Iruka tervehti Kakashia pirteänä seuraavana aamuna. Kuume oli tipotiessään ja olo oli Irukalla mahtava. Kakashi taas näytti kuin ei olisi nukkunut muutamaan päivään.

”Miten sinä voi olla noin pirteä vaikka juuri eilen olit kuumeen kourissa”, Kakashi ihmetteli. ’Tarvitsen kahvia. Vahvaa sellaista.’

”Miten sinä voit olla noin väsyneen ja nuutuneen oloinen vaikka sinulla ei ollut kuumetta?” Iruka vastasi kysymykseen kysymyksellä. Saadessaan toiselta uhkaavan mulkaisun hän vain naurahti ja selitti: ”Se on sellainen outo juttu minulla, että kun minä kerran sairastun, niin olen ensin kuin ruumis ja sitten alan touhuta kaikkea. Mutta nyt vastaa sinä minun kysymykseeni.”

”Tahdotko tietää?” Kakashi tokaisi ärtyneenä ja kaatoi kahvia mukiin, ”minä satuin nukkumaan lämpöisen, pehmeän ja mukavan sängyn sijaan kovalla lattialla.” Sitten hän hörppäsi kahvia nojaillen samalla pöytään.

Iruka pudisti päätään ja oli palaamassa takaisin aamiaisensa ääreen, kun hän yhtäkkiä nousikin sitten ylös. Hän tarttui toisen kahvimukiin ja laski tämän pöydälle. Kakashi oli tästä kaikesta yllättynyt. ”Mitä sinä…?”

”Ennen kuin unohdan”, Iruka sanoi hymyillen ja painoi sitten huulensa toisen omille. Kakashi ei aikaillut ja vastasi suudelmaan.

”Kiitos, kun tulet mukaan”, Iruka sanoi heidän erkaannuttuaan suudelmasta.
”Mikäs siinä. Jos sinulla on lisää tapauksia joissa voin pyytää vastapalvelukseksi suudelman tai pari, niin tänne vaan”, Kakashi vastasi naamallaan typerän leveä virne.
”Perverssi.”
”Yksi erittäin iloinen sellainen.”


---


”Älä valita, Naruto, ja syö”, Iruka komensi ties monennen kerran pojan valittaessa kuinka ruoka näytti epäilyttävästi keitetyiltä sukilta, jotka olisi kääritty palloksi.

”Mutta en minä halua syödä tätä!” Naruto pisti vastaan.

”Suu kiinni ipana ja syö tai tungen sen mössön pakolla kurkkuusi”, Kakashi uhkasi.  

”Iruka! Kakashi on ilkeä!” Naruto heti haki tukea Irukalta.

”Kakashi! Älä ole ilkeä!” Iruka torui ja jatkoi ruokailua.

Naruto osasi olla erittäin nirso, vaikkei sitä ensin uskoisi. Kyllähän poika yleensä veti sisäänsä kaiken, mitä eteensä sai, mutta kyllä hän hankalakin osasi olla. Silloin hän valitti ja liioitteli kaikesta. Tämänhetkisestäkin ruoasta hän valitti Irukalle kovaan ääneen kokoajan, tehden syömisen lähes mahdottomaksi.

”Iruka! Minun ruokani liikkui itsestään!” Naruto huudahti niin kovaa, että Iruka säikähtäneenä pudotti haarukallisen ruokaa syliinsä.

”Tökkää sitä haarukalla, niin se lopettaa liikkumisen”, Kakashi neuvoi leikillään. Naruto tietenkin teki tämän, kun ei tajunnut toisen sanoneen tätä vitsinä. Hän ihasteli tulosta silmät säihkyen. Hän, Naruto, oli voittanut liikkuvan lihapullan.

