Tässä sitten pieni pätkä edellisestä, jos on päässyt unohtumaan. Jos on, niin se johtuu kyllä siitä, kun tämä tulee vasta nyt. But enjoy... or something like that.

---

”No asia on niin, että kaiken harkinnan päätin sen olevan yrittämisen arvoista”, Iruka sanoi sanottua, kasvot yhä punaisena.

”Minkä niin?” Kakashi kysyi.

”Parisuhteen kanssasi.”

Iruka saattoi kuulla rattaiden käyvän toisen pään sisällä, käsitellen äskeistä. Kakashin ilme oli juuri samanlainen kuin Narutolla tämän saadessa karkkia. Todella ison pussin karkkia.

”Vielä ennen kuin sekoan onnesta tai mitään, niin kysyn: Oletko aivan varma?” Kakashi siirtyi sen sanottuaan istumaan Irukan eteen sängylle, odottaen vastausta.
Iruka nyökkäsi hymyillen vastaukseksi ja se oli kaikki, mitä Kakashi tarvitsi. Hän hetkeäkään kauemmin odottamatta veti toisen tiukkaan halaukseen ja kuiskasi tämän korvaan: ”Älä odota minun päästävän irti ihan heti.”
Iruka tyytyi vain hymähtämään ja laskemaan päänsä toisen olkapäälle.

Kummallakaan ei ollut mikään kiire ja olivat siinä paikallaan hetken. Mutta kun ovikello soi Iruka patisti Kakashin avaamaan. Kakashi nuristen nousi sängyltä ja lähti avaamaan ovea.

Heti oven avattua Irukan huoneeseen rynnisti vihainen Naruto. Ulkovaatteet yhä päällä hän pysähtyi sängyn eteen puuskuttaen ja nosti Irukaa kohti syyttävän sormen. Hän näytti aivan siltä, kuin aikoisi huutaa, muttei hengästykseltään saanut sanaa suustaan.

”Mitä minä olen sanonut sinulle kaupungilla yksin liikkumisesta?” Iruka sanoi pojalle vakavana.

”No oikeastaan en”, Naruto myönsi ja näytti kieltä. ”Mutta muistan kyllä, mitä olet sanonut lupauksista! Sinä lupasit viedä minut tänään elokuviin!”

”Lupasin viedä sinut elokuviin neljältä. Kello on vasta kohta kaksi”, Iruka selitti kärsivällisesti pojalle. ”Ja en muutenkaan pysty viemään sinua elokuviin tänään”, Iruka sanoi ja katsoi pojan pettyneisiin silmiin, ”mutta minä lupaan viedä sinut huomenna.”

”Niin sinä lupasit viedä minut tänäänkin”, Naruto muistutti loukkaantuneena.

”Mutta…” Iruka aloitti tietämättä, miten jatkaa.

”Iruka on kipeä, joten minä en päästä häntä tänään minnekään”, sanoi ovensuuhun ilmaantunut Kakashi, ”huomenna sitten.”
Iruka oli kiitollinen tästä.

”Oletko sinä kipeä!?” Naruto kysyi huolestuneena.

Iruka ei voinut uskoa toisen tyhmyyttä. Hän oli pyjamassa keskellä päivää sängyssä. Sokeakin olisi tajunnut hänen olevan kipeä! Naruto oli nyt aina ollut hieman hidas.

”Mihin sattuu?” Naruto kysyi huolestuneella äänellä ja nousi istumaan toisen viereen sängylle. ”Äiti aina puhaltaa kun minua sattuu johonkin. Minulle tulee aina parempi olo!”

Kakashi pisti merkille Naruton puhumisen äidistään yhä nykyisessä muodossa. Iruka lelli pojan pilalle…entisestään.

”En usko että se toimii”, Iruka sanoi ja silitti pojan oljen värisiä hiuksia. ”Mutta sitten kun olen terve, niin lupaan, että menemme elokuviin.”

