”Hidan?”
”Mitä perkelettä sä Tobi taas tahdot!?”
Tobi seisoi ovensuussa kahden tunninpäästä. Epätietoisuus oli käynyt sietämättömäksi. Hidan istui sängyllään ja Kakuzu oli mennyt hetki sitten suihkuun. Hän oli haukkunut Kisamen matkalla kylpyhuoneeseen. Syynä oli suihkussa lorviminen ja vesimaksut.

Tobin ääni palautti Hidanin ajatuksistaan takaisin maanpinnalle.
”Siitä sänkyjutusta… Zetsu sanoi, että sinulla on käytännön kokemusta joten… Hidan?”
Masokisti oli muuttunut tulipunaiseksi, eikä se ollut lainkaan hänen tapaistaan. Hidan sönkötti jotain epämääräistä ennen kuin löi itseään otsaan.
”Kakuzu saatana!!”


Kakuzu hätkähti. Ihan kuin hän olisi kuullut Hidanin äänen, mutta hetken mietittyään hän päätteli varmasti vain kuvitelleensa.
Kakuzu huuhtoi vadelmantuoksuisen shampoon pois ja sammutti suihkun sen jälkeen. Yhtäkkiä hän kuuli vihamielisiä askelia käytävältä. Ne kuuluivat kokoajan lähempää ja entistä uhkaavampina.


”Konan? Mitä teet?”
”Voi Pain. Lähden sauvakävelemään.”
”Sauva… Mitä?” Pain tuijotti silmät selällään Konania, joka katsoi häntä avonaisen ulko-oven luona kävelysauvat vasemmassa kädessä.
”Sauvakävely… Onko tuttu käsite?”
”Ei?” Pain katsoi Konania, kuin tärähtänyttä. Tämä pudisteli päätään, samalla kun asteli ovesta.

”Konan. Harkitse vielä!” Pain ryntäsi naisen perään. ”Et voi tehdä sitä!”
”Miksi käyttäydyt ihan kuin olisin suorittamassa itsemurhaa?” Konan katsoi Painia, samalla kun pisti sauvoja käsiinsä kunnolla.
”Sä et voi tehdä tätä mulle!”
”Hei hei PeinPainPoing”, Konan sanoi ja lähti kävelemään. ”Siellä minä menen mummojen ja pappojen kanssa maastossa!” Hän huusi vielä olkansa yli.
”…Mutta kuka nyt tekee ruokaa”, Pain jupisi ja potkaisi jotain kiveä. Se kimposi jostakin suoraan johtajan otsaan.


Kakuzu kohautti harteitaan ja meni kuivaamaan itseään pyyhkeeseen juuri silloin, kun askeleet pysähtyvät ovelle ja Hidan avasi kylpyhuoneen oven.
”Kakuzu!”
Kakuzu käänsi katseensa ovelle. ”Mitä Hiduli?”
”Sä paska olet sitten menny juoruun sille vitun Zetsulle, että me oltiin vittu sängyssä!” Hidan karjui niin, ettei kellään jäänyt asia epäselväksi.
”En juorunnut. Se näki.”
”…Pahempi vaan!” Hidan paineli Kakuzun luo ja tuuppasi tämän päin seinää. ”Mun imago on nyt sitten pilalla ja se on sun syytä! Helvetti!”
”Mikä imago? Kiroileva… neitsyt?” Kakuzu ei voinut olla sanomatta
”Älä mulle ala!” Hidan tökki Kakuzun rintakehää ihan toista vasten painautuneena.

”Älä itse ala riehumaan ”, Kakuzu huokaisi tylsistyneenä
”Mä en riehu koskaan!” Hidan kivahti. ”Okei vittu, joskus heitin pari juttua seinään… Joskus nuorena… Ja ovi lähteny saranoiltaan parikin kertaa, mut vittu muute mä olen kuin enkeli!”
”Uskotko tuota itsekkään?”
”No en!” Hidan oli nojautunut uhkaavasti lähemmäs Kakuzun kasvoja. ”Mut kunha sä uskot nii vitun hyvä!”
”Hidan…”
”Mitä?!”
”Sun polvesi painaa ikävästi mun jalkoväliä” , Kakuzu mumisi.
Hidan käänsi katseensa alemmas ja irvisti. ”Kato. Niin se tekeekin.”
Kumpikaan ei älynnyt Tobin tuijottavan ovensuusta.


”Kaato!”
”Äh. Turpa kiinni Kisame”, Sasori ärähti ja vilkaisi ympärilleen kellarissa. Pitkän suostuttelun jälkeen Pain oli suostunut hankkimaan sinne keilaradan. Kakuzun rahoilla ja tietysti lupaa kysymättä. Siitä oli seurannut ikuisuuden kestävä riita, joka sisälsi lasin sirpaleita, haavoja ja mustelmia. Murtumista puhumattakaan.
”Nukkepoikaseni ”, Kisame sanoi. ”Vuorosi on.”
”Oho. Joo. Sori.”

Sasori tarttui pallosta, otti kolme askelta ja… Pallo meni ränniin.
”Haha!” Kisamen ivallinen huuto kaikui ympäriinsä.
”En ole ihan terässä, anteeksi vain”, Sasori mumisi ja istui murjottamaan seinää vasten katsellen haimiestä, joka ilakoi ympäriinsä.


”Un… Keilausta”, Deidara jupisi sängyllään. Hän oli alkanut kuunnella taas Movetronia. ”Meni sitten Kisamen kanssa keilaamaan… Danna keilaamassa…Un!” Deidaraa alkoi naurattaa, vaikka häntä harmitti, että Sasori oli mennyt. Kaikesta huolimatta ajatuksessa oli lievää komiikkaa.
”Tahdon mukaan”, niin sanottuaan Deidara hyppäsi sängyltään, sammutti stereot ja lähti kohti kellaria.

Deidara rynnisti pitkin käytävää, kääntyi kulmasta ja sännähti yllättyneen Sasorin syliin.
”Dei? Mitä ryntäilet? Lopetimme juuri.”
”Olisin halunnut nähdä sinut keilaamassa”, Deidara mutristi huuliaan hyvin pikkumaisesti ja Sasori mietti hetken oliko toisen murrosikä mennyt vielä ohi.
”Ei siinä ollut mitään katsomista”, voitonriemuinen Kisame virnisti, pörrötti Sasorin hiuksia ja lähti tiehensä.

”Sinä… Un… Kalapuikko!” Deidara kiljaisi ja heristi nyrkkiään niin koomisesti, että edes Sasori ei voinut olla nauramatta. Hän päätteli kuitenkin, että Deidara olisi voinut suuttua moisesta ja siksi kätki naurunsa yskänpuuskan taakse.
”Danna? Onko sinulla yskä?” Deidara näytti huolestuneelta.
”Ei ole.” Sasori mumisi ja Deidaran huomio hänestä herpaantui, kun Tobi rynnisti paikalle.

”Hidan hankkii käytännön kokemusta!” Tobi ilmoitti.
”Mitä… Un... Puutarhan hoidostako?” Deidara ei käsittänyt.
”Se on Zetsun heiniä…” Sasori mumisi. ”Heiniä…”
”Ehkä Hidan aikoo perustaa puutarhan… Mitä muuta se puutarhan hoidon opetteleminen voisi tarkoittaa…? Un…”
Tobi tuijotti kaksikkoa. ”Mutta mitä se… Ei Kakuzu hoida kukkia!”
”Miten Kakuzu tähän liittyy?” Sasorin vuoro oli olla ihan pihalla.