Tumma poika nousee sängystään elämänsä viimeiseen päivään. Sen hän on itse päättänyt. Ei enää yksinäisyyttä. Ei enää turhia haaveita elämästä. Ei enää unen tuomaa valhetta helpottamaan elämän kylmyyttä, yksinäisyyttä tai synkkyyttä. Ei uskoa turhaan toivoon, mikä ei enää koskaan tule osumaan tuon pojan kohdalle.

Sasuke ottaa kiinni Naruton kädestä. Katseet kohtaavat. Kumpikin hymyilee. Silmissä loistaa toivo, rakkaus, ilo, ystävyys, ymmärrys, kaikki ylipäänsä positiiviset tunteet, mitä ihminen voi tuntea. Muulla ei ole väliä näille kahdelle. Muulla ei ole merkitystä heidän pienessä elämässään. Vain heillä toisillaan on väliä ja merkitystä.

Sasuke vetää tummat farkut jalkaansa. Paitaa hän ei viitsi pistää päälleen. Sitä hän ei tarvitse näin lämpimänä päivänä. Askeleensa poika suuntaa kohti hiljaista keittiötä.

Naruto katsoo Sasukea. Hän ei sillä hetkellä tahdo vierelleen ketään muuta henkilöä, kuin tuon tummahiuksisen nuorukaisen edessään. Hän ei voi rakastaa ketään muuta yhtä paljon. Kukaan ei voi myöskään rakastaa häntä yhtä paljon. Kukaan ei voi ymmärtää häntä yhtä hyvin, kuin tuo kalpea poika hänen edessään.

Sasuke laittaa mustan, ohuen ulkotakin päälleen. Ovea poika ei viitsi lukita. Hän ei tule enää koskaan astumaan tuohon taloon sisälle. Mitä väliä elottomilla tavaroilla tyhjässä, asumattomassa talossa on? Kävelynsä poika suuntaa läheiseen metsään.

Sasuke lähtee Naruton kanssa käsi kädessä kohti koulun pihaa. He olivat päättäneet edellisenä iltana julkistaa suhteensa. Liian kauan he olivat peitelleet olevansa yhdessä, he olivat peitelleet olevansa homoja, he olivat valehdelleet ystävilleen, he olivat peittäneet tunteensa toisten edessä. Nyt he olivat päättäneet kertoa kaiken kaikille. Tai ehkei ihan kaikkea, mutta melkein.

Sasuke saavuttaa metsän reunan. Siitä kohtaa lähtee pieni kinttupolku metsän sydämeen. Polku johtaa metsän keskellä olevalle kielekkeelle. Usein tuo poika on kulkenut siitä. Usein tuo poika on miettinyt paikkaa ja päätynyt tuohon kielekkeeseen, kielekkeeseen keskellä metsää. Niin keskellä, ettei poikaa ainakaan muutamiin viikkoihin, ellei muutamiin kuukausiin löydetä.

Pihalle päästyään kaikki kääntävät katseensa kahteen poikaan, jotka kävelevät käsi kädessä. Moni vain tuijottaa, kuin tietämättä mitä tekisivät tai miten pitäisi suhtautua, moni taas alkaa juoruta, joko ilkeyksiä tai hämmästyneisyyttä. Kukaan ei kuitenkaan tule tervehtimään poikia. Heidät on jätetty kaksin. Heidät on syrjäytetty koulun suosituimmista porukoista, vain koska he ovat homoja keskenään. Vain koska kukaan ei ymmärrä heitä.

Käveltyään puoli tuntia Sasuke saapuu kielekkeelle. Muutaman kymmenen metrin pudotus ja kivikko tappavat varmasti sen, joka hyppää alas siitä kohdasta.

Se päivä koulussa meni ihan rauhallisesti. Kuitenkaan kaikki eivät sulattaneet poikien homoutta. Jo seuraavalla viikolla Naruto löydettiin kuolleena ojasta. Hänet oli hakattu kaikella mahdollisella mitä oli käsiin saatu. Verta oli kaikkialla ruumiin ympärillä. Poika oli vuotanut itsensä kuiviin. Kukaan ei tiennyt tekijästä tai tekijöistä yhtään mitään. Poliisit tutkivat tapausta monta viikkoa, mutta eivät löytäneet syyllistä.

Sasuke katsoo alas kivikkoon. Hän kaipaa Narutoa aivan liikaa. Liian kauan aikaa hän on ollut yksin. Hän on vain itkenyt Naruton kuoleman takia. Mikään ei Naruton kuoleman jälkeen merkinnyt hänen elämässään mitään. Kukaan ei ole tukenut häntä. Toista kertaa elämässään hänen olisi pitänyt hankkia itselleen kovan ulkokuoren ja poistaa kaikki ilo äänestään ja olemuksestaan.

Viimeisen kerran Sasuke tuo mieleensä Naruton siniset silmät, hymyilevät kasvot ja kullankeltaiset hiukset. Ne ovat asiat joita Sasuke halusi viimeisenä eläessään ajatella. Ne ovat Sasuken rakkaan kasvot iloisina ja kirkkaina, ilman murhetta tulevasta tai tietoa kuolemasta. Sasuke työnsi Naruton kuoleman syvälle mieleensä, niin syvälle ettei se koskaan tulisi enää esiin.

Viimeisen kerran Sasuke sulki silmänsä. Kuva Narutosta oli melkein tatuoitu hänen silmäluomiinsa, niin paljon hän Narutoa rakasti, niin paljon hän Narutoa ajatteli. Nyt hän on matkalla taivaiden valtakuntaan rakkaansa seuraksi.

Sasuke hyppää kielekkeeltä. Tippuminen ei kestä kauan, pian se on ohi, ei kipua, ei tuskaa. Osuessaan kiviin ruumis vääntyy epämuodostuneeseen asentoon, johon ihminen ei pystyisi, jos kaikki raajat olisivat ehjät.

Kivien sekaan alkaa hitaasti tippua vesipisaroita. Taivas on harmaa. Taivas itkee tuon mustahiuksisen pojan kuoleman takia, tietäen ettei kukaan maailmassa surisi tuota poikaa, ennen kuin ihmiset tajuaisivat, että homotkin ovat ihmisiä. He vain ovat ihmisiä, jotka pitävät samasta sukupuolesta. Heillä on samat oikeudet kuin kellä tahansa muullakin ihmisellä. Tuskin koskaan kaikki ymmärtävät sitä. Tuskin koskaan homot ovat tasavertaisia muiden ihmisten kanssa. Ihmiset eivät ole pahoja, he eivät vain aina ymmärrä muita. He eivät ymmärrä erilaisuutta. Kukaan ei ymmärrä kaikkea. Ketkään eivät ole samanlaisia. Kukaan ei ole täydellinen.

Taivasten valtakunnassa eräs iloinen blondi poika nostaa katseensa kohti korppia. Musta korppi on laskeutunut sillan kaiteelle pojan viereen. Tuo korppi tuo pojan mieleen erään hänelle rakkaan ihmisen. Ihmisen, jota hän rakastaa yli koko sydämestään. Lintu alkaa hitaasti muuttua ihmisen hahmoon. Hahmoon, jonka omistaa Sasuke Uchiha. Tuon blondi rakastaja, pojan suurin rakkaus. Hän on ainut henkilö kenellä on aina paikka blondin sydämessä, ajatuksissa ja unelmissa.