Nämä kädet.

Katson käsiäni. Näitä käsiä olen katsellut koko elämäni ajan. Joka kerralla, kun olen niihin edes sivusilmilläni vilkaissutkaan, ne ovat olleet erilaiset. Ne muuttuvat. Minä muutun. Kasvan. Opin. Mutta silti ne ovat samat kädet. Kädet, joille on annettu kirous ja lahja.

Ne parantavat. Ne korjaavat. Ne tappavat. Ne tuhoavat.

Silmäni valtaa lasittunut katse. Tunnen itseni irtaantuvan todellisuudesta, kun keskitän kaiken olemuksessani käsiini.

Tsunade opetti minut hyvin. Olen taitava parantaja, kätevä käsistäni, sanovat.

Elämä opetti minut hyvin. Olen satuttanut ja tappanut enemmän ihmisiä, kuin olisin koskaan osannut pahimmissa painajaisissanikaan kuvitella.

Minulla on voimaa hajottaa ja korjata. Tappaa ja parantaa. Olen kykenevä siihen, mihin vain jumalilla on lupa olla.

Mutta en ole jumala.

Mikä siis antaa minulle oikeuden tappaa ja parantaa? Kuka minä olen päättämään, mitä kukin ansaitsee ja milloin kenenkin elämänkaari on koittanut päätöksensä? En kukaan. En mikään.

Olen vain ihmislapsi, joka etsii haparoiden elämän pimeässä tietään kohti olematonta tarkoitustaan.

Miksi siis kykenen tähän? Miksi jatkan tätä, kun kysymykset vain riipivät sisintäni auki ja tietämättömyys raastaa sieluani?

Koska olen riippuvainen käsistäni. Tarvitsen sitä, että minua tarvitaan. Lopujen lopuksi, siitähän elämässä on kyse. Siitä, että on olemassa. Haluan olla olemassa, ja siksi suostun tähän. En ole olemassa, jos olen hyödytön. Joten teen itsestäni hyödyllisen. Kenelle, sitä en tiedä.

Kädet kertovat ihmisen elämän salaisuuden sanotaan. Siksi yhdenkään ihmisen kädet eivät ole samanlaiset kuin kellään muulla.

Tuijotan käsiäni.

Hymähdän.

Elämäni on täytynyt olla todella helppoa, ajattelen ironinen ilme kasvoillani.

Nämä kädet ovat huolella hoidetut. Kynnet lakattu, hoidettu. Iho pehmeä, kuin vastasyntyneellä. Sirot ja kauniit. Mutta kun käännän kämmenpuoleni ylös, paljastuu paljon. Arpia ja kovettumia työstä. Väärin pidetyn teräaseen viiltojälkiä, jotka ovat olleet minulla sitten opiskelija-aikojeni. Nämä kädet ovat rumat. Tuskan vääristämät. Epätäydelliset. Nämä kädet ovat ihmisen.

Huokaisen helpotuksesta.

Olen ihminen. Minun ei tarvitse tietää. Riittää kun uskon. Olkoon uskoni vaikka valhe, kunhan uskon. Usko on ihmisen voima. Mikä olisi ihminen, joka ei usko? Tyhjä kuori. Ei ihminen. Se mihin uskon, ei ole olennaista.Ihminen on epätäydellinen, ruma olento. Minun ei tarvitse olla täydellinen. Minun ei tarvitse tietää.

Joten minä parannan ja tuhoan vastaisuudessakin. Olkoon oma itseni päätökseni tuomarina. Parannan kaiken, minkä kykenen. Tapan sen mikä minun on pakko.

Tsunade opetti minut hyvin. Taistelen elämää vastaan elämällä. Loppujen lopuksi kuolemahan on vain osa elämää.

Joku huudahtaa takanani.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Todellisuuden tajuni palaa jysähtäen, en enää muista mistä äsköiset mietteeni tulivat, ja vielä vähemmän mitä ne koskivat. Mutta jotenkin oloni on helpottunut. Kuin olisin keksinyt elämän suureen olemassaolon kysymykseen vastauksen. Tuskin sentään.

Annan käteni liukua pitkin tumman, lakatun puun pintaa. Käteni valahtaa kääntyessäni sivulleni, sen irtaannuttua pienen sillan kaiteesta. Silmäni vaeltavat takanani seisovaan hahmoon, kunnes tapaavat toisen ihmisen silmät. Täydellisen siniset. Kauniit.

Naruto.

Otan sanaa sanomatta kätesi, ja katson niitä tarkkaan.

Nämä kädet.



__________________________________________________________________________________
Hahaha.Ha. Oikein. Sakurahan se. Lisää näitä arvaa hahmo juttuja. Tajuton inspis tänään taas kirjottaa >___> Muistaakseni vaan päivässä ei saa kirjottaa ku yhen tarinan. Ei jaska alkaa paperille rustaan. Taas sit voi vierähtää tovi ennen kuin minusta mitään kuullaan. Näin aktiivinen olen.

Kiitos jo näin alkuun kommenteista (kaiken karvainen kommentti otetaan vastaan, toivotaan tietenkin rakentavaa). Siis niin. Tai kiitos ihan siitäkin vaan, että jaksoit tätä tarinaa lukea tänne saakka.

<3

ps. kiitos, camilladaa, virheiden metsästyksestä :3