<Opening with Naruto's POV>

Mä tulin alakertaan hiljakseni ja unisena. Siellä mä kohtasin hiljaisen Itachin ja hymyilevän Sasuken. Tosin sen hymy oli outo, jotenkin epäaito... Mut mä ajattelin jättää sen hetkeks taka-alalle. Nyt oli muuta mietittävää.

Mä olin sopinu Itachin kaa et me puhuttais tästä vielä Sasukenki kaa hienovarasesti. Mut siihen se oli jäänykki, ja mulla ei ollu harmainta aavistusta tieskö Sasuke siitä vai ei. Mulle tuli heti surullinen olo siitä kun mä ajattelinki sitä. Siitä oli kohta jo yli kolme vuotta, mut silti.

Mä vedin kans hymyn huulilleni Sasuken tapaan ja toivotin hyvät huomenet. Mun hymyily-yritys onnistu ehkä vertailussa paremmin kuin Sasuken, ja olinhan mä tottunu esittämiseen aika hyvin yli kymmenessä vuodessa.

Aamiaisen jälkeen me lähdettiin Itachin kyydillä kohti koulua. Niin, ainakaan meidän ei tarttis enää kärsiä kylmistä koulumatkoista hetkeen.

Koulun porteilla vastaan tuli ekana Kiba, Hinata, Ino ja Temari sekä pari muuta poikaa. Myös Sakura oli tullu kouluun, mutta oli etäisyyden päässä meistä sekä mulkoili mua pahasti. Mä tuijotin sitä neutraalisti. Mä olisin halunnu olla sen ystävä vielä, vaikka se oudolta tuntukin. Mut näköjään se oli sille liian vaikeeta.

Yhtäkkii mä näin kuinka se alko lähestyy meidän porukkaa hitaasti, mutta varmasti. Ino mulkas sitä pahoin, mut se ei tuntunu ees huomaavan sitä. Se oli kiinnittäny murhaavan katseensa suoraan muhun.

"Voi vittu..." mun suusta karkas sen lähestyessä mua nyrkkejä huomaamattomasti heristellen. Käden vapina alko jälleen.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Sakura lähesty lähestymistään, ja mäkin olin aika hermona. Mä tunsin ku Naruton tärisevä käsi hapuili mun kättä hermostuneen tuntuisena. Mä otin sen kädestä kiinni ja puristin lujaa. Tärinä rauhottu hieman.

"Mitä hintit?" Sakura kysy ivalliseen ääneen saapuessaan meidän eteen. Mä meinasin jo sanoa vastaan, mut Ino kerkes ennemmi.

"Vitun hutsu, painuisit helvettii. Toi on kaikist säälittävin keino saada Sasuke. Ja vittu jos Sasuke on homo, nii se on homo. Ei vittu oo sun ongelmas, jättäisit sen vittu rauhaan. Ja Naruton kans. Se on niiden oma asia vittu jos ne rakastaa toisiaan. Ja jos sä vittu aiot sabotoida niiden suhdetta nii vittu sä vastaat mulle vitun huora. Et alkaisit vaa vittu kalppiin. Painuisit vaa itkee vittu pissiskavereittes helmaa." Ino sätti Sakuraa. Sakuran ilme oli muuttunu murhaavasta kauhistuneeks.

"Nii, eiks sana kuulunu?! Painu vittuu täältä!" Kiba karjas viel päälle.

"J-jättäisit Naruto-kunin rauhaan Sakura-chan." Hinata piipers perältä. Temariki oli just räjähtämisen partaal ja se näytti siltä et sillä ois paljonki haukuttavaa. Naruto katto iha ihmeissää
Kibaa. Se ei ees ollu tienny meidän suhteesta ja silti oli meidän puolel
enemmä ku Sakuran.

"Sakura..." Temari ärähti. Sakura seiso meidän porukan edes vielki ja virnuili vaa itsepäisesti. Koht Temari oikeest räjähtäis, painuis vaa toi Sakura pois jos se haluis säästää nahkansa.

"Oliks asiaaki horo-Temari? Ooksäki noiden puolel?" Sakura kysy melko itsevarmana. Naruto kiers kätensä mun ympärille ja mä toisen käteni sen ympärille. Joltaki tais tulla pieni 'aww'. Mä tiesin miten tähän oltii päädytty: Naruto halus ärsyttää Sakuraa kostoks.

"Totta kai mä oon näiden puolel. Miks mä olisin tollasen vittuilevan huoran puolel?" Temari irvisti ja näytti Sakuralle mahtipontisesti keskisormea. Kiba ja Ino tirskahti sen mahtipontiselle keskarinnäyttö-ilmeelle ja Sakura näytti vähitellen olevan itsehillinnän menetyksen partaalla.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä ihan yllätyin muitten
huolehtivaisuutta. Just tällä hetkellä Temari vittuili Sakuralle, joka oli
ihan raivon partaalla. Se ois varmaan hyökänny mun kimppuun, nyt kun mä en ollu enää kiinni Sasukessakaan. Onneks Temari oli siinä suojaamassa.

