Juoksen niin kovaa, kuin pystyn. Olen hengästynyt ja kylkeen pistää, mutta on kiire. Pysähtyminen ei käy kuuloonkaan. Toistan itselleni päässä yhä uudestaan ja uudestaan, että sairaala on jo ihan lähellä. Lopulta suuri rakennus tuleekin näköpiiriini.

---

Seison Naruton huoneen oven takana. Vedän syvään henkeä ja koputan oveen napakasti, ennen kuin uskallan astua sisään.

Odotan huoneen olevan tyhjä, sillä Naruto ei tietääkseni ole kovinkaan monen suosiossa, mutta kun astun huoneeseen huomaan Naruton sängyn vieressä istumassa ruskeatukkaisen miehen. Mies kääntyy minuun päin astellessani heitä kohti.

”Sinä olet varmaan Hinata?” mies kysyy ja hymyilee minulle. Nyökkään miehelle, hymyillen itsekkin.
Kumpikaan ei sen jälkeen sano vähään aikaan mitään. Mies kääntyy takaisin katsomaan Narutoa, joka makaa sängyllä peiton alla. Naruton kasvot ovat aivan ruhjeilla. Silmäkulma on tummunut ja näyttää varsin kivuliaalta. Käsissä on siteitä ja pieniä naarmuja.

Käännän katseeni pelkurimaisesti pois toisen kolhitusta olemuksesta. Huoneessa kuuluu nyt vain kellon tikitys ja Naruton rahiseva hengitys.

”Ano, kuka sinä olet?” kysyn viimein rikkoakseni hiljaisuuden.

”Gomen, unohdin aivan esitellä itseni”, mies sanoo nolona, ”olen Umino Iruka.”

”Mistä te tunnette Naruton, Iruka-san?” kysyn huomaamattani ja punastun nopeasti. Mitä minä nyt noin menen utelemaan toiselta asioita.

”Olen Naruton entinen opettaja”, mies vastaa ja siirtyy taas katsomaan Narutoa.

Mielessäni on vielä kysymyksiä, mutten uskalla kysyä. Kuten miksi hän huolehtii noin paljon pojasta, jota ei edes opeta enään. Miksi Naruto on tuossa kunnossa? Miksi minut soitettiin tänne?

”Vaikuttaa siltä, että sinua askarruttaa jokin kysymys. Huolisitko kertoa minulle, mitä mietit?” Iruka sanoo ystävällisesti. Hän vaikuttaa vilpittömältä ja muutenkin mukavalta, joten yllättäen päästänkin ulos kaikki minua vaivanneet kysymykset.

”Sinullahan on monta kysymystä”, Iruka naurahtaa ja punastun syvästi häveten uteliaisuuttani.
”Mutta kyllähän sinä vastauksia tarvitset”, Iruka toteaa. ”Jos vastaan ensin tuohon kysymykseen, miksi välitän niin paljon Narutosta. Vastaukseni on se, että pojalla ei oikein ole ketään huolehtimassa hänestä ja huomasin hänen olevan ala-asteella aina yksin sen jälkeen, kun hän ja Sasuke eivät enään olleet ystäviä.”
Muistan, kuinka Naruto oli kertonut siitä. Hän kuulosti silloin niin kylmältä ja vihaiselta.
”Häntä sen jälkeen vielä kaiken kukkuraksi alettiin kiusata. Puutuin tietenkin asiaan opettajana, mutta myös sen takia, että hän muistutti minua jotenkin itsestäni.” Iruka lopetti selityksensä hymyillen haikeasti.

”Olitko sinäkin koulussa yksin ja kiusattu?” kysyin ja häpesin taas uteliaisuuttani.

”No, no. Anna minun nyt ensin edes vastata edellisiin kysymyksiin, ennen kuin uusia kysyt”, Iruka sätti leikillään. Pidin miehestä todella paljon. Hän oli mukava ja ystävällinen, enkä tuntenut oloani vaivautuneeksi, vaikka usein olenkin uusien ihmisten kanssa.

”Mutta jos sinun todellakin täytyy tietää, niin kyllä olin”, mies sanoo sitten, enkä enää tunne oloani noloksi uteliaisuudestani.

Iruka selittää seuraavaksi kuinka Naruto oli tuohon tilaan päätynyt. Harjoituksien jälkeen muutama tyyppi oli kuulemma yhteistuumin käynyt pojan kimppuun. Naruto oli itse raahautunut sairaalaan kuraisena ja verisenä.

