2.Luku

Sasuke ja Naruto eivät kuulleet auton käynnistyvän pihassa ja ajavan pois, sillä he olivat aivan liian keskittyneitä toisiinsa. He olivat saaneet toisiltaan jo paidat pois. He suutelivat ja koskettelivat toisiaan kiihkeästi. Samalla he hoipertelivat sohvalle päin sekaisessa asunnossa, ja olivat vähällä kaatua Naruton lattialla lojuviin vaatteisiin.

”Voisit joskus siivota täällä.” Sasuke huomautti suudelmien keskellä.
”No... Ehkä joskus, mutta nyt on muutakin tekemistä.” Naruto vastasi lojahtaen sohvalle ja samalla vetäen Sasuken päälleen.
”Mmmm... Olet oikeassa.” Sasuke mumisi ja alkoi aukaista Naruton housuja, jatkaen kuitenkin pojan vartalon suutelemista.

Sasuken revittyä Naruton housut pois, riisui Sasuke omansakin pois ennätysajassa. Nyt heidän välissään oli vain kummankin boxerit.

Sasuken käsien tunnustellessa Naruton mustien boxereiden alla olevaa miehuutta, Naruto äännähti kissamaisesti laittaen samalla silmänsä kiinni.

***
Mies astui varjoista esiin pirullisesti nauraen...
Mies viilsi naisen kaulan auki...
Mies kosketteli poikaa...
***
Naruton silmät rävähtivät auki. Hän haukkoi happea. 'Ei! Ei taas!'
”Naruto?” Sasuke kysyi huolestuneena nähdessään ystävänsä olevan kalpea.
”Naruto?” Ravistellen ja huutaen Narutoa, Sasuke vihdoin sai ystävänsä katsomaan häneen.

”S-sori Sasuke... Ei minusta taida olla tähän...” silmät lasittuneina Naruto tönäisi Sasuken sohvalta lattialle.
”Mene kotiin.” Naruto sanoi hiljaa Sasukelle, joka nyt istui lattialla.
”Enkä mene...” Sasuke sanoi hellästi ja nousi polvilleen, kiersi kätensä sohvalla makaavan ystävänsä ympäri ja suuteli tätä otsalle.
”Kiitos Sasuke...” Ja niine sanoineen blondi nukahti mustien silmien tapittaessa hänen rauhallista olemustaan.

Herättyään Naruto huomasi pari asiaa. Ensinnäkin oli viikonloppu ja toisena hän huomasi tai pikemminkin älysi, että hän oli herännyt omassa sängyssä. 'Sasuken on täytynyt kantaa minut sohvalta' Naruto päätteli unisesti.

Noustuaan hän otti suuntansa vessaan, mutta pysähtyi huomatessaan sohvalla olevan mytyn.
Naruton kävellessä myttyä kohti, hän tajusi sen olevan Sasuke, joka oli luultavasti jäänyt sohvalle nukkumaan. Naruto jäi tuijottamaan nukkuvaa poikaa. Hän meni ihan pojan naaman viereen. Naruto olisi voinut tuijottaa tuon tummatukkaisen pojan naamaa ikuisuuden. Mutta tuijotettuaan aikansa tuota uinuvaa, komeaa poikaa, päätti hän vihdoin hypellä vessaan tekemään aamutoimensa.

Vessasta päästyään Naruto alkoi tekemään ruokaa. Hän yritti tehdä kaiken hipihiljaa, koska ei halunnut herättää sohvalla olevaa vierastaan. Mutta Naruton miettiessään, pitikö Uchiha enemmän tulisesta vai miedosta kastikkeesta, tiputti hän vahingossa valurautapannun varpaillensa. [Kaikkihan tietävät valurautapannun tappavan painavuuden, nee?]

Tästäpä vasta huutoa syntyi. Naruto ulvoi tuskissaan minkä kerkesi, samalla kun pomppi yhdellä jalalla läheiselle tuolille, repien samalla sukkansa jalasta arvioidakseen pannun aiheuttaman vahingon. Sasuke taasen heräsi tähän tipahtaen sohvalta lattialle, mutta tällä kertaa hän löi kätensä vieressä olevaan lasiseen sohvapöytään ja alkoi kiroilla kovaan ääneen, kun huomasi kätensä vuotavan verta.

