Kierähdän sängyssäni jo kuudennen kerran. Ohut yöpaitani liimautuu hiestä märkään ihooni kiinni. Oloni on kaikin puoli levoton, koska näin juuri unta, jossa Naruto kuoli. Tavallisesti tuikkivat taivaansiniset silmät tummina ja elottomina.

Käännyn vielä kerran ja näen yöpöydälläni olevan digitaalikellon. Näen sen hohtavista numeroista kellon olevan pian kolme. Huomenna olisi koulua, joten suljen silmäni ja yritän vielä kerran saada unta. Se on kumminkin turhaa. Näen uudestaan Naruton ruumiin ja ihmiset sen ympärille. Kukaan ihmisistä ei itke.

Lopulta nousen sängystä istumaan. Huokaisen ja otan yöpaidan pois päältäni. On helpotus saada se viimein pois, sillä se on liimaantunut kiinni minuun kuin toinen iho. Heitän sen jonnekin nurkkaan, en minä välitä minne. Istun hetken sängyssä pelkissä pikkuhousuissa. Katson ulos ikkunasta, jossa möllöttää täysikuu. Ilmankos en saanutkaan unta. Annan itseni kaatua takaisin sängylle makaamaan. Lämmin lakana tuntuu oudolta hien takia kylmää selkää vasten. Se tuntuu oikeastaan aika mukavalta.

Tuijotan kattoa, enkä enään edes yrittä saada unta. Pelkään nyt näkeväni unessa taas kuolleen Naruton. Mieleni tekee itkeä, mutta yritän vakuuttaa itselleni, että Naruto on turvassa sairaalassa. Häntä vahdittaisiin kyllä.

---

Aamulla herään, kun isäni ravistelee minua olkapäästä hereille. Herätyskello on soinut yli puoli tuntia sitten. Käännyn toiselle kyljelleni ja mutisen jotain unissani.
Isä sanoo, että minun täytyy nousta nyt. Hän sanoo minun myöhästyvän koulusta vielä. Ihan kuin minä välittäisin. Hänen mielikseen nousen kumminkin istumaan. Olo on yhä uninen, enkä todellakana tahdo herätä.

"Paljonko kello on?" mutisen kysymyksen ja haukottelen sitten leveästi.
"Puoli kahdeksan", isäni vastaa.
Heti sen jälkeen, kun unenpuutteesta hidastuneet aivoni käsittelevät tiedon, pomppaan ylös sängystä. Hieman panikloiden katson kelloa ja huomaan sen olevan vasta varttia vaille seitsemän. Katson murhavasti sängyllä istuvaa isää ja käsken tämän huutaen ulos huoneestani. Hän naurahtaa ja lähtee pois.

Heti kun ovi taas sulkeutuu, rojahdan takaisin sängylle. Vedän lämpimän peitteen ylleni ja suljen silmäni. Ihan hetkeksi vain. Hetkeksi...

---

Taas minua ravistetaan olkapäästä. Yritän hiutaista käden pois, mutta silloin peitto vedetään minulta pois. Nousen vastahakoisesti istumaan. Hieron silmiäni ja katson tarkemmin julkeaa tunkeilijaa, joka keskeytti minut kesken univelkojen maksun.

"Kello on varttia yli seitsemän, unikeko", sanoo Neji ja heittää peiton minulle takaisin sänkyyn. Katson kelloa rennosti, mutta rupean taas panikoimaan huomatessani Nejin puhuvan täyttä totta.
"Eikä! Miten sen on noin paljon jo?!" En voi uskoa sitä.
"Enpä tiedä", Neji sanoo viileästi, "ehkä kellon viisarit liikkuvat myös silloin, kun nukut." Punastun hieman ja mutisten pyydän Nejiä poistumaan huoneestani. Neji tuhahtaa ja kävelee ulos.

---

Päivä alkoi niin mahtavasti. Ensin en löytänyt harjaa, sitten englannin kirjatkin olivat hävinneet. Kaadoin pikaisella aamupalallani tuoremehun syliini, enkä löytäänyt enään puhtaita farkkuja, joten pistin hameen päälle. En ole tottunut hameisiin, etenkään niin lyhyisiin, etteivät edes polvet peity, joten punastelin kokoajan hienoisesti kävellessäni kouluun.

Koulupäiväkin vain meni minulta ohi. Melkein nukahdin ensimmäisellä tunnilla ja muillakin tunneilla opettajan puhe oli yhtä pitkää, tylsistyttävää pötköä, joka meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kaikki ajatukseni olivat Narutossa ja siinä, kuinka vierailisin häntä koulun jälkeen.

---

Kävelen kadulla ja katson tiukasti maahan. Olen niin ajatuksissani, että melkein kävelen kukkakaupan ohi. Aion viedä samalla kukkia piristämään Narutoa.

Avaan liikkeen oven ja kuulen kellon kilahtavan. Näen pitkätukkaisen blondin tulevan takahuoneesta. Minulla kestää hetki tajuta tämä Inoksi, joka on kanssani samalla luokalla.

