Kakashi vaihtoi asentoaan mukavampaan, mutta yritti samalla pitää hyvän näkymän luokkahuoneeseen ikkunasta. Hän oli kököttänyt Irukan opettaman luokan ikkunan edessä olevassa puussa jo aamuseitsemästä asti, kun Iruka tuli luokkaan, ja jalkoja alkoi särkeä, kun kello läheni yhdeksää.

Kello soi vartin päästä ja Kakashi huokaisi helpotuksesta. Hän sulki kirjansa, jota oli satunnaisesti lukenut vakoi-.... tarkkaillessaan Irukaa ja laskeutui puusta.
Puun lähettyvillä jalkapalloa pelannut joukko lapsia tuijotti häntä ihmetellen, kun yllättäen jounin laskeutui heidän tylsän koulunsa tuttuakin tutummasta pihapuusta.
Kakashi katsoi lapsia hetken ja he tuijottivat takaisin. Kakashi hymähti ja heilutti heille kättään, ennen kuin lähti kävelemään Irukan luokan ikkunan luokse. Lapset jäivät tuijottamaan vielä enemmän ihmetellen hänen peräänsä, kun hän avasi ikkunan ja astui sisään.

Iruka istui pöytänsä ääressä ja näytti todella turhautuneelta. Edessään hänellä oli kasa töhryisiä papereita ja kädessä punainen korjauskynä. Hän veti edessä olevaan paperiin viimeiset merkinnät ja otti sitten seuraavan.

"Oletpas sinä kiireinen, sensei", totesi ääni yllättäen aivan hänen korvansa vierestä. Iruka huudahti säikähtäneenä ja pudotti kynän kädestään. Paperin keskelle syntyi iso punainen pilkku. Iruka käännähti äkkiä ympäri ja päätyi kasvoikkain Kakashin kanssa. Heidän kasvonsa olivat niin lähellä, että nenät juuri ja juuri koskettivat.
"Ääk! Kakashi-sensei!" Iruka nopeasti vetääntyi taaemmas, mutta tästä hän ei paljoakaan kostunut, kun Kakashi sen kun tuli lähemmäs.

"Mi-millä oikeudella tulet noin vain luokkaani säikyttelemään minua?! JA EIKÖ SINUN PITÄISI OLLA SAIRAALASSA?!" Iruka raivosi naama punaisena ja työnsi toisen kauemmas.
Kakashi kohautti olkiiaan ja vastasi: "Olen jo ihan terve ja minulla oli siellä niin tylsää, että päätin tulla tänne viihdyttämään sinua."
Iruka loi toiseen epäilevän katseen ja nopeasti tökkäsi toista selkään ison haavan lähettyville. Kakashi puri huulta ja yritti estää itseään huutamasta kivusta. Iruka kumminkin huomasi heti toisen reaktion, mutta ihan vain piruuttaan tökkäsi vielä toisen kerran ja Kakashi vinkaisi hiljaa.
"Terve? Salli minun nauraa! Sinä palaat sairaalaan tällä sekunnilla ja-"

"MISSÄ MINUN HAAVOITTUNUT ARKKIVIHOLLISENI LYMYÄÄ?!" kantautui pihalta äänekäs huuto, joka kuului varmasti koko Konohan äänekkäimmälle miehelle, Maito Gaille.
Mauttoman kampauksen ja julmettoman suuret kulmakarvat omistava pää popsahti sisään ikkunasta ja katsoi kummastuneena Irukaa ja tämän selän takana piilottelevaa Kakashia. Näky oli todellakin huvittava, kun iso aikuinen mies käyttäytyi kuin pieni lapsi. Iruka sai olla lasten keskellä päivät pitkät ja ei tahtonut enään yhtään lisää lasta saati sitten lapsenmielistä aikuista.
Iruka astui vasemmalle , ettei olisi enään toisen suojana, mutta silloin Kakahsikin astui vasemmalle. Irukaa alkoi äsryttää vielä enemmän ja astui kaksi askelta nopeasti oikealle, Kakashi perässä seuraten.