Mut ei sais nuolasta ennenkuin tipahtaa. Mä arvioin tilanteen väärin.

Sakura puski Temari ohi kuin hullu lehmä ja löi mua suoraan vatsaan, ja mä kaaduin maahan. Ennen mä olisin sen iskun varmaan kestänykki, eihän se nyt NIIN kovaa lyöny, mut...

Temari onneks reagoi aika nopeeta ja otti Sakuran lukkoon käsistä ennen kuin se kerkes lyödä mua enempää.

"Naruto!" Sasuke säikähti. Se oli tullu sille ihan yhtä yllättäen kuin mullekkin. Muutki oli lähes shokissa.

"Vastaa Naruto!" Sasuke huus jo mulle. Mä yritin nousta ylös ja melkeen onnistuinki siinä. Sakuran ilme oli hullu ja voitonriemuinen, kun mun taas oli tuskainen.

Se oli tosissaan lyöny mua suoraan vatsaan, ja kipu tuntu lähes selässä asti. Mä aloin yskiä. Lisää ihmisiä
alko tulee paikalle, ja Sakura oli entistä tyytyväisempi kun ne näki miten avuton ja heikko mä oikeesti olin. Mut mä en välittäny nyt siitä.

Mä yskin taas, rajummin kuin äsken. Nyt ihmisten ilmeet muuttu ihan järkyttyneeks. Jopa Sakuran. Temari päästi sen irti, sillä se oli ihan shokissa kans.

Mä olin yskiny verta. Liian paljon verta.

"Mut... enhän mä ees lyöny kovaa...?" se änkytti peloissaan.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

"Naruto! Naruto, vastaa!"
Kaikki ympäril olevat oli ihan shokissa. Mä kuitenkin olin kaikist eniten. Ja tätähä Sakura ei sais anteeks, ei sitte koskaan.

"A-anteeks Sasuke..!" Sakura änkytti taaempana. Mä nostin Naruton kunnolla seisomaan ja tuin sitä. Sit mä suuntasin katseeni Sakuraan. Mä voisin tappaa sen siihen kohtaan ellei Tsunade ois  tullu just siihen.

"Haruno, Uzumaki, mitä tämä tarkoittaa?!" se raivos ja katto molempia raivokkaasti, Sakuraa nyt vielä raivokkaammin ku Narutoo.

"Sakura hakkas Narutoo!" joku huus. Tsunade käänty ny Sakuran puoleen kädet puuskas.

"Neiti Haruno, kellojen soitua sisälle tulet välittömästi kansliaan."

Sit se käänty mun ja Naruton puoleen.

"Te saatte suoralta kädeltä viikon vapaan. Sasuke, pidä hyvää huolta Narutosta. Näin ensihätään voisit viedä hänet terveydenhoitajalle. Soitan Itachille että hän tulee noutamaan teidän ja menette sitten sairaalaan. Jos se ei ole mitään vakavaa voitte kai olla kotona. Muistakaa, että jos tarvitsette apua, voitte soittaa minulle." se selitti ja käänty lähteäkseen. Mut sit se vielä käänty meidän puoleen.

"Krhm. Taidan sittenkin ottaa Naruton tutkittavakseni. Tulkaa."

Pari tuntia myöhemmin

Me istuttiin täl hetkel sairaalas. Taas täällä tutus valkoses paikas. Kirikizi hoiti taas Narutoo. Jotaan hyvää sentää täs paikas, tuttui lääkäreit...

"Sasuke..." Naruto yskäs ja hapuili mun kättä.

"Täs ollaan." mä sanoin ja ojensin sille mun käden. Naruto puristi mun kättä hellästi ja mä puristin sen kättä.

"Pitääks mun jäädä kauakski aikaa tänne?" Naruto kysy hiljasel äänel.

"Ei kovin. Pariks päiväks vaa, mut tarpeen vaatiessa ehkä pidemmäks aikaa."

"Jumalauta..."

"Hmh?"

"Taas sairaalas..."

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Voi jumaliste. Taas siinä oltiin. Samassa pisteessä ku silloin. Ja jonkun helvetin pissiksen takia.

Must oli tullu heikko. Todella heikko. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Must ei ollu enää normaaliks ihmiseks, ainakaan enää yhteisössä.
"Naruto-kun."

Mä hätkähdin. Mitä asiaa Kirikizillä nyt oli?

"Puhuin ennen sairaalaan tuloasi Itachi-sanin kanssa. Haluaisin puhua kanssasi kahden kesken. Olen pahoillani, Sasuke-kun."

Sasuke murahti ja meni oven ulkopuolelle. Kirikizi meni istumaan mun sängyn vasemmalla puolella olevalle tuolille ja huokaisi.

"Sinulla on varmaan paljon kysymyksiä."

