Iruka oli väsynyt. Tai oikeastaan väsynytkään ei riittänyt kuvaamaan sitä tilaa, missä hän oli. Hän oli rättiväsynyt, aivan poikki ja melkein puolikuollut. Heti kun hän oli jaksanut raahautua Kakashin talolle, hän meni sohvalle makuulle. Hän riisui liivin, laski sen viereen lattialle ja sanoi koirille sohvan ympärillä, että lepuuttaisi vain hetken silmiään. Mutta kun hän oli sulkenut silmänsä, uni tuli hetkessä.


Iruka hätkähti hereille kun hän kuuli ikkunan avautuvan. Hän nousi nopeasti ylös sohvalta kunai kädessä ja katseli ympärilleen ihmetellen. 'On jo näin pimeätä? Nukuinko todella niin kauan? Kusô!' Koirakaan ei näkynyt missään. Iruka oletti Kakashin ottaneen ne tehtävälle mukaan.
Iruka totutteli pari sekuntia pimeään ja asteli sitten varovaisesti ikkunaa kohti. Hän otti valmiiksi puolustusasennon hyökkäyksen varalta ja katsoi tiukasti ikkunaan. Hän näki tumman siluetin, joka astui sisään ikkunasta. Pelko lainehti Irukassa, kun tämä tunnisti kuunvalon avustuksella tuntemattoman hahmon ANBUksi. Vaaleista liiveistä, sutta esittävstä naamarista ja muuten tummasta asusta ei voinut erehtyä.

Enään oli vain kysymys 'ystävä vai vihollinen'.

ANBU katsoi suoraan Irukaan ja lähti kävelemään häntä kohti. Iruka jännitti kaikki lihaksensa ja perääntyi askeleen.

"Aww, mitä sinä pelkäät, Ruka-chan?" ANBU kysyi äänellä, joka oli Irukalle tuttu. Iruka jähmettyi paikalleen ja katsoi ihmeissään, kun toinen otti maskin pois. Tosin oli senkin maskin alla vielä toinen. Irukan leuka loksahti auki nähdessään Kakashin siinä seisomassa edessään kuunvalossa ANBUn uniformussa. Tajuamattaan hän hellitti otettaan kunaista, jota oli äsken puristanut rystyset valkoisina, ja se putosi kolahtaen lattialle.

"Hyvä kun olet täällä, Ruka-chan", Kakashi sanoi hymyillen väsyneesti ja astui lähelle Irukaa, joka ei tiennyt mitä tehdä. Pitäisikö hänen paeta? Vai jäädä siihen? Ja kutsuiko Kakashi häntä jo kaksi kertaa 'Ruka-chaniksi'?!?

"Mitä sinä...?!" Iruka kysyi tavallista korkeammalla äänellä ja punastui, kun Kakashi astui vielä hieman lähemmän ja kävi nojaamaan häneen. "Minulla oli niin ikävä", Kakashi sanoi matalalla äänellä. Iruka värisi hieman tuntiessaan lämpimän hengityksen kaulallaan. "Niin ikävä", Kakashi henkäsi ja painoi päänsä Irukan pään viereen. Hän kiersi kätensä Irukan ympärille tiukasti ja näin Irukan naama sai punaista väriä enemmän.

Iruka epäröi hetken, ennen kuin kiersi vasemman käden toisen selän taakse ja silitti hieman. Mutta kun hän veti kättään ylemmäs toisen selällä hänen kätensä osui johonkin märkään ja lämpimään. Irukia katsoi kättään ja huudahti nähdessään hänen kätensä olevan veressä.
"Ka-Kakashi-sensei! Sinähän vuodat verta!" Iruka huusi ja yritti mahdollisimman hellästi työntää toinen kauemmas.
"No tietenkin minä vuodan verta. Eihän kunaita olla hattarasta tehty", kakashi vastasi ja oli taas nojaamassa lähemmäs Irukaa, joka kumminkin esti tämän.
"Etkä sinä sitten mennyt sairaalaan suoraan?!" Iruka ei voinut olla huutamatta. Vaikka hän kyllä oli huolissaan, hän oli myös vihainen toisen ajattelemattomuudesta.

