Aamu aukeni Konohan ylle synkkänä. Yön aikana kerääntyneet sadepilvet alkoivat kasaantua yhteen ja tummeta uhkaavasti. Jossain kaukaisuudessa ukkonen jyrähteli uhkaavasti.
  
Kylän läpi juoksi nuori naisshinobi välittämättä sadepilvistä ja ukkosenjyrinästä. Hän yritti päästä mahdollisimman nopeasti edessä siintävään Konohan sairaalaan. Hän oli myöhässä ja pahasti. Sakura irvisti tietäessään kuinka paljon Naruto nautti tilanteesta. Kerrankin hän - mallishinobi, aina ajoissa oleva ninja - oli myöhässä. Todennäköisesti hän saisi kuulla asiasta koko tehtävän ajan ja sen jälk- Yhtäkkiä Sakura muisti mille tehtävälle oli suuntaamassa. Ei, Naruto ei pilkkaisi häntä, ei nauraisi, ei mitään. Hän sanoisi vain, että hyvä kun tulit lähdetään. Eikä Naruto todellakaan nauraisi asialle tehtävän aikana eikä sen jälkeenkään. Heillä oli muuta mietittävää. Heidän entinen opettajansa oli kuolemassa.
  
Sakura puraisi huultaan ja kiristi vauhtiaan. Häntä odotettaisiin jo. Ensimmäiset sadepisarat iskeytyvät maahan. Ukkosen jyrinä alkoi lähentyä.

**

Sasuke seisoi keskellä tyhjää huonetta. Hän oli aktivoinut sharingan silmänsä ja etsi jälkiä huoneesta. Tuolla hän on ollut. Avannut kaapin. Hypännyt ikkunalle. Sasuke huokaisi ja sulki silmänsä. Avatessaan ne jälleen hänen silmänsä olivat taas normaalit. He olivat olleet idiootteja uskoessaan, että Kakashi jaksaisi kauaa sairaalan ahdistavaa ilmapiiriä. Mutta että hän oli lähtenyt..
  Sasuke puristi nyrkkinsä yhteen.

"Idiootteja", hän kuiskasi tyhjään ilmaan.

Yhtäkkiä huoneen ovi avautui ja Sakura syöksyi sisään syvään hengittäen. Sasuke ei edes ehtinyt kääntyä, kun Sakura juoksi avonaisen ikkunan luokse ja kurkisti alas.

"Luojan kiitos", Sakura kuiskasi huomatessaan maan tyhjäksi. Kakashi ei sentään ollut niin epätoivoinen.

"Sakura", kuului Sasuken hiljainen ääni.

Sakura kääntyi ja katsoi Sasuke tiukasti. Yhtäkkiä Sakuran silmät laajentuivat hänen mieleensä iskeytyessä eräs hirvittävä ajatus.

"Eihän hän..", Sakura kuiskasi jättäen lopun lauseesta roikkumaan ilmaan. Sasuke pudisti päätään.

"Huone oli tässä kunnossa, kun tulin. Jos jotain olisi tapahtunut meille olisi jo kerrottu", Sasuke sanoi.

Sakura nielaisi ja tunsi kuinka häpeä poltti hänen poskiaan. Niinpä tietysti. Kyllähän hän sen tiesi. Hän oli lukemattomia kertoja siivonnut huoneen, kun joku shinobi oli kuollut ja kertonut hänen omaisilleen asiasta. Kyllä hän tiesi miten käytäntö kulki, hänen tunteensa vain eivät ymmärtäneet sitä. Unohda tunteesi...

"Joko Naruto tietää?" Sakura kysyi.

Sasuke pudisti uudestaan päätänsä.

"Hänellä on kuulemma kiireitä. En halunnut häiritä häntä vielä. Hänellä on kuitenkin kokonainen kylä hoidettavanaan", Sasuke sanoi rauhallisesti.

Sakura huokaisi uudemman kerran. Niinpä tietysti. Hänen tunteensa unohtivat senkin.

Apaattista..

**

Hengitä.
Olet shinobi helvetti sentään. Kyllä sinä jaksat. Sinun on pakko jaksaa
Hengitä.

Kakashi nojasi puuhun ja piteli kylkeään. Kipu viilteli sydämen kohdalla. Hengitys rahisi, kun Kakashi veti syvään henkeä. Paine silmän kohdalla alkoi kasvaa sietämättömäksi.

Apaattista..