"Oikeestaan tällä hetkellä vaan yks." mä vastasin.

"Mikä?"

"Mitä tapahtuu?"

Sen kasvoille tuli surullinen ilme.

"Olet yrittänyt..."

"...itsemurhaa." mä ajattelin täydentää, mut se jatko vielä:

"...tappavalla lääkkeellä."

Mä olin hiljaa ja tuijotin eteeni tyhjästi.

Sealko taas puhumaan ilman minkäänlaista estoa.

"Kyseinen lääke, vai pitäisikö sanoa myrkky, vahingoitti jonkun verran sisäelimiäsi pysyvästi, vaikka oletkin jo toipunut siitä tapauksesta ihmeellisen hyvin. Se verotti kuitenkin jonkun verran myös vastustuskykyäsi ja fyysistä kestämistäsi. Henkisestä tilanteesta en aio puhuakaan."

"Jaa, miksi?"

"Koska en tiedä."

Mä huokaisin jälleen, ja väsyneesti.

"Tarkoitat siis, et se aine vahingoitti mua pahasti vaikka kuolemalta selvisinkin. Mut eihän sen enää pitäis tehdä mitään?"

"Oireet ovat alkaneet ajat sitten. Varmuus kaikkeen saatiin siitä."

Nyt mä katoin sitä oudosti.

"Siis..."

"Eikö niin, että syömisongelmasikin alkoi tämän jälkeen?"

"Ehkä... en mä enää muista..."

Se katto mua surullisesti. Se aiko sanoo jotain, mutta mä kerkesin sitä ennen.

"Mä tiedän. Mä kaivoin vaan omaa hautaani sen teon ansiosta tulevaa varten."

"Joten miksi, Naruto-kun...?"

Se näytti olevan melkein itkuunpillahtamisen partaalla. No, olihan toi periaatteessa ymmärrettävääkin.

"Kirikizi-san."

"Niin...?"

Mä hymyilin sille.

"Kiitos selityksestä. Mut mun pitää
myöntää..."

Mä suljin silmäni.

"Et vaikka mä kuolisin nyt..."

Mä laskeuduin nukkuma-asentoon.

"...niin mä olisin lähes terve."

Se meni ihan hämmentyneeks.

"Mi-mitä tarkoitat?"

"Kirikizi-san, teille on varmaan opetettu aina että ihminen on terve kun mikään ei vaivaa enää. Mut mä... mä olen oppinu, et silloin ollaan terveitä, kun enää ei satu..."

Mä siirsin mun käden sydämen kohalle.

"...tänne."

Sen kasvoille levis lähes huomaamaton hymy.

"Olen samaa mieltä."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä odottelin ulkopuolella nojaillen seinään. Itachi tuli mun luokse, mä en edes huomannu sitä.

"Sasuke-kun."

Mä käänsin katseeni siihen.

"Itachi."

Se sukas hiuksiaan taaemmas ja näytti jokseenki rasittuneelta.

"Olisi vähän asiaa."

Mä ihmetyin.

"Mistä?"

"Naruton itsemurhayrityksestä."

Mä vaivuin jonkinlaiseen koomaan. En siis sananmukaisesti tietenkään.

"..Mitä siitä?" mä kysyin hermostuneesti.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä olin nukahtanu lähes alle kymmenen minsaa sen jälkeen kun Kirikizi oli lähteny. Eikä Sasukeekaan ollu kuulunu takas.

Pimeä. Pitkästä aikaa.

Karhea turkki kutitti mun poskea.

Mä katoin ylös. Kettu.

"Sä taas."

Mä katoin eteeni. Siellä oli ovi. Ovi aukes.

Kettu haihtu pois sitä mukaa kun ovi aukes yhä enemmän raolleen.

Mä olin yksin huoneessa. Sasuke oli huoneen ovella.

"Sasu..."

Emmä sanonu mun sanaa loppuun. Mä näin jotain harvinaista, jonka olin ennen nähny vaan kerran.

Sasuke itki. Se näytti surulliselta, vihaselta ja lohduttomalta.

"Naruto?! Miks?!"

"Mä..."

"Naruto... Etkö sä ymmärrä..?"

"Sasuke..."

"Mä yritin auttaa! Tein kaikkeni! Ja tässäkö se sit oli?!"

Mun kasvoille virtas kyyneliä.

"Ei..."

Sen kasvoille tuli kans kyyneliä. Se käveli vähän taaksepäin, ottaen oven kahvasta kiinni. Se alko sulkee sitä pikkuhiljaa.

"Naruto..."

Ovi oli lähes kiinni.

"...Se on ohi."

Ei. Ei. EI!

Ovi paiskattiin kiinni. Mä tärisin ja olin ihan poissa tolaltani.