”Naruto ei sinulla olisi desinfiointiainetta ja laastaria?” Huuteli Sasuke keittiöön, mutta koska vastausta ei kuulunut, nousi hän ähkäisten lattialta mennäkseen keittiöön katsomaan toisen puuhia.
Keittiöön tullessa Sasukella meinasi laatta lentää. Sen verran pahalta näytti tämä blondin vertavuotava jalka.

”Hei, Sasuke! Toisitko minulle vessasta olevasta lääkekaapista pari sidettä, pumpulia ja puhdistusainetta?” Naruto kysyi irvistellen kivusta.
”En helvetissä!!!!”
”Sasuke, siis näätkö tän? Oletko tullut sokeaksi tai jotain? Mä tarvin niitä vehkeitä just nyt!”
”Ei, en mä sitä tarkottanu!”
”No mitä, jos saan kysyä?!”
”Helkkari me lähetään nyt kyllä päivystykseen ja mä soitan just taksin” Sasuke huusi rynnäten naulakolle mustan nahkatakkinsa luo, minkä taskussa kännykkä oli.

”Kertoisitko osoitteenne?” Kuului asiallinen ääni toisessa päässä puhelinta.
”Hei Naruto, mikä sun osote on?” Sasuke käveli keittiöön takaisin puhelin korvallaan.
”Hei ei mua oikeesti tarvi...” Mutta kun Naruto näki tummat vaativat silmät, hän päätti olla vastustelematta.
”No hyvä on. Katuosoite on: Kettukuja 2 A 2”
”Kettukuja 2 A 2.” Sasuke kertoi puhelimessa olevalle naiselle.
”Selvä. Taximme on siellä noin 10 minuutissa.” Ja niine sanoineen nainen sulki linjan ilman kummempia hyvästelyjä.

Sasuke puki Narutolle takin ja lähti kantamaan tätä ulos kohti vastasaapunutta taxia. Taxikuski tuijotti aluksi ihmeissään kaksikkoa, mutta huomasi sitten blondin jalan ja meni itsekkin auttamaan 'potilaan' laittamista autoon. Naruto tunsi olonsa todella noloksi ja tuohtuneeksi, istuessaan auton takapenkille. 'Olisin kyllä itsekkin pystynyt hyppelemään autoon. Mutta ei! Sasuke vain leikkii prinssiä!'

Koko automatkan Naruto oli hiljaa. Sasuke taasen puhui taxikuskille kaikenlaista. Naruto oli todella hermostunut, nähdessään taxin vihdoin kääntyvän terveysaseman pihaan. ' Toivottavasti tää menee nopeaa. Ois muutaki tekemistä.'

Sasuke kantoi hänet vastusteluista huolimatta päivystysluukulle ja siitä sitten heidän lääkärinsä huoneen vieressä oleviin odottelutuoleihin. Jotkut siellä valmiina odottelevista ihmisistä vain vilkaisivat tätä poika kaksikkoa, mutta osa jäi toljottamaan ja osa jopa alkoi kuiskuttelemaan toisilleen tästä ilmestyksestä. 'Eivätkö he koskaan ole nähneet miehen kantavan miestä?' Ihmetteli Naruto. Katsoessaan vieressä istuvaan keski-ikäiseen naiseen Naruto tajusi. 'Ei, eivät he ole.'

Jono lyheni hitaasti. Mutta kokoajan lääkärin oven lähettyville tuli lisää väkeä odottamaan oman  nimensä kuulemista. Mieslääkäri kävi huutamassa ovensuussa seuraavan nimen, mutta se ei ollut Naruto Uzumaki. Odotellessaan vuoroaan Naruto olisi nukahtanut penkille, ellei Sasuke olisi pitänyt häntä hereillä.

