Deidara ei voinut enää tehdä mitään, kun sattui niin paljon ja Hidan ja Itachi olivat liian ylivoimaisia hänelle. Sasorikin tappeli jossain Sasuken kanssa ja blondi luuli Sasorin tahallaan jättäneen hänet yksin noiden kahden pedofiilin kanssa. Puskasta ei kuulunut mitään rapinaa, kun puskassa olija oli täysin paikoillaan ja kuuli hyvin Deidaran huudot ja voihkaisut. Itachi piti Deidaran lantiosta kiinni ja painoi Deidaraa maahan samalla kun työnsi itseään toisen sisään raa'asti. Maa repi blondin selkää, niin paljon että tuon selkään tuli naarmuja. Hidan virnuili itsekseen ja painoi Deidaran käsiä maahan kovin ottein.

"Sattuuh! AAH!" Deidara huusi kivusta ja voihkaisi kuuluvasti, kun Itachi tarttui kädellään blondin miehuuteen. Puskassa alkoi rapista ja kuului kauhea kiljaisu. Joku hyppäsi pusikosta pois Hidanin, Itachin ja Deidaran nähtäväksi. Maskipäinen poika käänsi katseensa kolmeen ja osoitti puskaa sormellaan.

"Siellä on käärme!" Tobi huusi ja katsoi Itachia ja Deidaraa ihmeissään, jotka olivat paikoillaan ja blondi katsoi punastuneena Tobia. Tobi nousi seisomaan ja käveli lähemmäs kolmikkoa ja osoitti Itachia, joka oli Deidaran päällä.

"Hidan, mitä noi tekee...?" Tobi kysyi ihmeissään Hidanilta. Hidan huokaisi ja päästi Deidaran käsistä irti.
"MITÄ HELVETTIÄ SÄ TÄÄLLÄ TEET!?" Hidan huusi Tobille, joka lähti juoksemaan nopeasti karkuun. Hidan katsoi ärtyneenä Tobin perään ja lähti nopeasti juoksemaan sen perään nyrkit heiluen.

"ITACHI! Hoida se loppuun!" Hidan huusi vielä Itachille ja alkoi jahtaamaan Tobia ympäri metsää.
Deidara nosti kätensä nopeasti Itachin olkapäille ja yritti työntää tota pois päältään.

"Purekaa sitä!" Deidara huusi käsilleen ja ne vain nuoleskelivat Itachin olkapäitä. `tyhmät..´ Deidara ajatteli ja yritti avuttomasti rimpuilla pois Itachin alta, mutta Itachi tarttui Deidaran etuhiuksista kiinni ja vetäisi niistä lujasti alkaen työntää itseään voimakkaasti Deidaran sisään, että Deidara joutui taas voihkimaan ja huohottamaan. Itachi virnisti ja puri sitten huultaan työntyen vielä pari kertaa Deidaran sisään ja tuli sitten toisen sisälle voihkaisten. Deidara huudahti ja tuli heti Itachin jälkeen loppuunsa kovaäänisesti voihkaisten. Itachi tuli pois toisen sisältä ja laittoi housunsa kiinni uupuneena. Deidara katsoi sivullepäin hengittäen vielä epätasaisesti. Itachi nappasi Akatsuki kaapunsa ja laittoi sen hitaasti päälleen katsoen blondiin, joka ei oikein liikkunut vaan tuijotti jonnekin kaukaisuuteen.
`Miksi olen näin avuton...?´ Deidara ajatteli ja sulki silmänsä toivoen, ettei enää heräisi.

"Mitä sä tuunaat!?" Itachi huusi Deidaralle, joka ei liikahtanutkaan. Itachi puristi kätensä nyrkkiin ja potkaisi blondia lujaa kylkeen, että tuo kierähti kauemmas alkaen köhiä suustaan vähän verta. Tuon suupielessä oli verta, jonka Deidara pyyhki pois kädellään.