Kakashi ojentautui ja lähti kävelemään kohti päämääräänsä. Vielä kaksi päivää kuljettavana. Hänen oli pakko jaksaa. Hänellä oli tehtävä ja hänen oli hoidettava se. Kakashi irvisti maskinsa alla. Naruton suoma armahdus opettajalleen. Päästää hänet pois sairaalasta kuolemasta. Päästää hänet paikkaan, jossa hän sai toisen silmänsä. Päästä paikkaan, jossa hän kertoi ensimmäistä kertaa Rinille rakastavansa häntä. Päästä paikkaan, jossa hän ja Rin antautuivat toisilleen keskellä tehtävää. Paikkaan, jossa hän hetken aikaa sai tuntea olevansa tavallinen ihminen ilman ninjan tien tuomaa taakkaa.
  
Kakashi kumartui kaksinkerroin yskän raastaessaan hänen rintaansa. Kuivaa, karheaa, raatelevaa yskää. Vesi valui hänen silmistään, kun hän suoristautui taas.

Apaattista..

Kakashi kääntyi katsomaan taaksensa. Pian hänen entiset oppilaansa huomaisivat hänen kadonneen. Pian he lähtisivät kiireellä etsimään häntä. Pian he löytäisivät hänet. Toivottavasti elossa..

Kakashi naurahti ajatukselle. Ei, hän ei kuolisi kunnes pääsisi paikkaan, jonne himoitsi. Hän halusi kuolla tuntien Rinin läsnäolon lähellään.
  Kakashi käänsi katseensa eteenpäin. Askel askeleelta hänen vauhtinsa kasvoi. Hän kävi kilpailua aikaa vastaan, vaikka tiesi häviävänsä. Jostain syystä se ei enää tuntunut katkeralta.

**

"Miksi helvetissä, että lähteneet heti hänen peräänsä!" Naruto huusi ystävilleen, kun he juoksivat Konohan porteista ulos.

"Halusimme odottaa sinua. Olisit kuitenkin lähtenyt väärään suuntaan, teme", Sasuke sanoi rauhallisesti kiukusta ähisevälle hokagelleen.

"Joku päivä vielä Sasuke, joku päivä vielä", Naruto mutisi kiristäessään vauhtia.
Sakura virnisti kuulessaan ystäviensä sanan vaihdon. Edes yksi asia ei tässä maailmassa häviäisi.

"Hyvin hoidettu", Sakura kuiskasi kiriessään itseään Sasuken rinnalle. Sasuke tuhahti.

"Nyt hän ainakin suuntaa energiansa johonkin muuhun kuin meille huutamiseen", Sasuke vastasi hetken päästä. Sakura virnisti ja kiristi vauhtiaan entisestään kuullessaan Naruton käskyn pitää kiirettä.

**

Iltapäivä oli jo puolessa, kun kolmikko tavoitti entisen opettajansa. Kakashi nojasi puunrunkoon ja roikotti päätänsä alaspäin. Hän oli purenut huulensa verille kivusta, joka kasvoi hänen sisällään joka hetki. Sakura ryntäsi hädissään entisen opettajansa luokse. Kakashi huokaisi helpotuksesta tuntiessaan kuinka kipua lievittävä chakra virtasi hänen kehoonsa.

"Et olisi saanut lähteä noin vain. Olisit voinut -" Sakura aloitti huolestuneena, mutta lopetti kesken tajuessaan mitä oli sanomassa.

"Onko sillä väliä. Minä kuolen kuitenkin", kuului hiljainen ääni Sakuran korvan juuresta.

"Tiimityö, sensei, tiimityö", kuului tiukka ääni Kakashin yläpuolelta. Kakashi naurahti käheästi.

"Alatko sinä pitämään minulle saarnaa, Naruto?" hän sanoi ja katseli kuinka Naruton sinisiin silmiin syttyi ilkikurinen pilke.

"Se taitaa olla liian myöhäistä", Naruto naurahti ja istuutui alas.

"Hän ei kuitenkaan kuuntelisi sinua", Sasuke vastasi ja istui Kakashin toiselle puolelle.

Kakashi naurahti uudestaan. Se oli tosi. Kun Narutosta tuli Hokage, Kakashi lakkasi kuuntelemasta yhtään ketään. Hänen työnsä oli tehty.

**

Pari päivää kestänyt sade oli kastellut metsäaukion mutalammikoksi. Romahtaneen kaivoksen jäänteet loivat aukiolle aavemaista hehkua. Aukion ainoa ääni lähti neljästä puuskuttavasta shinobista.

"Hitto, Sasuke. Pitikö sinun alkaa leveillä vauhdillasi juuri nyt?" kuului Naruton äkäinen ääni.

