"Mikä eläin olisin voinut toisessa, tai ties monnessa elämässäni  olla?"
Sakura sanoi lukiessaan lehteä. "Ei (mums) harmainta (nam) aavistustakaan..."
Vieressä istuva Naruto vastasi. "Voi vitsi... Ramen loppui..."
Naruto tuhahti. Hän oli taas syönyt raamenia, eikä ollut ottanut huomioon että kyllähän se annos vielä loppuisikin. Yhtäkkiä Sakura nousi seisomaan. "Etkö sitä pönttö ajattele muuta kuin ruokaa?
Kiinnostavampi aihe minusta olisi mitä olimme viime elämässämme!"
Hän ärähti Narutolle. "Miten voit uskoa moiseen hömpään Sakura-chan? Tai!.. Siis!.. Kun!.. Ööh... en tiedä..."
Naruto takelsi. "Mitä et tiedä? Kerro nyt äkkiä!"
Sakura jatkoi. "En tiedä mikä sinä olit `edellisessä elämässäsi´... Itse olen varma, että olin Kyubi!"
Naruto julisti. Sakura kaatui kumoon ja pian hän olikin Naruton naaman edessä huutamassa: "Et sinä voinut olla Kyubí, se eli samaan aikaan kuin sinä! Etkö edes sitä ymmärrä?!"

"Mitäs täällä on tekeillä?"
Sasuke kysyi tallatessaan tietä pitkin kohti ryhmäläisiään. "Sasuke-kuun! Me tässä vain puhuimme siitä että mitä eläimiä olisimme edellisissä elämissämme!"
Sakura totesi pirteänä Sasukelle. Hän kääsi katseensa Narutoon ja toijotti tätä kylmästi silmäkulmastaan. "Naruto taisi olla sika..."
Naruto hätkähti ja tuhahti: "Olin Kyubi!" Sasuke tuijotti molempia hämmentyneenä. "Miten te uskotte tuollaiseen? `Edellinen elämä´... Täyttä humpuukia."
Hän sanoi ärtyneenä. "Tuota... Puhuin siitä vain Naruton mieliksi!"
Sakura puollusteli itseään, sillä hän halusi olla samaa mieltä Sasken kanssa. "Tuota Sakura-chan... Sitä vain että aloitit itse siitä puhumisen..."
"Vaiti!"
Sakura ärähti Narutolle. Sasuke näytti nyrpeältä. "En todellakaan ole kiinostunut moisesta aiheesta. Jos sallitte, jatkan matkaani."
Hän tuhahti. "Odota Sasuke-kun! Minusta olit ollut susi! Ja ne... ovat suloisia eläimiä..."
Sakura sanoi, juuri kun Sasuke katosi nurkan taakse. "Sakura-chan! Olit voinut olla kissa! Ne ovat myös suloisia!"
Naruto sanoi ylipirteästi Sakuralle. "Kiitos vaan... Lähden nyt kotiin..."
Sakura sanoi. Häntä ärsytti hieman kun Sasuke ei ollut kiinnostunut aiheesta.

"Sakura! Unohdit lehtesi!"
Naruto huusi. "Pidä se!" Sakura vastasi kovalla äänellä. "Ei sillä enää mitään tee!"
Hän marssi tiehensä ja Naruto alkoi tutkimaan lehteä. "Katsotaas... Vaaka... Koet tänään eläimellisen yö seikkailun oinaan ja leijonan kanssa... Mitä sekin tarkoittaa?!"
Naruto tuhahti. "Jtaa taidan mennä kotiin..."
Hän ajatteli. Narska heitti lehden roskakoriin ja lähti.

Illemmalla Sasuke oli levoton eikä saanut unta. "Mitä tämän on? Normaalisti nukahdan ihan suht koht nopeasti mutta nyt..."
Hän käveli pirteänä ikkunalle ja katsoi kuuta. "Miten täysikuu liittyy unettomuuteen? Ei se ole ennen haitannut..."
Hän pohti. "Jotenkin on outo olo... Ihan... Kuin... haluaisin ulvoa?"
Hän jatkoi ajatuksiaan.

Pian Sakura, joka olisi nukkunut tyytyväisenä, heräsi ulvontaan. "Mitä vitsiä?" Hän ajatteli ja kömpi ikkunalle. "Tämä on outoa... Ei Konohassa ole susia... Onko se Akamaru? Ei. Ei se noin ulvo... Pitää käydä katsomassa... kait. Otan silti Naruton mukaan."
Sakura hyppäsi ikkunasta katolle kuutamo yöhön. Hän poppi muutaman katon yli ja käväisi kadulla poimimassa pari kiveä. Ihan vaan siitä syystä jos Naruto nukkuisi. "Tämä se on..."
Hän ajatteli.

Sakura otti kylpytakkinsa (tai aamutakin) taskusta pienen murikan ja viskasi sen. Naruto kuorsasi jo kovaa vuoteessaan ja käänsi kylkeä kun kivi lensi häntä kohti. "Ohi!" Sakura tajusi ja koitti uudelleen. "Au! Kuka..."
Naruto ajatteli herätessään ja lönkysti ikkunalle. "Kissa? PINKKI kissa? Onkohan Tora karannut ja saanut maalia päälleen?"
Naruto kyykistyi ja loikkasi katin perään. "Mitä? Ei tuo ole Naruto... Se... Se on... Se on Kyubi!"