"En minä pidä sairaaloista", Kakashi sanoi valittavalla äänellä kuin pieni lapsi.
Iruka pudisti päätään eikä jaksanut enään estää, kun Kakashi taas hali häntä. 'Miksi ihmeessä hän käyttäytyy kuin joku viisivuotias kakara?!'
Kakashi sulki silmänsä onnellisena ja sanoi: "Sairaalat ovat tylsiä. Olen niin paljon mieluummin tässä."
Iruka ei uskonut sen olevan mahdollista, mutta punastui vielä syvemmin. 'Mitä tuo idiootti oikein ajattelee?! Tietenkin hänen pitää mennä sairaalaan jos hän on tuossa kunnossa, oli se tylsää tai ei!'

"Me nyt menemme sairaalaan, pidit siitä tai et", Iruka sanoi päättäväisesti. Kakashi pudisti päätään ja sanoi, ettei mene. "Ne hoitajat on jotkut outoja, toiset vain pelottelevia. Etenkin yksi. Se vain huokaisee ja pudistaa päätään, kun menen sinne", Kakashi sanoi.
"No olet sitten siellä varmaan todella usein", Iruka tuhahti.
"No en sen jälkeen, kun Sandaime-sama sanoi, ettei minun ole pakko", Kakashi sanoi. Hän nosti hieman päätään, kääntäen sitä samalla ja veti sitten nenän kautta pitkään henkeä. Hän autuaana haistoi Irukan hiuksia. Ne tuoksuivat kesältä, auingolta ja niityltä. Ja kukkasilta. Kakashi piti siitä.

Kakashi oli sillä hetkellä todella autuas, mutta Iruka sen sijaan turhautunut, hieman hämmentynyt. 'Mitä ihmmettä...? Hän haistaa tukkaani? Äh, ei sillä nyt väliä, hänet pitää ensin saada sairaalaan.'
"Sandaimeko muka antoi sinulle siitä vapautuksen?" Iruka kysyi epäuskoisena, "jokaisen tehtävän jälkeen voit siis vain mennä kotiin ja toivoa, ettet kuole haavoihisi?"
Kakashi nyökkäsi. "Hän sanoi luovuttavansa ja että minä saisin tehdä niin, kunhan tulisin vielä seuraavana päivänä elävänä puhumaan hänen kanssaan."
"Minä en välitä siitä! Me menemme nyt sairaalaan!" Iruka sanoi, yrittäen olla huutamatta, vaikka mieli teki. Mutta Irukan ei olisi ehkä kannattanut sanoa sitä, sillä sitten Kakashi kävi roikkumaan häneen. Kakashi todellakin kävi vain roikkumaan häneen. Iruka yritti parhaansa pysyä pystyssä, mutta painovoima oli Irukan tahdonvoimaa vahvempi.

Kakashi päästi kivuliaan huudon kaatuessaan maahan Iruka päälleen. Irukalla kesti hetki tajuta mitä tapahtui. Hän katsoi alas ja näki Kakashin kasvot vääntyneen kivusta. Kakashi hengitti raskaasti ja puristi silmänsä kiinni.
"Älä nyt ota minua väärin, Ruka-chan: Minusta olisi todella kivaa pysyä tässä asennossa kanssasi. Mutta voisitko nousta nyt päältäni?"
Iruka melkein hypähti pois toisen päältä. Kakashi tärisi selvästi ja nousi ylös hitaasti.
Iruka auttoi hieman toista istuma-asentoon ja Kakashin päästyä istumaan suoraan, hän vilkaisi tämän selkään. Lähellä vasenta olkapäätä oli paljon verta. Iruka ei pystynyt sen määrältä päättelemään haavan kokoa, vain sitä, että se oli varmasti vakava ja pakko hoitaa heti.

"Kakashi", Iruka sanoi hiljaisella äänellä, melkein kuiskaten. Jostain syystä hänen teki mieli itkeä. "Ole kiltti, mene hoitamaan tuo sairaalaan." Iruka painoi katseensa tiukasti lattiaan ja sulki silmänsä.
Kakashi tunsi olonsa syylliseksi katsoessaan Irukaa. Toinen näytti olevan lähellä itkua. "Hyvä on", hän huokaisi.
"Eh?" Iruka nosti katseensa toiseen, uskomatta korviaan.
"Nyt on vaan ongelma se, että en enään jaksa kävellä sinne", Kakashi sanoi ja katsoi ulos ikkunasta. Hän naurahti heikosti ja katsoi sitten taas Irukaa.
Iruka mietti hetken ja nousi sitten ylös seisomaan. Hän kääntyi selin toiseen ja jousti hieman polvissaan.
Kakashi katsoi toista ihmetellen.
Iruka tuhahti. "Tuletko sinä vai et?"
"Mit-"
"Reppuselkään!" Iruka sanoi kärsimättömästi.


