Uusi vuosi oli saanut alkunsa. Tai no, ei ihan vielä. Puoli tuntia enää niin vuosi olisi vaihtunut jälleen uuteen ja pariskunnat vaihtaisivat sen kunniaksi suudelman keskenään. Tai voisivathan tietysti muutkin antaa ihan huvin vuoksi pienen suukon kaverilleen ja perheenjäsenelleen. Mutta kukaan ei ollut antamassa edes pilkkamielessä pientä suukkoa Narutolle, joka istui yksin ränsistyneen puiston penkillä katselemassa taivaalla räjähteleviä raketteja. Ne muodostivat kauniita kuvioita, jotkut vain pitivät älytöntä ääntä eivätkä lopulta edes poksahtaneetkaan.

"Tyhmä uusi vuosi. Ei tässä ole mitään kivaa kun joutuu olemaan yksin... Sakura ja Sasuke ovat kai omissa kodeissaan perheidensä kanssa, Iruka on Kakashin luona ja Shikamaru ja Kibakin missä lie. Inon ja Tentenin sekoiluja tässä vähiten edes kaipaan. Saati sitten Rock Leen nuoruudenvoimaa ja Nejin tulevaisuudenhöpötyksiä. Hinatakaan ei uskalla edes puhua minulle", Naruto mutisi itsekseen ja nappasi penkin vierestä kepin jolla alkoi piirtämään taivaalle räjähtäviä kuvioita hiekkatiehen. Tympäännyttyään maahanpiirtämiseen hän viskasi kepin pois ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Kuinka kauan enää? Kaksikymmentä minuuttia. Kohta enää vartti. Ja vieläkin yksin. Oliko se ihmekään että hän oli yksin, demonithan ovat aina yksin, ei niistä kukaan tunnistaisi ystäväksi tai rakkaaksi.

"Ty-typerää edes ajatella että joku haluaisi seuraani", Naruto änkytti hiljaa ja tunsi kuinka kyyneleet nousivat silmiin. Ei, ei hän saisi nyt itkeä. Hän ei ollut koskaan itkenyt yksinäisyyttään, ei koskaan paitsi pienenä, silloin kun kaverit olivat vielä tärkeitä ja välittivät. Mutta lopulta kävi niin, mitä oli odotettavissa: Naruto hylättiin kaveripiireistä. Häntä välteltiin ja pilkattiin. Sasukekin haukkui, niin, hänen paras ystävänsäkin puhui Narutosta pahaa ja nimitteli tätä rumilla nimillä. Hirviöksi pilkattiin ala-asteella, mutta kun Naruto siirtyi yläasteelle ja lukioon häntä alettiin soimata katuhuoraksi ja pummiksi. Se sattui, se tosiaan sattui. Mutta eivät he välittäneet. Kunhan saivat tyydytyksen kiusaamisesta niin kaikki hyvin.

Naruto kohotti päänsä käsistään kun kuuli jonkun kävelevän hiekkatiellä. Kuka se voisi olla? Kuitenkin joku harmiton ohikulkija, ei kukaan jonka Naruto tuntisi. Oli sen verran pimeää ettei poika tunnistanut heti tulijaa, mutta kuitenkin tällä oli lyhyehköt pystyhiukset, joten Naruto veikkasi sen olevan poika. Nyt hän astui katulampun alle. Tummat korppihiukset, kalpeahko iho. Sasuke? Sasuke Uchiha, hänen paras ystävänsä, ei, entinen paras ystävänsä?

"Sasuke? Mitä Sasuke täällä tekee?", Naruto mutisi taas itsekseen kulmat kurtussa ja tuijotti korppihiuksista poikaa joka katseli ympärilleen katulampun alla. Poika tunsi punastuvansa kun Sasuke huomasi hänet, vilkutti ja lähti kulkemaan tätä kohti. Naruto hätääntyi hieman ja vilkuili ympärilleen. Ei ketään muuta paitsi Naruto. Ei kai Sasuke vain hänelle vilkuttanut? Mitä hän tekisi, mitä hän tekisi?!

"Hei, Naruto!", kuului nuoren miehen ääni.

Kuinka kauan siihen vielä olisi, kuinka kauan? Naruto vilkaisi rannekelloonsa. Kymmenen minuuttia. Ei kai Sasuke aikonut Narutoa suudella? Käyttää hyväkseen? Pojalla ei ollut syytä luottaa keneenkään. Ei, ei ainakaan Sasukeen.

"A-ai sinä. Tämäpä yllätys", Naruto änkytti ja nousi penkiltä. Hän oli reilusti Sasukea lyhyempi. Pään tai kaksi. Korppihiuksinen poika hymyili hennosti ja punastuikin hieman. Nuoret tuijottivat toisiaan suoraan silmiin sanomatta mitään. Kiusallinen hiljaisuus kesti kauan. Liian kauan. Kauanko vielä? Viisi minuuttia. Naruto tunsi itsensä hermostuneeksi Sasuken katseen alla ja käänsikin katseensa taivaalle. Punaista, sinistä, vaaleata, vihreätä. Kaikkia noita väriä, ja monia muitakin komeili taivaalla.

Sitten.

Kellot soivat. Keskiyö, uusi vuosi. Uudet mahdollisuudet. Koko elämä alkaa alusta.

"Naruto."

Naruto käänsi katseensa takaisin Sasukeen.
Ja yllättyi. Ei, hän ei yllättynyt pahasti.

Hän yllättyi iloisesti.

Erittäin iloisesti.

Kun kiusaaja suudelman antoi