Ichirakulle päästyään Iruka, Naruto, Sakura ja Sasuke tilasivat ramenia ja odottivat hetken, ennen kuin Ayame ojensi heille annoksensa. Sitten he ottivat syömäpuikot ja alkoivat kukin syödä omaa annostaan. Tai no ’syömään’. Naruto oli päättänyt voittaa Sasuken syömiskilpailussa ja hotki ramenia siihen tahtiin, että hän voisi pian tukehtua. Sasuke vastasi haasteeseen, vaikkei sitä oltukaan ääneen sanottu. Sakura yritti pysyä tyynenä ja keskittyä omaan annokseensa. Sisäinen Sakura tosin riehui ja huusi raivostuneena poikien lapsellisuudesta.
Sakura esitti, ettei tuntenut poikia ja kääntyi enemmän entisen senseinsä puoleen. Iruka ajatuksissaan vain tökki omaa annostaan.

”Mmm… Iruka-sensei”, Sakura sanoi, herättäen Irukan ajatuksistaan. ”Mikä mättää? Mitä se onkaan, niin viattoman ramenin tökkiminen tuskin siihen auttaa.”

Iruka hymyili väsyneesti tytölle ja sanoi: ”Paljon ajateltavaa, eikä mitään ratkaisua on todella turhauttavaa.”

”Niin kai”, Sakura vastasi ja kohautti olkiaan. Sitten hänelle muistui asia, joka hänen piti sanoa.
”Niin ja minä olen pahoillani käytöksestäni aiemmin”, Sakura sanoi, ”minun ei pitäisi kysellä asioita, mistä en tiedä mitään.” Saatuaan asiansa sanottua tyttö hymyili ja jatkoi rameninsa syöntiä.

’No ei todellakaan pitäisi! Tuo tyttö on aivan liian utelias.’ Iruka ei kumminkaan sanonut ajatuksiaan ääneen. ”Ei se mitään. Kunhan et tule vastaavaisuudessa kysymään mitään sellaista.”
Sakura pysyi vaiti.
”Tässä vaiheessa sinun olisi hyvä sanoa ’lupaan etten enään kysele sellaisia’ tai jotain”, Iruka sanoi tytölle.

”En voi luvata jotain, mitä en pysty pitämään”, Sakura sanoi ja vinkkasi. Sitten tyttö söi lopun annoksestaan hymyillen.
Iruka sen sijaan ei vieläkään koskenut annokseensa. ”Miten niin et voi luvata?”

Sakura alkoi kikattaa hiljaa ja kääntyi katsomaan Irukaa lopetettuaan. Heti katsottuaan toista hän taas alkoi kikattamaan.

Iruka oli aivan pihalla kaikesta.

Naruto voivotteli täyttä vatsaansa. Ja kuinka sen sisältö pyrki ylös.

Sasuke yritti peittää pahoinvointiaan. Epäonnistuen tässä. Hänen naamansa oli jo aika vihertävä.

Kakashi tuijotti heitä kaikkia ihmetellen.

Sakura huomasi ensimmäisenä Kakashin tulleen ja alkoi kikattaa kahta kauheammin. Iruka, joka ei vielä ollut huomannut Kakashin läsnäoloa, kysyi, mikä tytöllä oikein oli.

”Mitä se onkaan, niin toivon sen olevan ohimenevää”, Kakashi sanoi ja istahti Irukan viereen.
Iruka kääntyi yllättyneenä ympäri Kakashia päin.
’Miksi ihmeessä tuon miehen pitää aina yllättää? Ihmisille ei aina tarvitse aiheuttaa sydänkohtausta paikalle tullessaan’, Iruka ajatteli. ”Niin, toivottavasti”, hän sanoi. ”Mitä sinä muuten teet täällä, Kakashi-sensei?”

”Sitä, mitä ihmiset yleensä tänne tulevat tänne tekemään, Iruka-sensei”, Kakashi vastasi ja tilasi sitten oman annoksensa.
Iruka mutisi nolona: ”Niinpä tietenkin.”

”Iruka-senseeiii!” Naruto huusi valittavalla äänellä, ”vatsani halkeaa!”  

”No ei ihme”, Sakura tuhahti pojalle, ”kannattiko syödä kaikkea niin nopeasti?”

”Kyllä todellakin!” Naruto sanoi ylpeänä, ”voitin Sasuken!” Sitten poika osoitteli Sasukea ja ilkkui tätä häviöstä. Sasuke antoi tietenkin napakasti takaisin, huomauttamalla, ettei mitään kisaa oltu edes sovittu. Se ei kumminkaan riittänyt hiljentämään Narutoa, joka alkoi nyt väittää Sasuken valehtelevan. Tappelu oli taas syntymässä.

