”Repliikki”
’Ajatus’


                                         Merii kurisumasu

Jouluilta pimeni ulkona lumen muuttaessa maisemaa pehmeäksi ja katulamppujen valaistessa yksinäisiä kulkijoita, jotka kiirehtivät perheidensä luo joulunviettoon.

Kakashi katsoi tätä kolmannen kerroksen ikkunasta haikeana. Hän itse viettäisi joulun yksin, kuten aina.

Nuori mies nousi päästäen hiljaisen huokauksen ulos sisältään.
’Mitähän Iruka tekee?’ Kakashi huomasi miettivänsä tätä brunettea söpöläistä, joka hymyili aina niin hurmaavasti. Hän ja Iruka olivat tavanneet kuudennen luokan keväällä ja he olivat ystävystyneet heti.

Kakashi päästi taas uuden huokauksen ilmoille, kun oveen koputettiin.
”Kuka saamari siellä on tähän aikaan vuorokaudesta…?” mies mutisi mennessään ovelle. Hänen mieleensä nousi karmiva kuva tonttulakkipäisestä Gaista, joka hyppäisi hänen kaulaansa toivottaen hyvät joulut. Ajatuskin tästä karmi selkäpiirtä ja Kakashi harkitsi jo vakavasti olla avaamatta ovea.

Hän oli juuri perääntymässä oven luota hitaasti, kun kuuli uuden koputuksen ja tutun äänen.
”Kakashi? Huhuu? Onko siellä ketään?” ääni oli erään suloisen suklaasilmän ja tästä syystä Kakashi suorastaan hyökkäsi ovelle.

”Iruka! Mikä yllätys!” mies hymyili maskinsa takaa ja viittoi nuoremman astumaan peremmälle asuntoon. Irukan katse kiersi asuntoa hänen riisuessaan kenkiä jaloistaan. Hänen yllätyksekseen talossa ei ollut yhtäkään koristetta ja tunnelma oli muutenkin jotenkin kalsea.
”Kakashi… Etkö sinä aio koristella?” Iruka kysyi varovasti saaden hopeahiuksiselta surullisen katseen.
”En ole koristellut sen jälkeen, kun vanhempani kuolivat. Enkä siis ole viettänyt jouluakaan”, Kakashi loi katseensa lattiaan ja Iruka punastui häpeästä. Miksi hänen piti ylipäätään mennä kysymään jotain tuollaista?
”Anteeksi”, nuorempi sanoi ja sai Kakashin kohottamaan katseensa. Miehen katseesta loisti hetken ihmetys, mutta se muuttui pian innostukseksi.
”Iruka, oletko sinä menossa jonnekin tänään?” mies sanoi yllättäen ja Iruka meni hetkeksi sanattomaksi.
”Ö-ö.. En minä ole minnekään menossa, jos siis saan jäädä tänne”, brunette sanoi ja punastui suloisesti.
’Aww~  Kävisin kiinni jos voisin…’ Kakashi tunsi jotain kosteaa suupielessään.
’Ja nyt minä jo kuolaan. Mitähän tästäkin tulee?’ mies katsahti nopeasti Irukaan, joka ei ilmeisesti ollut huomannut pikku kuolavuotoa, vaan suunnitteli minne laittaisi mitäkin. Niinpä Kakashi hiipi vähin äänin makuuhuoneeseensa ja istuutui kahdennukuttavalle sängylleen.
’Minun pitää hillitä itseni’, nuorimies nousi hitaasti ja etsi itselleen kuivan maskin lipastonlaatikostaan, kun sieltä kaiken pengonnan keskellä tipahti vanhahko valokuva. Kakashi noukki hämmästyneenä kuvan käsiinsä ja tarkasteli sitä sitten lähemmin. Kuvassa olivat hän ja Iruka, joka oli hypännyt Kakashin selkään.
’Kukahan tämän kuvan oikein otti?’ hopeahiuksinen ihmetteli, eikä saanut millään mieleensä kuvaajan kasvoja.

Kakashi katsoi kuvaa vielä, ja huomasi, kuinka iloiselta Iruka näytti. Tämän kasvoille oli noussut pienoinen puna, joka korosti nenän yli menevää arpea, saaden pikku delfiinin näyttämään erittäin suloiselta.

Kakashi hymyili tahtomattaan hämmästyneelle ilmeelleen ja muisti, kuinka iloinen oli ollut kyseisenä kesänä maskistaan. Iruka oli saanut hänet punastumaan varmaan enemmän, kuin kukaan hänen koko elämänsä aikana.

