Iruka kuuli koputuksen ovellaan kun hän oli pukemassa kuivia vaatteita ja puki nopeasti paidankin päälleen. Hän kiirehti avaamaan oven, jonka takana oli märkä ja kurainen Naruto.

”Miksi sinä oikein olet tuon näköinen?” Iruka kysyi Narutolta, joka käveli lupaa kummemmin kyselemättä peremmälle toisen kotiin.

”Baka-sensei käski meidän juosta siellä vesisateessa. Sitten teme haastoi riitaa, niin näytin hänelle”, Naruto mutisi ja kuvasi sitten senseitä muutamalla valitulla sanalla. ”Hän jätti meidät sinne aivan yksin.”

”Naruto! Älä käytä tuollaista kieltä minun kuulteni!” Iruka moitti toista. Naruto mutisi tähän hiljaa vastauksensa: ”Yritänkin välttää sitä, että sinä kuulisit.”

”Miksi tulit tänne, etkä mennyt vaihtamaan vaatteita?” Iruka kysyi pojalta. Sitten vain juuri ja juuri hän sai pelastettua sohvan Naruton kuraiselta takapuolelta.

”Minulla oli nälkä”, Naruto sanoi. ”Tarjoatko minulle ramenia, Iruka-sensei?” Naruto loi toiveikkaan katseen entiseen opettajaansa.

”Olen pahoillani, Naruto, mutta joku toinen kerta”, Iruka sanoi pojalle ja pörrötti tämän kullankeltaista tukkaa.

Naruto harmistuneena puhahti ja kysyi, että miksi toinen ei ehtinyt tarjota hänelle ramenia.
Iruka oli vastaamassa Narutolle, kun Kakashi koputti ikkunaan. Iruka kiirehti avaamaan ikkunan ja päästi Kakashin sisään.

”Ai hei, Kakashi-sensei”, Naruto sanoi ja naurahti hermostuneesti. ’Nyt tuli loppuni. Ehkä jos pyydän erittäin kauniisti anteeksi ja syytän Sasukea kaikesta hän ei tapa minua.’

”Yô, Naruto-kun”, Kakashi vastasi nopeasti Narutolle ja kääntyi sitten hymyillen Irukan puoleen. ”Kuten varmaan olet huomannut, Iruka-sensei, niin tiimini oli päättänyt paeta sillä aikaa, kun olin poissa. Olen nyt metsästämässä heitä takaisin, jotta he voivat saada tuntuvan rangaistuksen asiasta.”
Iruka nyökkäsi ja kääntyi katsomaan tiukasti Narutoa. ”Tarjoan sinulle ramenia myöhemmin, mutta nyt sinä menet takaisin senseisi kanssa.”
Naruton ilmeestä näki, että hän tahtoi sanoa jotakin asiaa vastaan, mutta seurasi kumminkin senseitään kiltisti ikkunasta ulos jäljittämään kohtalotovereitaan.

Iruka jäi katsomaan aukinaisesta ikkunasta ulos, ennen kuin sulki sen. Ulkona sade oli hieman hellittänyt, mutta ei loppunut kokonaan. Naruto saisi siinä säässä vielä keuhkokuumeen.

”Ja saan jälleen kerran kuulla Narutolta, tarjotessani hänelle ramenia, kuinka hänen senseinsä on kauhea sadisti ja rääkkää heitä huvikseen”, Iruka huokaisi, ”ja silti kaiken valituksen keskeltä ehtii syödä melkein kymmenen kulhoa.”
Iruka päästi vielä syvemmän huokauksen. Jokainen kerta, kun hän meni pojan kanssa ramenille, hänen lompakkonsa tuntui kevyemmältä. Mutta ei hän pystynyt kieltäytyäkään, kun poika katsoi häntä anovasti isoilla sinisillä silmillään.

”Eikä Kakashi-sensei vaikuta niin pahalta, kuin Naruto väittää”, Iruka sanoi hymyillen itsekseen, ”Naruto kyllä osaa liioitella.”


---


”Ja sitten kun olette juosseet kentän kaksikymmentä kertaa ympäri, teette sata punnerrusta”, Kakashi sanoi tiimilleen, jolta pääsi valittava huokaus.
”Tai oikeastaan”, Kakashi sanoi ja virnisti leveästi, ”tehkää punnerrukset yhdellä kädellä.”
Tiimiltä pääsi vielä syvempi huokaus.
”Ja kun olette tehneet sen-” Kakashi oli luettelemassa lisää kidutusta, kun Naruto ryhmän kovaäänisimpänä huusi vastaväitteensä.