"Ah, Hinata!" Ino huudahtaa hilpeänä. Hän kiirehtii luokseni ja antaa minulle hieman huolestuneen ilmeen. "Oletko muuten ihan kunnossa? Olit koulussa hieman etäinen ja hidas", hän sanoo ja taputtaa minua selkään.
"Minä vain olen ollut hieman ajatuksissani", soperran punastuen ja räpläilen hameen helmaa.
"Aha. Liittyyköhän se mitenkään Narutoon?" Ino kysyy vihjailevalla äänensävyllä ja tökkii minua hieman käsivarteen kynärpäällään.
Punastun syvästi ja tuijotan lattiaa.
"Jos totta puhutaan, niin en kyllä käsitä mitä sinä näet siinä mitään taitamattomassa idootissa, mutta kai hänessä jotain on", Ino sanoo.

Jos totta puhutaan, niin minä en kyllä käsitä mitä hän näkee siinä välinpitämättömässä mykässä Sasukessa, mutta en minä sitä ääneen sano.

"No mutta mitäs sinä tänne tulit?" Ino kysyy iloisena.
"No olen menossa vierailemaan Narutoa sairaalaan ja ajattelin viedä hänelle joitain kukkia", vastaan ja katselen ympärilleni. Kukkia on paljon kaikenlaisia ja kaikki niin kauniita. "En kyllä tiedä mitä kukkia."
"Ei hätää, minä autan sinua. Tiedän kaiken kukista", Ino sanoo ja tarttuu minua kädestä. Hän kuljettaa minua ympäri liikettä ja katselee kukkia mumisten samalla jotain.


Olen taas matkallani sairaalaan. Kädessäni minulla on isohko kauniin valkoinen kukka. Ino oli vakuuttanut sen olevan täydellinen.

"Hinata! Sinäkö se olet?" kuulen yllättäen äänen takaatani. Käännyn ympäri ja näen tutut kasvot.
"Tenten!" huudahdan rieuissani ja hyppään halaan ystävääni. Päästän pian irti ja tuijotamme vain toisiamme hymyillen.
"Onpa siitä pitkä aika. Jo monia vuosia", Tenten sanoo ja huomaa sitten kukan kädessäni. "Minne sinulla on matka?"

"Ten-chaan! Minne sinä hävisit?" kuuluu huhuilua ja nurkan takaa tulee minua hieman vanhempi blondi, jolla on tukka neljällä poninhännällä.
Tyttö kävelee suoraan Tentenin huomattuaan luoksemme. Tenten kääntyy tytön puoleen hymyille.
"Anteeksi, että lähdin noin vain, Tema-chan. Mutta näin Hinatan ja minun piti tervehtiä", Tenten sanoo ja viittoo minuun.
"Hei, minä olen Hyuga Hinata", esittelen itseni.
"Temari", blondi sanoo. Hän kiertää toisen kätensä Tentenin ympärille ja Tenten hymyillen nojaa häneen.
He kaiketi huomaavat ihmettelevän katseeni, sillä Tenten sanoo pian: "Temari on tyttöystäväni. Olemme olleet yhdessä pari kuukautta."
He näyttävät todella onnellisilta. Alan tajuamattani haaveilemaan päivästä, jolloin minä ja Naruto olisimme kuin he. Sitten muistan minne minulla oli matka alunperin.

"Minun pitää nyt mennä. Nähdään!" Vilkutan heille ja jatkan matkaani sairaalaan.

---

Koputan oveen, ennen kuin astun sisään. Huone on tällä kertaa tyhjä muista vierailijoista. Huoneessa on vain Naruto istumassa sängyssä. Hän katsoo minua ja hymyilee.
"Hei, Hinata-chan!"

Astun peremmälle ja kun pääsen hänen luokseen, ojennan punastuen kukan hänelle. Hän katsoo minua ja sitten kukkaa. En ole varma, mutta luulen näkeväni pienen punan hänen poskillaan.
"Kiitos, Hinata-chan", Naruto sanoo ja pistää kukan pöydälle.
Sitten olemme kumpikin hiljaa.

"Milloin pääset pois täältä?" kysyn rikkoakseni hiljaisuuden.
"Huomenna tai ylihuomenna viimeistään", Naruto sanoo ja lisää sitten uhakkaalla äänellä, "karkaan vaikka, jos ei muuten."
Tirskahdan toisen sanoille, mutta yritän peittää sen yskinnällä. Enhän tahtonut kannustaa toista karkailemaan sairaalasta aina kun siltä tuntui.

Yhtäkkiä ilman mitään koputusta ovi aukeaa. Käännymme kumpikin katsomaan tulijaa, joka paljastuu Sasukeksi. Sasuke näyttää hieman pettyneeltä ja on jo katoamassa oven taakse, kun nousen ylös ja pyydän häntä odottamaan. Sasuke pysähtyy ja katsoo minua kummastuneena. Kävelen hänen luokseen ja tartun hänen käteensä. Vedän hänet mukanaan Naruton luokse ja livahdan sitten itse takaisin oven luokse. Ennen kuin suljen oven, kurkistan raosta sisään ja sanon hymyillen: "Ja kun tulen takaisin, niin kaikki riidat on pitänyt sopia, okei?"
Kun suljen oven, kuulen vielä Naruton hätäisesti kutsuvan minua. Naurahdan ja lähden käveleään pois päin.