Kisame heitti tummansinisen pyyhkeen vyötäisiltään kylpyhuoneen nurkkaan ja asteli suihkun alle vääntäen veden niin kuumalle kuin mahdollista. Tulikuuma vesi virtasi hain niskaan ja tämä rentoutui silmissä.
Kisame istui suihkun alle ja nojasi seinään. Hän piti silmiään kiinni ja nautti vedestä.


”Hidan? Hidan! Missä se on…” Kakuzu käveli ympäri taloa etsien pariaan tympääntyneenä. Toinen oli kadonnut heti tulitikkuleikkiensä jälkeen jotenkin mystisesti. No taitonsa kullakin.
”Missä olet pieni tulitikkutyttöni…?” Kakuzu huhuili.
”Minuako etsit?” Tobi kurkisti nurkan takaa, mutta älysi lähteä pinkomaan karkuun Kakuzun katsottua häntä murhaavasti.

Kakuzu pudisteli päätään. Koko tulitikkuleikki oli lähtenyt siitä, että Tobi oli piirtänyt Hidanille vahaliiduilla epämuodostuneen ympyrän, jonka sisällä oli omituista sotkua. Se taas puolestaan esitti kolmiota. Kuulemma.
Hidan oli polttanut paperin jumalanpilkkana ja… Niin siinä sitten kävi, että tuli oli päässyt hieman leviämään ja Kakuzun sänky oli palanut. Kisamen akvaario oli tosin pelastanut tilanteen, ainakin Kakuzun osalta, ja Hidan saisi nyt Kakuzun nukkumaan viereensä. Masokistin ilmeistä ei osannut päätellä oliko se hänestä hyvä vai huono asia.

Yläkerrasta kuului mätkähdys ja äänekästä kiroilua.
”…Siellä.” Kakuzu sanoi ääneen itselleen ja käveli rauhallisesti yläkertaan. Sieltä kuuluvista vittuperkeleistä ei voinut erehtyä.

”Mitä loikoilet keskellä käytävää?”
”Nyt se vitun turpa kiinni Kakuzu! Auta mut ylös!” Hidan vaati noustessaan ihan itse seisomaan. Kakuzu ei voinut olla naurahtamatta.
”Ja nyt sä helvetti naurat mulle! Saatanan vitun rahanahne paska!”
”En nauranut.”
”Nauroithan!” Hidan inisi vastaan ja käveli uhmakkaasti Kakuzun eteen. ”Kyllä mä helvetti tiedän koska mulle nauretaan! Vittu! Etkä se edes auttanu mua pystyyn!”
”…Nousit ihan itse.”
”Enkä!” Hidan istui lattialle kapinoiden. ”Kato vaikka!”



Kisame heräsi suihkun alta säpsähtäen. Hän nousi kiireesti, sammutti vedentulon ja meni kuivaamaan itseään.
Kisame vilkaisi kelloa, hän oli ottanut neljänkymmenen minuutin torkut. Ei paha. Oli hän kerran unohtunut nukkumaan ammeeseen moneksi tunniksi.

Kisame kiersi pyyhkeen lantiolleen ja meni kurkistamaan kylpyammeeseen, jossa hänen kalansa uivat elämäniloisina.
”Voi pikku muruseni…Kohta saatte taas kunnon akvaarion… Tui tui tui…” Kisame liversi lemmikeilleen juuri, kun huoneen ovi avautui.
”Ou. Sori Kisame.” Itachi sanoi. ”En arvannut, että olit vielä täällä.”
”Ei mitään. Olin juuri lähdössä.” Kisame kääntyi katsomaan toista. ”Oletko tehnyt jotain hiuksilles?”
”…Harjasin niitä pidempään.” Itachi murahti. ”Ja vaihdoin eilen hoitoaineen.”
”Näytät… Kauniilta, jos sallit sen sananparren, Ita-chan.” Kisame silitti toisen poskea lähtiessään pois kylpyhuoneesta.
Itachi oli jähmettynyt toisen kosketuksesta ja nosti nyt kätensä hieman hämmentyneenä poskelleen.
”Joo… Sallin…” Uchiha sopersi ja kääntyi katsomaan ovea kohti, josta Kisame oli juuri kulkenut.


Sasori käveli haukotellen käytävällä ja vilkaisi kelloa. Vähän yli kaksitoista. Vasta.
Deidaran ja hänen huoneesta kuului musiikin jumputus, joka sai Sasorin painamaan korvansa ovea vasten uteliaana. Hän ei pystynyt erottamaan kappaleen sanoja.