Mä näin veitsen pöydällä. Mä tartuin siihen.
Viimeseks mä muistan unesta sen, että mä kirjotin ranteeseeni sanat:
"Rakastan sua Sasuke."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä katoin lattiaa synkkänä. Lääkkeet. Tappavat sellaset. Voi helvetti. Mä raastoin hiuksiani käsilläni. Teki miel huutaa ja manata tää maailma alimpaan helvettiin. Itachi laski kätensä mun olalle. Mun tärisevälle olalle. Mä hautasin kasvot käsiini ja itkin.

"Sasuke... Älä itke. Naruto on elossa kuitenkin ja tulee elämäänkin vielä pitkään." se sano ja sen kasvoille kohos hymy, jota mä tosin en nähny. Mä en nähny mitään muuta ku pelkkää mustaa. Mä hierasin silmiäni. Kyyneleitä virtas vieläki mun poskille eikä siitä meinannu tulla loppua.

"Jospa sä nyt menisit Naruton luokse." Itachi sano vielä ja patisti mua kohti Naruton huonetta.

"Ja huppu pois päästä." se lisäs ja otti mun mustaharmaa-raidallisen sisähupparin hupun pois päästä. Mä virnistin itsekseni ja astuin sisään Naruton huoneeseen, sulkien oven mun perässäni. Naruto oli hereillä. Sen huulille nous hymy ku se huomas mut. Mäkin hymyilin sille. Mut sit Naruto lopetti ihan yhtäkkii hymyilemästä.

"Sasuke... Ooksä itkeny?"

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

"J-joo..." se sano hiljaa ja istu mun viereen. Mua suretti nähdä se tollasena. Me otettiin taas toisiamme kädestä kiinni
välittämisen merkiks. Sen käsi oli ihanan lämmin, ja se alko silitellä
rauhottavasti mun kämmenselkää.

"Se kerto sulle..."

Mä tuijotin kattoa sanomatta enää mitään.

"Naruto... miks?" se kysy surullisena. Mä suljin silmät.

"Se tuntu niin oikeelta sillon... ja sitäpaitsi..."

Nyt se nosti katsettaan. Mua kadutti noin sekunnin murto-osan ajan se mitä mä olin sanonu, mut nähdessäni sen uteliaan ilmeen mä tiesin et mun oli kerrottava jälleen yksi asia. Vaik se tuskin tässä
tilantees ei ehkä enää merkitsis mitään, mä ajattelin. Kaikki oli jo menny suunnilleen päin helvettiä.

"Mitä?" se kysy multa ja pyyhkäs yhen kyyneleen

"Mulle tarjottiin niitä lääkkeitä..."

Jos sen ilme oli ollu joskus hämmentyny, niin nyt se
viimeistään oli aivan shokissa. Enemmän kuin koskaan ennen tähän mennessä.

"Sasuke... mä en ollu itse se ainoo joka halus mun kuolevan." mä sanoin ja katsoin poispäin.

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Liian iso järkytys valtas mut. Mun katse synkkeni entisestään ja mä tuijotin Narutoa melko ilmeettömänä. Miksei se vaa voinu torjuu niit lääkkeit? Mä hellitin hieman otettani Naruton kädestä. Jos
Naruto ei olis pitäny mun kädestä kiinni ni se olis valunu pois siitä.

"Sasuke..." se alotti. Sen äänestä erotti surun ja katumuksen.

"Naruto, mä en oo varma että jaksanko mä enää..."

Mä en enää kattonu sitä, nousin vaan pois ja lähin ovea kohti.

"Mä... Mä vaan en tiiä." mä sanoin viel hiljaa ovella ennenku mä suljin sen.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Tulihan se sieltä. Mä olin tienny tän alusta lähtien.

Kulu pari päivää niin et Sasuke ei tullu ees kattoo mua. Siinä ajassa mä olin kerenny lopettaa puhumisen, syömisen ja nukkumisen kokonaan. Mitä järkeä nukkua, jos elät jo muutenkin painajaisessa. Mitä järkeä puhua, kun ei oo ketään kenelle puhua. Mitä järkeä syödä, kun loppu on kuitenkin tulossa. Kai.

Ainut mitä mä pystyin tekemään, oli käpertyminen
sikiöasentoon ja itkeminen.

Käsi tärisi.

Kirikizi ja pari muuta hoitajaa oli käyny mun luona vähän
väliä, mut en mä huomioinu niitä mitenkään. Sasuke oli epävarma, joten niin
oli munkin tulevaisuus. Kuulostaa itsekkäältä, mutta vaihtoehdot oli tässä:

Joko Sasuke ei luovutakaan ja se yrittää vielä. Tosin ei
oo harmainta aavistusta selviänkö mä enää.

Toinen ja selkeempi vaihtoehto on se, että luovutetaan.
Lopetetaan tää peli. Jos Sasuken rakkaus loppuu, niin mä kuolen. Sinne se menis sitten.

Mut yks asia olis varma: kävi kummin tahansa, mä rakastin
aina Sasukea enkä ketään muuta. Oli se sitten yksipuolista tai ei.