Gai yhä tuijotti heitä mitä mielenkiintoisimmalla ilmeellä.

"Lopeta tullollainen käyttäytyminen ja-!" Iruka kääntyi ympäri ja huusi Kakashille, joka kumminkin keskeytti hänet kysymällä: "Millainen käyttäytyminen?"
Iruka ei enään kestänyt. Hän oli kokoajan yrittänyt rauhoittua, mutta ohimolla tykki kokoajan suoni ja käsi oli nyrkkiin puristettuna.
Kakashi selvästi vaistosi vaaran, sillä kun Iruka oli iskemässä hän katosi kätevästi jättäen vain savupilven jälkeensä.

"Voi ei! Jälleen kerran epäonnistuin jalossa tehtävässäni!" Gai voihkaisi ylidramatisoiden koko tilannetta.
"Mikä tehtävä sinulla oikein on?" Iruka kysyi ja käveli toisen luokse ikkunalle.
"Rakkaan kylämme ylväs Hokage on määrännyt minut vahtimaan Kakahsia ja pitämään tämän sairaalan tiloissa", Gai selitti.
"Huono menestys tähän asti?"
Gai nyökkäsi hieman nolona. "Mutta lupaan palauttaa hänet sairaalaan ennne puolta päivää, tai kierrän kylän sata kertaa ympäri..." Gai piti pienen miettimistauon ja jatkoi sitten taas, "silmät kiinni... takaperin!"
Sitten tämä hävisi silmänräpäyksessä.

"Jouninit ovat ihan oma luokkansa outoudessa", Iruka mutisi ja palasi ikkunalta pöydälleen. Hän ehti juuri ja juuri korjata vielä yhden kokeen ennen oppilaiden palaamista välitunnilta.

---

Iruka ikuisuudelta tuntuneen koulupäivän jälkeen suuntasi heti Kakashin kotiin. Koirat näyttivät odottaneen jo monta tuntia oven edessä, odottaen edes jonkun astuvan sisään. Ne hyörivät Irukan ympärillä ja seurasivat häntä kuin hai laivaa. Sen jälkeen kumminkiin kun hän oli antanut niille ruoan ja vienyt ulos, niin hän sai hieman rauhaa.
Hän istuutui keittiön pöydän ääreen ja alkoi taas korjata kokeita.

Pehmeät tassut tömähtivät pöydän pintaan ja Iruka nosti katsettaan nähdäkseen hänen rauhansa rikkojan. Pakkun seisoi pöydällä ihan Irukan nenän edessä ja vaikka Iruka oli monen monta kertaa toistanut ettei ruokapöydälle hypittäisi, niin koira ei tehnyt tällä kertaa elettäkään lähteäkseen.
"Onko sinulla mitään uutta tietoa?" Pakkun kysyi.
"Mitä sinä sitten tiedät?"
"Hän palasi Konohaan aika pirun huonossa kunnossa", Pakkun vastasi. "Toisin sanoen en mitään. Hän voisi olla tietojeni perusteella vaikka ihan hyvin kuollut." Ilmeisestikään kukaan ei pitänyt tärkeänä informoida Kakashin ninkenejä tämän kunnosta.
"No kuollut hän ei vielä ainakaan ole", Iruka sanoi ja katsoi Pakkunia hieman säälivästi. Pakkun vain tuhahti ja käänsi katseensa jonnekkin oikealle. Koira ei ylpeyttään voinut myöntää olleensa tippaakaan huolissaan.

"Onko Kakashi muuten käväissyt täällä tänään?" Iruka kysyi.
"Luuletko, että kysyisin hänen tilastaan, jos olisin itse voinut kysyä häneltä", Pakkun sanoi , "ei, hän ei ole käynyt täällä. Mutta se vihreä ja äänekäs tyyppi, Gaiko se oli, on käynyt kerran."
Iruka mutisi jotain nolona ja painoi katseensa alas pöytään. Ei hänen päättelykyvyssään paljoa kehuttavaa löytynyt.