Kakashin mietteet poksahtivat olemattomiin, kun Irukan ääni rikkoi hiljaisuuden.
”Kakashiiiiiiiii~ ~ Minä olen mistelinoksan alla<3”, suloinen ääni kaikui asunnossa ja sai Kakashin punastumaan.
’Iruka, kutsui minua’, eikä aikaakaan, kun Kakashi oli jo suhahtanut olohuoneeseen, missä Iruka tosiaan seisoi mistelinoksan alla ja hymyili.
”Tulithan sinä sieltä. Minä ajattelin kysyä, että onko tämä mistelinoksa hyvä tässä?” brunette hymyili ja astui pois oksan alta Kakashin tuijottaessa apaattisesti kohtaa, missä Iruka oli ihan äsken seisonut.

”Kakashi, Kakashiiiii?” ääni tunkeutui asteittain miehen tajuntaan ja sai tämän pyörittämään päätään sivulta toiselle.
”Niin?” hopeahiuksinen kysyi hiukan kimeällä äänellä. Iruka lopetti kätensä heiluttelun ja osoitti kohti kuusta. Se oli täysin vailla koristeita.
”Missä sinun kaikki koristeet ovat?” delfiini kysyi ja siirtyi kohti ensimmäistä kaappia. Kakashi mietti hetken ja siirtyi sitten itsekin etsimään koristeita kaapeista.

Runsaan kymmenen minuutin päästä Iruka hihkaisi onnellisesti ja tuli keittiöstä iso laatikko mukanaan.
”Löytyihän se viimein! Se oli keittiön kaapissa ihan perällä”, nuorukainen selosti ja asetti laatikon kuusen eteen. Kakashi pyyhki hikeä otsaltaan ja huomasi sitten, että ranteeseen ei osunutkaan kangaspala.
’Ei kai vaan..?’ mies kääntyi katsomaan itseään peilistä ja huomasi kauhukseen maskin olevan poissa. Hän ei ollut muistanut laittaa sitä naamalleen.

Iruka huomasi toisen ilmeen ja hymyili pienesti. Kakashi huomasi tämän ja kääntyi katsomaan toista järkyttyneenä.
”Et sitten sanonut mitään”, hän sanoi hiljaa ja Irukan hymy hyytyi. Kakashi lähti kohti makuuhuonettaan, mutta tunsi pian pienen painon selässään. Iruka oli painautunut sitä vasten ja halasi nyt vanhempaa miestä takaapäin hellästi.
”En sanonut mitään, koska minusta sinä näytät paremmalta ilman sitä tyhmää maskia”, brunette punastui ja painoi päänsä paremmin Kakashin selkään. Kyseinen mies punastui kommentista, mutta riuhtaisi itsensä irti, ei kovakouraisesti, mutta tarpeeksi kovaa saadakseen Irukan perääntymään muutaman askeleen.
”Just joo, ja muumeilla on peräreiät…”, Kakashi mumisi ja sai Irukan hymyilemään.
”En tiedä niistä muumien peräaukoista, mutta minä ainakin puhun täyttä totta”, bruneten hymy sai Kakashin sydämen pamppailemaan kahta nopeammin ja veri pakkautui hitaasti tämän poskiin saaden ne helottamaan kirkkaan punaisina.

Iruka ei välittänyt tästä, vaan tarttui miehen käteen vetäen tämän mukanaan syvemmälle olohuoneeseen.
”Nyt koristellaan kuusi”, hän sanoi päättäväisesti ja asetti yhden palloista kauniin vihreälle oksalle.
Kakashi seurasi esimerkkiä ja otti pari koristetta käsiinsä.

Hetken kuluttua kuusi oli melkein koristeltu, yhtä koristetta vailla. Iruka ja Kakashi kumartuivat molemmat mietteissään ottamaan laatikosta tähden, mutta sen sijaan, että he olisivat osuneet kyseiseen koristeeseen, heidän kätensä kohtasivat toisensa laatikon pohjalla. Molemmat päästivät yllättyneet äännähdykset ja vetäisivät kätensä nopeasti pois.
”Jos sinä vaikka laitat sen”, Iruka mumisi ja piti tiukasti punaista päätään alhaalla. Kakashi nielaisi vähintään yhtä punaisena ja nyökkäsi pienesti.

