<Opening with Naruto's POV>

Mä tartuin mun luisilla käsivarsilla Sasuken paitaan ja painauduin sitä vasten, haluumatta päästää irti. Mä tiesin, että jokin mulla oli menny ohi jostain, eikä Sasuke halunnu kertoo sitä mulle tai sit se ei vaan tienny. Vaik kaks kuukautta oli kulunu jo, niin silti.

Kylhän mä tiesin, että sairaus joka mulla oli, saatto johtaa kuolemaan, mut kaikki oli sanonu et mä olin toipunu siitä melkeen kokonaan. Mut niitten ilmeet ja olemus kerto kyl muuta.

Mikä mul on?

Ihan hetken päästä Sasuke nosti mut syliinsä. Mä olin niin väsynyt etten jaksanu ees väittää vastaan, olihan jo aika myöhä. Mä olin sen sylissä ja se lähti kantamaan mua kohti yläkertaa. Se vei mut meidän makuuhuoneeseen, laskien mut sit sängylle ja sit sano mulle lempeesti:

"Sä voit alkaa jo nukkuu, mä tuun ihan just peräsä sun luo. Jutellaan huomenna sit lisää, kello on oikeesti jo tosi paljon."

Sit se hävis takasin alakertaan. Mä valuin hiljaa ittekseni lakanoiden väliin ja otin niistä kiinni. Niiskahdin viel kerran ja jäin tuijottelee kattoa.

Miks kyyneleet ei ikinä vaan voi loppua?

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Huokaus. Väsytti hirveästi. No mut joo... Mä kävin siistimässä alakerrassa paikat nopeasti ja raahauduin sit takasin yläkertaan. Naruto oli noussu istumaan sängylle ja mä katoin sitä ehkä hiukan epäilevästi.

"Etsä saa unta?" mä kysyin hieman yllättyneenä ja astelin makuuhuoneen ovelta sisemmälle. Naruto pudisti päätänsä. Se kyl näytti siltä että se vois nukahtaa minä hetkenä hyvänsä vaikkei se sitä myöntäny.

"Mua väsyttää kyl mut... Mä en saa unta." se sano ja rutisti peittoa. Mä astelin sängyn vierelle ja kävin istumaan siihen reunalle. Naruto kömpi mun viereen istumaan ja nojas päätänsä mun olkapäähän.

"Pitäiskö oikeen pikkulasten tuutulaulu laulaa et sä saat unenpäästä kiinni?" mä kysyin virnistäen ja hilauduin keskemmälle sänkyä. Naruto käänty kattoo mua ja naurahti. Sit se kömpi mun syliin ja tarrautu taas mun paitaan kiinni ku takiainen.
Mä aloin hyräilemään jotain lastenlorua virne kasvoilla.
"Sasukee.. Voi vittu teme sun kanssas, sä nolaat mut vielä yksityisesti." Naruto narisi hymyillen pienesti.

"No pyh. Viel nolompaa kai olis jos mä menisin kertoo koulussa tästä." mä virnistin ja sain murhaavan mulkaisun ja nyrkin takaraivoon.
"Uskallatki nii oot vainaa."

Yhtäkkii alakerrasta alko kuuluu musiikkii. Mä vähän pelästyin ja ihmettelin, mähän olin käyny laittamas telkkarin kiinni ja radion ja kaikki. Sit alko kuuluu askeleita jotka etsi yläkertaan. Portaiden narahduksia. Juoksuaskeleita kohti makuuhuonetta. Sakura ja Ino. Molemmat katto mua ja Narutoa ihan ihmeissään. Tai no, Ino ei kattonu ihmeissään vaan pikemminkin ihastuneesti, Sakura kans, mut se kattoki vain mua. Kello oli kakstoista, mitä ne oikee teki tääl ja miten ne kaiken lisäks oli päässy tänne?

"Potkasittekste taas oven paskaks?" mä kysyin kylmästi tuijottaen lasisesti Sakuraa. Sakura pudisti päätään ja kaivoi taskustaan vara-avaimet jotka mä olin kai sille joskus antanu.

