesi ja lähti kävelemään takaisin omaa huonetta kohti.