”Naruto Uzumaki!” Kuului viimein ovensuussa seisovan miehen suusta. 'Jo oli aikakin!' Sasuke mietti käärmeissään. Hän vetaisi Naruton ylös penkiltä, kaataen samalla tämän penkin. Mutta sitä Sasuke ei jäänyt nostamaan, vaan toimi yhdellä jalalla hyppivän pojan tukipilarina.

”Olen lääkärinne Eiji Kureko.” Sanoi ovensuun lääkäri ja kätteli kumpaakin poikaa, vaikka he olisivat mielummin olleet kättelemättä tässä tilanteessa.
”Peremmälle! Voisitko nostaa kaverisi tuohon sairaspedille ja kertoa miten hän jalkansa loukkasi noin pahasti.” Sasuke nosti ähkien Naruton pedille. Ja saatuaan tämän pedille Sasuke väisti touhuavaa lääkäriä.

”No siis se tiputti paistinpannun jalan päälle.” Sasuke mumisi.
”Ilkeää jälkeä se onkin tehnyt tämän pojan jalalle.”
”Hei! Puhutte kuin minua ei olisi koko huoneessa!” Naruto huudahti hiukan ärsyyntyneenä.
”Anteeksi jos se kuulostaa siltä, mutta ei ollut tarkoitus.” Lääkäri sanoi ja alkoi putsaamaan haavaa.
”Onnistuit todella hyvin telomaan jalkaasi, mutta suurimmaksi osaksi se vain näyttää rumalta. Se ei tarvitse kuin muutaman tikin, siteen ja taidan antaa sinulle vielä yhden kainalosauvan auttamaan kävelyäsi ja tietenkin lääkekuurin.” Niine sanoineen lääkäri lopetti haavan putsaamisen ja meni kaivelemaan laatikoistaan tikkejä.

”Ei kai tikkien laitto satu?” Naruto kysyi pelokkaasti Sasukelta.
”No ei kai se paljon voi sattua.” Sasuke sanoi yrittäen kuulostaa varmalta. Mutta tottahan hänen oli sanottava, ettei se satu. Muutenhan Naruto olisi juoksemassa jo kaukana, mikäli hän blondia yhtään tunsi.

Lauantaina eräältä terveysasemalta kuului huutoja. Ja huutojen lähde oli Naruto. Sasuke oli joutunut koko kehonsa voimalla pitää blondia alolillaan. Tuskastuneen kokemuksen jälkeen Naruto meni taxilla kotiinsa, mutta ei yksin. Sillä Naruton onneksi, Sasuke oli tarjotunut 'palvelijaksi'.

Lauantai ilta ja sunnuntai menivät nopeasti. Sasuke teki Narutolle ruuat ja siivosi paikat. Poika itse  istui sohvalla nauraen televisiosta tulevaa komediaa. Sasuke oli tästä hiukan ärtynyt, mutta ei hän voinut jättää tuota toheloivaa poikaa yksinkään. Lopultakin oli aika laittaa nukkumaan. Sasuke päätyi Naruton beigelle sohvalle nukkumaan, kun taas Naruto hyppeli keppinsä kanssa omaan pehmoiseen petiinsä.

Maanantai aamu meni Narutolla ja Sasukella täydeksi sekasorroksi. Suurin sekasorron syy oli itse Naruto, joka hyppeli keppinsä kanssa ja jäi kiinni sinne tänne samalla kun Sasuke yritti pysyä perässä ja auttaa poikaa.

”Äh! Kyllä minä pärjään! Tämä on itse asiassa hauskaa!” Naruto tiuskaisi Sasukelle, joka yritti prinssimäisesti auttaa kepillä kouluakohti hyppivää blondia.
”Mutta kaadut kuitenkin tai söhellät muuten vaan...” Sasuke yritti selitellä, mutta turhaan. Poika oli liian omapäinen apua ottaakseen. 'Ja kaiken lisäksi olemme koulun alueella. Minun täytyy pärjätä ilman Sasukea' Ajatteli Naruto haikeana, kun hän näki Kiban seisovan pihalla puhumassa porukkansa kanssa. 'Onneksi hän on seisoo selkä minuun päin' Naruto huomasi onnekseen ja jatkoi kävelyä keppinsä kanssa kohti ovea.