"Mene jo pois..." Deidara pyysi ja hitaasti nosti oikeasta kädestään kaksi sormea pystyyn. Itachi katsoi ympärilleen ja huomasi yhtäkkiä savilinnun lentävän häntä kohti.

"Katsu..." Deidara sanoi ja lintu räjähti lähellä Itachia, mutta Itachi kerkesi hypätä tarpeeksi kauas saaden vain pari naarmua kasvoihinsa.
"Olipas mukavaa..." Itachi sanoi ja lähti kävelemään pois päin blondista. Deidara käpertyi kerälle ja alkoi itkeä hiljaa. `Miksi minulle aina käy näin?´ Deidara mietti ja nousi varovasti istumaan pyyhkien naamaltaan kyyneliä.

"Ei saa itkeä..." Deidara sanoi itselleen ja kurotti kättään housujen luo saaden juuri niistä kiinni. Hän veti ne syliinsä ja alkoi laittaa niitä jalkaansa väsyneenä ja masentuneena. Paita oli revitty, joten sitä ei voinut enää laittaa päälleen, mutta sentään Akatsuki kaapu oli säästynyt ja Deidara laittoi sen masentuneena päälleen ja nousi huojuen seisomaan alkaen hitaasti raahautumaan kotiinsa, joka oli noin sadan metrin päässä ja näkyi selvästi edessäpäin.

Deidara pääsi raahautumaan ovelleen ja avasi sen todella hitaasti mennen sitten sisälle. Hän sulki ovenperässään ja oli jättänyt mukana olleet savet sinne maahan levälleen, eikä jaksanut niitä mennä hakemaan sieltä pois. Jääkööt sinne vain, kuka välittäisi...

"Sasori on idiootti..." Deidara sanoi itsekseen ja pamautti nyrkin pöytään, niin kovaa, että pöytään tuli halkeama. Se oli katos puusta tehty ja hajoaisi varsin helposti, jos sitä oikein hakattaisiin tai heitettäisi seinään. Tällä kertaa Deidara ei kertoisi Sasorille tapahtuneesta, vaan jättäisi sen kertomatta. Hän katsoi käsiinsä ja istahti samalla sohvalleen.

"Te olette tyhmiä..." Deidara mumisi ja puristi kätensä nyrkkiin. Hän ei ollut todellakaan juuri nyt hyvällä päällä, jos vielä kerrankin ne kaksi tekisivät hänelle noin uudestaan, niin blondi räjäyttäisi ne ilmaan sillä sekunnilla ja ei antaisi niiden edes koskea häneen. Hän ei viitsinyt edes nukkua, meinaan niistä kahdesta ei koskaan tiennyt milloin ne ilmestyisivät.

Blondi nousi nopeasti seisomaan ja meni lukitsemaan oven kunnolla, ettei ketään tulisi niin vain sisälle. Hän jäi nojaamaan oveen ja katsoi lasittunein silmin edessä olevaan seinään. Yhtäkkiä tuon poskille alkoi valua kyyneliä, mutta tuo ei päästänyt suustaan ääntäkään, vaan valui ovea pitkin istumaan lattialle.

Sasori hymyili ja käveli sinnepäin mistä olikin lähtenyt jahtaamaan Sasukea.
"Päästä pois!" Sasuke huusi Sasorin teräksinen 'nauha' kireästi ympärillään. Punapää ei vieläkään ollut tajunnut sitä ideaa, että häntä oltiin huijattu pois Deidaran luota ja ei varmaan heti tulisi tajuamakaan. Sasuke katsoi eteensä tylsistyneenä lopettaen rimpuilunsa.

"Haluatko tietää yhden jutun...?" Sasuke kysyi Sasorilta, joka käänsi katseensa Sasukeen ja huokaisi.
"Mitäs nyt vielä?" Sasori sanoi toiselle ja siirsi katseensa takaisin eteensä kävellen koko ajan eteenpäin.

