Iruka sulki sateenvarjonsa päästyään katoksen alle  ovelle. Sitten hän kaivoi avaimen taskustaan ja avasi oven. Iruka sisään astuessaan ihmetteli kovasti asunnon tyhjyyttä.

”Ummm… Huhuu? Ketään kotona?” Iruka huhuili hetken eteisessä, mutta siltikään ei näkynyt merkkiäkään koirista. Iruka otti kengät pois jalasta ja sysäsi sateenvarjon jonnekin nurkkaan.
Yhä ei näkyvissä ollut yhtään koiraa tai kuultavissa haukuntaa.

Iruka rohkaisi itseään kävelemään peremmälle. Ensimmäiseksi hän päätyi olohuoneeseen, joka ei ollut kovinkaan hääppöinen. Pieni sohva huoneen oikeassa seinässä ja sen yläpuolella hylly, joka oli tungettu täyteen kirjoja. Iruka tunnisti muutaman kirjan, joita oli nähnyt jouninin lukevan tehtävähuoneessa, ja hymähti halveksuvasti. Sitten hänen katseensa siirtyi vastapäätä olevaan isoon televisioon ja siitä sitten matalaan pöytään keskellä huonetta. Pöytä oli täynnä kaikenlaista roskaa, sinettikääröjä ja muutama vaatekin löytyi. Sohva taas oli melkein päällystetty uudestaan kerroksella likaisia vaatteita.

Iruka oli jatkamassa matkaansa keittiöön, kun hän kuuli takaantaan matalaa murinaa. Iruka kääntyi hitaasti ja näki kahdeksan koiraa. Iruka ei ollut aivan varma mitä tehdä.

”Umm… Kiltit hauvat?” Iruka kokeili, tuntien olonsa typeräksi.

”Ketä sinä sanot hauvaksi?!” Pienin koira murahti. Iruka olisi voinut hypätä kattoon säikähdyksestä, kun koira alkoi vaatia häntä kertomaan, mitä hän teki täällä ja miten hän oli päässyt sisään.

Iruka huokaisi helpotuksesta, kun yksikään koirista ei hyökännyt hänen kimppuunsa.
”Minä tulin tänne hoitamaan teitä”, Iruka selitti asian kaikessa yksinkertaisuudessaan, ”olen Iruk-”

”Joo, me kyllä tiedämme kuka olet”, koira sanoi ja sai Irukan hämmentyneeksi. ”Mutta pyysikö Kakashi apuasi? Se tässä kiinnostaa tietää.”

”Ei Kakashi-sensei pyytänyt apua, vaan minä tarjouduin”, Iruka sanoi. Koira huokaisten pudisti päätään ja mutisi jotain, mistä Iruka ei saanut selvää.
Sitten koira katsoi Irukaan ja sanoi: ”No sitten ensimmäiseksi voisit ruokkia meidät!”
Iruka nyökkäsi ja lähti keittiöön etsimään koirien ruokaa. Koirat tietenkin seurasivat tyytyväisinä häntiään heiluttaen.

Iruka katsoi arvioiden melkein tyhjää pussia koiramuonaa. Siitä riitti juuri ja juuri nyt. Koirat alkoivat jo haukkua vaativasti, kun Iruka jakoi ruokaa kuppeihin. Pienin, tummanruskea koira, joka toistaiseksi ainut joka oli puhunut, hyppäsi röyhkeästi pöydälle.

”Heti alas pöydältä… Mikä sinun nimesi on?” Iruka kysyi koiralta, joka ei käskystä välittänytkään, vaan istahti pöydälle.

”Minä olen Pakkun”, koira vastasi, ”ja en kyllä mene pois. Kakashikin antaa aina meidän mennä pöydälle.”

Iruka loi koiraan epäilevän katseen. ”Onko noin?” Koira nyökkäsi itsevarmana. ”No harmi vain, etten minä ole Kakashi. Alas pöydältä!”

---


”Miten monta koiraa Kakashi-senseillä oikein on?!” Naruto valitti. Hänellä oli kädet täynnä ruokapusseja ja hän hädin tuskin näki eteensä.
Kumpikin, sekä Sakura että Sasuke, käskivät hänen olla hiljaa. Heilläkin oli kädet täynnä painavia pusseja.

Jo pelkkä pussien kantaminen oli kauhean työlästä, mutta he eivät myöskään saaneet antaa pussien kastua. Naruto oli riisunut oranssin takkinsa ja pistänyt sen omiensa suojaksi, vaikkei märkä takki kauheasti auttanutkaan.