Sasori avasi oven raolleen ja kurkisti sisään. Hänen näkökenttäänsä ampaisi Movetronin tahdissa tanssiva Deidara.
”Taisin unohtaa, että Cupido silmänsä peittänyt on. En nähnyt salamaa, mutta iskussa voima on uskomaton!” Deidara lauloi kertosäettä, autuaan tietämättömänä ovenraosta kurkkivasta Sasorista.
”Tunnen jos sen. Siipien kosketuksen. Kuolen jos en nuolesta osumaa sydämeen saa…”  Deidara käpertyi sängylle ja halasi punaista, sydämen muotoista tyynyään. ”Oi Dannaaaah!”

Sasori hymyili ja käveli huoneeseen jossa Movetronin kappale Cupido soi yhä täysillä ja Deidara kieri sängyllä, kuin palavasti rakastunut teinityttö.
Sasori sammutti stereot ja Deidara ampaisi istumaan katsoen häntä. Puna hiipi blondin poskille nopeasti.
”Moi Sasori…” Deidara mumisi ja yritti kätkeä tyynyä selkänsä taakse.

”Hyvin suloista DeiDei.” Sasori istui toisen viereen ja tämä punehtui entistä pahemmin.
”Näit minut… Vai…?”
”Näin.” Sasori vastasi ja lähestyi vaivihkaa Deidaraa. ”Se oli hyvin suloista, kuten jo sanoin.”
Deidara kohotti ujona katseensa Sasoriin.

”Tiedätkö mitä Deidara… Olen aina halunnut…” Sasorin sanat keskeytti huoneeseen porhaltava Tobi, jolla oli vihreä vahaliitu oikean puoleisessa kädessään.
”Apua! Hidan tappaa!” Tobi kiljui ja samassa huoneeseen ryntäsi viikatteen kanssa väkivaltaisesti heiluva Hidan.
”Ulos!” Deidara kiljaisi hyvin neitimäisesti, kun Tobi ryntäsi päin stereoita niin että rysähti.
”Jos ne hajosi pahasti niin sä kuolet!” Deidara kiljui Tobille, osoittaen sen jälkeen Hidania. ”Ja sinä myös!”

Tobi ryntäsi huoneesta, Hidan yhä perässään.
”Haha! Nyt koripallo! Nyt tulee niin turpiin! Nyt tulee niin vitusti turpiin, että!” Hidanin huuto kuului niin pitkään, kunnes Sasori auliisti sulki oven.

”Hajosivatko pahasti?” Sasori katsoi Deidaraa, joka oli stereoiden luona.
”Ei kai…” Deidara mumisi ja Sasori kyykistyi tämän viereen tarkastelemaan vekotinta. Deidara paineli joitakin nappuloita, ja musiikki alkoi soida.
Blondi huokaisi helpottuneena. ”Ehjät ovat… Mitä olitkaan sanomassa ennen kuin Tobi ja Hidan rynnistivät sisälle?”
Sasori hymyili Deidaralle, joka virnisti takaisin ja otti Sasorin kädet omiinsa. Kaksikon huulet kohtasivat.


”Vittu perkeleen Tobi!” Hidan heitti viikatteen seinään, mutta kuin ihmeen kaupalla Kakuzu ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
”Se pyys mun selittää mite pelataan jotai paskaa ristinollaa. Mä käskin sitä painua menemään sänkyy jonku tyypin kanssa alasti ja kattoo mitä tapahtuu ja sit…”
”Kyllä, tuli jo selväksi.” Kakuzu sanoi ja pörrötti ajatuksissaan Hidanin hiuksia. Siitä toinen sai syyn uuteen kohtaukseen.
”Vittu, mul menee aina ikuisuus näiden laittoon, saatana!” Hidan mesosi ja paineli uhraamaan hiuksilleen purkillisen geeliä.
”Sinä ja tököttisi.” Kakuzu murahti.


”Zetsu.” Tobi inahti huoneen ovelta.
”…Niin.” Zetsu laski lehteä, jotta näkisi Tobin.
”Tobi haluaa tietää mitä tarkoittaa, kun kaksi ihmistä on alasti sängyssä ja…”
”Mistä sinä tuollaista kuulit?”
”Ei sillä väliä… Mutta kerro…”
”En tiedä. Kysy Hidanilta.” Zetsu valehteli ja alkoi taas lukea.
”Mutta kun…”
”Hidanilla on käytännön kokemusta! Ala mennä jo!”