Punaiset hehkuvat silmät.
”Älä vastustele. Näin se tuntuu paremmalta”
Mustat silmät.
”Anna anteeksi”
Kuumat kädet vartalolla. Hengitys niskassa.
”Älä lähde...”
Hyöryävä hengitys kirpeässä ilmassa. Puunrunko. Hapuilu. Juokse. Juokse karkuun. Pakene!

”Juokse, juokse. Kiinnity elämään”



**

Sakura heräsi huohottaen. Auringon ensi sarastus alkoi häämöttää taivaanrannassa. Makuuhuoneen turvallinen pimeä alkoi väistyä. Sakura lysähti takaisin sänkyynsä ja hieraisi silmiään. Hän oli nähnyt taas saman unen. Unen, jossa musta hiuksinen mies oli kumartanut hänen yllensä. Unen, jossa hän pakeni metsän halki. Unen huudot kaikuivat hänen mielessään. Sakura ähkäisi ja nousi ylös. Hän ei saanut enää unta.
  
Sakura käveli keittiöön ja avasi vesihanan. Veden ääni rauhoitti hänen mieltään. Sakura joi ahnaasti veden lasista. Aurinko alkoi tehdä tuloaan keittiön ikkunan läpi. Kamalinta oli, että uni oli totta.
  
Vesilasin kolahdus osuessaan tiskipöydälle täytti hiljaisen keittiön. Sakura kumartui alas päin ja piteli toisella kädellä alavatsaansa. Toisella kädellä hän nojasi tiskipöytään. Yökötys nousi kurkussa. Sakura vetäisi käden suunsa eteen ja syöksyi vessaan.
  
Vessan seinä tuntui viileältä Sakuran kuumottavan ihon alla. Sakura sulki silmänsä ja hengitti syvään. Oksennuksen imelä haju täytti pienen vessan. Sakura ojensi kättään ja veti vessan. Hitaasti hän nousi ylös ja huuhtoi kasvonsa.

Nostaessaan katseensa Sakura kohtasi yhdeksäntoista vuotiaan nuoren naisen väsyneet kasvot. Vihreät silmät loistivat katkeruutta. Pitkät vaaleanpunaiset hiukset roikkuivat elottomina kehyksinä kasvojen molemmin puolin. Suu oli tiukassa mytyssä kuin estämässä kenenkään pääsyä lähelle.  

Hän piti hiuksistani. Kietoi ne sormensä ympärille ja kiskaisi niitä tullessaan.

Sakura sulki silmänsä. Hän ei halunnut nähdä itseään. Hän ei halunnut muistoja mieleensä. Yhtäkkiä hän tunsi itsensä hyvin likaiseksi. Ei mennyt sekunttiakaan, kun Sakura saippui itseään suihkun alla. Iho punoitti hankaamisesta. Yhtä yhtäkkiä kuin hän oli avannut suihkun, Sakura sammutti sen.

Hän pesi selkäni, koska piti sen kaaresta.

Ikävä alkoi kaihertaa hänen mielessään. Kaikesta huolimatta tiukat kädet hänen vartalollaan olivat olleet hellät. Liike hänen sisällään varoi satuttamasta häntä. Huulet hänen huulillaan kertoivat palvonnasta.
  
Sakura veti pyyhkeen tangosta ja kuivasi itsensä. Aurinko oli noussut kokonaan, kun Sakura astui ulos suihkusta. Hän puki nopeasti päällensä ja söi aamupalan.

Juokse, juokse. Tartu elämään.

"Älä lähde."

Sakura vilkaisi itseään peilistä. Silmien katkeruus oli kadonnut. Mikään hänestä ei paljastanut, että jokin oli vialla. Kukaan ei voisi aavistaa mitä hän kantoi sisällään. Ovi kolahti tiukasti hänen jäljessään, kun Sakura lähti kohti Konohan portteja. Porteilla häntä odottaisi taas uusi tehtävä. Häntä odottaisi kolme miestä, joista yhtä hänen piti välttää katsomasta. Sasuke muistutti liikaa veljeään.


"Älä vastustele. Näin se tuntuu paremmalta..."

Uchica Itachi oli raiskannut Sakuran.


**

Aurinko oli laskenut jo aikoja sitten, kun nelikkö viimein pysähtyi lepäämään. Tehtävä oli saatu onnellisesti loppuun ilman sen suurempia ongelmia. Kotiinpaluu oli rauhallinen. Kenelläkään ei ollut kiire.
  
Sakura huokaisi tyytyväisenä laskiessaan reppunsa maahan. Naruto kasasi jo nuotiota ja Kakashi ja Sasuke kaivoivat makuupussejaan esille. Sakura kaivoi repustaan esille illallistarpeet ja aloitti ruuan teon. Silmäilessään välillä ympärillään touhuavia miehiä Sakura ei voinut olla hymyilemättä. Kaikki oli niin kuin aikoja sitten, silloin kun he olivat vielä geninejä eikä mitään pahaa ollut vielä tapahtunut. Silloin kun tehtävät olivat helppoja ja ninjan vaikea tie vasta edessä. Ehkä ainoa, joka heistä ei ollut muuttunut oli Kakashi, joka nytkin nojasi puunrunkoa vasten ja luki ainaista kirjaansa.  