”Hei, tuohan on Kakashi-sensein talo!” Sakura huudahti viimein pitkän matkan jälkeen. Narutolta pääsi riemastunut huuto ja Sasukekin huokaisi helpotuksesta.

He kiristivät tahtia ja pääsivät nopeasti ovelle. Sakura laski muutaman pusseista käsistään voidakseen koputtaa. He olivat pyytäneet Kakashilta avainta, mutta tämä oli vakuuttanut, että joku oli kotona ja että heidän tarvitsisi vain koputtaa.

’Kukakohan tulee avaamaan oven? Tai siis eihän Kakashi-senseillä ole tyttöystävää ainakaan minun tietääkseni. Vai avaavatkohan koirat oven?’ Sakura ajatteli odottaessaan koputuksensa jälkeen oven avautuvan. Mitään ei kumminkaan tapahtunut.

Sakura oli koputtamassa uudestaan, kun he kuulivat äänen heidän takaansa.
”Ai hei! Mitäs te täällä teette?” hymyilevä Iruka kysyi.
Kaikki kääntyivät katsomaan Irukaa, joka seisoi portaiden alapäässä kahdeksan koiran ympäröimänä.

”Mitä sinä täällä teet, Iruka-sensei?!” Naruto huudahti yllättyneenä.

Iruka hymyili pojalle ja nousi rappuset ylös koirat perässään. Hän kaivoi avaimen taskustaan ja viittasi Sakuraa väistymään, että hän pääsisi avaamaan oven.

Kun Iruka sai avattua oven, koirat ryntäsivät sisään, ennen Narutoa ja muita. Irukalta melkein pääsi parahdus märkien ja kuraisten koirien juostessa sisään ensimmäisenä. Koirat kumminkin jäivät kiltisti odottavaan eteiseen, eivätkä rynnänneet sotkemaan koko taloa.

’Minä aivan unohdin, että ne ovat ninkenejä. Kakashi-sensei on tietenkin opettanut ne hyvin’, Iruka ajatteli, ennen kuin astui sisään.

Naruton astuessa sisään koiran kerääntyivät heti hänen ympärilleen nuuskimaan pusseja. Sama kohtalo oli Sakuralla ja Sasukella.

”Pakkun, voisitko käskeä heitä jättämään Naruton ja muut rauhaan ja jäämään tänne odottamaan, kunnes tulen kuivaamaan heidät?” Iruka pyysi pienimmältä, ruskealta koiralta, joka nyökkäsi ja selitti asian muille koirille.
Irukan poistuessa Naruton, Sakuran ja Sasuken kanssa keittiöön, koirat jäivät tottelevaisesti eteiseen.

”Voisitko selittää meille nyt ainakin jotain?” Naruto kysyi kärsimättömänä.

”Niin, kuten kuinka kauan olette olleet yhdessä?” Sakura kysyi ja sai Irukan railakkaan punaiseksi.

”E-emme me ole yhdessä”, Iruka sanoi järkyttyneenä. Narutokin näytti olevan shokissa.

”Ettepä tietenkään”, Sakura sanoi äänellä, josta huomasi heti, ettei hän uskonut mitä Iruka väitti.

”Emme ole!” Iruka huudahti nyt kiukustuneena. ”Minä en tiedä, mistä sinä olet saanut sellaisen kuvan, mutta…”

”Niinpä! Iruka-sensei ei ikinä olisi yhdessä sen perverssin kanssa!” Naruto huusi oman mielipiteensä niin, että vieressä istuneen Sasuken korvia vihlaisi.

”Naruto! Älä nimittele Kakashi-senseitä!” Iruka torui.

”Kylläpäs sinä silti puolustat hanakasti Kakashi-senseitä”, Sakura sanoi viekkaalla äänellä, ”ihme, että kutsut häntä vielä Kakashi-senseiksi. Vai onko se teidän joku leikki?”

Iruka tiesi naamansa olevan sillä hetkellä epäterveellisen punainen, mutta ei hän sille mitään voinut. ’Mistä ihmeestä Sakura sai sellaista päähänsä, että minä ja Kakashi-sensei seurustelisimme? Sehän on tyhmin väite ikinä!’

”Minä en usko, että tahdon enään kuulla tätä keskustelua”, Sasuke mutisi. Hänelle tuli vaivaantunut olo ja ajatus hänen nykyisen ja entisen opettajan suhteesta sai hänet pahoinvoivaksi.