Sakura lähti kiireellä pinkomaan karkuun, kun pieni, yhdeksän häntäinen kettu jahtasi sitä. "Outo haju... Susi?!"
Naruto ajatteli ja ulvaisi. Vinkuen se jäi aloilleen kun kissa jatkoi vielä vähän matkaa. "Se pysähtyi?" Sakura ajatteli ja kääntyi. Kettu perääntyi hieman uikuttaen. Sakura nousi takajaloilleen ja lällätteli ketulle. "Et saanutkaan kiinni!"

Sakura jähmettyi pian kun kuuli murinaa takaansa. Hän käänsi päätän ja katsoi "Su-su-susi... apua...."
Hän ajatteli. "Tietä! Nyt tuli lähtö!"
Kissa huusi ja lähti juoksemaan. Susi murahti ja lähti perään, niin kuin kettukin. "Apua! Umpikuja!" Sakura säikähti seinän tullessa hänen tielleen.

Hän asettui selkä seinää vasten ja hänen sydämmensä pumppasi kuin viimeistä päivää. "Älä syö minua iso paha... ei kun kiltti susi hukka...."
Hän sanoi täristen. "Sakura?!"
Susi ja Kettu totesivat yhteen ääneen. "Sasuke? Naruto? Hui helvetti minä säikähdin että olitte syödä minut!"
Sakura karjui, mutta hän värisi yhä.

"En kylläkään ymmärrä miten tässä näin on käynyt..."
Sasuke tuhahti. "... Minä taidan tietää..."
Naruto sanoi. " Kerro!" Sakura ja Sasuke huusivat. "Nooh... Se lenti mitä Sakura-chan luki... Siinä oli jotain eläimellisestä yö seikkailusta..."
Hän sanoi. "Minä taisin kokea sen jo... Kun te kaksi säikytitte minut kuoliaaksi..."
Sakura ärähti naputtaen kynsillään maata. "No... Toivottavasti se ennustuksen voimassaolo päättyy huomenna... Muuten joku saa selkäsaunan, ja pahan sellaisen..."
Sasuke tuhahti. Yhtäkkiä jokin verkon tapainen nappasi Sakuran. "Apua!" Hän kiljui.

"Mitä?!" Sasuke ja Naruto huusivat. Se oli jonkinoloinen rankkuri! "Nyt vien sinut Hogakelle. Omistajasi varmaan kaipaa sinua... Ja saan siitä palkkion."
Mies sanoi. "Perään!" Sasuke huusi Narutolle, kun mies lähti juoksemaan. Hän meni Ichiraku-Ramenin ohi, kymmenien korttelien halki, ja siitä vieläkin eteenpäin. "Odota, Sasuke! Tiedän oikotien Tsunaden talolle!"
Naruto huusi rutkasti edellä kiitävälle Sasukelle. "Selvä se sitten! Ei muuta kun menoksi!"
He kääntyivät itään ja noin viiden katon ylityksen jälkeen koilliseen. Jälleen viisi kattoa, Sitten pohjoiseen. Pian he näkivät jo kallion, jossa olivat Hokagejen kasvot. Mies juoksi kallioiden alapuolella, mutta kaatui kun hänen eteensä sensi tulipalloja.
"Hyvä Sasuke-kun!" Sakura huusi. Naruto hyppäsi miehen eteen muristen. "Kyubi!.. Me-mene pois!" Mies sanoi pelosta väristen. Sasuke hyppäsi miehen taakse, ja löi takajalkansa miehen takaraivoon.
"Autakaas nyt minutkin pois täältä!" Sakura parkui. "Ainakin ennen kuin tuo hyypiö herää!"

He juoksivat turvalliselle kujalle, jonka läheisessä pihassa oli aurinkokello.
"Aurinko nousee parin tunnin päästä..." Sasuke sanoi.
Hän yritti pidellä haukotusta, mutta päästi sen lopulta ulos. "Hooh! En tietä teistä, mutta taidan mennä kotiin nukkumaan...Vaikka pysyisinkin sutena... Öitä..." Hän sanoi ja lähti lönkystellen tiehensä.
Sakura päästi haukotuksen heti ulos venyttyksen kera. "Taidan minäkin mennä kotiin... Öitä, Naruto..." Sakura lähti kipittäen tiehensä. Naruto päästi myös haukotuksen, ja kun hänen suunsa alkoi sulkeutumaan... Hän röyhtäisi. "Taidan minäkin mennä kotiin... Hetki! Oinas=Sakura, leijona=Sasuke? Tätäkö se merkitsi..." Naruto mietti. Hän mumisi jotain ja lähti kotiin.

Aamulla he olivat taas itsensä, mutta erittäin väsyneitä. "Taisi se koko elukka touhu olla silkkaa unta..." Naruto mumisi ennen kuin nukahti pöytänsä ääreen.