Äiti, minä haluan kotiin.
Äiti, miksi Itachi vihaa isää?
Äiti, mikset vastaa minulle?
Äiti..
Äiti!
..Miksi nukuit pois?

Miksi nukuit pois.

Olin kävelemässä kohti lapsuudenkotiani. Niin kuin joka vuosi, joka joulukuu..

”Äiti! Olen kotona taas!” minä huusin aina kun tulin koulusta kotiin.

This is my December
This is my time of the year

Kylmä, lumeton joulukuu.

Kuolleet vaahterat ympäröivät vanhaa toria, josta ei ollut enää jäljellä kuin punavalkoiset katokset ja vanhat mainoskyltit. Näin eräässä vanhassa puussa yli kymmenen vuotta vanhan, pienen ja epäselvän kaiverruksen.

Sasuke on idiootti.

Hymähdin itsekseni. Katsoin uudelleen ympärilleni. Kaikki oli kuollutta. Ei enää jälkeäkään mistään. Rakastin tätä paikkaa. Mitä kaikille tapahtui?

This is my December
This is all so clear

He kuolivat. Hänen itsekkyytensä vuoksi.
Tämä oli minun kotini.

This is my December
This is my snow covered home

Kukaan muu ei ole käynyt täällä enää sen kamaluuden jälkeen.

"Minulla on ihana isoveli. Kaikki rakastavat häntä! Hän osaa kaiken! Hän on todella, todella vahva!"

Pyyhkäisin mustat hiukset kasvoiltani ja näin vihdoin kotipihani. Pihan puussa seisoi yhä "tervetuloa"-tonttu, joka hymyili leveästi, vaikka maali olikin vanhuudestaan kulunut pois sen hymyltä.

"Minun isoveljeni ei tekisi pahaa kenellekkään."

Avasin varovasti oven. Ovi narahti ilkeästi. Pimeä valo tunkeutui ulos talosta.

Tule sisään...

This is my December
This is me alone

"Itachi, minä rakastan sinua!" minä huusin ja hyppäsin isoveljeni reppuselkään. Hän lähti yhdessä minun kanssani kävelemään kohti meidän pientä piilopaikkaa.. Kukaan ei tiedä sinne. Kukaan ei koskaan löytänyt meitä sieltä. Pitkien kallioiden luolissa, tämä oli meidän salaisuutemme. Siellä pystyimme puhumaan kaikesta!

Kaikki oli jäänyt juuri samalle paikalle, kuten oli jätetty. Pölykerrokset olivat vallanneet kauniin olohuoneen. Valkoiset verhot hulmusivat ulko-oven ollessa auki. Matossa oli pieniä, kuivuneita veritahroja. Näin vanhassa hyllyssä valokuvia seisovan paikallaan. Näin kuvia äidistä.

Hän hymyili aina kauniisti, äiti oli niin kaunis. Rakastin häntä. Äiti, minulla on sinua ikävä.

Tuon kuvan vieressä oli vielä vanhempi kuva. Kuva isästä. Kun isä oli nuori. Ehkä minun ikäiseni.

Itachi vihasi isää.

"Isoveli, miksi sinä vihaat häntä?" minä kysyin. Minä en tiennyt mistään mitään.
"Isä on tehnyt jotain todella pahaa." veli vastasi ja oli hetken aivan hiljaa.
"M-mitä... Ei isä ole paha! Mitä isä on tehnyt?"

And I
Just wish that I didn't feel
Like there was something I missed

Veli alkoi puristaa kädestäni kovempaa.
"En voi kertoa sitä, idiootti."
"Mikset? Eihän meillä ole salaisuuksia!"
Samassa veli nappasi minut ja syleili kovasti.
"Mutta tätä sinun ei tarvitse tietää."
"A-anteeksi kun kysyin.."

And I
Take back all the things that I said to you

Monia päiviä myöhemmin, ennen nukkumaan menoa, kuulin veljeni huutavan toisessa huoneessa. Itachi, mikä on hätänä?

"Lopeta!"

Ja kuului tömähdys.

"Nulikka."

"Äiti auta minua!"

Nousin ylös sängystäni silmiäni hieroen ja kävelin varpaisillani olohuoneeseen. Kylmä lattianpinta värähteli ja huomasin jonkun tulevan perässäni. Näin äidin tulevan luokseni, ottavan syleilyynsä..

"Älä mene sinne."

"Mutta isoveljeen sattui!"

"Itachilla on kaikki hyvin" sanoit ja puristit minua itseäsi vasten. Sanoit vain, että saisin itkeä sinua vasten. Mutta sinä itkit, en minä.

Mutta jos olisin ymmärtänyt... olisin itkenyt.

Jäin vain tuijottamaan Itachin huoneen ovea.

"Isoveli..?"

