”Repliikki”
’Ajatus’
**Takauma**

                                                Kahdeksas luku

”Vauhtia! Ei meillä ole koko päivää aikaa!” Sasuke huusi takanaan löntystävälle blondille. Tämä tyytyi vain mutisemaan ja hieromaan kipeää takamustaan. Hyvähän Sasuken oli kävellä ja huutaa hänelle. Ei miehen takapuoli ollut kipeä toisin kuin Naruton. Hän ei eilisen jälkeen ollut pystynyt kävelemään kunnolla.
’Helvetin alistaja. Olisi itse ollut minun asemassani niin ei varmasti kuuluisi valitusta…’ Naruto ajatteli katkerana samalla, kun hänen silmänsä sinkosivat veitsenteräviä katseita Sasuken suuntaan.
”No ala tulla nyt!” kyseinen mies huusi entistä kärsimättömämmin. Nyt Narutonkin hermot alkoivat pettää.
”Älä kuule huuda minulle! Tämä on kokonaan sinun syytäsi!” blondin ääni oli kohonnut ja otsalla tykytti monta verisuonta.

Sasuke katsoi näkyä epäuskoisesti. Naruto ei ollut koskaan ennen suuttunut noin. Kyllähän poika välillä suuttui, mutta sekin oli lähinnä pientä kiukuttelua tai leikillään murjottamista.
”Na-Naruto… Älä nyt suutu”, Sasuke sanoi yritellen rauhoittaa kiehuvaa Narutoa, mutta vaikutus oli täysin päinvastainen. Blondin posket punehtuivat suuttumuksesta ja kyyneleet kirvelivät silmäkulmia.
”Ai en saisi suuttua?! Mikä ihme minä sinulle oikein olen? Tunteeton leikkikalu, jonka takamus kestää kaiken?! Etkä sinä perkele ymmärrä, että minullakin on tunteet?! Eikä kukaan ymmärrä? MITÄ?!” Naruto huusi nyt täyttä kurkkua ja kyyneleet olivat kastelleet hänen poskensa ja paidankauluksen. Sasuke seurasi järkyttyneenä pojan tunnepurkausta ja älysi sillä hetkellä, että tuo ei johtunut vain Sasukesta.
”Naruto…” mies asteli rauhallisesti pojan viereen ja kiersi kätensä tämän ympärille.

Naruto oli lopettanut huutamisen ja tärisi nyt hiljaa Sasuken sylissä, kädet kiedottuna miehen selän taa.
”Sinä voit kertoa minulle mitä vain”, mies sanoi ja sai Naruton värähtämään ilmavirran koskettaessa hänen korvaansa. Sanat rauhoittivat poikaa sen verran, että tämä pystyi kuiskaamaan hiljaa.
”Isäni tappoi äitini ja itsensä, siksi lähdin alunperinkin matkalle Konohaan”,

**Päästyään olohuoneeseen pojan silmien eteen levittäytyi kamala näky. Hänen äitinsä makasi lattialla yltäpäältä veressä. Ruumiin vieressä seisoi Naruton isä, katse maahan painettuna.
”Isä, et kai sinä..?” Naruto kuiskasi hädissään ja osoitti vapisevin käsin äitiään. Mies kohotti katseensa ja Naruto näki tämän silmissä vain vihaa ja julmuutta. Naruto henkäisi terävästi ja siirsi katseensa miehen kädessä olevaan aseeseen.
”Olen pahoillani poikani”, mies sanoi ja kohotti aseen ohimolleen.
”Ei!” Naruton ääni hukkui aseen pamahdukseen.**

Naruton silmät kostuivat uudelleen pojan kertoessa tapahtunutta. Hänen äänensä vaipui taas kuulumattomiin ja hän tärisi kauttaaltaan. Sasuke puristi Narutoa hellästi sylissään hennon tuulen leikitellessä hänen hiuksillaan.
”Ja sitten sinä et välittänyt vaikka minuun sattui, niin kuin ei Itachikaan”, blondi kuiskasi ja sai Sasuken irrottamaan otteensa.
”Naruto, kyllä minä välitän! Minä en vain tiennyt että sinuun koski niin paljon…”, mies kuiskasi hiljaa ja suuteli poikaa hellästi otsalle.
”Anteeksi etten kertonut pakottavasta takapuolestani”, Naruto sanoi ja hymähti hiljaa itkun lakatessa. Sasukekin hymähti ja otti poikaa kädestä.
”Mennään niin pääsemme vielä tänään Konohaan”, mies sanoi ja Naruto nyökkäsi.