”Eivätkö pojat osaa olla riitelemättä?!” sisäinen Sakura huusi raivostuneena tiimitovereidensa käytökseen.
Sakura yritti rauhoitella poikia, mutta tuloksetta. Vasta kun Ichiraku Teuchi, paikan omistaja, käski poikia lopettamaan rettelöinti hänen paikkansa sisällä, Naruto ja Sasuke lopettivat ja tyytyivät vain katsomaan toisiaan pahansuovasti.
”Voi kun he kasvaisivat aikuisiksi”, tuhahti Sakura itsekseen. Hän tiesi, että sitä sai vielä vuosia odottaa.

---

”Ai tätä kipua ja tuskaa!” Naruto voivotteli koko matkan kotiin. Loppujen lopuksi Sakura joutui auttamaan tiimitovereitaan kotiin. Ensimmäinen kisa ei ollut heille riittänyt, vaan heidän oli pakko ottaa toinen. Irukan ei tarvinnut miettiä muutamaan kuukauteen, mitä tehdä ylimääräisillä rahoilla. Niitä kun nyt ei enään ollut.

”Mitäs itse söit niin paljon, dobe”, Sasuke sanoi. Hän oli jo aikapäiviä sitten kyllästynyt toisen valittamiseen. Hänenkin vatsaansa kivisti, mutta ei hän sitä näyttänyt.

”Älä sinä siinä yritä esittää siistiä ja välinpitämätöntä Uchihaa!” Naruto tokaisi Sasukelle, ”itsekkin voivottelisit maassa maaten, kuinka vatsasi halkeaa, ellet olisi niin ylpeä.”
Sasuke ei tietenkään vastannut tavallista hymähdystä kummemmin.

’On oikeastaan ihan hyvä asia, että he ottivat sen syömiskisan…kaksi kertaa. Jos heillä ei olisi vatsat aivan täynnä, niin he olisivat jo toistensa kurkussa kiinni’, Sakura ajatteli.
Pojat tyytyivät vain haukkumaan toisiaan. Nimittelyideoiden ollessa lopussa kuultiin jopa sellaisia, kuin ’riisiaivo’ ja ’kuolleen kalan kakka’.

”Olkaa nyt edes hetki hiljaa!” Sakura huusi viimein, kun ei jaksanut lapsellista kinaa.

Naruto syytti Sasukea riidan aloittamisesta, Sasuke jätti toisen syytökset huomioitta ja Sakura kuritti Narutoa ’täydellisen Sasuke-kunin’ kiusaamisesta.


---


Kakashi oli syönyt annoksensa silmänräpäyksessä ja Iruka oli loppujenlopuksi päättänyt, ettei ollutkaan nälkäinen. Syötyään he olivat jotenkin päätynyt kävelemään yhdessä Konohan kaduille.

”Olikohan viisasta pistää Sakura viemään poikia kotiin?” kysyi Iruka Kakashilta, joka vain kohautti olkiaan.

”Mitä heille muka voisi tapahtua?” Kakashi sanoi ja avasi kirjansa. Iruka huokaisi ja pyysi toista laittamaan kirjan pois. Kakashi kieltäytyi tekemästä sitä ja kysyi, että miksi hänen edes pitäisi.

”On törkeää tehdä jotain muuta, kun toinen puhuu sinulle!” Iruka sanoi toiselle korottaen ääntään. Kakashi vain hymähti ja käänsi kirjansa sivua.

Tai ainakin olisi kääntänyt, jos hänellä olisi se kirja vielä ollut. Iruka oli nimittäin päättänyt napata  kirjan toiselta pois. Chuunin vilkaistuaan ensin aukeamaa, jota toinen oli juuri lukenut, punastui ja sulki sitten kirjan.

Kakashi oli yllättynyt, että pelkkä chuunin oli onnistunut ottamaan häneltä kirjan pois hänen tajuamattaan sitä. Hän katsoi mielenkiinnolla toisen reaktiota, kun tämä oli lukenut hieman kirjaa. Mutta kun Iruka sulki kirjan, Kakashi ei voinut olla huutamatta: ”Eikä! Miksi sinä suljit sen? Nyt minä kadotin sen kohdan, jossa olin!”

Iruka tuijotti vuoronperään kirjaa ja sitten Kakashia. Hetken mietittyään hänen kasvoilleen levisi pahaenteinen virne.
”Nouda!”
Kirja lensi kauniissa kaaressa jonnekin kauemmas keskelle katua ihmisten tallottavaksi. Muutama sekunti siitä Kakashi meni viivana kirjansa perään.

’Mikä idiootti’, Iruka ajatteli ja jatkoi kävelyään.