"Lähettekste bilettää?" Ino kysy. "Kunnon kännibileet. Siel on Hinata, Kiba ja kaikki! Meil on sit mankka teidän alakerras."

Naruton naama venähti. Hinata oli ollu kusessa Narutoon ala-asteella ja ylä-asteella. Kuka ties vaikka olis vieläki. Naruto katto mua vähän pakokauhuisena, mä tuijotin Sakuraa, Sakura mua ja Ino mua ja Narutoa. Joku tuijotuskilpailuko tässä oli menossa? Yhtäkkii Naruto sano jotaan TOSI yllättävää...

"Mennää vaa." se mumisi. "Jos sit niiden bileiden jälkeen väsyttäis enemmän." se kuiskas mulle vielä. Mä naurahdin hiljaa. Oli tollaki sit syyt lähtee bilettämään. Sakura kiljas innosta ja Ino läimäytti kätensä yhteen voitonriemuisena. Vihdoinki ne sai meidät juhlimaan ulos kavereiden kanssa.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Bilettää? No joo, voishan se olla ihan kivaakin näin potilaana olemisen välissä.
Me sanottiin likoille et me puetaan vielä nopeesti päälle jotain lähetään sit. Ite en keksiny muuta kin vaan vetäsin päälle nopeeta pitkähihasen, mulle hihoista liian pitkän musta-valkoraidallisen paidan (Shiroi: semmonen emotyylinen) ja melko vaaleet farkut. Sasuke puki siinä mun vieressä päälleen valkosen kauluspaidan ja farkut kans.

Tytöt oli odottanu koko ajan oven ulkopuolella. Pian me lähettiin ulos kävelee, ja mä huomasin kuinka Sakura vilkuli mua vähän väliä. En oikeen osannu päätellä sen ilmeestä mitä sen päässä liikku.

"Miks me muuten mennään tänään bilettää ku huomenna on kouluu?" Sasuke kysy.

"Koska melkeen koko meiän luokka on siellä, nii ei tarvii selitellä paljoo mitään."
Mä naurahdin. Niin, tuskin sitä tarttee paljon selitellä jos puolella luokkalaisista on hirvee krapula.
Just ennenkun me oltiin ihan paikan ovella, nii Ino huikkas:

"Ja muistakaaki sit osallistuu karaokeen! Illan kohokohta."

Mun kasvot varmaan loisti innosta. Kovin moni ei sitä kyl tienny, mut musiikki ja laulaminen oli mun yks erikoistaito. Sasuken ilme oli enemmänkin tympääntynyt sisälle mennessä.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Koko ajatus bilettämisestä itse asiassa tympi tällä hetkellä eniten koko maailmankaikkeudessa. Toiseksi eniten tympi Sakuran "Sasuke-on-mun-tän-illan"-ilme jolla se katto Narutoa melkeen koko ajan. Kolmanneksi eniten mua tympi myös se että Sakura yrittiki omia mua koko matkan.

Se roikku käsipuolessa ja kauhisteli koko ajan Inon kanssa suureen ääneen kuin yrittäen saada mua kiinnostumaan, mut sen yrityksen vaikutus oli päinvastanen, mua ei voinu vähempääkään kiinnostaa ja mä yritin koko ajan tähdätä huomioni Narutoon mut se oliki vähän vaikeempaa ku Sakura kyseli multa kaikenlaista sen ja Inon huutokilpailun välistä.

Mä huokasin helpotuksesta ku oltiin vihdoinki siinä bilepaikan ovella. Sisältä kuulu bassojytinä ja ilosta puheensorinaa. Ja se Inon mainitsema karaokehomma ei voinu sitten sen vähempää mun mielialaa latistaa mut Naruto suorastaa säteili ku tähti, mikä taas sai mut hymyilemään. Ku Ino avas oven, Naruto kisko mut väkisin sisälle vaikka olisin iha mieluusti jääny ulkopuolelle tärisemään kylmästä.