”Jollet sinä nyt ole hiljaa ja syö ruokaasi, niin emme mene elokuviin”, Iruka sanoi, yrittäen pysyä mahdollisimman tyynenä.
Naruto inahti ja otti sitten lihapullan haarukkaansa. Hetken epäröityään hän söi sen. Sitten hän otti toisen ja kolmannen ja neljännen… Lopulta hän ahmi ruokaa innolla.
Iruka huokaisi helpotuksesta ja palasi omaan ruokaansa, joka oli jo päässyt aikalailla jäähtymään.

”Saanko minä nyt jälkiruokaa?” Naruto kysyi tyhjennettyään lautasen. Iruka ei vastannut kysymykseen vaan käski toisen ensin pyyhkiä suunpielet. Sen tehtyään Naruto toisti kysymyksensä, saaden tällä kertaa vastauksen: ”Naruto, me menemme elokuviin. Vaikka söisitkin nyt kuusi kulhoa jäätelöä, niin siellä sinä taas kumminkin pyydät karkkia.”

”Karkkia?!” Naruto huudahti lähes kauhistuneena, ”miksi minä niitä haluaisin. Ne ovat tosi pahoja pahiksia. Mutta Pate Parsakaali voittaa ne aina!”
Kakashi katsahti Irukaan kysyvästi mutta Iruka vain kohautti olkiaan.

”Hyvä on”, Iruka sanoi sitten, ”jos lupaat olla kinuamatta karkkia elokuvissa.”
Naruto kiljaisi riemusta ja hyppäsi tuolilta maahan tekemään jonkinlaisen voiton tanssin. Kakashi harkitsi hetken valkotakkisten soittamista, mutta jatkoi sitten vain syömistään.

Iruka jakoi heille jäätelöä samalla, kun Naruto vieressä selitti, kuinka hänestä tulisi isona parsakaali. Iruka vaivoin esti itseään nauramasta toisen vakavana esittäessä kuinka hän voittaisi kaikki roistot ja pelastaisi maailman monta kertaa.
Puhetulva katkesi vasta sitten, kun poika sai jäätelökupin eteensä. Mutta puhe jatkui heti kupin tyhjentyessä. Poika selosti, kuinka Pakkunista tulisi hänen partnerinsa ja kuinka Sakura rakastuisi häneen ja he eläisivät elämänsä onnellisina loppuun asti.
Iruka vain nyökkäisi ja sanoi ’aivan näin’ ja ’uskon kyllä’ satunnaisesti. Kakashi käveli reilun matkan taaempana Irukasta ja innosta pomppivasta Narutosta.


”Ja sitten kun olen tuhonnut ilkeän robotin minä…” Naruto selosti vielä silloinkin, kun he olivat päässeet elokuvateatteriin.

”Naruto, ole nyt hiljaa”, Iruka käski pojalle, ”elokuva alkaa.”  Naruto hiljeni heti ja kääntyi kunnolla istumaan, katse suoraan eteen. Naruto huomasi pian, ettei elokuva ollutkaan vielä alkanut.

”Luojan kiitos! Luulin ettei hän ikinä vaikenisi”, Kakashi tuhahti. Iruka ei voinut olla hymyilemättä tälle. Kakashi katsoi Irukaan ja ajatteli: ’Miksi minä suostuin tulemaan mukaan?!’ Sitten hän muisti aamun ja hymyili pervosti. ’Ai niinhän se olikin.’

”H-hei, Na-naruto”, kuului hento ääni ja heidän edessä olevasta tuolirivin takaa putkahti esiin tumma- ja lyhyttukkainen tyttö vaaleilla silmillä. Naruton katsoessa häneen hän punastui.

”Ai hei, Hinata”, Naruto tervehti takaisin ja virnisti tytölle, joka meni takaisin nopeasti istumaan naama punaisena.

”Kuka tuo tyttö on?” Kakashi kuiskasi kysymyksensä Irukalle, joka selitti tytön oleva Hinata Hyuga. Hän myös kertoi tytön olevan ihastunut Narutoon, jolla ei ollut harmainta aavistustakaan tästä.

