Syksy teki tuloaan Konohagakureen. Kylmä tuuli toi mukanaan syyssateet, joka muutti maan kuraiseksi. Harvempi ihminen liikkui ulkona ilman sateenvarjoa.
Sää teki harjoittelunkin vaikeaksi, muttei aivan mahdottomaksi. Siitä huolimatta useat tiimit saivat joitain päiviä, jolloin sade oli todella rankkaa, vapaiksi. Poikkeuksina oli vain muutama tiimi, kuten tiimi 7.

”Baka-sensei vain nauttii meidän kiduttamisestamme!”, Naruto mutisi kiukkuisena juostessaan mutaista harjoituskenttää viidennen kerran. Maa oli liukasta ja niskaan kaatuva vesi ei auttanut asiaa.

”Urusai, dobe”, Sasuke murahti vieressään juoksevalle Narutolle. Taaempana juokseva Sakura yhtyi tietenkin ihastuksena sanomaan erittäin äänekkäästi.

”Niinpä, Naruto! Sinun valituksesi ei tee tästä yhtään mukavampaa!” tyttö rähjäsi Narutolle ja tuuppasi tätä selkään. Narutolla ei ollut mitään mahdollisuuksia jäädä pystyyn, kun toinen tuuppasi häntä kesken juoksun. Naruto kaatui auttamatta naamalleen kuraiseen maahan.

”Sakura-chan! Tuo oli ilkeää!” Naruto huusi ja nousi ylös. Vaatteet olivat nyt sekä märät että likaiset. Mutta Narutolle ei jäänyt aikaa murehtia tätä, sillä muut painelivat jo kaukana. Sakura kumminkin pysähtyi ja käski Narutoa kiirehtimään.

Naruto sai Sakuran nopeasti kiinni. Sasuken kiinni saaminen kesti sitten kyllä kauemmin. Uchiha ei ylpeyttään pysähtynyt heti, vaan oli ottanut tukevan välimatkan muihin. Kun Sakura ja Naruto sitten hölkkäsivät paikalle, oli Sasuke nojaamassa puuhun, kasvoillaan tuttu ’minä-olen-parempi-kuin-te’-hymy.

”Teme! Mikset voinut pysähtyä odottamaan, kuten Sakura-chan?” Naruto kysyi ylimieliseltä Uchihalta.

”Kyllä sinä itsekin sieltä ylös pääsit, joten miksi olisin vaivautunut”, Sasuke sanoi viileällä äänellä.

”Teme!” Naruto vihaisena nimitteli toista.

”Usuratonkachi”, Sasuke vastasi haasteeseen.

Salamat iskivät heidän välillään, kun he tuijottivat toisiaan riitaa haastavasti. Sakura yritti hillitä poikia, mutta tuloksetta.


Sakuran ja poikien juostessa vesisateessa heidän senseinsä seisoi sateenvarjon alla lukemassa lempikirjaansa. Hän ei nähnyt tiimiänsä, joka taisteli parhaimmillaan kentän toisessa päässä, mutta kuuli vaimeasti huudot.
Hän huokaisi ja käänsi seuraavan sivun. Joku taisi pistää hänelle juuri tuon tiimin ihan vain piruuttaan.

’Ehtisin varmaan käydä vierailemassa Obitoa siinä välissä, kun nuo tappelevat’, Kakashi ajatteli. Hän sulki kirjansa ja tungettuaan sen taskuunsa suuntasi askeleensa palveluksessa kuolleille shinobeille omistetulle monumentille.


Kakashin saapuessa hän huomasi muistokiven luona olevan jo joku, jolla ei ollut sateenvarjoa. Kakashi tunnisti henkilön takaapäin Irukaksi ruskeasta poninhännällä olevasta tukasta. Kakashille heräsi kysymys, miksi Iruka oli kaatosateessa ilman sateenvarjoa. Eikö tämä välittänyt, vaikka kastuikin litimäräksi?

Kakashi astui lähemmäs toista ja ihmetteli, kuinka toinen ei huomannut hänen läsnäoloaan. Hän pääsi huomaamatta aivan Irukan selän taakse.

”Sinun ei pitäisi olla ulkona tällaisessa säässä ilman sateenvarjoa, Iruka-sensei”, Kakashi sanoi hymyillen ja asetti kätensä toisen olkapäälle. Iruka hätkähti ja kääntyi nopeasti ympäri. Iruka nopeasti huomasi, kuinka lähellä toinen olikaan. Hän oli melkein toisen sateenvarjon alla.