Käden tärinä lakkas. Mun sormessa kiinni oleva sykettä kuunteleva laite reagoi ja kuului pitkä piippaus.

Sydänpysähdys.

End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä vietin tavallista koti-iltaa telkkaria töllöttäen ja
siideriä kitaten. Yhtäkkii elämä oli menny paljon, miten sen ny sanois,
vaivattomammin eteenpäin. Tosin kotona oli niin hiljasta ku Naruto ei ollu paikalla. Telkkarista ei oikeestaan tullu mitään, joten mä suljin sen.

Multa pääs pitkä huokaus. Jotenki mua kadutti se, miten mä
olin kohdellu Narutoo sillon pari päivää sitten. Taas toinen huokaus. Mä käänsin katseeni sohvapöydälle jolla oli sydänkehystetty kuva Narutosta. Mä otin sen käsiini ja sipasin sitä lasin suojaamaa kuvaa.

Sit ihan yhtäkkii mulle nous pala kurkkuun. En kyl tiiä miks... Kyyneleet pyrki mun silmiin ja nenä meni jo valmiiks tukkoon. Muisto kerrallaa tunkeutu mun mieleen, ja mä olin koko ajan lähempänä itkuun purskahtamista. Viimeisimpänä mielikuvana mä näin Naruton aurinkoisen hymyn.

Mä paiskasin sen kuvan lattialle ja käperryin sohvalle. Mä halusin olla
pieni ja huomaamaton, kuten Naruto sillon aikoinaan. Polttavat kyyneleet valu mun poskille.

"Naruto... Mitä sä teit ansaitakses tän..." mä hoin ja
keinuin polvet sylissä. Mun puhelin alko soimaan. Mä olin vaihtanu
soittoääntäki. Mä en kestäny kuulla Naruton ääntä. Nyt mun soittari oli
Sturmiksen Miseria.

Mä tartuin mun kännyyn ja vastasin.

"Ha-haloo..?" mä vastasin apeasti.

"Kaori tässä." sanottii toisest pääst. Kirikizi, mitä asiaa sillä oli?

"Ka-kaori..?"

"Sinun olisi... Parasta tulla sairaalaan. Naruto-kun on---"

Siihen ei enempää sanoja tarvittukkaa. Narutolle oli käyny jotain. Mä katkasin puhelun, juoksin eteiseen ja kiskasin kengät jalkaan ja takin päälle. Mä juoksin sairaalaan ilman taukoja, ja kun mä pääsin sisälle sairaalaan, mä hengitin raskaasti. Joku mustahiuksinen valkotakki juos mun luokse. Mä en hahmottanu sitä tyyppii kunnolla mut äänestä mä tunnistin sen Kaoriks.

"Sasuke-kun!"

Mä rämähdin polvilleni.

Ja sit meni taju.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Mä en liikkunu. Mä en hengittäny.

Tuntu et mä olisin ollu täysin painottomassa tilassa, Yksin pimeässä. Mä avasin silmät, mut näin vaan mustaa.

Nytkö se sit tuli? Kuolema?

Mä suljin silmät taas ja kuvittelin mielessäni Sasuken
hymyilivät kasvot. Mä huomasin kuinka kyynel vierähti mun poskelle, mut en tuntenu sitä. Mä en tuntenut mitään, en kipua enkä hyvää oloa. Vaan henkistä tuskaa.

Mikään ei enää tuntunu merkilliseltä mun elämässä paitsi Sasuke. Mä rakastin sitä liian kovaa päästääkseni irti.

Yhtäkkiä mä huomasin pystyväni taas liikkumaan vähäsen.

Kaikki raajat oli puutunu eikä niissä ollu melkeen lainkaan tuntoa, ja se tuntu inhottavalle.

Mä käperryin taas kerälle kuten aina. Mua pelotti. Ahdisti.

Olinko mä jääny yksin? Vai olinko mä jättäny Sasuken yksin?

Mä haluun Sasuken luo....

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä en nähny paljoo mitää. Näkökenttä oli iha sumee ku mä
heräsin. Mä erotin monet huolestuneet kasvot, tosin aika huonosti. Yhet niistä kasvoista oli ainaki Inon, tai ainaki mä luulin niin, ku mä kuulin sen äänen.

"Sasuke-kun, ootsä hereillä?" se kysy. Mä nyökkäsin, ainaki
yritin. Mä kuulin korkokenkien kopinan. Joko Sakura tai Kaori.

"Minulla on Sasuke-kunille asiaa, olkaa hyvä ja poistukaa."

Se oli Kaori. Mä hymyilin itsekseni. Muut siirty pois mun
huoneesta ja Kaori tepasteli ympäri huonetta tarkistellen jotain. Se vilkas muhun surullisesti ja jatko sit touhujaan. Ku viimenenki vieras oli lähteny se asteli mun sängyn viereen.

"Et ole tainnut syödä tänään mitään?" se kysy ja hymyili surullisesti. Mä suljin silmäni ja tuhahdin. En ollu syöny, en. Mä olin miettiny koko päivän Narutoa.