Ovelta kuului hetken päästä sarja napakoita koputuksia. Iruka oli tavallaan helpottunut saadessaan muuta tehtävää, kuin kokeiden korjaaminen. Mikä tahansa tekosyy sen lopettamiseen kelpasi. Tuolin jalat raapivat hieman lattiaa Irukan noustessa hitaasti ylös. Muutaman tunnin istumisen jälkeen ylös nouseminen tuntui inhottavasti polvissa.
Ja koputukset ovella sen kun kovenivat.

"Tullaan, tullaan!" Iruka huusi ärtyneenä ja hieman peläten tulijan vielä rikkovan oven. Hän asteli eteiseen ja veti oven auki. Hän yllättyi hieman tunnistaessaan tulijan. "Ai hei, Lee", Iruka tervehti mustatukkaista poikaa.

Lee tuijotti häntä isoilla silmillään ja näytti erittäin mietteliäältä. Iruka tuijotti mitään sanomatta takaisin ja näin heidän kahden väliin laskeutui hiljaisuus.

Mutta näin myöhemmin kun Iruka mietti, niin hiljaisuus tuntui hyvältä verrattuna pojan sanomisiin sen jälkeen.

"Ah! Sakura-chan siis puhui totta!" Lee sanoi ylhäisen kuuloisena, "tahdon vain sanoa, että ihailen rakkauttanne ja pyrin samaan Sakura-chanin kanssa. Joku päivä olemme yhtä onnellisia kuin te!" Poika lausui tämän kuin virallisimmankin ilmoituksen.
"Mitä...?" Iruka oli korjaamassa poikaa, kun tämä jatkoi: "Teidän nuorekas ja kukoistava rakkautenne on niin inspiroivaa. Joku päivä kuvan kaunis Sakura tulee vielä olemaan minun!"
Lee olisi varmaan jatkanut pidemmällekkin, mutta muutaman ohikulkijan ihmettelevät ja paheksuvat katseet saivat Irukan noloksi ja välttäen naamansa punaiseksi muuttumisen, hän veti Leen kesken tämän puheiden sisälle ja paiskasi oven kiinni perässään.

"Miksi ei mene ihmisten paksujen kallojen läpi se, että me emme ole yhdessä?!" Iruka ärjyi lähinnä itsekseen, kuin Leelle, kävellessään rivakkaa tahtia keittiöön. Lee keksimättä parempaa seurasi Irukaa. Koirat parveilivat Leen ympärillä nuuhkimassa tätä ja nuolemassa kämmeniä. Lee tietenkin alkoi rapsuttaa koiria, mikä osottautui hankalaksi, kun kaikki tahtoivat tulla rapsutetuksi ja Leellä oli vain yksi pari käsiä ja toinen pari jalkoja.
Iruka oli päättänyt keittää teetä ja vilkaistuaan olkansa yli Leen suuntaan, hän naurahti, sillä näky oli todellakin huvittava. Lee näytti hukkuvan ympärillä tunkeilevien koirien alle.
"Pärjäätkö siellä?" Iruka huikkasi ja virnisti leveästi. Koirakasan keskeltä nousi ylös käsi joka näytti peukkua. Iruka pudisti päätään ja naurahti uudestaan.

"Onko sinulla jano?" Iruka kysyi ja kääntyi ympäri. "Tai tahdotko jotain syötävää?"
Lee oli jotenkin onnistunut aloittamaan painin koirien kanssa ja ei kuullun ollenkaan toisen kysymyksiä. Leen onneksi isoin koirista ei osallistunut painiin, kuten ei Pakkunkaan.
Iruka tuli kumminkin pelastamaan Leen (tai koirat), vetämällä Leen kasasta ulos pilkottavasta jalasta.