”Tyttöhän punastelee jopa enemmän kuin sinä”, Kakashi sanoi vahingossa ääneen ja sai Irukalta lyönnin päähän.
”Etkö sinä leikkiä ymmärrä, Iruka?” Kakashi kysyi ja hieroi kohtaa, johon toinen oli lyönyt.
”Minusta ei ole kovinkaan hauskaa, kun sinä vertaat minua johonkin pieneen tyttöön”, Iruka sanoi loukkaantuneena.
”Älä viitsi, Iruka! Kyllä sinä olet vielä suloisempi punastuessasi”, Kakashi sanoi kiusoittelevaan sävyyn ja sai toisen lyönnin.
”Sinä et ole sitten yhtään hauska”, Kakashi sanoi murjottaen.

Lopulta valot himmenivät elokuvan alkamisen merkiksi, mutta pieni puheensorina jatkui yhä.
Elokuvan puolessa välissä (Pate Parsakaali oli para-aikaa pelastamassa ystäväänsä Pirjo Purjoa hammaspeikoilta) Iruka tunsi Naruton nykivän häntä hihasta.

Iruka huokaisi ja kuiskasi sitten hiljaa: ”Mikä nyt hätänä?”
Naruto kuiskasi takaisin tahtovansa karkkia.

”Naruto, mehän sovimme, että jos saat jäätelöä, et tule vaatimaan elokuvissa karkkia”, Iruka sanoi pojalle, joka alkoi nurista tästä. Iruka toisti sanoman tiukemmalla äänellä ja poika pysyi sitten hiljaa.

Pojan palatessa tuijottamaan Iruka luuli, että hän saisi olla lopun rauhassa. Kuinka väärässä hän olikaan.
”Iruka”, Kakashi kuiskasi hiljaa toisen korvaan. Iruka kääntyi kärsimättömästi toisen puoleen ja oli kysymässä, että mitä asiaa hänellä oli, kun hän tunsi lämpimät huulet omaansa vasten.
Järjen ääni päässä huusi ja kovaa huusikin. He olivat elokuvissa. Isossa salissa täynnä lapsia ja heidän huoltajiaan. Huonoin mahdollisin paikka sellaiselle, kuin he juuri tekivät.

Iruka sai itsensä työnnettyä pois suudelmasta, vaikkei sitä aivan tahtonutkaan. Hän loi Kakashiin vihaisen katseen ja kuiski tälle vihaisena tuhat ja yksi tapaa, joilla hän kiduttaisi häntä, jos hän uskaltaisi tehdä sen toiste.
Kakashi vain virnisti Irukalle ja sanoi, että tämä piti siitä kumminkin.
”En kiellä, mutten myönnäkään”, Iruka sanoi ja näytti kieltä. Sitten hän tunsi Naruton nykivän häntä hihasta.
”Iruka, minun pitää päästä vessaan.”
Iruka huokaisi ja nousi sitten ylös ja lähti taluttamaan Narutoa vessaan.


Elokuvan loputtua he tapasivat vielä Hinatan. Tyttö sukelsi ihmismassan seasta heidän luokseen ja punastui nähdessään Naruton. Hinata tervehti poikaa, muttei uskaltanut katsoa tätä silmiin.

”Terve taas, Hinata”, Naruto sanoi takaisin, ”eikö ollutkin hyvä elokuva?” Hinata vain nyökkäsi ujosti vastaukseksi.

”Hinata, tule jo!” huusi kauempaa pieni poika, kellä oli pitkät tummanruskeat hiukset.
”Tulen kohta, isoveli”, tyttö vastasi. Hän hyvästeli Naruton ja lähti sitten serkkunsa luokse.

”Mitä mieltä olet Hinatasta?” Iruka kysyi Narutolta, joka kohautti olkiaan ja sanoi: ”Kyllä hän on ihan kiva. Vain vähän outo. Hän ei ikinä katso suoraan minuun ja kutsuu serkkuaan isoveljeksi.”
Iruka huokasi ja pudisti päätään. Ehkä Naruto jonakin päivänä tajuaisi.