----------

"Mitä eilen oikein tapahtui?" Minä kysyin Itachilta seuraavana aamuna. Hänellä oli kasvoissaan mustelma, käsissä tarttumisen jäljet.
"Isä vain..suuttui, idiootti."
"Miksi? L-löikö hän sinua?"
"Lupaa ettet ikinä suututa isää." sanoit vain ja lähdit kävelemään takaisin kotiin.

Minä en ymmärtänyt.

"O-odota Ita!"
--------

Isä, mitä sinä saitkaan aikaan.

Tuijotin pitkään muistoja edessäni. Niin kauan minä vihasin isoveljeäni. Mutta vasta nyt ymmärsin, mitä silloin tapahtui.

Miten pahalta sinusta saattoikaan tuntua.

Missä olet, isoveli?

Kotona on niin tyhjää ilman sinua.

And I'd give it all away
Just to have somewhere to go to
Give it all away
To have someone to come home to

"Tässä minä olen." kuului takaani viileä ääni.

Silmäni kavahtivat pelosta. En osaa sanoa oliko se pelkoa.. Mutta säikähdin.

Käännyin hiljaa ja varoen katsomaan taakseni.

"I-itachi.."

Katsoit minua mustilla silmilläsi. Näytit väsyneeltä. Itkeneeltä?

"Pikkuveli."

Silloinkin oli joulukuu.

This is my December
These are my snow covered dreams
This is me pretending
This is all I need

"Kylmä, lumeton joulukuu."
"M-mitä?"
"Tiedätkös.. pikkuveli. Tänä iltana sinun ei kannata tulla kotiin."

..Minua alkoi pelottaa.

"T-tekeekö isä taas sinuun kipeää?"
Tuijotit kauas järvelle ja tokaisit..
"Ei isä tee enää pahaa kenellekkään"

Ja sinä yönä..

He kaikki kuolivat.

"T-tulit kuin pyynnöstä.." sain änkytettyä hänelle.
"Idiootti. Tiesin että tulisit tänne. Nythän on joulukuu" Itachi sanoi, hymyili lievästi ja käveli minua lähemmäksi.

"Olit täällä viime vuonnakin."

Nielaisin kovaäänisesti.

"Minulla on ihana isoveli."

"Miksi luulisit minun muuttuneen?" hän naurahti.

"Minun isoveljeni ei tekisi pahaa kenellekkään."

"Sinä lähdit.. Sinä tapoit kaikki! Minä vihaan sinua!!" Seisoit ihan äärelläni ja tuijotit vain.
"Mutta enhän minä nyt sinua voisi tappaa." kuiskasit ja syleilit minua tiukasti.

Minun isoveljeni on vahva..

"Minä rakastan sinua, pikkuveli."

Tunsin lämpimän, rakkaan syleilysi, aivan kuin kauan sitten.

"I-isoveli.."

..Ja kylmän katanan terän itseni läpi.

Veri purskahti suustani suoraan sinun syliisi.

"Gghh.." äännähdin ja kumarruin alaspäin.

"Idiootti." sanoit kylmästi ja tönäisit minut hyllyä vasten. Lasiset ovet särkyivät, valokuvat putoilivat lattialle..
Rintakehästäni törröttävä miekka vuodatti verta maahan. En saanut sitä irti itsestäni. Kumarruit ääreeni pilkallisesti. Tartuit veriseen käteeni..puristaen tiukasti.

This is my December
This is my snow covered home

"M-miksi, Itachi..." inahdin pitäen toista kättä rinnassani.
"Shh, Sasuke.." Saatoin nähdä kasvoillasi ilkeän hymyn.

This is my December
This is my time of the year

"Sinä olet aivan liian hyväuskoinen, Sasuke."
"Minä vihaan sinua..."
"Ehei, etkä vihaa."

Kumarruit lähelleni tarttuaksesi kasvoistani.
"Sinähän rakastat minua. Sanoit aina että rakastit minua" sanoit ja painoit kevyesti huulesi omilleni.

Suutelit minua pitkään.

Pitkään.

Annoit minun kärsiä viimeisimmistä hetkistäni..

"I-isoveli..."

Ja hengitykseni alkoi hiljalleen hiipua. Makasin omassa veressäni, sinä huulillani, oma veljeni..

This is my December
This is me alone

Kylmä, lumeton joulukuu.

"Tervetuloa kotiin, rakas pikkuveli." sanoit ja kävelit ulos, jättäen minut siihen.

Hetken, oikeasti luulin, että olisit välittänyt minusta.

Mutta se olikin vain vihaa. Koston janoa.

"Minä rakastin sinua, isoveli."

Tartuin kädet vapisten yhteen lattialle pudonneeseen, vanhaan valokuvaan...Se oli äiti.
Verisin käsin sotkin sen.. Katsoin sitä hiljaa, kunnes sain sanottua..
”Äiti, minä olen kotona taas..”

And I'd give it all away
Just to have somewhere to go to
Give it all away
To have someone to come home to..

Valokuva putosi kädestäni lattialle.

............

Paras voittakoon o/