Heti tuli tuttuja kasvoja vastaan: Kiba, Shino, Shikamaru, Tenten... Kaikki. Kaikista eniten mua ihmetytti se että Nejikin oli paikalla. Se mokoma tosikko. Mä olin kiitollinen siitä ettei Tenten ollu kiinnostunu musta, kolme tyttöä ja poikaystävä oliski jo haaste mulle.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä otin Sasuken käsikynkkään ja lähin kävelee sen kaa kohti tiskiä. Yllättävää kyllä Sakura jäi juttelee muualle Tentenin kanssa, mut vaan Kiba, Hinata ja Ino tuli meiän kaa samaa matkaa. Kiba hymyili leveesti ja tilas jotain, en tiiä mitä, mut jotain muumilimppaa vahvempaa silti. Hinata punasteli sen kainalossa ja tilas kans juoman.

Me otettiin kans noista kyyhkyläisistä mallia ja tilattiin juomat, tosin mä ajattelin pysyy aluks alkoholittomassa, ihan vaan varovaisuuden takia. Sasuke tilas jotain mietoo, siiderii kai. Ino otti samaa kuin se.

"Mikäs on kunto?" Kiba kysy multa rempseesti. Mä nojasin kyynärpäällä pöydälle ja vastasin, että ihan hyvin kaikki on.
Me juteltiin hetki, ja pian Sasukekin rentoutu ja pääs mukaan keskusteluun. Mä hymyilin.

Koko paikka kohahti, kun yhtäkkii kajareista kuului kunnon häiriö. Kun se sit loppu, monet piteli päätään ja valitti, et kuka oli asentanu laitteet paikalle. Pian tiskin vieressä olevalle lavalle asteli, yllätys vaan, Temari, lievässä hiprakassa. Tenten oli siinä avustajana ja piteli jotain koria kädessään, joka oli ihan täynnä jotain lappuja.

"Nyt alotetaan kunnon karaokeosuus!" Temari hihkaisi innosta täynnä.

"Kaikkien tääl olijoiden nimet on tos koris, eli esiintyjät arvotaan."

Temari upotti kätensä sinne ja veti ekan lapun. Se virnisti pirullisesti ja kuulutti:

"Ja eka esiintyjä onnnnnnn... Shikamaru Nara!"

Mä olin kuulevani jostain päin baaria huokauksen 'ongelmallista.' Mua jännitti ja hymyilytti. Milloin ois mun vuoro...?

Pianhan se sitten tulikin... ehkä elämäni paras karaoke, sanoisin!

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Ah, sieltähän se Naruton lauluvuoro tulikin. Se tarttu mua kädestä ja nyki mua peräänsä.

"Mä haluun et sä laulat mun kanssa." se kuiskas. Mä pudistin päätäni ja hymyilin.

"En mä..." mä vastasin. Naruto näytti murtuneelta ja oli just lähtemäs ku mä kiskasin sen takas, kiinni itteeni. Mä pitelin sitä lantiolta kiinni tiukasti, mut hellästi.

"Mä hyvitän tän... Kotona." mä virnistin ja painoin suukon sen huulille, ja sehän ei jääny keneltäkää huomaamatta. Sakuralta ja Inolta pääsi pitkä kiljaisu, pojat viheltelivät huomionosoituksiksi ja Tenten pudisteli päätänsä nurkassa ja virnisteli itsekseen. Kaikki oli kuitenki mun ja Naruton onneks sen verran hiprakassa ettei tajunnu mitään.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä lähin punastellen ja tosin myös hymy huulillani kävelee kohti lavaa. 'Yleisöst' kuulu viel kuiskutusta, mut sekin loppu pian ku Temari suunnilleen karju mikkiin:

"Nonni, ja nyt ne leipälävet umpeen siellä, ku Naruto laulaa..." se sano ja pyöritteli käsiään dramaattisesti erään toisen lappukorin yllä, vetäen sielt sitten yhen lippusen taas.

"...Miyavin "kimi ni funky monkey vibrationin!!" (Shiroi: Jos joku ei ole kuullut, niin tässä!)