"Etkö tajua, että ohjasin sinut pois Deidaran luota...? Et tiedäkkään mitä Hidan ja veljeni olisi voinut tehdä sille blondille..." Sasuke sanoi Sasorille ivallisesti ja alkoi nauramaan. Sasori pysähtyi täysin ja puri huultaan ärtyneenä tajuten vasta nyt juonen idean.

"JOS KOSKETKIN DEIDARAAN, NIIN SAAT TURPIISI!" Sasori huusi kurkku suorana ja kiristi 'nauhaa' todella kireälle, että Sasuke menetti tajuntansa kokonaan. Punapää heitti Sasuken niin kauas kuin sai ja lähti juoksemaan täysillä takaisin lähtö paikkaansa.
`Anna anteeksi Deidara...´  Sasori ajatteli ja pääsi paikalle, jossa Deidaran oli ollut. Sasori katsoi ympärilleen, mutta ketään ei näkynyt, paitsi sininen heppu käveli lähellä väsyneenä. Se oli Kisame, joka etsiskeli Itachia jokapaikasta. Sasori huomasi Kisamen ja juoksi tämän luo.

"Oletko nähnyt Deidaraa missään?" Sasori kysyi Kisamelta, joka katsoi ihmeissään Sasoria.
"Ei ole näkynyt... Miten niin?" Kisame vastasi ja pysähtyi. Sasori huokaisi epätoivoisena ja katsoi toista silmiin.
"No kun Itachi ja Hidan varmaan kiusaavat sitä..." Sasori sanoi surullisena ja Kisame tuijotti Sasoria hämillään.

"Itachi? Olen etsinyt sitä joka paikasta!" Kisame huusi ja vilkuili ympärilleen. Yhtäkkiä Tobi pomppasi pusikosta Hidan perässään ja Itachi hyppeli puissa myös Tobin perässä.
"Yhyyh! Ne kiusaa minuaah!" Tobi huusi ja juoksi Sasorin taakse suojaan. Kisame hymyili Itachille ja Itachi takaisin Kisamelle.
"Hei! Etin sinua kaikkialta...!" Kisame huusi Itachille ja Itachi hyppäsi Kisamen eteen.

"Anteeksi... Minulla on ollut muuta puuhaa..." Itachi sanoi Kisamelle ja nappasi tuota ranteesta ja lähti kuljettamaan Kisamea Sasorin ohi kauemmas muista. Sasori nyrpisti nenäänsä ja katsoi Hidaniin ilkeästi.
"Koskitko Deidaraan!?" Sasori huusi Hidanille, joka pudisteli päätään ja käveli lähemmäs Sasoria ja Tobia.

"En tehnyt mitään..." Hidan valehteli Sasorille ja nappasi nopeasti Tobia hiuksista. Tobi kiljahti ja yritti repiä itseään irti Hidanin otteesta.
"Tobi ei ole paha poika!" Tobi huusi ja alkoi hakata Hidania käsillään. Hidan vain haukotteli ja alkoi yhtäkkiä paijata Tobin hiuksia.
"En ole enää vihainen..." Hidan sanoi Tobille ja käveli väsyneenä Itachin ja Kisamen perään.

Sasori käveli askeleen eteenpäin välittämättä nyt kenestäkään, paitsi Deidarasta. Olikohan Deidara vihainen hänelle, kun hän oli lähtenyt? Vai haittasikohan se Deidaraa yhtään, kun hän lähti? Ei sitä koskaan tiennyt, millä päällä Deidara oli. Sasori käveli kohti Deidaran asuntoa toivoen, että hän olisi siellä.