”Ja sinun ei tulisi säikäytellä ihmisiä tuolla tavalla, Kakashi-sensei”, Iruka totesi kuivaan sävyyn. Hän ei ollut juttutuulella sateessa seisotun puolen tunnin jälkeen.

”En minä yrittänyt säikäyttää sinua. Oma syysi, ettet huomannut minua”, Kakashi vastasi, ”olet shinobi. Sinun pitäisi kiinnittää huomiota ympäristöösi.”

Iruka punastui nolona ja käänsi päänsä pois toisesta. Kakashi oli erittäin huvittunut toisen reaktiosta hänen sanoihinsa. Chuunin oli punastuessaan suloinen näky. Kakashi virnisti maskinsa takana, vaikkei sitä nähnyt.

”Eikö sinun pitäisi olla tiimisi kanssa?” Iruka kysyi sitten kun oli saanut punan häivytettyä kasvoiltaan.

”Hä?” Kakashi sai vain sanottua herättyään ajatuksistaan, mutta saatuaan rekisteröityä aivoihinsa toisen kysymyksen hän vastasi rennosti: ”He harjoittelevat nyt hetken yksin. Naruto-kun kai haastoi riitaa Sasuke-kunin kanssa ennen kuin lähdin sieltä.”


---Samaan aikaan tiimi 7:n luona---

”Lopettakaa jo se tappelu!” Sakura huusi, mutta turhaan.

Naruto hyppäsi ilmaan väistääkseen Sasuken heittämän kunain. Naruto ajatteli olevansa nyt etulyöntiasemassa, päästessään ilmaan toisen yläpuolelle.  Hän oli ottamassa shurikeneita aselaukustaan, kun Sasuke hyppäsi hänen peräänsä. Naruto veti refleksinä kädet suojakseen Sasuken tähdätessä potkun hänen mahaansa.

Sakura oli kyllästynyt huutamiseen ja istui nyt kuraisessa maassa kauempana. Hän katsoi avuttomana, kun Sasuke iski Naruton yhdellä potkulla maahan. Kun Naruto ei noussut välittömästi ylös, niin Sakura meni paniikkiin. Ensimmäinen ajatus mikä tuli päähän, oli sensein hakeminen paikalle. Mutta kun Sakura tuli sinne, missä sensei oli kun he aloittivat juoksemisen, hän huomasi tämän olevan poissa.

”Itaii!” Naruto valitti maattuaan hetken maassa. Nyt hän oli yltä päältä kurassa. Sade kyllä huuhtoisi osan pois, mutta se ei mieltä kohottanut. Olo oli kylmä ja viluinen. Sormet olivat aivan kohmeessa ja joka paikkaan särki. Naruto kumminkin pakotti itsenä nousemaan maasta. Hän oli taas hyökkäämässä Sasukea kohti, kun Sakura palasi heidän luokseen.

”Sasuke-kun! Naruto! Kakashi-sensei on hävinnyt!” Sakura sanoi paniikissa päästyään poikien luokse.

”Se perverssi varmaan unohti meidät tänne!” Naruto huusi vihaisena.

”No minä en sitten jää tänne”, Sasuke ilmoitti ja lähti kävelemään pois.

”Entä jos sensei palaa ja huomaa, ettemme ole täällä?” Sakura kysyi. Hän epäröi lähtöä.

”Se on hänen ongelmansa. Minä lähden etsimään Iruka-senseitä. Hän voisi varmaan tarjota minulle ramenia”, Naruto sanoi ja alkoi melkein kuolata ajatellessaan lempiruokaansa.

”No jos te lähdette, niin miksi minä sitten jäisin”, Sakura mutisi ja lähti sitten juoksemaan Sasuken perään.  

---


”No eikö sinun sitten pitäisi vahtia, etteivät he tapa toisiaan?” Iruka kysyi ärsyyntyneenä toisen välinpitämättömään asenteeseen. ”Sinä vain se tahdot laistaa vastuullisuuksista. Jos oikein muistan, niin et ole edes palauttanut raporttiasi viimeisestä tehtävästäsi.”

’En tietenkään ole. Mitä hauskaa siinä olisi, jos palauttaisin sen ajoissa.’ ”Minä kirjoitin sen juuri tuossa eilisiltana, mutta sitten yksi koiristani tuli ja söi sen”, Kakashi valehteli aivan pokkana.

Iruka ei selvästikään uskonut. Hän pyöritti silmiään ja sanoi: ”Mitä jos sinä ruokkisit koirasi joskus, etkä syöttäisi niitä raportteja niille.” ’Tai helpointahan olisi, jos lopettaisit valehtelemisen ja antaisit ne minulle ajoissa’, hän ajatteli.