Mä katoin TV-näyttöä, jonka ruutuun ilmestu kyseisen kappaleen nimi. Se oli mulle oikeastaan aika tuttu, ja sen mä tiesin kans et se oli aika lyhyt. Kajareista alko kuulluu kyseisen kappaleen akustisen kitaran ääni. Sanat ilmesty näytölle.

Kun kappale alko, mä en eka meinannu saada sanaa suustani. Kaikki vaan tuijotti.

Sit mä avasin ääneni. Oikeastaan nyt kaikki tuijotti viel enemmän, mut hyvällä. Sanat meni nopeeta näytöllä, mut mä pysyin aika hyvin mukana.

Oikeastaan kaikki meni ihan loistavasti, vaik ite tän nyt sanonkin. Ekaa kertaa sain laulaa kunnolla ihmisten edessä. Vedin pientä tanssia siinä samalla, ja mä näin kuinka Sasuke katto mua, ja ekaa kertaa mä tiesin et joku ois ollu ylpee musta.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä kuuntelin hymyillen Naruton laulamista. Ei hemmetti se laulo ku ammattilainen. Jos mä olisin menny tonne tupeloimaan nii ei hyvää päivää, mä olisin pilannu koko shown.

"Sasuke." mä kuulin Inon kuiskaavan. Mä käännyin Inoon päin ja katoin sitä kysyvästi. Se otti mua kädestä kiinni ja kisko peräänsä.

"Tsunade-sama oottaa sua. Sil on jotaan asiaa. Se koskee Narutoo." se kuiskas ja rupes kiskoo mua ovee päin.

Mitähän asiaa Tsunadel on? Mistä reksi oli saanu ylipäätänsä tietää et mä ja Naruto oltii täällä? Mä kyl tiesin et Naruto oli sille kuin oma lapsi mut olis se vähän tyhmää jos se tulis nyt kesken kaiken pöllyttämään sen kotiin. Mä seurasin Inoa pöllästyneenä ja ennenku kerkesin silmiänikää räpäyttää ni mä seisoin Tsunaden edessä. Se katto mua ankarasti kädet puuskassa ja pudisteli päätänsä. Mä olin ihan pihalla koko hommasta. Ino seiso mun vieressä ja katteli mua ja Tsunadea vuorotellen huolestuneena, peukaloitaan pyöritellen.

"Luulin että olisit vähän vastuuntuntoisempi nuoriherra Uchiha." Tsunade murahti hampaat yhdessä.

"Mistä sä oikee puhut Tsunade-sama?" mä kysyin silmät suurina. Mulla ei ollu harmainta aavistustakaa mistä se puhu.

"Vaikka Uzumakin toipumisesta on jo vajaat kaksi kuukautta, ei hänellä silti ole oikeutta lähteä ryyppyjuhliin. Kaksi kuukautta ei todellakaan ole pitkä aika, mikäli ymmärrät pointin. Te kaksi saatte luvan lähteä NYT HETI täältä! Pitäisikö minun passittaa isoveljesi vahtimaan teitä kahta?!" Tsunade räyhäs naama miltein punaisena.

Mä en todellakaan halunnut isoveljeäni vahtimaan mua ja Narutoa, en sitte mistään hinnasta. Ino oli valahtanu kalmankalpeeks eikä muakaan tää tilanne paljoa huvittanu. Silti mä vedin itsepäisen virneen mun kasvoille.

"Me ei olla enää mitää pikkulapsia Tsunade." mä tokaisin kylmästi. Tsunaden piittaamattoman kylmä katse porautu mun sisälle.

"Odotan ovella. Jos te ette tule viiden minuutin sisällä ulos, niin erotan molemmat lukiosta." se hymähti kylmästi ja tuijotti mua ja Inoa ilkikurisen jäätävästi. Mä en halunnu jättää opiskeluja kesken, saati sitte hankkia erotusta Narutolle.