"Arvelinkin. Ei ihme että pökerryit." se jatko.

Mut sen ääni muuttu hermostuneemmaks.

"Niin, minulla oli sinulle muutakin asiaa. Naruto-kunista."

Mä nyökkäsin pienesti.

"Niin... Hänellä oli melko paha sydänpysähdys-''kohtaus''." se
sano.

Mua alko ahdistaan.

"Mutta vaiva saatiin hoidettua, ja Naruto-kun on nyt tosin
tajuttomana..."

Mä nyökkäsin taas ja huokasin helpotuksesta. Pellavapää siis oli
elossa. Hyvä niin.

"Voimme kai siirtyä sinun tilaasi?" se kysy hymy huulilla. Mä
katsahdin Kaoria kysyvästi. Mikä mua muka vaivas?

"Saatat ihmetellä ehkä mikä sinua vaivaa. No, tässä vastaus
kysymykseesi. Tämä sinun tapauksesi on Itachin mukaan ihan sukuvika." se sano.

Ei mulle oltu koskaan puhuttu mistään sukuviasta.

"Eli siis suvussasi kulkee tavallaan sellainen virus, että
mitä lihaksikkaammaksi ja kestävämmäksi vartalo kehittyy, sitä vähemmän se kestää rasitusta. Ymmärrätkö?"

Mä nyökkäsin ymmärtämisen merkiks.

"Ja mehän tiedämme että olet yksi lihaskimppu..." se sano ja taputti mut vatsaa. "...niin no, loput tiedät itsekin. Vartalosi ei kestä
paljoa fyysistä rasitusta, kuten esimerkiksi pitkien matkojen juoksua ilman taukoja. Vaikka vartalosi on lihaksikas ja hyväkuntoinen, se ei kestä tuollaista."

"..."

"Mutta asiasta toiseen. Voimme siirtää sinut samaan huoneeseen Naruton kanssa, mikäli haluat. Sinut pidetään täällä myöskin vähän aikaa..."  se sano hiljaa.

"...koska tuo sukuvikasi näyttää olevan melko... Tiedäthän, vähän outo juttu. Me tutkittaisiin sitä vähäsen, olisit vähän niinkuin koekaniini. Mikäli siis haluat, emmehän me voi sinua pakottaa." se jatko.

"Mulle ihan sama. Mut mä haluun nähdä Naruton nyt." mä vastasin käheesti. Kaori nyökkäs ja hymyili.

"Jotenkin arvasin..." se sano ja autto mut istumaan. Se ojens mulle kepit ja autto mut sit seisoon. Me lähettiin kohti Naruton huonetta, joka oli toisel puolel koko sairaalaa.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Missä mä olen? Mitä tapahtuu?

Paljon kello on? Missä Sasuke on?

Liian paljon kysymyksiä.

Tuntu et ois kulunu ikuisuus. Edelleen mä oli siinä pimeässä paikassa, enkä ollu nähny mitään sitten sen kivun jälkeen.

Olin mä yrittäny laskee aikaa, mutta ei siitä tullu mitään.

Mä räpyttelin silmiäni, avasin ja suljin ne kerta toisensa
jälkeen. Sit tapahtu vihdoin se, mitä mä olin odottanu.

Enää mä en nähny pelkkää mustaa. Vaaleat kasvot ja mustat silmät.

Mä siristin silmiäni nähdäkseni vähän tarkemmin. Hiukan
kyynelnestettä valu mun oikeasta silmästä poskelle.

"Sasuke?" mä kysyin käheesti. Se oli ihan itkun partaalla. Mä nousin ihan pikkusen ylöspäin mun sängyllä. Se sattu vähän, sillä kaikki lihakset oli ihan turta.

"S-sä heräsit...!"

Se halas mua tiukasti. Ja mä huomasin kuinka se itki. Ihan tosissaan, se itki.

"Naruto... mä olin niin huolissani...!" se nyyhkytti. Mä halasin sitä heikosti takasin.

"Mitä... tapahtu? Sasuke... kerro..."

Se ei vastannu vaan jatko mun halaamista huomaamattomasti
nyyhkyttäen.

"Sasuke... mikä sul on?" mä kysyin uudestaan. Se irrotti hetkeks
ja pyyhkäs silmäkulmaansa. Mä olin näkevinäni siinä sängyn laidan takana kävelysauvan.

"Naruto, sä olit tajuttomana yli neljä päivää..."

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Jos mun keho ois kestäny sen nii mä oisin voinu hyppiä ja kiljua riemusta. Melkeen puol viikkoo siitä ku Naruto oli saanu sen kohtauksen, ja nyt se oli hereillä!

"Ai et mikä mul on?" mä kysyin ja pyyhkäsin taas mun silmäkulmii
ja hymyilin. Naruto katto mua utuisesti ja kysyvästi.