Naruto virnisti ja halasi toista tiukasti. Iruka yllättyi ensin, mutta halasi sitten takaisin. Naruto päästi toisesta pian irti ja hyppäsi alas sängystä. Hän laskeutui maahan jaloillensa ja tömäys kuului varmasti alas. Kutsuen Pakkunia poika alkoi kävellä ovelle. Kakashi väisti ja poika katosi olohuoneeseen.

Kakashi istahti sängylle toisen eteen. ”Mitäs sinä olet oikein sopinut Narutolle?”
”Miten niin? Tahdotko mukaan?” Iruka kysyi innokkaana. Hän todellakin tahtoisi jonkun seuraksi. Ei muuten, mutta hän oli luvannut viedä Naruton katsomaan jotain tylsää elokuvaa lapsille.

”Mitä te menette katsomaan?” Kakashi kysyi epäileväisenä.

”Yhtä kivaa…” Iruka sanoi selittämättä sen enempää. Kakashi toisti kysymyksensä painavammalla äänensävyllä ja sai lopulta kunnollisen vastauksen.
”Naruto kidutti minua sillä tunnuslaululla niin kauan, että ei muu auttanut! Oli pakko luvata Narutolle viedä hänet katsomaan Pate Parsakaali 4”, Iruka sanoi lannistuen.

”Voi sinua parkaa”, Kakashi naurahti, ”mutta et saanut minua tarpeeksi vakuuttuneeksi tullakseni mukaan.”
”Kiltti! Minä tarvitsen seuraa!” Iruka aneli. ”Sitä paitsi poikaystävänäni se on velvollisuutesi!”
”Tuossa kyllä haiskahtaa kiristys”, Kakashi sanoi.
”Sinä vain kuvittelet”, Iruka tuhahti, ”ja sinä myös sitten tulet mukaan!”

Kakashi piti tauon miettimiselle. ”Hyvä on, tulen mukaan”, Kakashi sanoi  ensin ja jatkoi sitten virneellä, ”mutta vain yhdellä ehdolla.”

”Millä ehdolla?” Iruka kysyi. Pieni aavistus heräsi, kun toinen otti maskin pois suun edestä.

”Haluan vain yhden simppelin jutun”, Kakashi sanoi ja nojasi eteenpäin. Kakashi nojasi nyt kädet seinää vasten, kasvot lähellä Irukan omia. ”Ja uskon, että tiedät jo, mitä tahdon.”

Iruka tunsi lämpimän hengityksen kasvoillaan. Hän todellakin tiesi toisen aikeet. Ensimmäinen reaktio oli, että hän tahtoi tilanteesta pois ja äkkiä. Mutta sitten siellä oli se pieni ääni. Ääni, joka vakuutti hänelle, ettei hän oikeasti tahtonut sitä, ei suinkaan.
Lopulta Iruka päätti luopua ajattelusta ja toimia vain. Hän nyökkäsi ja Kakashin virne naamalla vain leveni. Hän oli nojasi edemmäs ja huulet olivat melkein koskettamassa, kun…

”IRUK-!” ovesta sisään rynnännyt Naruto huusi, mutta hiljentyi nähdessään Irukan Kakashin kanssa sängyssä. Pienen pojan aivoillaan hän tietenkin ehti kehittää oman versionsa tilanteessa muutamassa sekunnin sadasosassa.
No joku toinen pieni poika olisi ehkä kehittänyt, ei Naruto. Naruto sai vain kysytyksi: ”Mitä te teette?”

Kakashi, joka oli jo vetänyt maskin takaisin paikoilleen, nousi hitaasti asennostaan takaisin. Hän katsoi Narutoa ja sanoi: ”Minä oli katsos juuri suut-” Kakashi kumminkin vaikeni Irukan kaivaessaan kyntensä toisen niskaan.
”Mistä pirusta tuokin tuli?” Kakashi kuiskasi toiselle ärtyneenä. Iruka oli antanut kynsiensä kasvaa ja se todellakin sattui, kun hän otti niillä niskasta kiinni.
”Et kai sinä tosissasi aikonut kertoa sitä Narutolle?!” Iruka kuiskasi takaisin, ”ethän sinä voi sanoa pienelle pojalle, että olit juuri suutelemassa toista miestä!”
”No jos se on sinulle ongelma, niin voin minä sanoa sitten vaikka ’suukotella’. Kai hän on kuullut sitä sanaa enemmän, eikä se vaikuta yhtä… epäsoveliaalta.”
Kakashi nautti hetken virneellä toisen kasvoilla näkyvästä tyrmistyksestä.
”Sinä et sano mitään”, Iruka määräsi. Hänen kasvonsa olivat nyt syvän punaiset.

