Kirjoitin ensimmäisen ficcini, en ole  sanallisesti lahjakas persoona mutta yritinpä kuitenkin. Äidinkielikään ei ole vahvin alueeni ^^muistakaahan kommentoida

Lunta, loskaa ja kosteutta.
Talvi oli taas iskenyt kylmät kyntensä Konohaan.

Talvisissa maisemissa taivaltaa yksinäinen hahmo läpi Konohan kylmien katujen kohti auringonlaskua. Hän oli pukeutunut lämpimästi sillä ulkona oli pureva tuuli, päällään hänellä oli untuvatakki jonka Tsunade oli antanut jouluna lahjaksi tai niin hän ainakin oletti. Kuka muu lähettäisi takin jonka selkämyksessä lukee häviäjä.

Hänen jatkaessaan kävelyä vastaan näyttäisi tulevan joukko vanhoja ystäviä, ilmeisesti ovat menossa varaamaan itselleen hyvät katsomapaikat illalla olevaa ilotulitusta varten. Eräs joukosta huomaan vastaantulijan ja huudahtaa tervehdyksen.

"Naruto mitä sinä teet täällä?" "Etkö mene katsomaan ilotulitusta?" Kysyi Ino ihmettelevä ilme kasvoillaan.

"En, minun pitää käydä keskustelemassa Kakashin kanssa yhdestä liikkeestä jonka opetteluun tarvitsen apua." Vastasi Naruto iloisesti takaraivoaan rapsutellen.

Naruto ei voinut kertoa minne hän oli oikeasti matkalla mutta toivoi että Ino nielisi selityksen. Inon mukana oli myös Kiba ja Sakura mutta he olivat syventyneet keskustelemaan keskenään.

"Niinkö? Olen melko varma että taisin nähdä Kakashin kaupungilla katselemassa kirjakaupan uutuuksia" Sanoi Ino hämmästellen.

Naruto hätääntyi ja änkytti vastauksen "O-olet varmaan nähnyt väärin"

"Hmm." Ino nosti kysyvästi toisen kulmakarvansa mutta päätti jättää asian siihen.

"No joka tapauksessa me jatkamme matkaa, Sakura, Kiba nyt mennään." huikkasi Ino.

Sakuran ja Kiban suunnalta kuului epämääräinen vastaus joka muistutti myöntävää vastausta. Naruto jäi vielä hetkeksi katsomaan joukon menoa mutta lähti lopulta jatkamaan matkaansa kohti todellista päämääräänsä.


Naruton päästyä perille hän jäi tuijottamaan rakennusta joka oli Ankon koti. Hän jäi muistelemaan  tapahtumia jotka ajoivat Ankon ja Naruton yhteen...

Naruton ja Ankon suhde oli kehittynyt aivan tavallisesta opettaja oppilas suhteesta villiksi romanssiksi. Alkusysäys näille tapahtumille alkoi noin puolivuotta sitten, jolloin Naruto oli harjoittelemassa Ankon kanssa Kakashin pyynnöstä. Naruto ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan rakastuvansa villiin ja arvaamattomaan kouluttajaan, toisaalta eihän Ankon luonne eronnut paljoakaan hänen omastaan. Harjoittelun lomassa hän oli kuin olikin onnistunut saamaan Ankon ansaan, käyttämällä kyubin voimia tietenkin. Naruton painaessa Ankoa seinää vasten kasvot tämän lähellä, ei hän voinut enää vastustaa kiusausta suudella Ankoa joka oli voimattomana narutoa vasten. Naruto oli oppinut yhtä ja toista suutelusta ollessaan opiskelemassa Jirayan johdolla.

Hän suuteli Ankoa hellästi, "Mmm." Anko hymisi mielihyvästä.

Anko vastasikin yllätten odottamattomalla kiihkeydellä Naruton suudelmaan. Naruto joutuikin Ankon kokemuksen vangiksi ja joutuikin kohtamaan elämänsä parhaan kielisuudelman, Ankon lopetettua molemmat jäivät huohottamaan.