”Miksi joku tekee tuollaista?!” huudahdan kauhistuneena.

Iruka siirtää katseensa nyt ikkunasta ulos. Huomaan, kuinka hänen komeat kasvonpiirteensä ovat nyt vääntyneet silkasta vihasta.
”Kun Naruto oli vielä tajuissaan, hän oli kertonut miesten haukkuneen häntä saastaiseksi demoniksi.”

”Miksi Naruto on nyt sitten tuossa sängyssä tajuttomana?” kysyn hölmistyneenä.

”Naruto sai kohtauksen tuossa aiemmin ja lääkärit päättivät nukuttaa hänet. Hänen tosin pitäisi varmaan pian virota”, Iruka vastaa kysymykseeni ja jatkaa sitten, ”josta päästääkin kysymykseesi, miksi sinut soitettiin tänne.”
Katson toista nyt vielä kiinnostuneemmin kuin äsken.
”Katsos kohtauksen aikana Naruto huusi kuin hullu”, Iruka selittää ja sanoo sitten muuttaen ääntään hieman, ”Hinata-chan! Matte, Hinata-chan! Älkää jättäkö! Sasukee! Mihin te menette, Hinata-chan?” Sitten hän puhui taas omalla äänellään: ”Hän oli aivan hysteerinen ja huuto kuului koko sairaalassa. Tarvittiin monta hoitajaa kampeamaan poika takaisin sänkyyn.”

Hymyilen itsekseni ja kierrän sängyn toiselle puolelle ja käyn istumaan. Katson vastapäätä olevaa Irukaa, joka nyt silitti pojan hiuksia.

Ilme Naruton kasvoilla ei todellakaan ollut kärsivä vaan erittäin tyyni. Pojasta ei ulospäin näkynyt, että häntä kohtaan olisi tehty minkäänlaista vääryyttä. Vaikka sitä oltiinkin tehty ja paljon.

”Kiitos, Hinata”, Iruka sanoo sitten aika vaimean kuuloisena.

”Mistä?” kysyn ihmetellen.

”Kun olet Naruton ystävä, etkä halveksi häntä”, Iruka vastaa kysymykseeni ja hymyilee väsyneesti.

Osaamatta vastata siihen nyökkään vain. Sitten käännyn katsomaan seinällä olevaa kelloa, joka näyttää jo puolta viittä.
Nopeasti ponkaisen ylös sängyltä ja Iruka luo minuun kysyvän katseen.

”Meillä on aina viittätoista vaille viisi ruoka”, selitän nopeasti, ”isä on hirmuinen silloin, kun joku myöhästyy ruoalta.”

”No menehän sitten, ettei isäsi vain vihastu sinulle. Me emme enään pidättele sinua, emmehän, Naruto”, Iruka vitsailee ja kääntyy sitten Narutoon päin. Olen jo ehtinyt ovelle, joten en näe kunnolla Narutoa enään. Kuulen vain, kun Iruka huutaa yhtäkkiä: ”Naruto? Oletko sinä hereillä?”

Tietenkään en jää enään ovelle, vaan kiiruhdan takaisin toisten luokse.

Iruka näyttää yllättyneeltä ja on noussut seisomaan. Naruto makaa vielä sängyssä, mutta ilme on nyt tyynen sijaan kärsivä. Naruto alkaa hikoilla ja kääntyy kyljelleen minua ja Irukaa päin. Hän mumisee jotain raollaan olevista huulistaan, mutten saa selvää mitä.

”Parka varmaan näkee painajaista”, Iruka arvelee ja tarttuu Narutoa olkapäästä ravistaakseen tämän hereille. Mutta kun Iruka koskettaa Narutoa olkapäähän Naruto huitaisee käden pois. Hän kääntyy takaisin selälleen makaamaan ja alkaa huutaa. Kasvot ovat vääntyneet suunnattomasta kivusta.

Iruka käskee minua hakemaan hoitajan tai lääkärin, enkä epäile hetkeäkään käskyn saamisen jälkeen, vaan suuntaan juosten käytävälle huutaen hoitajia.

Nopeasti muutama hoitaja kiinnittää huomionsa minuun ja he suuntaavat luokseni. Selitän tapahtuneen ja he menevät huoneeseen. Minä jään kumminkin huoneen ulkopuolelle. Minusta ei varmaan ole nyt mitään apua, joten lähden kävelemään kotiin.


---

No, oliko hyvä? Kommentit enemmän kuin tervetulleita. Ja pahoitteluni lyhyydestä.