”Kiitos,  kun tulitte tuomaan ruuan, mutta voittekin jo lähteä”, Iruka ilmoitti kun oli saanut tarpeekseen Sakuran vihjailusta ja Naruton huudosta.

”Eikä, Iruka-sensei! Me vain jouduttaisiin takaisin juoksemaan sateeseen!” Naruto valitti ja pyysi Irukalta, että he voisivat jäädä vielä vähäksi aikaa.

”Olen pahoillani”, Iruka sanoi, muttei kuulostanut olevansa pahoillaan, ”mutta en nyt ehdi piilotella teitä senseiltänne. Menkää nyt, niin lupaan tarjota myöhemmin ramenia teille kaikille.”

Naruto näytti suostuvan tähän ja Sakurakin oli valmis lähtemään. Sasukella kesti hetken, ennen kuin hän heräsi shokistaan ja nousi tuolista.

”Heippa, Iruka-sensei!” Naruto ja Sakura hyvästelivät Irukan eteisessä, ennen kuin poistuivat ovesta hiljaiseksi mennyt Sasuke perässään.
Iruka vilkutti heille hyvästiksi ja oven sulkeuduttua lysähti seinää vasten. Koirat kerääntyivät hänen ympärilleen ja tuijottivat Irukaa ihmetellen.
Iruka kyykistyi rapsuttamaan koiria, jotka alkoivat nuolla hänen käsiään ja naamaansa.

’Minä ja Kakashi-sensei… Naurettava ajatus! Tai siis, eihän me edes tunneta toisiamme!’ Iruka kumminkin punastui ajatellessaan Sakuran sanoja. ’Ja silti minä noin vain suostun auttamaan jotakuta, ketä en edes tunne…’
”No kuivataanpas teidät nyt!” Iruka sanoi koirille ja meni hakemaan kylpyhuoneesta pyyhkeen. Hänen kai täytyisi sitten pestä pyykkiä.

Kun Iruka oli saanut koirat jotenkuten kuivattua hän katsoi pyyhettä. Kaikki lika koirista oli siirtynyt pyyhkeeseen ja valkoinen oli nyt ruskean musta. Iruka huokasi syvään ja suuntasi askeleensa pukuhuoneeseen, jossa pesukone oli.

Iruka tehdessään matkaa poimi likaisia vaatteita siltä täältä ja kun hän pääsi pesukoneelle, hänellä oli sylillinen likaisia vaatteita.

’Kakashi-sensein pitäisi kyllä siivota useammin. Talohan on kuin iso roskapussi olisi räjähtänyt sisällä’, Iruka ajatteli lajitellessaan pyykkiä, ’tai sitten hänen pitäisi hankkia itselleen tyttöystävä tai vaimo näitä hommia tekemään! Mutta kun asiaa ajattelee, niin kukaan ei olisi tarpeeksi vähäjärkinen ollakseen yhdessä sen pervon, laiskan idiootin kanssa. Hänhän periaatteessa joskus työntää ihmisiä pois ympäriltään. Ihmettelen yhä, että hän edes suostui ehdotukseeni.’

Iruka keskeytyi ajatuksistaan Pakkunin ilmestyessä hänen jalkoihinsa pyörimään. Iruka laski pyykit käsistään ja laskeutui polvilleen, ollakseen lähempänä koiran tasoa.

”Onko sinulla jotain asiaa?” Iruka kysyi koiralta, ”jos ei, niin voisitko antaa minun jatkaa tuota rauhassa?”

”Minä tulin vain juttelemaan”, koira sanoi ja katsoi Irukaa mietteliäänä silmiin. ”Miksi autat Kakashia? Oliko hän vain niin säälittävän oloinen?”

’Ei hän ollut säälittävän oloinen…. No ehkä vähän’, Iruka ajatteli huvittuneena. ”Minä en kuule juuri nyt pystyisi vastaamaan”, Iruka sanoi koiralle, ”ehkä sitten kun olen saanut tuon tehtyä.”

Koira nyökkäsi ja lähti tallustelemaan pois huoneesta. ”Ehkä ja ehkä. Toisin sanoen et tahdo vastata”, Pakkun mutisi.

Iruka hymyili taas itsekseen. ’Toivottavasti sade lakkaa pian. Tai tuskin se mitään eroa tekisi, kun Naruto ja muut ovat muutenkin läpimärkiä.’