"No se olikin jotain aivan uutta." Selvitti Naruto huohotuksensa lomasta.
"Haluaisitko oppia lisää?" Kysyi Anko kujeilevasti. Narutohan halusi...

Havahduttuaan hän keräsi kaiken tarmonsa ja käveli ovelle ja painoi summeria
joka laskisi hänet sisälle rakkauden odottavaan syleilyyn. Anko tuli avaamaan ovea päällään  löysät, hieman vihreän sävyiset samettiset housut sekä tiukka valkea toppi joka ei jättänyt paljoa mielikuvituksen varaan.

"Odottelinkin jo sinua." Anko sanoi raukeasti, hän oli ilmeisesti ottanut pienet nokoset odottelun lomassa.

"Oli vähän esteitä, Ino, Sakura ja Kiba tulivat vastaan." Selvitti Naruto olkiaan kohauttaen.

"Tiesivätkö he minne olit menossa." Kysyi Anko huolestuneena sillä tämä tiesi että muut eivät tulisi koskaan hyväskymään hänen ja Naruton suhdetta.

"Eivät, kerroin että olin menossa Kakashin luo. Heillä näytti myös olevan kiire illalla olevaan ilotulitukseen." Sanoi Naruto rauhoittavasti.

"No hyvä." Huokaisi Anko helpotuksesta, "Heitä takkisi jonnekin ja tule olohuoneeseen takan edustalle lämmittelemään." Huikkasi Anko mennessään kohti olohuonetta.

Naruto riisui takkinsa ja heitti sen kohti myttyä missä näytti olevan muitakin vaatteita, Anko ei ollut sieltä siisteimmästä päästä. Naruton vaellettua olohuoneeseen hän huomasi Ankon kutsuvan luokseen takan eteen jollekin hyvin karvaiselle valkealle matolle.

Ankolla oli hieman epävarma olo kun Naruto istui hänen viereensä sillä hän aikoi tehdä Naruton kanssa sen mitä hän on harkinnut jo pitkään ja hartaasti, hän aikoi viedä Naruton poikuuden.
Anko jäi tuijottamaan Narutoa joka oli syventynyt takkatulen loimutukseen.

Anko huokaisi ja kuiskasi "Naruto."

Naruto käänsi päätään Ankoa kohden joka hyökkäsikin hänen päälleen ja kaatoi hellästi lattialle. Anko suuteli Narutoa kiihkeästi ja pitkään, heidän irtaannuttua toisistaan Anko heitti ilmaan tärkeän kysymyksen.

"Haluaisitko edetä tässä suhteessa uudelle tasolle?" Kysyi Anko hennosti punastuen.

"Ööh, t-tarkoitako..ehh." Änkytti Naruto jolla ei ollut minkäänlaista kokemusta asiasta eikä Jirayankaan opetukset muistuneet nyt mieleen.

"Kyllä, tahdotko rakastella minua?" Töksäytti Anko ja näytti muuttuvan entistäkin punaisemmaksi.

"En ole tehnyt tätä ennen mutta jos sinä olet sitä mieltä että minä kelpaan sinulle niin vastaukseni on kyllä, se olisi ihanaa." Sanoi Naruto jonka etumus ei paljoa enää suostuttelua kaivannut.

Ankokin huomasi Naruto miehisyyden joka vaati ulospääsyä. Anko ja Naruto suutelivat kiihkeästi ja repivät vaatteita toistensa päältä lähes eläimellisellä kiihkeydellä.

Naruto sai vihdoinkin minuutteja kestäneen räpeltämisen jälkeen rintaliivien lukon auki, Naruton
silmien edessä oli maailman täyteläisimmät rinnat, ne olivat lähes valkoiset, terhakat, kimmoisat ja mahtuivat Naruton käteen kuin hansikas. Naruto otti Ankon kovana seisovat nännit heti kohteikseen, hän otti toisen nännin huultensa väliin ja puristi hellästi. Ankolta kuului hyväksyvä äännähdys ja Naruto jatkoi nännien hivelyä.

