Mietin missä olet, jospa tulisit joskus luokseni. Oma aurinkoni.
Punaiset hiukset painuvat tyynyä vasten nuorukaisen mielen vaipuessa unten maille auringon kohotessa taivaalle.

Sinne kaivannut oon,
univiidakkoon,
sun kanssas kaksin kulkemaan.
Tahdo herätä en,
täällä uneksien,
on hyvä jatkaa elämää.
Sinne kaivannut oon...

Siniset silmäsi seuraavat minua uneen en halua olla erossa sinusta. Nykyään haluan vain nukkua, jolloin saavut luokseni, kaipaamani taivas. Mutta tänne en saa jäädä, vaan minut raahataan pois huolestuneiden ystävien toimesta. Ilta on jo pitkällä ja ystävät lähteneet. Kuljen pitkin hiekkaista maata ympärilläni vain pimeyttä synkkyyttä. Tiedä et, että haluan vain luoksesi sinähän et luokseni ole saapunut vielä kertaakaan. Väsyttää, haluan takaisin hymysi loisteeseen. Löytää valon jonne tien vain sinä voit löytää.

Yön pimeydessä mietin mihin painan pään,
kun katson ympärille vain varjoja mä nään.

En jaksa enään pimeyttä vaan istahdan yksinäiselle penkille, suljen silmäni ja odotan sinua. Unta joka johdattaa minut luoksesi.
"Gaara!" Pirteä huudahdus halkoo ilmaa ja saavuttaa nuorukaisen unen sumujen halki. Gaara avaa silmänsä eikä erota unta todellisuudesta.

Sieltä se saapuu ja vie mut mennessään,
tuo valo kaunis, jonka aina unessa mä nään.

"Naruto sinä tulit" Gaara sanoi unisella äänellään. Horjuen hän nousi pystyyn ja saavutti tasapainon juuri kun blondi saapui hänen eteensä. "Minulla on ollut ikävä," Gaara sanoi hiljaa samalla kuin kietoi kätensä toisen ympärille ja nukahti toisen lämmintä rintaa vasten.

Se saapuu ja vie mut mukanaan
aina ihmeelliseen unimaailmaan.

Kaikki tämä oli tapahtunut niin nopeasti, että Naruto meni ihan hämilleen.
Hetken kuluttua Naruto nosti Gaaran kunnolla syliinsä, jolloin toisen pää nojautui häntä vasten lämpimänä. Naruto lähti kepein askelin kulkemaan kohti punapään kotia. Blondi huokaisi syvään saapuessaan vihdoin punapään kodille. Hän laski hellästi Gaaran maahan saadakseen tältä avaimet. Naruto avasi puisen oven ja kantoi punapään olohuoneeseen ja laski hänet sitten pehmeälle sohvalle. Hän katsoi Gaaraan samalla kun silitteli tämän punaisia hiuksia. Hän näki myös tummat varjot tämän silmien alla. Tämä näky sai Naruton hymyilemään hellästi.

Sinne kaivannut oon,
univiidakkoon,
sun kanssas kaksin kulkemaan.
Tahdo herätä en,
täällä uneksien,
on hyvä jatkaa elämää.
Sinne kaivannut oon,
sinne kaivannut oon...

Gaaran edelleen nukkuessa Naruto kumartuu lähemmäs ja kuiskaa karheasti tämän korvaan "Ja mä ku luulin, et mä kärsin. Ku heräät ethä työnnä mua pois, mul on hyvä olla." Tämän sanottua hän kantoi Gaaran sängylle ja laskeutui tämän viereen. Sänky tuntui pehmeältä ja Narutoakin alkoi jo väsyttää.  
  
Taas päivä ohi on ja ootan iltaa alkavaa.
Toivon samaa unta jossa joku muakin rakastaa.
Uni painaa luomet kii en enää vastustella voi,
kun valo kaunis mieleeni taas hiljaa tulla voi.

Narutokin antaa nyt periksi väsymykselle kietoo kätensä Gaaran pehmeän vartalon ympärille ja kuiskaa vielä "ethän työnnä mua pois" ja vajoaa utuiseen uneen.

Se saapuu ja vie mut mukanaan
aina ihmeelliseen unimaailmaan.

"En työnnä." Kuuluu hiljainen kuiskaus tokkuraisen Gaaran suusta, kun hän painautuu vielä lähemmäs blondia "en ikinä." Hän vielä jatkaa unen sekaisella äänellään ennenkuin vajoaa takaisin uneen josta toisen ääni oli hänet herättänyt.  

Sinne kaivannut oon,
univiidakkoon,
sun kanssas kaksin kulkemaan.
Tahdo herätä en,
täällä uneksien,
on hyvä jatkaa elämää.
Sinne kaivannut oon...  

Unten mailla vaeltaa nyt kaksi onnellisesti hymyilevää nuorukaista. Toinen kuin aurinko ja toinen kuin tuli.
Käsikädessä puiden siimeksessä luomassa yhdessä valoa varjoihin.

Sinne kaivannut oon,
univiidakkoon,
sun kanssas kaksin kulkemaan.
Tahdo herätä en,
täällä uneksien,
on hyvä jatkaa elämää.
Sinne kaivannut oon...  

********************************************************

Toivottavasti piditte. Odotan risuja ja ruusuja joten kommentoikaa ihmeessä.