”Minä kuolisin kesken kaiken, jos tekisin tuon!” Naruto huusi ja osoitti senseitä kasvoillaan raivostunut ilme.

”Niin, Kakashi-sensei. Eikö tuo ole aika kohtuutonta”, Sakura sanoi vaatimattomalla äänellä, vaikka sisäinen Sakura huusi raivosta senseistä kaikenlaisia nimityksiä.

Sasuke tyytyi vain hymähtämään. Hän oli Uchiha, eikä pieni sade vaikeuttanut hänen harjoituksiaan mitenkään. Hän seisoi siinä vaikuttaen ylimieliseltä, vaikka sade pilasikin kuvan. Hän näytti siinä vaatteet ja silmillä roikkuva musta tukka märkänä pikemminkin säälittävältä.

”Olisittekin päässyt helpommalla, jos ette olisi karanneet kesken kaiken”, Kakashi sanoi viileällä äänellä. Hän ei todellakaan jaksanut riidellä Naruton ja Sakuran kanssa. Sasuke ei vieläkään kommentoinut mitään tapahtuvaa.

”Emmekö voisi tehdä tätä huomenna, jos silloin olisi vaikka parempi sää?” Sakura ehdotti. Sisäinen Sakura uhkasi työntää sensein alas kalliolta, jos tämä ei suostuisi hänen ehdotukseensa.

”Miksi jättää huomiseen jotain, minkä voi tehdä tänäänkin?” Kakashi vastasi hymyillen.

”Sinä vain tahdot kiduttaa meitä. Tälläkin hetkellä virnuilet sadistisesti sen typerän maskisi takana!” Naruto laukoi syytöksensä.

”Maa, Naruto-kun! Olet haavoittanut minua syvästi syytöksilläsi”, Kakashi sanoi ja esitti olevasta kovinkin loukkaantunut toisen sanoista.

”Mutta joka sana on totta, senkin perverssi!” Naruto huusi ja osoitti yhä senseitään syyttävästi.

Sakura kiirehti nopeasti pyytämään Naruton puolesta Kakashilta anteeksi, ennen kuin sensei keksi lisää rangaistuksia.
’Naruto wa baka! Tahtooko se idiootti todellakin vielä muutaman rangaistuksen lisää?! Eikö Naruto koskaan ajattele!?’ sisäinen Sakura raivosi.

”Sinä, Naruto-kun, saatkin erikoistehtävän”, Kakashi sanoi äänellä, joka merkitsi, että Naruto saisi pian rangaistuksensa.

”Erikoistehtävä?! Voi pojat!” Naruto huudahti iloisena tajuamatta vaaraa. ”Kerro mikä se on! Mikä se on?!”

Kakashi virnisti leveästi toisen innolle, joka pian laantuisi. ”Niin, tämä tehtävä on erittäin tärkeä”, Kakashi sanoi hitaasti ja katsoi kun Naruto melkein tärisi innosta.

”No mikä se erittäin tärkeä erikoistehtävä on?!” Naruto vaati lisää tietoa.

”Rauhoitu, niin kerron”, Kakashi sanoi, mutta Naruto ei rauhoittunut. Kakashi huokaisi väsyneesti, mutta alkoi pian virnistää. ”Tehtäväsi on…”
”Mikä? Mikä?” Naruto huusi malttamattomana, keskeyttäen Kakashin. Tästä hyvästä Kakashi löi Narutoa päähän.
”Antaisit minun nyt kertoa”, Kakashi sanoi ja jatkoi sitten siitä mihin oli äsken jäänyt, ”tehtäväsi siis on käydä ostamassa koiranruokaa.”

Naruton ilme oli pölmistynyt. Sakuralla ilme oli samaa maata. Sasuke kohotti hieman kysyvästi toista kulmakarvaansa.

”Onko sinulla koira, Kakashi-sensei?” Sakura kysyi, mutta Kakashi tuskin kuuli häntä hyvin Naruton valituksen takia.

”Ei voi olla! Tuoko on erittäin tärkeä erikoistehtäväni?! Eihän siinä ole mitään vaarallista!” Naruto väitti ja istahti maahan kädet puuskassa. Hän oli muutenkin jo kurainen, että hän ei enään välittänyt.

”Enhän minä sanonutkaan tehtävää vaaralliseksi”, Kakashi huomautti.

”Kaikki erittäin tärkeät erikoistehtävät ovat vaarallisia!” Naruto sanoi ja näytti siltä, kuin alkaisi pitämään mykkäkoulua.

”Mutta on tuokin tehtävä erittäin vaarallinen”, Kakashi vakuutti epäuskoiselle Narutolle.