"Ino, viittiksä käydä hakemassa Naruton?" mä mumisin. Ino meinas jo änkyttää vastaan mut kun Tsunade mulkas sitä nii johan lähti. Hetken päästä Naruto tuli Inon kanssa ovelle, ja se näytti ihan tällin saaneelta ku se huomas Tsunaden.
"T-Tsunade-sama..!"

"Säästä selittelysi, sinä ja Uchiha lähdette nyt kotiin."

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Me lähettiin sen perään. Se johdatti meiät sen autoon ja me istuttiin vierekkäin taapenkille. Mä en tajunnu mitään.

"Saisitte olla vähän vastuuntuntoisempia!" se kivahti meille samalla kun ajo hitaasti kohti Sasuken kotia.

"Huomioon ottaen tilasi, Naruto, etkö muka tajua miten vaarallista..."

"Kaikel kunnioituksella, sensei..." mä sanoin sille vakavasti.

"...ainoo mikä mulle ja Sasukelle on kerrottu, on se, et mä oon jo melkeen kondiksessa ja että se tauti on jo melkeen parantunu. Mul ei oo harmainta aavistusta, mistä sä puhut." mä jatkoin. Tsunade pysäytti auton ja katto meitä hämmentyneenä.

"E-eikö teille todellakaan oo kerrottu mitään muuta?"

Päänpudistus.

Tsunade hautas kasvonsa käteensä ja hiero päätään tuskaisesti.

"Olisi pitänyt arvata että ne pitävät suunsa kiinni..."

Sit se katsahti taas meihin ja alko puhumaan.

"En tiedä, onko nyt hyvä vai huono hetki tälle, mutta teillä on oikeus tietää." se murahti ja katto meihin sit surullisesti.

"Naruto-kun, on totta, että sairautesi on vakava ja voi johtaa kuolemaan. Kaiken lisäksi se todettiin sulle erittäin vakavana."

Mä nielaisin.

"Ne kohtaukset mitkä koit... oli melkeen ihme että selvisit niistä. Mutta tosiasia on, niin ikävä kun se onkin, että sä et ole vielä kunnossa. Kipu alkaa pian uudelleen."

Mä hätkähdin. Sasuke tarras automaattisesti mun kädestä kiinni. Ei, mä en halunnu kokee sitä kipuu uudestaan.

"Jos sitä ei hoideta ajoissa, niin..."

Sen ei tarvinnut sanoo enempää. Jos Sasuke ei ois ollu siin silloin niin se ois varmaan alkanu itkemään.

"M-mitä mä voin sit nyt enää tehdä...?" mä kysyin hiljaa. Se nosti katseensa ylös ja tuijotti mua tiiviisti silmiin.

"Ensimmäinen helpotus on henkisten taakkojen vähentäminen. Naruto, olisi pikkuhiljaa aika kertoa jotain Sasukelle menneisyydestäsi. "

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Ku Tsunade sano että Naruton ois aika kertoo mulle menneisyydestään, mä tunsin ku Naruto puristi mun kädestä tosi lujaa. Se paino päänsä alas ja alko täriseen. Mä hilauduin ihan siihen kiinni ja kiedoin käteni sen ympärille ja rutistin lujaa.

"Mähän sanoin että sä voit kertoo mulle aina kaiken." mä kuiskasin sille niin hiljaa ettei Tsunade ois kuullu. Naruto nyökkäs vaisusti ja nojas päätänsä mun olkaan. Sen poskille valu kyyneleitä, ja mä huokasin.

"Itke vaan. Itke kaikki pois." mä kuiskasin sille. Tsunade katto meit vieläki, tosin sen katse oli muuttunu vähän kysyvämmäks. Se ei kai tienny et mä ja Naruto oltiin yhdessä, vaikka mä kyl luulin et Naruto olis kertonu sille.

"Tsunade... Älä kiltti töllistele siinä vaa vie meidät kotii. Kiltti." mä mumisin ja silitin Naruton hiuksia.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä en ees huomannu itkeväni. Must enemmänki tuntu, et mä oisin vajonnu jonnekkin tietoisuuden ja tiedottomuuden rajamaille.

Vanhemmat. Menneisyys. Yksin. Sairaus. Kuolema. Kertomus.