"Hä? Sanoitko jotain?" Lee kysyi ja katsoi häneen hölmistyneenä.
"Tahdotko jotain syötävää tai juotavaa?" Iruka kysyi uudestaan.
Lee pudisti päätään ja sanoi: "Minä en nyt ehdi juoda tai syödä! Minulla on tehtävä!"
"Ja mikäs tehtäväsi sitten on? Painia Kakashin koirien kanssa, kenties?" Iruka kysyi pystymättä pitämään ilkuvaa sävyä poissa äänestään. Lee joko ei kuullut sitä pientä ivaa hänen äänessään tai vain päätti jättää huomioimatta.
"Ei, kun tehtäväni on paljon tärkeämpi. Gai-sensei lähetti minut katsomaan, että onko Kakashi täällä", Lee selitti.
"Aha. No kuten varmasti olet huomannut, ettei hän ole täällä", Iruka sanoi pojalle.
"Niin. Mutta varmasti voisit auttaa minua", Lee sanoi.
"Ei minusta ole mitään apua", Iruka tuhahti.
"Kyllä sinä varmasti tiedät minne rakkaasi on kätkeytynyt!"
"HÄN EI OLE POIKAYSTÄVÄNI!" Iruka huusi naama punaisena ja löi seinää vieressään.
Lee näytti todella järkyttyneeltä toisen purkauksesta. Iruka taas tuijotti maata Leen edessä ja painoi nyrkkiään seinää vasten. Hetkeksi laskeutui huoneeseen hiljaisuus. Koiratkin pysyivät paikoillaan ja katsoivat kysyvät ilmeet kasvoillaan Irukaan.

"Eikö?" Lee kysyi hieman yllättyneen ja hölmistyneen äänen sekoituksella.
"Ei, ei ole", Iruka sihisi yhteen puristettujen hampaittensa välistä. "Enkä ymmärrä, miksi ihmiset jatkuvasti luulevat niin." Iruka rentoutti lihaksensa, kääntyi ympäri ja laahusti keittiöön. Lee seurasi perässä.

"Anteeksi kamalasti, mutta erehdykseni oli ihan inhimillinen. Tarkoitan, että..." Lee selitti seuratessaan Irukaa ja joutui pysähtymään, kun Iruka teki yllättäin täyskäännöksen.
"Mikä ihme antaa sellaisen kuvan, että minä ja Kakashi olisimme yhdessä?" Iruka kysyi ärtyneenä.
"No ensinnäkin kutsut häntä Kakashiksi, vaikka ennen sanoit Kakahsi-sensei", Lee vastasi ja nosti etusormen pystyyn. Jatkaessaan hän nosti keskisormen pystyyn. "Toiseksi olet tällä hetkellä hänen asunnossaan."
"E-entä sitten. Ei tuo-"
"Kolmanneksi Sakuran mukaan olette olleet erittäin läheisiä viimeaikoina."
"Hyvä on! Ymmärrän!" Iruka huudahti ja Lee hiljentyi hymyilemaan voitonriemuisesti.

Iruka kaatoi teetä mukiin ja pisti siihen kolmelusikallista sokeria ja lirauksen maitoa. Sitten hän ojensi sen Leelle, joka katsoi mukia hetken yllättyneenä, ennen kuin otti sen käsiinsä.

"Mit-"
"Vahtisitko taloa vähän aikaa, kun menen etsimään Kakashin?" Iruka pyysi pojalta, joka nyökkäsi vastaukseksi.
"Tiedätkö, missä hän on?" Lee kysyi ja otti hörpyn teemukista.
"Minulla on aavistus", Iruka vastasi ennen kuin katosi eteiseen. Hän otti nopeasti takin naulakosta, pisti kengät jalkaan ja takin pukemisen vielä ollessa kesken, katosi ovesta ulos.

"Tiedättekö mitä", Lee sanoi koirille Irukan hävittyä ovesta ulos, "vaikka hän mitä sanoo, niin kyllä minä uskon heidän olevan yhdessä. Tai ainakin he tulevat olemaan."
Koirat päättivät olla kommentoimatta asiaa.