"Mm...." Sasori mumisi ja laittoi kaavun takaisin päälleen. Hän laittoi kaapua kiinni samalla, kun käveli eteenpäin kohti blondin taloa, jossa ei ollut mitään valoja päällä. Deidara istui edelleen paikoillaan ja katsoi vain suoraan eteensä kyyneleet silmissään.
`Sasori-danna... Miksi sinä jätit minut...?´ Deidara ajatteli suruissaan ja vihdoin käänsi katsettaan. Tällä kertaa lattiaan, mutta muuten hän ei tehnyt mitään muuta kuin tuijotti lattiaa. Sasori pääsi Deidaran asunnon ovelle ja koputti oveen varovasti nyrkillään. Deidara havahtui ja katsoi selkänsä takana olevaan oveen pyyhkäisten nopeasti silmiään pois kyynelistä.

"Kuka siellä?" Deidara kysyi hiljaa. Sasori kuuli Deidaran äänen ja huokaisi helpotuksesta.
"Sasori. Pääsenkö sisään?" Sasori kysyi toiselta ja siirtyi vähän sivummalle. Deidara nousi hitaasti seisomaan ja kääntyi oveen päin varovasti. Hän nosti kätensä kahvalle ja avasi toisella kädellä lukon. Hetken hän mietti avaisiko oven vai ei, mutta avasi sitten oven todella hitaasti. Hän näki Sasorin seisovan siinä ja käänsi sitten katseensa muualle mennen sitten istumaan sohvalle.

"Mikä on..?" Sasori kysyi Deidaralta ja astui sisään sulkien oven perässään. Hän käveli sohvan luo ja istuutui Deidaran viereen varovasti. Deidara teki tilaa Sasorille ja katsoi nyt tuohon nuutuneena.
"Ei mikään... Kunhan murehdin vanhoja..." Deidara vastasi Sasorille. Punapää katsoi Deidaraa silmiin ja nosti kättään tarpeeksi, että sai siirrettyä Deidaran etuhiuksia pois toisen silmän päältä.

"Tekikö ne kaksi sinulle mitään?" Sasori kysyi Deidaralta ja silitti samalla blondin poskea hellästi. Deidara punastui ihan pienesti ja katsoi Sasoria silmiin.
"Ei..." Deidara valehteli Sasorille, joka huokaisi helpotuksesta ja hymyili Deidaralle.

Sasori nosti toisen kätensä Deidaran pään taakse upottaen sormensa tuon hiuksien joukkoon. Deidara katsoi Sasoria, mutta ei hymyillyt ollenkaan. Sasori painoi hellästi huulensa blondin huulille ja suuteli tuota pitkään ja hellästi. Deidara oli jo arvannut Sasorin tekevän noin ja sulki silmänsä. Kyynel valahti yhtäkkiä tuon poskelle ja tuo tuuppasi Sasorin kauemmas itsestään. Sasori ihmetteli Deidaran käytöstä ja katsoi tuohon kysyvästi.

"Anteeksi..." Deidara sanoi ja nousi äkkiä seisomaan juosten kädet naamallaan ulos talosta. Sasori katsoi suruissaan Deidaran perään ja nousi seisomaan katsoen Deidaraan vielä niin kauan, kun tuo olisi vielä näkyvissä. `Mikä sinua vaivaa, Deidara?´ Sasori mietti ja käveli rauhallisesti ulos ovesta sulkien sen perässään. Deidara oli kokonaan kadonnut Sasorin näköpiiristä ja blondi juoksi kovaa vauhtia jonnekin, mistä häntä ei löydettäisi helposti. Hän ei oikeastaan tiennyt mihin meni. Hän vain juoksi ja juoksi itkien.
`Sasori, en pysty enää siihen... En pysty enää rakastamaan sinua... Anna anteeksi...´ Deidara mietti ja nopensi vauhtiaan. Sasori lähti kävelemään eteenpäin yrittäen etsiä Deidaraa. Hän toisi blondin takaisin kotiin, jos vain löytäisi hänet jostain.
---------------
Jatkoa tulee sitten jossain vaiheessa taas, kun jaksan kirjoittaa ja keksin jonkun idiksen x'3 Seuraavassa ainakin saadaan sitten tietää löytääkö Sasori Deidaran vai ei... 8D Kiitos kaikille lukeneille ^^