”Teettekö te lapsia?” Naruto kysyi ja näin huomio kääntyi taas häneen.

Irukan kasvot olivat tulleet vielä punaisemmaksi, jos se edes oli mahdollista, eikä saanut sanaakaan sanottua.
Kakashi sen sijaan ei tuntenut oloaan yhtään vaivautuneeksi pojan kysymyksestä ja hymyili tälle. ”Mistä sinä tiedät, miten lapsia tehdään?” hän kysyi huvittuneena.

”No kysyin kerran isältä, ja hän alkoi selittää, että kun tyttö ja poika rakastavat toisiaan, he menevät sänkyyn. Sitten äiti tuli ja jatkoi selittämistä isän tarinasta. Hän sanoi, että sitten kun he ovat menneet sänkyyn nukkumaan niin haikara tuo heille lapsen. Äiti painotti silloin jostain syystä hassusti tuota sanaa nukkumaan.”  

Pojan lopettaessa pitkän selityksensä, ei Kakashi voinut enään pidättää nauruaan. Naruto ihmetteli toisen naurua, sillä hän ei nähnyt asiassa mitään hassua.

”Muuten hyvä ehdotus, mutta meistä kumpikaan ei ole tyttö”, Kakashi huomautti lopetettuaan naurun.

”Irukalla on pitkät hiukset. Haikara voisi hyvinkin luulla häntä tytöksi”, Naruto sanoi.

Kakashi taputti murjottavaa Irukaa selkään. Hän yritti lohduttaa toista, mutta sen sijaan  hänen suustaan lipsahti: ”Sinä myös punastut, kuin tyttö.”
Iruka raivostuneena työnsi toisen pois sängyltä. Kakashi osui selkä edellä lattiaan kovalla tömäyksellä.
”Iruka! Tuo sattui!” Kakashi valitti ja kömpi ylös istumaan.
”Oikein sinulle”, Iruka tuhahti ja kävi takaisin makaamaan sängylle. Hän veti peiton päälleen ja käski sitten muiden jättämään hänet rauhaan lepäämään.

Naruto lähti vitkastelematta huoneesta, toisin kuin Kakashi, joka jäi sängyn eteen istumaan.

”Minä käskin häipyä”, Iruka sanoi ja kääntyi kyljelleen, kasvot toiseen päin.

”Mutta en minä vielä voi luvata tulevani mukaan”, Kakashi sanoi, ”ennen kuin olen saanut pyytämäni.”
Hän sitten otti taas maskin pois ja nojasi eteenpäin, mutta Iruka nopeasti työnsi hänet takaisin.
”Mistä nyt kiikastaa?” Kakashi kysyi.
”Et kai sinä todellakaan halua tätä samaa tautia?”
”En yhtä paljon, kuin suudella sinua”, Kakashi vakuutti.
”Sitten, kun minä olen terve”, Iruka lupasi. Kakashi ei vaivautunut peittämään pettymystään.
”Tuon on parempi olla pysyvä lupaus”, Kakashi sanoi ja nousi sitten. Hän oli kävelemässä ulos, mutta kääntyi sitten ennen ovea ja sanoi: ”En voinut olla huomaamatta, kuinka Naruto puhuu yhä vanhemmistaan, kuin he olisivat elossa.”
Iruka tunsi tästä syyllisyyttä ja kaivautui tästä peiton alle.
”Joko sinä kerrot”, Kakashi sanoi, ”tai minä kerron.”
Iruka pysyi hiljaa peiton alla ja kuunteli, kun Kakashi asteli ulos huoneesta ja sulki oven perässään.
Kyllä hän kertoisi, kun hetki olisi sopiva.