Hän oli jo melkein saanut ovenkahvasta kiinni, mutta sitten hän kuuli jonkun Kiban porukasta saaneen Naruto havainnon. Kiba oli jo lähtenyt juoksemaan häntä kohti temput mielessä, mutta yllättäen hän mätkähtikin maahan. Sasuke oli kampannut Kiban. Siinä kohtaa Naruto livahti kömpelösti sisälle.

”Sasuke! Miksi helkatissa sä kamppasit mut? Mä olisin antanu sille törpölle turpiin!” Kiba ärähti ja nousi ylös maasta. Koulun kello soi merkiksi tuntien alkamisesta. Silti Sasuke vain viittoi Kiban läheiselle penkille istumaan kanssaan. Ja hän laahustikin istumaan tummatukkaisen pojan viereen.

”Miksi sä kiusaat Narutoa?” Sasuke kysyi ruskeatukkaiselta pojalta.
”No koska... se on hinttari...” vastasi Kiba selvästi vaivautuneena. Sasukella hiukan kiehui päässä pojan vastaus, mutta hän hillitsi itseään.
”Oletko varma...? Oletko varma siitä, että hän on homo? Ja vaikka olisikin, niin mitä pahaa homoissa on?” Sasuke kysyi. Ääni edelleen rauhallisena.

”No kyllähän sen näkee! Tyyppi on kaunispoika ja aina ku se tunnillaki nukkuu niin se vain ulisee ja mutisee jonkin tyypin nimeä... Ja hinttarit on sairaan ällöjä!”
”Vai niin... Olet aika stereotypinen... Loppujen lopuksi 'hinttaritkin' ovat vain ihmisiä..” Niine sanoineen Sasuke nousi. Samalla hän katsoi aurinkoa, joka pilkisti puiden yltä.

”No kyl mä tiedän et ne on sellasii ihme hihhuli tyyppejä! Älä sä mulle Uchiha ala kertomaan tollasii!” Kiba sanoi närkästyneenä ja nousi itsekin penkiltä.
”Ehkä... Mutta tiedätkö mitä Kiba? Minä itsekin olen bi-seksuaali... Ystävyytemme on ohi niin kauan kunnes tajuat, että 'meissä' ei loppujenlopuksi ole mitään erinlaista...” Sasuke katsoi vielä kerran Kibaa silmistä silmiin kylmästi ja välinpitämättömästi. Sitten tummatukkainen poika käveli sulavasti Kiban ohi kohti koulun ovea.

Kiba pystyi vain seurata jähmettyneenä entistä ystäväänsä, joka käveli ylpeänä pihan yli ovelle ja tajusi itsekin lähteä tunneille vasta, kun ovi Sasuken takana oli sulkeutunut.

”Kirjat reppuihin ja ennen kuin ryntäätte ulos, muistuttaisin huomisillan kevätjuhlista ja myös siitä, että huomenna teillä opettaa ensimmäisen kerran Iruka-sensein sijainen, joten kohdelkaa häntä hyvin. Hyvää päivänjatkoa!” Huusi Kakashi-sensei vielä viimeisen tunnin lopuksi meluavalle luokalle.

-----------------------------------------------------------
A/N: Joo... tämä myöhästyi pahasti, mutta tässähän tämä tuli (en pitänyt itse tästä osasta). Tätä oli tylsä kirjoittaa, sillä mieleni halajas jo seuraavaa osaa kirjoittamaan :) ja seuraavasta osasta voinkin kertoa sen verran, että siinä on kevätjuhlat ja siellä sitten sattuu ja tapahtuu, kuten esim. ItaKakaa luvassa 8D Sen tuloon kestää noin 1-2 viikkoa skulen takia (mööh) Mutta nyt toivon palautetta tästä ja teen seuraavan osan vaikka kukaan ei tästä osasta niin pitäisikään >< Nytpä menen ostamaan itelleni arkun :'D