Sanat pyöri mun päässä.

Valo. Sasuke. Elämä. Kuolema. Helpotus.

Mä tunsin kuinka auto pysähty taas. Sasuke silitteli mun hiuksia. Tsunade tuli avaa meille oven ja se katto mua lohduttavasti. Mä tuskin huomasin sitä.
Se laski käden mun pään päälle ja taputti kans mun päätä. Mä nostin kasvojani itkuisena. Katoin sitä. Se huomas mitä mä viestitin. Kaikki ei ole vielä kunnossa. Sä olet oikeassa.

Paniikki. Purkautuminen. Lohdutus.

Sasuke otti mut kevyesti syliinsä kuin mä olisin pelkkää ilmaa. Mä käperryin sen syliin. Se vei mut sisälle ja jutteli Tsunaden kaa hetken jotain. Mä olin vaipunu jo lähes paniikinomaiseen tilaan, josta mä en pääsis yksin pois.

Paha olo. Ihmismieli. Rakkaus.

"Pidä Narutosta hyvää huolta." mä kuulin sen sanovan ja lähtevän.

Toivo...

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Keskustelu Tsunaden kanssa

"Naruto tarvitsee sua nyt enemmän kuin koskaan." Tsunade sanoi hiljaa.
"Tiiän. Mä oon sen tukena ja turvana. Ollu alusta lähtien." mä vastasin hymyillen.
Tsunade hymyili.
"Mä olen ylpeä susta, se, että sä uhraat aikasi Naruton kanssa olemiseen, on jo aika iso juttu. Ja sinänsä ihme; tehän ette ole koskaan olleet mitenkään läheisissä väleissä?"
Mä naurahdin hiljaa.

"Kuule Tsunade, me ollaa läheisimmis väleis ku voit ikinä uskookkaa."
Tsunaden ilme muuttui hölmistyneeksi. Se tais tajuta mitä mä tarkotin mun ja Naruton läheisillä väleillä.
"Ai tarkoitatko että te... Että sinä ja Naruto..." Tsunade änkytti.
"Me ollaan yhes." mä vastasin hymy huulilla.
Tsunade valahti kalmankalpeeks.
"Että mitä? Tehän olette aina suorastaan... Inhonneet toisianne. Kuulemma ihan tarhaiästä lähtien--"

"Ei itse asiassa. Se oli vaa sitä pintamaailmaa. Oikeesti me oltiin paljon läheisempii." mä keskeytin. Tsunade näytti ymmärtävän pointin ja nyökkäs.
"Taisi olla vain niitä poikien juttuja ne tappelut, ha?" Tsunade kysyi ja kiskoi hymyn huulilleen. Mä nyökkäsin. Se vilkas kelloonsa ja nosti katseensa sit takas muhun.

"Pitää mennä. Pidä Narutosta hyvää huolta." se sano ja katos.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Ovi sulkeutu. Tutut askeleet tuli lähemmäs. Paino sängyllä siirty enempi reunalle, kun Sasuke istu mun viereen.

Mä käperryin sikiöasentoon ja suljin silmät. Sasukeki tuli lähelle mua. Mä en nähny sen kasvoja, mut tunsin läheisyyden ja kuinka se silitti mun selkää.

"Tsunadeki tietää meistä nyt," se tummahiuksinen sano. Mä olin hiljaa.

"Haluisitsä jo tänään kertoo jotain?" se kysy multa.

"Mä en haluu painostaa. Enmä suutu jos sä et haluu heti puhuu suutas puhtaaks. Mut olisin mä susta ylpee."

"...se on pitkä juttu..." mä kuiskasin niin että sitä hädin tuskin kuuli.

"Kaikki... mä en tajuu, miks mä en oo päässy siitä yli. Oon mä kuullu pahempiaki juttuja, mut silti... Jokin mussa ei onnistu hyväksymään mua itteeni..."

Niin se kertomuksen eka osa alkoi.