*********Illemmalla**************

Metsän rajasta aukeni näkymä kaupunkiin. Sieltä kuului iloisia ääniä, joka kieli juhlahumusta.
”Juhlat menossa…”, Sasuke huokasi. Naruto vilkaisi häntä ja hymyili.
”Toivotaan, että meidätkin otetaan mukaan”, blondi sanoi virnistäen. Sasuke hymyili myös. Juuri tätä he kaipasivat.


”Täällä tosiaan on juhla!” Naruto huudahti silmät pyöreinä. Sasuke naurahti pojan ilmeelle ja otti läheisestä kojusta pari leivännäköistä leivonnaista.
”Ota”, hän sanoi ja blondi huomasi sillä hetkellä kuinka nälkäinen olikaan.
”Kiitos”, Naruto melkein ahmi leipänsä hyvällä ruokahalulla.

Syötyään Naruto ja Sasuke jatkoivat matkaansa kierrellen ympäriinsä päänmäärättömästi. Pian he saapuivat suuren suihkulähteen luo. Sen edessä seisoi kaksi toisiinsa takertunutta miestä. Sasuke näytti tuntevan heidät erittäin hyvin.
”Kas, Kakashi! Olet vihdoin saanut Irukan ulos kaapista!” mies huusi ja sai parin erkanemaan toisistaan. Brunette oli punastunut, mutta hopeiset pystyhiukset omistava mies vain seisoi tyynesti, hiukan hymyillen.
”Kas, Sasuke! Et sinäkään näytä naisista välittävän!” Kakashi huusi ja vilkaisi syrjäsilmällä Narutoa saaden tämän punastumaan. Sasuke virnisti kommentille ja tarttui Narutoa vyötäröltä.
”Naruto, saanen esitellä sinulle vuoden toiseksi kuumimman homopariskunnan! Umino Iruka ja Hatake Kakashi”, mies virnisti osoittaen vuoroin kumpaankin mieheen.
”Vai toiseksi… Pah! Te tulette kaukana meidän jälkeemme”, Kakashin sanat leikkaisivat ilmaa tämän ja Sasuken välissä. Korppihiuksisen kasvot punehtuivat aavistuksen ja hän tarttui entistä tiukemmin Naruton vyötäröön.
”Ette uskokaan kuinka kuumat paikat meillä oli eilen. Routakin suli maasta”, Sasuke sanoi ja sai Naruton mulkaisemaan häntä ”turpa kiinni”-katseella.
”Eihän tuo vielä mitään. Minulla ja pikku kullallani oli kuumat paikat tänä aamuna, suihkussa. Vesikin höyrystyi ympäriltämme”, Kakashi sanoi ja veti punastuneen Irukan intohimoiseen suudelmaan.

Sasuke otti haasteen vastaan ja kiepautti Naruton vähintään yhtä intohimoiseen suudelmaan. Hetken aikaa parit vain suutelivat toisiaan, mutta hapen saantihan on ihmisille erittäin tärkeää, joten heidän oli pakko irrottautua toisistaan. Se tapahtui melkein samaan aikaan, mutta Sasuke ja Naruto pysyivät suudelmassaan hiukan pidempään.

Voitonriemuinen hymy valaisi Sasuken kasvot ja Kakashi tyytyi murahtamaan hiljaa. Iruka taas päätti rangaista miesystäväänsä ja veti tämän korvasta pois Naruton ja Sasuken luota.

”Hahaha! Voitinpa Kakashin viimeinkin!” Sasuke nauroi. Narutoa ei liiemmin naurattanut.
”Sasuke…”, blondin ääni oli vähintään yhtä veitsenterävä kuin puukko ja se olisi varmasti silponut Sasuken pieniin tunnistamattomiin palasiin jos olisi saanut tilaisuuden.
”Naruto.. Äläs nyt…” Sasuken otsalla kimalteli hikipisaroita ja suu tuntui jotenkin oudon kuivalta. Hetkeäkään epäröimättä hän lähti juoksuun kaataen mennessään muutaman omena- ja päärynäkorin.