”On ollut niin paljon tehtäviä, että en ehdi hoitamaan koiriani oikein siinä välissä”, Kakashi sanoi. Hän jopa puhui totta, mutta Iruka oli heti sitä epäilemässä.

”Naruto on kertonut minulle, että sinä käsket hänet ja muut odottamaan sillalle ja tulet tunteja myöhässä. Miten et muka ehdi tekemään sitä siinä muutamassa tunnissa, kun pidät Narutoa ja muita odottamassa?” Iruka saatuaan asiansa sanotuksi tuijotti Kakashia tiukasti.

”No koska ne muutamat tunnit minä käytän nukkumiseen valvotun yön jälkeen”, Kakashi vastasi.  Viimeaikoina jostain syystä Sandaime oli päättänyt lapata kaikki mahdolliset tehtävät hänen niskaansa. Juuri ANBUlle tarkoitettuja S tason tehtäviä. Sandaime kertoi ANBUjen joukossa levinneen oudon taudin ja osa heistä oli vuoteenomana.
Osalla tehtävistä hän oli tarvinnut summoineitaan, joten niilläkään ei ollut helppoa.

”Älä yritäkään tuota. En ole saanut sinulta viimeaikoina muita raportteja, kuin tehtävistäsi tiimisi kanssa”, Iruka sanoi.

”No ne ovatkin sellaisia tehtäviä, joista ei vaivaisille chuunineille raportoida”, Kakashi sanoi ajatuksensa ääneen. Hänen ei ollut sanoa sitä, mutta se vain lipsahti.

”No anteeksi vain, kun en ole tiedon väärti”, Iruka tuhahti loukkaantuneena. ’Vaivainen chuunin?! Kuka hänkin luulee olevansa?! Kusoyaro!’

”Gomen, en tarkoittanut loukata sinua. Olen vain vienyt raporttini katsos suoraan Hokage-samalle”, Kakashi kiirehti selittämään. ”Joten kun olen lopettanut tehtävän tai harjoittelun tiimin kanssa, niin lähden heti taas tehtävään.”

Iruka tahtoi vielä vihoitella toiselle hänen vähättelemisestään, mutta kun hän ajatteli, niin häntä kävi toista sääliksi. Kakashi kuulosti todella väsyneeltä. Sitten Iruka mietti, että mistä tähän aiheeseen päädyttiinkään. ’Ai niin! Myöhässä oleva raportti ja Kakashin ninkenit. Hän varmaan tarvitsisi jonkun hoitamaan niitä hänen ollessa tiimi seitsemän kanssa.’ Iruka alkoi sitten käydä jokapäiväistä aikatauluaan läpi päässään.

Kakashi ihmetteli toisen hiljaiseksi menoa. Irukan kasvoista näkyi selvästi, että hän mietti jotain.

”Ehkä… ehkä minä voisin auttaa sinua”, Iruka sanoi hetken epäröityään. Kakashin katsottua häntä kysyvästi, Iruka jatkoi: ”Tarkoitan, että voisin hoitaa koiriasi kun olet tiimisi kanssa tai tehtävillä, joilla et tarvitse niitä.”

Kakashi harkitsi hetken toisen houkuttelevaa tarjousta. ’Tuosta on kyllä mahdotonta kieltäytyä. Mutta toisaalta se tarkoittaisi sitä, että hän menisi sisälle kotiini.’

”Kiitos, Iruka-sensei. Se auttaisi todella paljon”, Kakashi sanoi ja hymyili. Sitten hän kaivoi kotiavaimensa housujen taskusta ja ojensi ne Irukalle. Iruka otti avaimet ja katsoi toista hölmönä.
”Luuletko, että voisit aloittaa tänään?” Kakashi kysyi ja Iruka nyökkäsi vastaukseksi.

”Umm… Miten sinä pääset sisään, jos annat minulle avaimesi?” Iruka kysyi, mutta tunki avaimet silti omaan taskuunsa.

Kakashi vastasi olkien kohautuksella ja lähti sitten takaisin harjoituskenttää päin.

Iruka tunsi taas kylmän veden paiskautuvan hänen päällensä. Hän huokaisi ja katsoi vielä kerran monumenttia, ennen kuin hän lähti kävelemään kotiin.
Hän vaihtaisi ensin kuivat vaatteet ja joisi jotain lämmintä. Eihän hänellä mitään kiirettä ollut.