Mun ensimmäinen muisto on siltä ajalta, kun mä olin varmaan noin nelivuotias. Mul oli onnellinen, melko tavallinen perhe, mitä nyt astetta köyhempi kuin muut. Se oli hyvää elämää.

Sit kerran, kun olin ollu äidin kaa yksin kotona, nii mä muistan kun joku mummo, perhetuttava kai, tuli hädissään meiän ovelle. Mä en muista siitä paljon mitään. Mä en ees tajunnu mitään. Muistan vaan äidin kauhistuneet kasvot.

Mun isällä ei ollu varsinaista ammattia. Kaikkee se kuulemma teki. Monitaitonen. Aina taiteilijasta ja katusoittajasta nokikolarin hommia se teki. Autto muita ihmisiä.

Ja meni kuolemaan tulipalossa.

Me juostiin äidin kaa silloin paikalle. Liekkei oli joka puolel, ja ne valas punaseks koko pimeen kadun. Oli kato ilta. Sit mä näin sen.

"Äiti! Mikä toi on?" mä huusin sen perään. Äiti ei kuunnellut.

"Äiti, mua pelottaa... se tulee koko ajan lähemmäs...!"

Äiti ei kuunnellu vieläkään, vaan juoksi tulipaloo kohti. Se yritti pelastaa isän. Kuoli tosin ite siinä samalla.
Kuulu äidin anteekspyyntö. Se huusi itkien, palaen tulen keskellä, iskän ruumiin vierellä. Mä seisoin lähellä liekkejä silloin, ja ne melkeen saarto mut.
Ja se oli myös eka kerta kun mä näin ketun. Ja jatkoa seuras.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä kuuntelin hiljaa ku Naruto kerto vanhempiensa kuolemasta melkeen kuiskien. Musta tuntu tosi pahalta sen puolesta. Me oltiin hetki ihan hiljaa.
"Sasuke..." Naruto kuiskas hiljaa. Mä hyväilin hetken sen selkää ja nousin istumaan sängyn reunalle. Naruto nous istumaa mun vierelle, sen silmät painu melkee väkisinki kiinni. Se vajos kyljelleen makaamaan ja paino päänsä mun syliin. Mä hymähdin hiljaa ku se näpers mun farkkujen kangasta.
"Nukuttaako?" mä kuiskasin hiljaa. Naruto nyökkäs ja kohens asentoaan.
"Sit vaa nukkumaan." mä hymyilin ja livautin käteni sen farkkujen vetoketjun luo.
"Mut jos ensin vähennetää vaatetusta vähän." mä kuiskasin hymyillen hieman ilkikurisesti ja kumarruin suukottamaan sen korvaa.

...

Mä olin pervolla tuulella, joo. Mut ei mun tehny mieli kuitenkaan mitään sellasta, y'know.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä heräsin aamulla korviaraastavaan kellon pirinään. Mä väännyin ylös istumaan suunnilleen väkisellä ja haukottelin makeesti. Sasuke nukku viel mun vierellä ja mä hymähdin. Pikku unikeko.

Monenkohan aikaan oli menty nukkumaan, en tienny. Varmaan joskus tosi myöhään aamuyöllä. Siis ihan Aikuisten Oikeasti myöhään, sillä ei mua koskaan ennen oo nukuttanu näin paljon herätessä.

Kello oli nyt jotain varttiavaille seittemän. Kerkesin miettii, olinkohan nukkunu viittä tuntiikaan, saati neljää. No, ollaan sitten väsyneitä. Kohta sais kuitenkin kahvia.

Justku mä olin nousemas ylös sängyltä ja ottamassa peittoo pois päältä, mä tunsin, kuinka oli jotenki tavallista kylmempi sisällä ku yleensä. Sit mä huomasin.

Mä olin alasti.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä heräsin jossain puol kahentoista maissa. Nyt mä voisinki sanoo ''vitun unikeko minä''. Mä kiersin peittoa tiukemmin ympärilleni ja haukottelin rameesti. Mä kuulin keittiöstä hiljaista sipsutusta, yskimistä ja kiroamista. Sit yhtäkkii kuulu rysähdys ja pitkä ja kovaääninen ''vittu''. Mun huulille nous hymy ja mä nousin hitaasti istumaan. Alavartalo tuntu oudon vilposalta. Kun mä nousin seisomaan asia oli liianki selvä.