”Pysähdy! Senkin irstas ukkeli!” Naruto huusi ja lähti pinkomaan vähintään yhtä lujaa kuin Sasuke. Kyseinen herra juoksi eteenpäin anellen samalla armoa häntä saavuttavalta blondilta, jonka katse tuntui porautuvan minkä tahansa läpi

Lopulta pojat päätyivät keskelle tähtien valaisemaa niittyä, joka sijaitsi hiukan kylän keskustasta etelämpänä. Sasuken hengitys oli tihentynyt ja jalat alkoivat tuntua lötköltä spagetilta. Hän kaatui maahan huohottaen Naruton lähestyessä häntä.
”Pysähdyithän *puuh* sinä *puuh* lopulta…” blondi huohotti ja kaatui itsekin maahan aivan Sasuken vatsan päälle. Mies ähkäisi, mutta ei tehnyt elettäkään tönäistäkseen poikaa pois.

Siinä he makasivat huohottaen vielä muutaman minuutin pöllön huhuillessa hiljaa taustalla.
Lopulta heidän hengityksensä tasaantuivat ja Naruto nousi Sasuken päältä.
”No niin perverssi, on sinun rangaistuksesi aika!” blondi huudahti ja alkoi saman tien mätkiä miestä kukkapuskalla päähän. (se keräsi sen jossain välissä ennen niitylle tuloa)
”Armoa Naru-chan!” Sasuke sanoi, mutta ääni paljasti hänen nauravan sisäisesti.
”Ai huvittaa tämä sinua!” Narutoa sanoi aivan yhtä nauravaisesti ja päätyi lopulta makaamaan niitylle Sasuke päällään.
”Sasuke…” blondi kuiskasi hiljaa ja sai pian tuntea kosteat huulet omillaan. Suudelma tuntui pehmeältä ja Naruto tunsi, kuinka perhoset liitelivät hänen vatsassaan hiljalleen lepattaen.
”Taivas on todella kaunis”, poika kuiskasi heidän irrottauduttuaan suudelmasta. Sasuke tyytyi hymähtämään, mutta kierähti silti pois pojan päältä ja siirsi katseensa yötaivaalle.

Muutama yksinäinen tähdenlento valaisi pilvetöntä taivasta kuu ja tähdet seuranaan. Naruton tuli kylmä ja hän hakeutui Sasuken kainaloon lämmittelemään.
Siinä he sitten lepäsivät Naruton pää Sasuken harteilla ja miehen käsi blondin käsivarrella.
”Luuletko, että voimme aloittaa kaiken alusta Konohassa?” Naruto sanoi hetken kuluttua rikkoen hiljaisuuden. Sasuke vilkaisi kysyvästi poikaa, joka katsoi suloisesti takaisin.
”Niin, että voimmeko me unohtaa kaiken ja olla täällä ikuisesti, tai edes jonkin aikaa?” Naruto selvensi ja sai Sasukelta hymyntapaisen.
”En usko, että voimme koskaan unohtaa kaikkea, enkä haluakkaan”, mies sanoi ja sai vuorostaan kysyvän katseen.
”Minä en koskaan halua unohtaa miten tapasin sinut”, Sasuke kuiskasi Naruton korvaan ja sai tämän värähtämään.
”En minäkään halua sitä unohtaa, ja isäni sanoi kerran, että kaikki mitä koemme tekee meistä vahvempia päivä päivältä”, blondi kuiskasi ja painautui tiukemmin toisen syliin. Sasuke hymähti ja tiukensi otettaan Narutosta. Konohassa he aloittaisivat uuden ja paremman elämän, molempien osalta.



********THE END************ tää oli sitten tässä. Sarja loppu tähän xD uutta matskua saatte varmaan odotella aika paljon, sillä mä pidän nyt tuumaus tauon ja mietin uutta aihetta kaikessa rauhassa, saattaa tosin olla, että jotain yksittäisiä juttuja tulee. Se nähdään sitten! Tapaamisiin ja lukemisiin! *heittää karkkia ja ilmapalloja*