"Hiljaa, teme", Sasuke tuhahti.

"Hiljaa molemmat!" kuului Sakuran kiukkuinen ärjähdys. Naruto ja Sasuke kääntyivät katsomaan kummissaan Sakuraan, joka viittasi eteenpäin.

Hiljaisina kolmikko käänsi katseensa kohti Kakashia, joka seisoi kivikasan edessä hartiat vapisten.

"Kakashi?" Sakura kysyi hiljaa.

"Idiootti.. Minä olin idiootti. Itsekäs. Anna anteeksi Obito, anna minulle anteeksi", kuului katkonainen ääni.

Naruto, Sakura ja Sasuke katsoivat toisiaan pelästyneinä. He eivät olleet koskaan kuulleet opettajansa äänen sortuvan. Ei edes silloin, kun Kakashi sai tietää, että hänen uransa shinobina oli lopussa.

"Kakashi?" kuului Naruton hiljainen ääni.

"Paikka, jossa sain menestyksen. Paikka, jossa sain rakastaa. Paikka, jossa saan kuolla", kuului Kakashin vastaus. "Kiitos Naruto. Kiitos, että pääsen kuolemaan shinobin arvoisen kuoleman", Kakashi jatkoi ja kääntyi katsomaan Narutoa.

Naruto hätkähti. Kakashi oli riisunut maskinsa ja ensimmäistä kertaa kolmikko näki hänen hymynsä. Varovasti, jotta ei osuisi sharinganiin, Kakashi nosti ninjapantansa otsalleen. Kipu jyskytti lujana otsalohkossa. Paine tuntui sietämättömältä. Koko hänen kehonsa kihelmöi chakran janossa.

"Antakaa minulle taustatukea", Kakashi sanoi.

"Kakashi?", Sasuke kysyi vuorostaan järkyttyneenä.

Kakashi hymyili entisille oppilailleen. Heistä oli tullut vahvoja. Hänen työnsä oli tehty. Yhtäkkiä hän veti isänsä tikarin selässään olleesta tupesta.

Ennenkuin kukaan ehti edes liikahtaa Kakashi iski tikarin vatsaansa. Hän nytkähti pari kertaa ennen kuin kaatui kuolleena maahan.

Isä.
Obito.
Sensei.
Rin.

Hauska nähdä taas.

***


Kukkamäärä Kakashin kuvan edessä kasvoi hiljalleen. Kakashin entiset työtoverit, ystävät, kaukaiset sukulaiset hyvästelivät hänet vuorollaan. Jokainen heistä loi osaaottavan katseensa Kakashin entisiin oppilaisiin, jotka seisoivat hiljaisina eteensä tuijottaen. Jokainen heistä muisteli Kakashin viimeisiä hetkiä ja järkytystä, joka syntyi Kakashin iskiessä tikarin vatsaansa.

Sakura nielaisi. Ainakaan Kakashi ei kärsinyt kauaa. Hän oli tiennyt tarkalleen mihin piti iskeä, jotta kuolema olisi nopea. Miksei hän kyennyt parantamaan Kakashia ennen kuin oli liian myöhäistä.

Sasuke huokaisi. Kakashi kuoli shinobin arvoisen kuoleman. Miksi hän ei tajunnut Kakashin aikeita ennen kun oli liian myöhäistä.

Naruto niiskaisi. Hän oli menettänyt hyvän ystävän ja isähahmon. Miksei hän päästänyt Kakashia viimeiselle tehtävälle ennen kuin oli liian myöhäistä.
  
Kauempana hautajaisväestä seisoi kaksi vanhaa shinobia. Hiljaisina he katselivat surun murtamaa kolmikkoa. Toinen heistä rykäisi peittääkseen niiskauksen.
Toinen heistä puristi kätensä nyrkkiin ja kirosi, ettei ollut tajunnut mitään aikaisemmin.

"Hän kulki samaa tietä kuin isänsä, eh?", toinen shinobeista sanoi syvenevään hiljaisuuteen.

"Hän oli hyvä ninja. Hän oli arvokas Konohalle", vastasi toinen.

"Minun pitää opettaa Naruto lukemaan pervoja kirjoja opettajansa muistoksi", toinen sanoi hetken kuluttua.

"Sinä se et koskaan muutu Jiraya", toinen vastasi.

"Paraskin puhuja, Tsunade", Jiraya vastasi ja hymyili naiselle.

Sadepilvien lomasta alkoi kurkistaa auringon säteitä. Kivinen muistomerkki sai uuden nimen.