"Sukuvika vaan vaivaa. Mut mun tässä pitäis susta huolehtia." mä jatkoin hiljasella äänellä hymyillen vieläki. Naruton ilme muuttu
kysyvämmäks.

"Mikä sukuvika?" se kuiskas.

"Sellanen et mitä enemmän mä kehitän mun vartalon kestävyyttä nii sitä vähemmän se kestää rasitusta." mä selitin lyhyesti. Naruto nyökkäs ymmärtämisen merkiks. Mä otin sitä kädestä kiinni ja puristin varovasti. Seki puristi takasin.

"Anteeks Naruto..." mä sanoin.

"Ai mitä?"

"Siitä aiemmasta. Kun mä sanoin etten mä jaksais."

"Ei se mitää."

"Mä rakastan sua ikuisesti Naruto."

"Mäkin sua Sasuke. Ihan ainiaan."

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

"Mulla oli ikävä..." mä sanoin hiljaa väsyneesti hymyillen. Mun silmät meinas painautua koko ajan kiinni mut pidin ne väkisin auki, vaikka nytki mun katse oli aika utuinen.

"Niin mullakin sua..."

Oveen koputettiin.

"Sisään." Sasuke sano. Sieltä tuli Ino, Hinata, Temari, Kiba ja
Tsunade, joka tosin jäi ovelle. Kibaa selvästi nolotti tilanne, mut se
virnisti nähdessään mut. Ino ja Temari taas oli taas samassa pisteessä kuin Sasuke äsken: meinas pillahtaa itkuun. Ei kai mä ja Sasuke nyt niin säälittäviltä näytetty? Himpuran sairaalavaatteet, sai näyttämään mut ainakin entistä laihemmalta...

Hinata oli ainut poikkeus, se roikku Kiban käsivarressa ja ujosteli
siinä. Niinhän se olikin, ne oli ollu yhessä.

"Yäää, Naruto-chan! Sasuke-kun!" Ino pillitti ja halas meitä
molempia samaan aikaan. Temarikin yhtyi ryhmähaliin, joten ei kannata edes kysyä lopputulosta. Tsunade virnisteli ovella ja pyyhkäs silmäkulmaansa. Sit se tais häippästä.

"Au au au au au, Temari, käsi pois mun niskasta." mä naurahdin väsyneesti. Me juteltiin hetki eikä Kibaakaan näyttäny kiusaavan mun ja Sasuken läheisyys.

Sit puheenaihe vaihtui. Mä satuin kysymään, että mites Sakura. Ino ja Temari nielas kuuluvasti ja Hinata meni totaalisen mykäks. Ei mitään hyvää tiedossa, vai?

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Mä en kyllä älynny et miten Naruto vieläki pysty kohtelemaan Sakuraa kuin ystävää. Eiks se tajunnu sitä mitä Sakura oli tehny sille? Hankkinu sen taas sairaalaan. Ja muuten, siinä paha missä puhutaan; Sakura tuli.

"Terppa." se sano tekopirteesti. "Mitäs blondi eunukki?"

"Kuka se täällä eunukki on?" mä kysyin. Sakura naurahti.

"Naruto tietenkin."

"No älä nyt hulluja puhu Sakura-chan. Narutohan on antanu mulle mun
elämäni parhaimmat seksielämykset." mä sanoin tärkeilevästi etusormi pystyssä. Monien suusta pääs tirskahduksia mut Sakuraa ei naurattanu yhtään.

Mäkin hymyilin aika ilkeästi Sakuran kauhistuneelle ilmeelle. Ihan
oikein sille pikkuämmälle.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

Sakuran ilme oli ihan tyrmistyny, ja musta tuntu, et mulla oli katkennu
pariki kylkiluuta naurua pidätellessä.

Mun naurun pidätteleminen oli entistä vaikeempaa kun Sasuke otti kasvoilleen vastustamattoman hymyn. Sillä näytti olevan aika hauskaa, ainakin sen sanoista päätellen:

"Tuli muuten mieleen, rakkaani, että viime kerrasta onkin jo vierähtänyt tovi...~ ♥ " se sano hykertelevällä äänellä. Mä hymyilin ja punastuin.

"Mutta toisaalta... kultaseni... olethan sinä ollut kipeänäkin..." se
jatko ja otti yliromanttisesti mun leuasta kiinni ja paino lyhyen, mutta
kiihkeän suudelman mun huulille. Ino ja Temari piteli neniään. Hinata
hihitti Kiban kainalossa ja itse brunetti poika oli repeämispisteessä. Sasuke vilkas suudelman aikana virnistäen Sakuraa.

"Mutta koi-chan... toisaalta..." se leperteli vielä suudelman jälkeen.

"Anna kun mä parannan sut... ♥"

Nyt mäkin päätin vielä sanoa jotain.