Hetken päästä, kun mä olin saanu bokserit päälle, mä tallustelin keittiöön ja katoin keittiötasoon nojaavaa Narutoo. Se käänty hitaasti kattoo mua. Meil oli siin semmonen viiden, kymmenen minuutin hiljaisuus. Siinä ajassa mun mieleen kerkes palautua kaikki eilisen tapahtumat. Varsinkin se öinen juttu... Narutoki näytti muistavan sen; se oli alkanu punastelee ja katseli mua ujosti. Me oltiin molemmat ihan mykkiä eikä oikeen tiedetty mitä sanoa. Mä punastuin rajusti korviani myöten ku mulle nous kaiken hiljaisuuden keskellä päähän mielikuva mun nimeä voihkivasta Narutosta.

"Um, tota... Huomenta." Naruto sano hiljaa.
"Huomenta." mä vastasin. "Mikä on olo?"

Se kohautti olkiaan ja yskäs. Mä astelin Naruton eteen, kiersin käteni sen ympärille ja suukotin sen otsaa, jatkoin huulille ja lopulta kaulalle. Naruto nojas sen päätä taaksepäin ja hymis hiljaa kun mä suukottelin sen kaulaa.

"Kuules ny perverssi..." Naruto alotti. Mä katsahdin sitä ja virnistin.

"Etkö sä saanu eilen jo ihan tarpeeks?" se kuiskas, huvittuneisuuden kuuli sen äänestä. Se näpräs mun takkusia hiuksia. Niin joo, eilinen.

"Totta kai sain..." mä vastasin matalalla äänellä ja nuolasin sen kaulaa. Naruto hymyili.

"Mä rakastan sua Sasuke..." se kuiskas hiljaa.

"Mäkin sua söpis."

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

'Rakastan sua.' Tuntu et ois ollu ikuisuus siitä kun mä olisin viimeks sanonu niin. Mä hymyilin ja huokasin.

"Kiitos kun sä kuuntelit mua eilen." mä sanoin. Se hymähti ja vakavoitu sitten vähän.

"Tota... oliks se sun eka kertas?" Sasuke kysy multa varovasti. Mä punastuin.

"No joo, periaattees kyl..." mä sanoin nolosti. Se virnisti pirullisesti.

"Oho, onpas kello paljon." se sano yllättyneenä kun se oli vihdoin jättäny mun kaulan rauhaan.

"Mitä me sanotaan Tsunadelle?" se jatko vielä. Mä virnistin.

"Enpä usko et meiän tarttee mennä kouluun tänään."

"Häh?"

"Katoppa ulos." ma sanoin melkeen nauraen, ja avasin keittiön ikkunan verhoa. Sasuken silmät melkee pullahti ulos kuopistaan.

"En mä ite ainakaan viittis mennä ulos nyt. Tuskin mä saisin ees ovee auki."

"Mitä vit..." se sopersi. Mä nauroin.

"Niinpä, Sasuke. Yöllä on satanu varmaan yli kolme metrii lunta."

<End of Naruto's POV>

*********************************************
Kabi: ^^''' herramunjee mikä määrä lunta.... *rallattelee jotain siitä että sasuke tykkää nuoleskella narutoa*

Shiroi: Oikeestaan, jos nyt ihan kunnolla ajattelee, nii Sasse on vähän ilkee... XD *mumisee nurkassa jotain bondangesta ja saa nosebleedin* Haha, Sasuke-pahis X'D I have fun.

Kabi: nee, Shiroi-chan on pervo~~ ^o^ *lueskelee yaoisarjista verestä punaiset nenätulpat sieraimissa*

Shiroi: *laittaa korvatulpat sieraimiin (hyväksi havaittu keino!) ja vilkuilee kabi-sanin sarjista* Siinä oli kuudes osa! YAOISH! Eiku...