Naruton vapaa käsi vaelsi pitkin Ankon kiinteä vatsaa kohti jumalten puutarhaa joka sijaitsi housujen alla, sinne päästyään Naruto kohtasi pehmeän karvoituksen ja löysikin pian etsimänsä kohdan. Ankokin huomasin vasta nyt kaikessa kiihkossaan minne Naruto kätensä laittoi, Ankolta pääsikin yllättynyt huudahdus joka muttui kiihkeään huohotukseen mielihyvän aaltojen kiiriessä vatsan läpi selkää pitkin aina niskaan asti. Naruto suuteli Ankon niskaa samalla kun hyväili Ankoa. Anko ei pitkään malttanut tätä esileikkiä vaan kaatoi Naruton selälleen valkoiselle karvamatolle, hän tarttui päättäväisin ottein Naruton housuihin ja heitti ne kauas taakseen. Anko näki nyt Naruton miehuuden koko komeudessaan ja ei voinut olla huokaisematta, Anko ajatteli mielessään että Kyuubi on näköjään kasvattanut muutakin kuin Naruton voimia. Anko hiveli naruton miehuutta ja otti sen suuhunsa, hän käytteli kieltään kiusoittelevasti ja hiveli käsillään. Hetkisen päästä Naruton silmissä räjähti koko universumin kirjo ja hän laukesi Ankon terhakoille rinnoille. Narutosta tuntui kuin häneltä olisi imetty voimat eikä hän olisi enää päässyt pois lattialta, eipä sillä että hän olisi halunnutkaan.

Anko huomasi Naruton huohottavan kova äänisesti ja päättikin ottaa ohjat omiin käsiinsä, hän
heitti pikkuhousunsa menemään ja asetteli itsensä naruton päälle. Naruto asetteli kalunsa juuri oikeaan kulmaan kun Anko istahti naruton päälle. Anko hyrisi mielihyvästä kun naruto pääsi hänen
sisälleen, Anko aloitti hitaan ylös alas liikkeen joka sai Naruton ruumiin sähköistymään. Naruto ei voinut olla huomaamatra miten paljon Anko muistutti käärmettä sulavineen liikkeineen. Naruton ja Ankon huohotus koveni kovenemistaan ja tovin päästä tapahtui se väistämätön, Naruto laukesi suoraan Ankon sisälle.

"Anteeksi." Naruto änkytti.

"Ei se mitään, se oli kuitenkin ensimmäinen kertasi ja minäkin syön pillereitä joten mitään vakaavaa ei tapahtunut." Anko hyimyili rohkaisevasti.

Anko valui Naruton viereen ja kuiskasi tämän korvaan "Se oli ihanaa, kiitos."

Naruto virnuili poikamaisesti ja kysyi "Haluaisitko tehdä sen uudestaan."

Ankon silmät levisivät hämmästyksestä "Vieläkö sinä jaksat." Anko kuiskasi.

"Ai että jaksanko." Naruto alkoi erittää kyubin chakraa.

Anko huomasi tämän ja ihmetteli syytä, Ankolle kuitenkin selvisi mitä Naruto aikoi kun hänen edessään seisoi 3 Narutoa punaisineen silmineen.
"Voi luoja." Anko huokaisi...

Seuraavana päivänä Anko heräsi pedistään raukena, minne he olivat Naruton kanssa eilen illalla päätyneet. Anko katsoi viereensä mutta Naruto oli jo lähtenyt kohti aamunkoittoa. Anko olisi itsekin noussut jo sängystä mutta Narutolla oli ollut aika kovat otteet eilen ja paikkoja hieman kolotti.

"Ehkä vielä muutaman tunnin tirsat." Mumisi Anko ja jatkoi tyytyväisenä uniaan.