Hän otti tähden ja laittoi sen kuusen latvaan. Iruka sen sijaan laittoi töpselin seinään ja katsoi, kun kaikki valot syttyivät kuusessa ja saivat sen loistamaan kauniina muuten tummassa asunnossa.
”Wau”, miehet huokasivat ja naurahtivat toisilleen.

Iruka kiersi Kakashi mukanaan kuusen toiselle puolelle.
”Miltä takapuoli näyttää?” brunette kysyi ja loi nopean katseen Kakashiin, joka seisoi hiukan kauempana.
”Mm.. Oikein hyvältä. Kiinteältä ja sillee”, mies sanoi mietteissään katse aivan jossain muualla kuin kuusessa. Iruka punastui ja läimäisi kuolaavaa Kakashia leikkisästi olkapäähän.
”Senkin irstas ukko. Tarkoitin, että miltä KUUSI näyttää takaapäin”, delfiini sanoi punaisena kuin jouluomena. Kakashi tuntui vasta tällöin tajuavan, mitä oli sanonut.
”Öö, tota… Hyvältähän se!” mies sanoi nopeasti ja punastui.

Seurasi painostava hiljaisuus. Sitä tuntui kestävän ikuisuuksia, kunnes lopulta Kakashi rykäisi.
”Jos tilattaisiin vaikka pizzat, kun ei ole oikein muutakaan”, mies mumisi vielä pikkaisen punaisena. Iruka tyytyi nyökkäämään.

Kun Kakashi oli mennyt, Iruka lähti eteiseen hiljaa mietteissään. Kakashi huomasi tämän ja laski kännykän äkkiä takaisin pöydälle.
”Iruka! Älä mene, kun en minä tarkoittanut sitä mitä sanoin, tai siis kyllä minä tarkoitin, että sinulla on hyvä takamus ja kaikkea! Ei minun pitänyt vain sanoa sitä ääneen, jää tänne”, vanhempi mies veti henkeä ja punastui samalla.
’Shit, taas minä mokasin koko jutun’, Kakashi oli jo valmiina kääntymään, kun kuuli naurunpyrskähdyksen. Irukan silmiin oli syttynyt pieni liekki, ja suu oli vääntynyt virneeseen. Hän piti kädessään pientä pakettia, joka oli ollut piilotettuna hänen takkinsa taskuun.
”En minä minnekään ole menossa. Tilaa sinä ne pizzat”, delfiini sanoi ja pidätteli naurua. Kakashi tuijotti suu auki pakettia ja lähti sitten nopeasti keittiöön puhelimensa luo.

Saatuaan tilauksen suoritettua Kakashi lähti olohuoneeseen Iruka seuraksi. Tämä istui kuusen edessä kädessään vanha albumi. Nuorempi mies yllättyi hieman nähdessään Kakashin yllättäen vieressään, mutta ei sanonut mitään, hymyili vain. Kakashi hymyili takaisin ja istuutui kunnolla ystävänsä viereen.

Kuvissa näkyi melkein jokaisessa Kakashi ja Iruka. He olivat olleet nuorempina koko ajan yhdessä milloin missäkin. Siellä oli kuva rannalta, puistosta… Kaikkialta.

”Siitä tuntuu olevan ikuisuus”, Iruka huokasi sanat ilmaan ja Kakashi nyökkäsi pienesti.
”Onneksi me ollaan vieläkin kavereita”, vanhempi mies hymyili iloiselle brunetelle, joka oli juuri lausunut nuo sanat niin vilpittömästi.

Iruka otti lahjansa kuusen alta ja ojensi sen Kakashille. Tämä otti sen vastaan ihmeissään.
”Minulle?” hän sanoi ja melkein rupesi itkemään. Iruka hymyili ja nyökkäsi. Kakashi avasi paketin hiljalleen, kunnes sisältä paljastui punainen kello, jossa oli kellotauluna hänen ja Irukan kuva, missä he molemmat poseerasivat kameralle. Se kuva oli aina saanut Kakashin nauramaan.
”Kiitos” hän sanoi, kun ei muutamaan keksinyt. Iruka punastui mielihyvästä.
”Keksin ostaa tuon, kun sinä olet aina myöhässä ja Kurenain isällä on kelloliike, jossa saa teetättää tuollaisia kuvakelloja”, brunette selitti ja Kakashi hymyili. Hän kumartui ja otti toisen paketin kuusen alta. Iruka silmät levisivät yllätyksestä.
”Minulle? Voi Kakashiiii~” pikku delfiini punastui ja otti paketin avatakseen sen. Sisältä paljastui kaunein esine, jonka Iruka oli koskaan nähnyt. Se oli tehty lasista ja se esitti kaunista enkeliä, joka soitti harppua.
”Kakashi, se on kaunis”, Iruka hymyili. Toinen oli aina tiennyt, että Iruka piti enkeleistä ja tällä oli niitä jo muutama kokoelmassaan.
”Ei yhtä kaunis, kuin omistajansa”, Kakashi sanoi ja hipaisi kädellään Irukan poskea. Tämä punastui, mutta ei kerinnyt sanoa mitään, kun ovikello soi. Kakashi nousi harmistuneena ja meni avaamaan.