”Aaa-a, Sakura, minun on nälkä”, Naruta parkaisi ja istahti Sakuran viereen.

”Geeh..Naruto. Malta mielesi”, Sakura tiuskaisi.
Naruto mutristi tyytymättömänä suutaan. Yhtäkkiä Naruton silmät kaventuivat.

”Um, Sakura. Miksi kaulassasi roikkuu Uchica-symboli?” Naruto kysyi.

Sakura hätkähti. Sasuke nosti päätänsä nuotion toiselta puolelta ja tuijotti Sakuraa tiukasti. Kakashi laski kirjansa alas ja katsoi hiljaisena entisiä oppilaitaan.

”Antoiko Sasuke-teme sinulle korun!?” Naruto parkaisi ja ponnahti ylös. Ojossa oleva käsi viittoi Sakuran ja Sasuken välillä epätoivoisena.

”Hiljaa Naruto!” Sasuke karjaisi yhtäkkiä. Naruto laski kätensä alas. Hämmentyneenä hän jäi tuijottamaan hiljaista Sakuraa.

”Sakura?” Naruto kysyi viimein. Sakura tuijotti eteensä mitään näkemättömin silmin. Padan ylle kumartunut oikea käsi vapisi. Kakashi nousi ylös ja käveli Sakuran viereen. Hän laski hellästi kätensä naisen olkapäälle. Sakura hätkähti tuntiessaan kosketuksen ihollaan.

”Sakura. Katso minuun”, Kakashi sanoi. Sakura nielaisi ja käänsi katseensa hitaasti kohti Kakashia.

”Mitä tapahtui?” Kakashi kysyi lempeästi. Sakura sulki silmänsä.

”Älä pelkää minua”.
”Shh..näin. Eikö tunnukin hyvältä”.
”Älä vastustele!”

”Minä...”, Sakura kuiskasi ja sulki sitten suunsa. Sasuke huokaisi.

”Sakura. Anna koru minulle”, hän sanoi. Sakura avasi silmänsä ja konemaisesti avasi ketjun ja heitti sen Sasukelle. Sasuke tarkasteli korua hetken aikaa.

”Tämä koru...”, Sasuke aloitti. Naruto ja Kakashi kääntyivät katsomaan tummatukkaista miestä, joka selvästi taisteli tunteitaan vastaan. Sasuke nielaisi.

”Isäni antoi tämän äidille heidän hääpäivänään. Itachin oli tarkoitus saada se, kun hän joskus menisi naimisiin”, Sasuke kuiskasi ja katseli nuotion valossa hopeista korua, johon oli kaiverrettu Uchica-klaanin tunnussymboli viuhka. Sakura laski päänsä alas.

”Se paskiainen...”, hän mutisi hiljaa.

”Mistä sait tämän korun?” Sasuke kysyi ja puristi huulensa tiukasti yhteen.

”Itachi...” Sakura kuiskasi. Miehet hänen ympärillään hätkähtivät ja kääntyivät katsomaan polvillaan olevaa naista. Sakura nosti päänsä ylös ja käänsi katseensa ylös tähtitaivaalle.

”Itachi antoi sen minulle”, hän jatkoi.

”Mitä?” kuului ällistynyt huuto Naruton suusta.

”Mitä tapahtui?” Sasuke kysyi hiljaa.

”Viime tehtäväni jälkeen minä jouduin hänen vangiksi omaa varomattomuuttani. Hän...”, Sakura nielaisi ja puristi kätensä yhteen.”Hän raiskasi minut. Piti minua vankinaan. Leikki minulla”, Sakura jatkoi viimein. Hän maisteli sanoja. Raiskasi hänet. Piti vankinaan. Leikki. Oliko se totuus? Kyllä, mutta ei kuitenkaan.  

”Hän teki mitä?! Minä-”, Naruto huudahti. ”Minä tapan sen ihmisen. Minä laitan hänet kärsimään. Minä – anna anteeksi Sasuke, mutta minä tapan veljesi!”, Naruto sanoi tiukasti ja puristi kätensä nyrkkiin. Punainen charka leijui hänen ympärillään.

”Ei, Naruto. Sinä et tapa häntä”, Sasuke sanoi hiljaa.

”Se paskiainen sietää kuolla!” Naruto huusi ja oli valmis käymään Sasuken kimppuun.

"Sinä et tapa häntä, koska minä tapan hänet ennen sinua. Ja varmistan että hän kärsii. Hän saa kärsiä  koko suvun edestä. Hän saa kärsiä Sakuran edestä” Sasuke kuiskasi. Hänen äänensä lujeni loppua kohden käsi hapuili maassa makaavaa katanaa.
  
Sakura tuijotti ylös taivaalle ja antoi muistojen täyttää päänsä. Miesten kostoa vannovat äänet katosivat kaukaisuuteen.

Itachi..

”Älä mene. Jää luokseni”.

Kyynel valui poskea pitkin. Sakura pyyhkäisi sen pois.

Minun on ikävä sinua.

Mitä jos sinä kuolet, miten minun ja lapsen käy?

Sade alkoi hiljaisina pisaroina, joka lopulta voimistui kätkien miesten silmiltä hylätyn naisen kyyneleet.