He saivat paljon outoja katseita ihmisiltä kun he kävelivät kaduilla. Onneksi liikkeellä ei ollut kovinkaan montaa enään siihen aikaan. Irukasta oli kertakaikkisen noloa kantaa toista aikuista miestä reppuselässä, mutta vaihtoehtoja ei ollut paljoa. Kakashi sen sijaan näytti olevan onnensa kukkuloilla.
Iruka käänsi katseensa toiseen suuntaan, kun näki taas ihmisiä lähellä. Kaksi naista supattelivat toisilleen. Naiset katsoivat heitä ja toinen kuiskasi toiselle jotain mikä sai heidät kikattamaan.

Kami-sama! Miksi sairaala on niin kaukana?! Iruka ajatteli ja piti katseensa tiukasti maassa.

---

Iruka katsoi taas kerran isoa kelloa seinällä ja puri alahuultaan. Kauhea nälkä mourusi mahassa. Hänen teki kovasti mieli käydä hakemassa syötävää, mutta toisaalta odottaa kunnes joku tulisi kertomaan tilanteen. Tietämättömyys oli kärsimystä ja kellon raksutus tuntui kuuluvan kaksi kertaa kovempaa ja kaikuvan loputtomasti tyhjillä käytävillä.

Lopulta Iruka kuuli askelten lähenevän häntä ja hän otti katseensa pois kellosta, jota oli jo minuutin tuijottanut. Iruka näki hoitajan pitkillä oransseilla hiuksilla kävelevän häntä kohti.
"Te olette Iruka-san?" hoitaja kysyi ja Iruka nyökkäsi. "Kakashi-sanilla on paljon pahoja haavoja ja pieni kuume. Hän kyllä toipuu niistä, mutta hän on myös saanut jotain myrkkyä. Yritämme parhaillaan selvittää mitä", hoitaja selitti. "Käyttäytyikö Kakashi-san mitenkään oudosti ennen kuin toitte hänet tänne?"
"Oikeastaan kyllä", Iruka vastasi ja taisteli punaa vastaan kun hän muisteli toisen käytöstä.
"Voisitteko kuvailla sitä?" hoitaja pyysi.
"No hän..." Iruka punastui hieman ja yritti selittää sitä. Hän ei voinut selittäessään katsoa hoitajaan, joka tuntui kikattelevan hiljaa.

"Kiitos näistä tiedoista, Iruka-san. Tästä saattaa olla paljon apua", hoitaja sanoi asialliseen sävyyn ja lähti sitten.

Iruka jäi hetkeksi istumaan ennen kuin nousi päätettyään mennä hakemaan jotain purtavaa.
Käytävällä häntä tuli vastaan toinen hoitaja, joka katsoi häntä huolestuneena ja kysyi, että oliko hänellä kuumetta kun hänellä oli niin punainen naama.
Iruka vain sanoi, että hänellä oli hieman kuuma ja pakeni sitten paikalta, jättäen jälkeensä kummastuneen hoitajan.

---

Seuraavana aamuna Iruka heräsi aikaisin. Jo puoli kuudelta herätyskello pärähti soimaan. Ärsyttävä ääni pakotti Irukan nousemaan sängystä.
Iruka hieroi silmiään ja venytteli istuessaan sängyn reunalla. Häneltä pääsi pitkä haukotus ja hän rojahti takaisin makaamaan sänkyyn.

Maattuaan hetken sängyssä, Iruka nousi taas ylös ja vaihtoi vaatteet päälle. Iruka vaatteiden vaihdon jälkeen tallusti hitaasti keittiöön. Hän käänsi hanan auki ja läiskytti kylmää vettä kasvoilleen. Sen jälkeen kun hän oli saanut kasvonsa kuivattua, hän tunsi olonsa pirteäksi ja alkoi innolla valmistaa aamupalaa.


Iruka seisoi muistokiven edessä ja katsoi kahta tiettyä nimeä kaikkien seasta. Nurmikko oli märkää ja metsässä oli aamu-usvaa. Ilma oli todella kolea, mutta Iruka ei välittänyt siitä.

"Otou-san, okaa-san, terve. Tiedän, että viimekäynnistäni on yli viikko. Anteeksi", Iruka puhui monumentille, kuin siinä olisi ollut hänen vanhempansa.
"Mutta minulla on ollut paljon kiireitä." Iruka piti hetken miettimistauon. "Taidan olla rakastunut", hän huokaisi sitten.