”Kaksi kinkkupizzaa”, pisamanaamainen lähetti sanoi ja ojensi laatikot Kakashille, joka kiitti ja maksoi tyypille.

”Iruka, pizzat tuliva- AUH!” Kakashi sanoi ja parkaisi. Hänen jalkansa oli osunut keittiön pöytään ja hän hyppi oviaukolle pizzojen jäädessä jonnekin pöydänkulmalle. Iruka oli tietenkin rientänyt auttamaan ystäväänsä, ja seisoi nyt siinä tukemassa tätä.
”Sattuiko pahasti?” brunette kysyi huolestuneena ja sai Kakashilta päänpudistuksen. Iruka huokasi helpotuksesta ja nosti päätään hieman. Hän vetäisi nopeasti henkeä huomatessaan, mitä heidän päänsä päällä killui. Kakashi huomasi jonkin olevan pielessä ja nosti hänkin katseensa. Vanhemman miehen silmät levisivät yllätyksestä ja hän katsahti Irukaan, joka oli punastunut hiukan ja nieleksi nyt vaikeana.
”Ööh, tuota. Perinteitä pitää kunnioittaa”, Kakashi sanoi hiukan vaikeana, mutta samalla onnellisena tästä tilaisuudesta. Iruka nyökkäsi ja hymyili pienesti.

Aika tuntui pysähtyneen miesten vain katsellessa toisiaan. Iruka oli lopettanut Kakashin tukemisen ja he olivat nyt vastakkain, yllään mistelinoksa, joka kimalteli vähäisessä valossa.

Hiljalleen Kakashi lähestyi Irukaa laskien kätensä tämän vyötärölle, vetäen tätä lähemmäs itseään. Iruka jännittyi, mutta rentoutui pian ja hymyili toiselle. Kakashi vastasi tähän hiukan likaisella virnistyksellään, joka sai Irukan sydämen jättämään lyönnin väliin.

He olivat nyt aivan kiinni toisissaan Irukan kietoessa kätensä vanhemman miehen niskan taa. Kakashikin otti paremman otteen brunetesta ja pian kosteat huulet kohtasivat toiset kaltaisensa. Suudelma tuntui pehmeältä ja pian Kakashin kieli pyysi pääsyä nuoremman suuhun. Tämä suostui hiukan epäröiden, mutta lopulta kielet kävivät kiihkeää taistelua ja suudelma sen kuin syveni syvenemistään. Lopulta miehet irrottautuivat ja huohottivat katsoen toistensa silmiin. Ne olivat täynnä rakkautta.

”Kiitos Iruka”, Kakashi sanoi ja sulki toisen halaukseen.
”Ai tuosta vai?” Iruka kysyi hiukan naurua äänessään. Kakashi hymyili.
”No siitäkin, mutta enemmän siitä, että olet viettänyt tämän joulun kanssani” vanhempi sanoi ja sai nuoremman hymyilemään.
”Eipä mitään. Kiitos itsellesi”, Iruka sanoi ja painautui toista vasten.

”Hyvää joulua” he sanoivat samaan aikaan naurunpyrskähdyksien saattelemana, rikkomatta kuitenkaan halausta.

Ulkona kumisivat joulukellot ja rekiretkeläisten kulkuset kilisivät. Ne kaikki toivottivat hyvää joulua. Kaksi miestä eivät tarvinneet niitä tietääkseen, että tämä oli heidän kaikkien aikojen paras joulunsa.

-------------

HYVÄÄ JOULUA!! Kiitos kun olette lukeneet tämän ja kiitos kaikille, jotka on lukenu minun muita ficsejä ja kommanneet niitä. Kommatkaa tätäkin<333333333 *heittää pipareita*