Kevyt tuulenvire leikkii ihollani. Hiukseni hulmuavat tuulen mukana jonnekin kauas, pysyen kuitenkin juuri siinä hetkessä ja siinä paikassa. Mieli karkaa jonnekkin kauas, toiseen maailmaan. Aurinko laskee jossain kaukana edessäni mereen. Hymy koristaa koruttomia kasvojani. Käteni ovat levällään sivuillani. Kieleke avautuu edessäni.

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos
osaan hyvää uutta vuotta toivottaa
mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa

Siitä on kauan. Liian kauan. Kaipaan sitä tunnetta. Kaipaan sinua viereeni kertomaan, kuinka paljon rakastat minua. Haluan kuulla sen vielä edes kerran, ellei sitä ole liikaa vaadittu.

Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään
saatan olla hiljaa, jos niin vaaditaan
saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan

Kuitenkaan et ole missään. Et ole takanani estämässä minua. Et ole alhaalla ottamassa minua kiinni. Et ole rinnallani hyppäämässä kanssani. Et ole lähelläni. Olet jossain, minne minulla ei ole asiaa. En pääse lähellesi, vaikka kuinka toivoisin. Sillä sinä olet mennyt ja vienyt mukanasi sydämeni.

Rakkaus on kuollut elämän virtaan
pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan
pelasta mut
pelasta

Tule luokseni ja estä välttämätön, sillä vain sinä voit estää sen minkä minä aion tehdä. Vain sinä voit pelastaa minut kuolemalta. Voit antaa minulle vielä syyn elää kanssasi. Voit kertoa minulle kaiken sen minkä jätit silloin kertomatta ja kaiken sen mitä aina ajattelet. Voit kertoa kaiken mitä haluat, voit vuodattaa kaikki ajatuksesi, lupaan kuunnella, jos vain jäät luokseni ja estät minua.

Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin
voisin tulla takaisin ja hengähtää
mutta sinä kun oot mennyt, ei henkeäkään mulle jää

Suljen silmäni. Kuiskaan viimeisen toiveeni tuulen mukaan. Tuuli saa kertoa sinulle sen, mitä minä en enää tule kertomaan kenellekkään tässä elämässä.

Maailman tuuliin mä menetin rakkaan
pelasta mut, jos se käy sun almanakkaan
pelasta mut
pelasta

Astun jälleen askeleen eteenpäin. Enää kuusi tai viisi askelta reunalle. Silloin en enää voi perääntyä.

Rakkaus on kuollut elämän virtaan
pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan
pelasta mut
pelasta

Hitaasti otan kaikki viisi askelta. Reuna on enää yhden askeleen päässä ja alhaalla olevat kivet särähtävät silmiini.

Pelasta

Meren aallot lyövät kovalla äänellä kallioon, lokeilla oma äänensä, tuulella omansa. Kaikella on tarkoituksensa sillä hetkellä, jopa minulla. Paikkani on seistä siinä ja katsoa kuinka meri valmistaa itseään yöhön, ennen minun hyppyäni mukaan tuohon kovaan pauhuun.

Rakkaus on kuollut elämän virtaan
pelasta mut, jos se sopii sinun pirtaan
pelasta mut
pelasta

Aikani on tullut. Tiedän sen, vaikkei kukaan sitä minulle kerro. Jos sinä olisit tullut tullaksesi, olisit jo täällä. Olisit jo kietonut käsivartesi ympärilleni ja kertonut rakastavasi minua. Kuitenkaan et ole täällä. Olet siellä minne minä en voi enää mennä. Olet aivan liian kaukana, ulottumattomissani.

Heikosti tajuan mä elämisen taikaa
pelasta mut, jos sinulla on aikaa
pelasta mut
pelasta

Askel on ohi ja hyppään. Ilmavirrat tulevat lujaa kasvojani vasten. Keuhkoni täyttyvät raikkaalla ilmalla, äänet katoavat ympäriltäni. Kuitenkin kuulen äänen, joka kertoo että edes joku rakastaa minua. Kaikki se minkä takia olisin tahtonut elää, tuli liian myöhään.
”Sakura! Rakastan sinua…”