”Pala! Pala! …Se on tulessa!”
Deidara istui olohuoneessa ja katsoi kattoa, jonka yläpuolella olevassa huoneessa Hidan mekasti kovaan ääneen. Sanoista päätellen hän poltti jotain.
Deidara ei ymmärtänyt, mitä varten toisen oli käyttäydyttävä niin… Huonosti. Sanan kaikissa merkityksissä.
”Yah! Se leviää! Kakuzu! Auta helvetti soikoon!”
Deidara ei voinut estää pientä naurunpyrskähdystä. Hän alkoi hihitellä itsekseen ja silmäili vihreän, mustan ja valkoisen eri sävyissä kylpevää huonetta, jossa oli yksin. Yläkerrassa mekasti yksi kakara, joka oli saanut tulitikut käsiinsä ja toinen litki mehukattia pihalla. Se toinen oli siis Tobi.

Deidara käveli ikkunalle ja katsoi ulos harmaiden verhojen välistä. Tobi jahtasi perhosta ja Sasori loikoili ruohikossa, joka oli vielä aamukasteesta kostea. Miehellä oli heinänkorsi suunpielessä.
Taivas oli seesteinen ja aurinko oli korkealla, vaikka kello oli vasta yhdeksän. Deidara levitti verhot kunnolla auki ja antoi päivän paistaa sisään.
”Ei jumalauta!” Kuului vuorostaan Kakuzun ääni yläkerrasta, sitten seurasi juoksuaskelia ja epämääräistä huutoa. Hetken päästä kuului kova pamaus. Sitä seurasi iso loiskahdus ja Kisamen kauhistunut huuto.
Deidara ei vaivautunut mennä katsomaan mitä oli tekeillä, hän kuulisi siitä kyllä aikanaan.

Aikanaan vastasi tässä tapauksessa muutamaa kymmentä sekuntia sillä Itachi saapui huoneeseen päätään pudistellen ja kädessään täysinäinen kahvikuppi, jossa oli kuva näädästä.
”Huomenta.” Itachi mumisi väsyneesti ja istui sohvalle.
”Huomenta… Venyikö yö pitkäksi, un?” Deidara kysyi virnistellen hieman, kuten hän aavistikin Itachi ei vaivautunut vastaamaan. Niinpä hän vaihtoi puheenaihetta. ”Mitä se mekastus oli?”
”Hidan leikki tulitikuilla ja käräytti Kakuzun vuoteen tuhkaksi… Vahinko varmaankin. En minä tiedä.” Itachi siemaisi kahvia ja Deidara katsoi toista.
”Ja?”
”…Tuli sammutettiin Kisamen akvaarion vedellä.”
Deidara tunsi sääliä ajatellessaan kalaparkoja ja Itachi ilmeisesti huomasi sen, koska kertoi Kisamen pelastavan fisuja ammeeseen.
Blondi vain nyökkäsi ja nousi seisomaan, ilmoittaen menevänsä ulos. Itachi heilautti kättään tylsistyneen oloisesti.
”Juuri murhaajan tyyli, un.” Deidara pyöräytti silmiään ja säntäsi pihamaalle.

Tobi juoksi ympäri pihaa, tällä kertaa kärpäsen perässä, koska se oli surissut hänelle. Sasori oli nukahtanut nurmikolle ja joku jänis oli hyvin kiinnostunut tämän hiuksista, mutta eläin lähti karkuun, kun Deidara nelisti paikalle.
”Sasoriiii!”
Sasori avasi silmänsä ja katsoi Deidaraa, joka istui hänen viereensä.
”Mitä?”
Deidara katsoi Sasoria ja virnuili, toinen kohotti kulmaansa kysyvästi.
’Sano jotain fiksua, sano jotain fiksua…’ Deidara ajatteli ja tapitti Sasoria. ”Painitaan!”
Sasori katsoi Deidaraa kummeksuen ja toinen halusi läimäistä käden otsalleen.
”Okei.”
”Mitä?”
”Painitaan vaan.” Sasori ponnisti maasta Deidaran päälle.


Itachi katsoi painia ikkunasta ja pudisti päätään virnistäen hieman. Aamu oli valjennut toiminnan täyteisenä, jatkuisikohan päivä samaan tapaan? Luultavasti.
Itachi palasi sohvalle kahvikuppinsa luo ja levitti sanomalehden eteensä. Ei häntä sinänsä kiinnostanut maailman meno, mutta oli ihan hyvä olla perillä asioista.

Pain saapui huoneeseen sen näköisenä, että hänet oli herätetty kesken unien. Hän jupisi jotain keskellä yötä herättämisestä ja yöllisestä mekkalasta.
Itachin teki mieli näpäyttää toiselle, että oli aamu, mutta jätti sen tekemättä. Siitä olisi seurannut vain saarna siitä, miten kielteinen asenne hänellä kaikkeen oli.

Johtajan nukahdettua nojatuoliin Itachi hymähti ja lähti huoneesta lehden ja kahvin kanssa.
Show oli varmaankin aamulta ohi ja kaikkialla oli jotakuinkin rauhallista. Mitä nyt ulkoa kuuluva nauru riipi ikävästi Itachin korvia.


”Ha!” Sasori painoi Deidaran ranteista maahan. ”Voitin.”
”Un! Päästä ylös!” Maassa makaava blondi inahti ja rimpuili hetken, mutta lopetti tuntiessaan Sasorin huulet omillaan.
Deidara räväytti silmänsä täysin auki ja katsoi Sasoria, ennen kuin sulki silmänsä ja vastasi suudelmaan, joka hänestä loppui aivan liian pian.
Sasori nousi Deidaran päältä.
”Un… Danna?”
”Nähdään DeiDei.” Sasori hymyili salaperäisen oloisesti ja lähti sisälle.

”Un…” Deidara tuijotti Sasorin perään vallan hämmentyneenä. Mistä nyt tuuli puhalsi? Etelästä?
Tunsiko Sasori jotain häntä kohtaan, vai…? No Deidara ainakin toivoi sitä.
Hänen ajatuksensa kuitenkin keskeytti tikkarin kanssa paikalle tuleva Tobi. Itseasiassa tikkari oli takertunut tämän hiuksiin.
”Voi Tobi… Montako kertaa täytyy sanoa, että älä häiritse johtajaa aamutuimaan? Un…”
Tobi vastasi Deidaralle lyhyellä niiskauksella. Taiteilija huokaisi ja alkoi irrottaa tikkaria hiuksista.
”Hemmetti sun kanssa Tobi. UN!”