”Ja niin miten?” Naruto tuhahti.

”On aika vaarallista viedä ruokaa keskelle nälkäistä koiralaumaa”, Kakashi selitti vakavalla naamalla, vaikka hänen tekikin mieli alkaa nauramaan kun Naruto näytti taas innostuneelta.

”Mikään koira ei voita Uzumaki Narutoa!” poika ilmoitti kovaa. Sakura pyöritti silmiään ja Sasuke hymähti halveksuvasti.
’Kakashi-senseillä onkin monta koiraa’, Sakura ajatteli.

’Tai tarkemmin ajatellen… Ehkä hänen tarvitseekin ottaa Sasuke mukaan’, Kakashi ajatteli. Naruto näyttikin jo ilkkuvan Sasukelle tämän epäkelpoisuudesta erikoistehtäviin. Sakura tietenkin puolusti Sasukea.

”Kakashi-sensei! Kakashi-sensei!” Naruto huusi opettajaansa. ”Eikö niin, ettei Sasuke pysty tekemään erittäin tärkeitä erikoistehtäviä, kuten minä?”

”Ei tietenkään”, Kakashi sanoi, muttei kuulostanut kovinkaan vakuuttavalta. Narutolle se kumminkin kelpasi.

”Hahaa! Siitäs sait, teme!” Naruto huudahti voitonriemuisena. Sakura löi ilkkuvaa Narutoa päähän ja käski tämän olemaan hiljaa. Naruto pisti kätensä kohtaan, johon Sakura oli lyönyt. Sakura saattoi olla aina taka-alalla taisteluissa ja vaikuttaa muutenkin heikolta, mutta tyttö osasi kyllä lyödä, jos tahtoi.

’Eivätkö he voi lopettaa tappelemista edes yhdeksi sekunniksi?!’ Kakashi päätti sitten lopettaa tappelun. Vaikka ei se mikään kunnon tappelu ollutkaan. Sakura vain löi armoa anelevaa Narutoa ja Sasuke seisoi sivussa katsoen kahta muuta ilmeellä ’voi luoja, miksi minä’.

”Mutta koska tunnen koirani, voin vakuuttaa, että raajan tai parin menetys on mahdollista joka tapauksessa”, Kakashi sanoi ja sai tiimin taas kiinnittämään huomion itseensä. Naruto näytti nyt jo hieman pelokkaalta. ”Joten Sasuke saa tulla avuksi. Tai tarkemmin ajatellen Sakurakin saa tulla.”

Kaikki katsoivat nyt senseitään suut auki. Paitsi tietenkin Sasuke. Sasuke vain tuijotti tavallisella ilmeellä. Uchihat eivät ilveile.

’Miksi minä? Mitä minä olen tehnyt? Narutohan Kakahsi-senseitä haukkui, en minä! Toivottavasti ne koirat eivät ole samanlaisia, kuin Kakashi-sense sanoi’, Sakura ajatteli ja muisteli, kuinka sensei oli sanonut raajojen menettämisen olevan mahdollista. ’Olen liian kiintynyt käsiini ja jalkoihini! En minä tahdo mennä!’

”Hyvä on, lähdetään vaan!” Naruto sanoi ja virnisti. Kyllä Narutollakin oli pieni pelko koirista, mutta hän olikin tottunut pelkoon.

”Minä en kyllä tee mitään tuollaista. Se ei edes ole tehtävä. Pakotat meidät vain tekemään jotain, mitä sinun olisi jo pitänyt tehdä, mutta olet unohtanut”, Sasuke sanoi sitten kaikkien yllätykseksi.

”Kappas, Sasuke-teme. En tiennytkään, että osaat puhua noin monta sanaa peräkkäin”, Naruto irvaili Sasukelle, joka ei huomioinut toista, vaan keskittyi tuijottamaan opettajaansa. Ja Kakashi tuijotti takaisin.

”Se on tehtävänne ja te myös teette sen”, Kakashi sanoi kylmästi, yhä Sasukeen tuijottaen. Poika luovutti ja käänsi katseensa poispäin.
”Ja tulette kyllä huomaamaan, että tehtävä on todella hyvää harjoitusta”,
Kakashi sanoi, eikä kuulostanut enään kylmältä ja etäiseltä. Oikeastaan aika huvittuneelta.

”Ja mitä harjoitusta siinä muka on?” Sasuke kysyi, muttei alkanut taas tuijottaa senseitään.

”Te kyllä huomaatte sen sitten”, Kakashi sanoi. ’Kärsikää te, niin minä palaan muistokivelle.’