"Voih ihanaiseni, se oliskin kaunis teko, mutta älä vain anna liian
vahvaa lääkettä... ♥"

Nyt Kiba repesi totaalisesti meidän 'esitykselle'. Ja siinä samalla
kolmekymmenen sekunnin varoituksella repes muutkin, paitsi tietysti Sakura, joka ei voinu uskoo oman Sasuke-ihku-raksu-poksunsa harrastaneen seksiä mun kanssa. Se otti oikeestaan koko esityksen aika henkilökohtasesti...

<End of Naruto's POV>

<Sasuke's POV>

Voi Sakura, Sakura, Sakura. Se meinas pyörtyä ku sai kuulla että mä ja Naruto ollaan harrastettu seksiä. Mäkin naurahdin hiljaa ku muut nauraa rätkätti siinä vieressä. Ku muiden huomio käänty Sakuran ilkkumiseen, mä ja Naruto saatiin sen suojassa kahdenkeskestä aikaa.

"Onks sul nälkä?" mä kysyin niin hiljaa ettei muut kuulis. Mut tuskin ne ois kuullukkaa ku siel oli niin kova meteli. "Mulla nimittäin on."

"On mul. Haloo, en oo syöny neljään päivään..." Naruto vastas yhtä hiljasel äänel ja naurahti viel päälle.

"Mä voisin koht käydä pyytääs hoitsult jotaa murkinaa iha huoneesee asti nii sua ei tarvi repii heti pyörätuolii ja viiä tonne alakertaa kahvilaan." mä
sanoin hymyillen. Naruto hymyili mulle takas ja otti mua kädestä kiinni. Mä suukotin sen kättä ja laskin sen käden sit takas sängylle.

"Nonii, vierailuaika on valitettavasti ohi, nimittäin Naruto-himen pitää
saada ruokaa, ja mä meen nyt sitä hakemaan mut sit täällä ei oo kukaan vahtimassa ettei sen lasikenkiä pöllitä joten Ino ja Temari voivat jäädä juttelemaan sen kanssa nykymuodista ja seksikkäistä prinsseistä." mä kuulutin kovalla  äänellä, ihan ku se koskettais jokaista sairaalassa olevaa tyyppiä, niin tuntematonta kuin tuttuakin.

Jokanen räjähti nauruun ja Naruto punastu korviaan myöten. Kiba ja Hinata lähti, ja Sakuraki oli lähteny jo aiemmin. Mä nappasin kepit sängynpäästä ja lähin ettiin Kaoria. Pian se tuliki just vastaan, se sano että oli tulos kysyyn jos Narutolla ois nälkä.

"On sillä." mä vastasin.

Mä vilkasin vaivihkaa mun keppei.

"Onks muuten mitää tietoo et kuinka kauan mun oikee pitää käyttää näit keppei?" mä kysyin. Kaori hymyili ja kohotti mustasankaisia silmälasejaan.

"Ainakin vähän aikaa. Katsotaan nyt yön yli." Kaori vastas.

"Mut mennään nyt katsomaan sitä ruokaa Narutolle."

"Naruto-himelle." mä korjasin tärkeilevästi ja Kaori purskahti hillittyyn
nauruun.

<End of Sasuke's POV>

<Naruto's POV>

"Sä näytät siltä et nukahtaisit kohta." Ino sano tirskahtaen kun näki mun nuokkuvan pään.

Mä hymähdin ja hierasin silmiäni vähäsen.

"Ton mä kyl uskon..." mä sanoin uupuneesti. Ino ja Temari naurahti ja  niitten kasvoilla oli vähän hämmentyny ja haikee ilme. Niistä tuntu varmaan oudolta nähdä mut tämmösenä... heikkona. Ja väsyneenä.

"Me ollaan käyty tääl sairaalas melkeen joka päivä."

"Niinku Tsunade ja Sakuraki... Vitsi reksi oli kyl iha..." Ino tarkens ja
alko selittää jotain, mut mä keskeytin sen.

"S-sakura? Miks se olis täällä käyny?" mä kysyin ihmetellen.

"Sä et varmaan usko tätä, mut jos Tsunade-sama oli hermoromahduksen partaalla, niin Sakura oli melkeen yhtä paha."

"Täh?"

"Joo, ihan oikeesti, ykski päivä se jäi vessaan itkee eikä tullu
tunneille... Tais horo tajuu vähäsen et mikä on tilanne, vaik se ei äsken sitä näyttänykkää..."

"Nii, jos ajattelee, meiän koko luokkaki oli sillon neljä päivää sitte ihan
shokissa..."

Mä nyökyttelin vastaukses hiljaa, vaikka mun päässä pyöri ainaki tuhat ajatusta. Mitä mulle oli tarkalleen käyny neljä päivää sitten? Ja mikä oli Sasuken tilanne? Jopa Sakura huoletti mua. Sillä ei varmastikkaa ollu enää kavereita, joten se oli yksin ja syrjitty. Mun pitäis varmaan puhuu sille, ettei se ois samassa tilantees kun mä silloin kerran...

<End of Naruto's POV>